Eurovision laulukilpailu 1989 muistetaan niin sangen nuorista esiintyjistä kuin todellisista konkareista. Esimerkiksi Suomen kapellimestari Ossi Runne kruunasi pitkän viisu-uransa suomalaisittan hienosti päättyneessä illassa. Voittoon nousi kuitenkin todellinen musta hevonen, viimeisiä hengenvetojaan valtiona vetelevä Jugoslavia.
Vuosikymmenten tauon jälkeen viisut palasivat synnyinsijoilleen, Sveitsin Lausanneen. Kanadalaistähden avittamana tosin. Kisojen avausnumerona nähtiinkin edellisvuoden voittaja Celine Dion esittämässä tiukkoihin nahkahousuihin puettuna ensimmäisen englanninkielisen kappaleensa. Dionin ura kohosi pian korkeuksiin, joihin viisuhistoriassa yltää vain vuoden 1974 voittaja ABBA. Hänestä on tullut yksi kaikkien aikojen parhaimmin myytyjä naisartisteja. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei tähti ole kovasti meteliä viisuvoitostaan pitänyt kansainvälistä ura luodessaan.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1989
Ajankohta: 6.5.1989
Kilpailupaikka: Palais de Beaulieau, Lausanne
Juontaja: Jacques Deschenaux ja Lolita Morena
Kapellimestari: Benoit Kaufman
Väliaikanumero: Guy Tell
Ensimmäisenä kisa-areenalle marssi Italia, jota edusti duo Anna Oxa ja Fausto Leali. Heidän “Avrei volutonsa” on kappale, joka muistetaan klassikkona ainakin viisufanien keskuudessa. Annan juuret ovat muuten Albaniassa, maassa joka nähtäisiin kisalavalla vasta 2000-luvulla.
Kilpailun alkupäässä nähtiin myös Israelin kappale. Maata edusti Gili ja Galit –duo, jonka nuorempi jäsen Gili oli vasta 12-vuotias. Kisan toinen tenavatähti oli Ranskan 11-vuotias Nathalie Paque. Juniorien kisaedustus oli ennakkoon herättänyt paljon kohua, ja monet maat olivat arvostelleet niin nuorten lasten laittamista edustusmatkalle. Viisuviikot osoittautuivatkin nuorille tähdille sangen raskaisksi, ja EBU rukkasikin pian sääntöjä uusiksi: jatkossa edustajan oli oltava vähintään 16-vuotias.
Juniorikortin käyttäminen ei suuremmin vedonnut tuomareihin, sekä Israelin että Ranskan menestys jäi vaisuksi. Tanska sen sijaan kokeili toista suuntaa ja lähetti edustajakseen kisan kokeneimmaan luun Birthe Kjaerin. Birthen varmasti esittämä “Vi maler byen röd” oli reipas ja hyväntuulinen viisuralli, joka upposi myös tuomareihin mainiosti. Loppupeleissä Tanska sijoittui kolmanneksi.
Saarivaltiot Islanti ja Irlanti eivät Lausannessa päässeet menestyksellä juhlimaan. Islanti jäi kisan jumboksi nollalla pisteellä, eikä Irlannin Kiev Connellynkaan todellinen minä hurmannut raateja. Itävallan salskea Thomas Forstner sen sijaan sai monet sydämet tykyttämään, ja hänen balladinsa “Nur ein Lied” nousi pistetaulukon kärkisijoille. Forstnerin kappaleen tekijät Joachim Horn-Bernges ja Dieter Bohlen olivat muuten kynäilleet myös Saksan samanvuotisen edustuskappaleen.
Britanniaa edusti Live Report –bändi, jonka ainoa naisjäsen oli ennen kisoja nostattanut varsinaisen huhumyllyn. Maggie Jay oli pysytellyt visusti piilossa julkisuudelta, ja jostain oli lähtenyt liikkeelle juoru että todellisuudessa lavalla nähtäisiinkin Eurythmics-tähti Annie Lennox. Kuten huhuille yleensä tuppaa käymään, osoittautuivat nämäkin puheet perättömiksi. Maltalaisen Ray Caruson luotsaama poppoo ylsi silti ilman Lennoxiakin kisan kakkosiksi. Hopeasija meni Britanniaan nyt jo kahdettatoista kertaa.
Kisaa isännöinyt Sveitsi toi lavalle kansallista väriä ja esitti kappaleensa maan neljästä virallisesta kielestä harvinaisimmalla: retoromaanilla. “Viver senza tei” oli Turkin “Bana banan” ohella tyylillisesti yksi kisan erikoisimmista esityksistä. Vaikka toisaalta, harvapa sitä olisi Suomeltakaan odottanut flamencoon nojaavaa sävellystä. Ja sellainen kuitenkin Lausannessa kuultiin.
Suomen delegaation harjoitukset olivat jääneet muita maita niukemmiksi taustanauhan katoamisen vuoksi. Järjestäjien hukkaama nauha löytyi vasta itse kilpailua edeltävänä päivänä. Toisaalta taas maa saattoi luottaa kapellimestari Ossi Runteen ammattitaitoon. Runne oli johtanut Suomen kilpailukappaleita aina vuodesta 1966 alkaen. Vain vuosi 1981 jäi väliin. Lausanne jäi hänen viimeiseksi kisamatkakseen, mutta reissusta jäi taatusti hyvä maku suuhun. Olihan kisaorkesteriltakin tullut jo harjoitusten aikaan viestiä että Suomen biisi miellyttää heitä musiikillisesti eniten, ja siksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa La dolce vitan menestyksen eteen.
