25:nnet Euroviisut oli tarkoitus pitää ensimmäistä kertaa samassa maassa kahtena vuonna peräkkäin. Israelissa ei kuitenkaan löydettykään rahoitusta ja kisat pidettiin vuoden 1976 näyttämöllä Haagissa. Israel ei lopulta edes osallistunut kisaan ja niinpä arabimaa Marokko teki pikavisiitin viisuihin. Suomi oli etsinyt jotain muuta kuin perinteistä iskelmää tämän vuoden edustajaksi, mutta Vesa-Matti Loirin esitys ei purrut Euroopan raateihin ja jäi jumboksi. Sen sijaan toinen miessolisti aloitti yhden viisuhistorian menestyksekkäimmän uran, jonka myötä Irlanti nousi viisujen suurvallaksi.
Israelissa suunniteltiin pitkään pitää kisat toisen kerran peräkkäin, tällä kertaa amfiteatterissa Välimeren rannalla. Maan parlamentti ei kuitenkaan lopulta antanutkaan järjestäjille tarvittavaa budjettia ja Israelin Yleisradioyhtiö joutui perumaan isännöintinsä. Monesti tilanteen pelastanut BBC ei myöskään nyt ollut kiinnostunut, ja lopulta järjestelyvastuu siirtyi Alankomaille. Siellä oli jo kaikki valmiina vuoden 1976 isännöinnin jäljiltä, joten kisat saatiin sinne pystyyn, vaikka aikaa olikin jo kulunut hukkaan. Lopulta kisapäiväksi päätetty 19.4. sattui myös olemaan kansallinen Varsovan geton kansannousun muistopäivä Israelissa, eikä maa siten voinut edes osallistua vuoden 1980 kisaan. Lisää suolaa Israelin haavoihin lienee ripotellut arabimaa Marokko, joka käytti Israelin poissaolon hyväkseen ja osallistui ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kisaan.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1980
Ajankohta: 19.4.1980
Kilpailupaikka: Haagin Congresgebouw
Juontaja: Marlous Fluitsma
Kapellimestari: Rogier van Otterloo
Väliaikanumero: The Dutch Rhythm Steel and Show Band
EBUn virallinen valvoja: Frank Naef
Monaco oli nyt myös saanut tarpeekseen viisuilusta ja jäi pois aina vuoteen 2004 saakka. Myös Jugoslavia ja Malta jatkoivat poissaoloaan, mutta Turkki sen sijaan palasi lavalle. Huhujen mukaan arabimaat olivat edellisvuonna uhanneet Turkkia jopa öljyntoimitusten katkaisemisella, mikäli islamilainen maa olisi osallistunut Jerusalemissa viisuihin. Ehkäpä tästä suivaantuneena maa teki polttoaineesta kappaleensa teeman: huippusuosittu kansallissankari Adja Pekkan lauloi Petr’oilista vahvasti turkkilaisia kansallisia elementtejä korostaen.
Kaikki lavaa ja grafiikkaa myöten oli samaa kuin vuonna 1976. Juontaja tosin vaihtui Marlous Fluitsmaan, jonka tehtävää tosin vähensi erikoinen kokeilu, jossa jokainen maa toi oman edustajansa kuuluttamaan oman kappaleensa omalla kielellään. Jotkut maat, kuten Suomi, käyttivät selostuskopissa istuneita kommentaattoreitaan, ja Heikki Harmakin teki pikaspurtin lavalle esittelemään Huilumiehen. Norjan kappaleen sen sijaan tuli varta vasten esittelemään entinen viisuedustaja Åse Kleveland. Lisäksi äänestyksestä haluttiin tehdä tästä vuodesta alkaen jännittävämpi: sen sijaan että pisteet annettiin esiintymisjärjestyksessä, alettiin ne nyt antaa yhdestä ylöspäin, joten maksimi 12 pisteelle saatiin jännittävä odotus. 25. kertaa ei paljoakaan juhlistettu, mutta toki Eurovision laulukilpailun isänä pidetty Marcel Besançon oli kutsuttu paikalle kunniavieraaksi palkintoa jakamaan. Eurovision laulukilpailun 25-vuotisjuhlakonsertti pidettiinkin vasta kesällä 1981 Norjassa.
Illan aikana nähtiin monia viisukonkareita: Saksan Katja Ebstein oli mukana jo kolmatta kertaa, mutta joutui edelleen tyytymään toiseen sijaan. Isäntämaan edustajaksi palasi Maggie McNeal ilman Mouthiaan, perinteinen viisukappale ei tosin kertonut kisakaupungista vaan Amsterdamista. Sveitsin Paola del Medico oli myös mukana toista kertaa. Johnny Loganin ohella viisukonkariksi tulisi nousemaan Anna Vissi, joka nyt edusti Kreikkaa ensimmäisen kerran, palasi kahden vuoden kuluttua kotimaansa Kyproksen väreissä ja edusti lopulta kolmannen kerran Ateenassa isäntämaata. Italian Alan Sorrenti oli ollut Euroopan listoilla edellisvuonna, mutta se ei auttanut häntä menestykseen. Belgian kappale oli monella tapaa erikoinen: ensimmäistä kertaa finaalikappaleessa mainittiin “Eurovision” nimi, lainattiin Charpentierin “Te Deum” -teemaa ja lisäksi kappale oli ensimmäinen, jossa säestys oli täysin elektroninen eikä orkesteria käytetty lainkaan.
Konkarilauluntekijäpari Ralph Siegel ja Berndt Meinunger olivat saaneet kisaan kaksi tuotostaan. Saksan lisäksi Luxemburgin Le Papa Pingouin oli heidän kynästään ja herätti huomiota esiintymisasujensa johdosta. Uusi versio nousi myös Ranskan listaykköseksi vuoden 2006 pingviinielokuvabuumin ansiosta.
Marokko lähetti mukaan suuren arabimusiikin tähden, Samira Bensaïdin (Said) etnosävytteisellä kappaleella, joka sai kuitenkin vain niukasti enemmän pisteitä kuin jumbo-Suomi. Ehkäpä kappale oli edellä aikaansa, kymmenen vuotta myöhemmin se olisi varmasti sopinut etnobuumin keskelle paljon paremmin. Norja lähti myös sekä etnisille että poliittisille linjoille viisussaan. Ensi kertaa nähtiin lavalla aito lapinpuku ja kuultiin joikaamista. Itse kappale oli saamelainen protesti pohjois-Norjan jokien valjastamiselle voimalaitoskäyttöön. Muista Pohjoismaista Tanska lähetti lastenlaulumaisen rallatuksen, kun taas Ruotsi satsasi rokahtavaan Tomas Lediniin. Tomas onnistui kesken kappaleensa pudottamaan johdon mikrofonistaan, mutta sai onneksi tilanteen korjattua viime tingassa. Vesa-Matti Loiri antoi lavalla kaikkensa, mutta ehkä hänen tuskaisaan eläytymiseen vääntyneet kasvonsa eivät olleet kansainvälisten tuomarien mieleen ja nollatila vältettiin vain Norjan ja Ranskan äänillä, Huilumies oli silti kisan viimeinen.
Suomen antamien äänien jälkeen näytti selvältä, että voittajaksi saataisiin harvinainen miessolisti – vain viisi miessolistia on onnistunut voittamaan kisan koko viisuhistorian aikana. Australiassa syntymässä käynyt Seán Patrick Michael Sherrard oli vahvasti irlantilaista sukujuurta ja voitti siis Euroviisut ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana nimellä Johnny Logan. “What’s Another Year” oli voittokappaleen nimi ja siitä tuli myös kansainvälinen menestys. Johnny ura oli hyvin kuoppaista voiton jälkeen, mutta uusi yritys vuonna 1987 toi miehelle jälleen voiton. Lisäksi Linda Martin voitti vuonna 1992 hänen sävellyksellään, ja oli ollut jo hyvin lähellä voittoa myös Loganin laululla “Terminal 3” vuonna 1984.
Kilpailukappaleet:
1 Itävalta: Blue Danube – Du bist Musik – 8. sija (64 pistettä)
2 Turkki: Ajda Pekkan – Petr’oil – 15. sija (23 p.)
3 Kreikka: Anna Vissi – Autostop – 13. sija (30 p.)
4 Luxemburg: Sophie & Magali – Le papa pingouin – 9. sija (56 p.)
5 Marokko: Samira Bensaïd – Bitakat hob – 18. sija (7 p.)
6 Italia: Alan Sorrenti – Non so che darei – 6. sija (87 p.)
7 Tanska: Bamses Venner – Tænker alltid på dig – 14. sija (25 p.)
8 Ruotsi: Tomas Ledin – Just nu – 10. sija (47 p.)
9 Sveitsi: Paola – Cinéma – 4. sija (104 p.)
10 Suomi: Vesa-Matti Loiri – Huilumies – 19. sija (6 p.)
11 Norja: Sverre Kjelsberg & Mattis Hætta – Samiid ædnan – 16. sija (15 p.)
12 Saksa: Katja Ebstein – Theater – 2. sija (128 p.)
13 Iso-Britannia: Prima Donna – Love enough for two – 3. sija (106 p.)
14 Portugali: José Cid – Um grande, grande amor – 7. sija (71 p.)
15 Alankomaat: Maggie McNeal – Amsterdam – 5. sija (93 p.)
16 Ranska: Profil – Hé, hé, m’sieurs dames – 11. sija (45 p.)
17 Irlanti: Johnny Logan – What’s another year – Voittaja (143 p.)
18 Espanja: Trigio Limpio – Quedate esta noche – 12. sija (38 p.)
19 Belgia: Telex – Eurovision – 17. sija (14 p.)