Suomen Anneli Saaristo ei tarvinnut kummempia kikkoja kappaleensa välittämiseksi. Vain varma laulusuoritus ja muutama kädenliike – ja se oli siinä. Neljä maata rankkasi Suomen illan toiseksi parhaaksi. Äänestyksen mittaan Suomi oli välillä jopa kakkosena. Lopullinen saldo oli kuitenkin seitsemäs sija Suomen kaikkien aikojen suurimmalla pistesaaliilla. Aika hyvin kokoonpanolta, jota ennen kisaa oli ryöpytetty puuttuvien ulkomusiikillisten avujen vuoksi!
Suomi siis menestyi paremmin kuin ennakkoon odotettiin. Mutta kisan voiton vei kuitenkin varsinainen musta hevonen, viimeisenä esiintynyt Jugoslavia. Punaisella piristetty mustavalkoisiin pukeutunut Riva-yhtye esitti “Rock me” –rallinsa iloisesti, ja täytyy sanoa että ainakin kappaleen simppeli kertosäe on helposti päähän tarttuvaa sorttia. Lisäksi kappaletta todennäköisesti auttoi esiintymispaikka: viisuguru Asko Murtomäen mukaan viimeisenä esiintynyt on voittanut viisut 15 kertaa.
Silti Riva tuli viisuasiantuntijoille puun takaa, voittoa kun oli povailtu esimerkiksi Ruotsin Tommy Nilssonille. Hänen “En daginsa” oli varsin malllikas keskitempoinen poprock-kappale, jonka esitys muistetaan harvinaisen pontevasta taustakuorosta. Nilssonia tuki lavalla esimerkiksi juuri tuolloin kovassa nosteessa ollut poptähti Ankie Bagger, ja hänen lisäkseen muutama muukin kuorolainen tuntuivat tekevän parhaansa päästäkseen Nilssonin kustannuksella parrasvaloihin. Tuloksena oli kisan neljäs sija.
Jugoslavia oli 17. maa joka voitti Eurovision laulukilpailun. Tämän jälkeen seuraava uusi voittajamaa nähtäisiin vasta 12 vuotta myöhemmin. Viisuhistorioitsija John Kennedy O’Connor kertoo, että Jugoslavian voitto kirvoitti kansainvälisesti varsin happamia lausuntoja. Esimerkiksi BBC:n kommentaattori Terry Wogan kutsui sitä kisojen kuolinkelloiksi. Riva ei myöskään juuri levynmyyntilistoilla juhlinut. 1980-ja 1990-lukujen taitteessa viisut kokivatkin melkoisen murroksen – mutta kuten tiedämme, instituutio ei kuollut.
Kilpailukappaleet:
1. Italia: Anna Oxa & Fausto Leali – Avrei voluto – 9. sija (56 pistettä)
2. Israel: Gili & Galit – Drech ha’ melech – 12. sija (50 pistettä)
3. Irlanti: Kiev Connolly & The Missing Passengers – The real me – 18. sija (21 pistettä)
4. Alankomaat: Justine Pelmelay – Blijf zoals ne bent – 15. sija (45 pistettä)
5. Turkki: Pan – Bana bana – 21. sija (5 pistettä)
6. Belgia: Ingeborg – Door de wind – 19 sija (13 pistettä)
7. Iso-Britannia: Live Report – Why do I always get it wrong? – 2. sija (130 pistettä)
8. Norja: Britt Synnove Johansen – Venners naerhet – 17. sija (30 pistettä)
9. Portugali: Da Vinci – Conquistador – 16. sija (39 pistettä)
10. Ruotsi: Tommy Nilsson – En dag – 4. sija (110 pistettä)
11. Luxemburg: Park Café – Monsieur – 20. sija (8 pistettä)
12. Tanska: Birthe Kjaer – Vi maler byen röd – 3. sija (111 pistettä)
13. Itävalta: Thomas Forstner – Nur ein Lied – 5. sija (97 pistettä)
14. Suomi: Anneli Saaristo – La dolce vita – 7. sija (76 pistettä)
15. Ranska: Nathalie Paque – J’ai volé la vie – 8. sija (60 pistettä)
16. Espanja: Nina – Nacida para amar – 6. sija (88 pistettä)
17. Kypros: Fanny Polymeri & Yiannis Savidakis – Apopse as vrethoume – 11. sija (51 pistettä)
18. Sveitsi: Furbaz – Viver senza tei – 13. sija (47 pistettä)
19. Kreikka: Marianne – To diko sou asteri – 9. sija (56 pistettä)
20. Islanti: Daniel – Það Sem Enginn Sér – 22. sija (0 pistettä)
21. Saksa: Nino de Angelo – Flieger – 14. sija (46 pistettä)
22. Jugoslavia: Riva – Rock me – 1. sija (137 pistettä)
