Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1977
Kappale: Rock bottom
Esittäjä: Lynsey de Paul & Mike Moran
Säveltäjä: Lynsey de Paul, Mike Moran
Sanoittaja: Lynsey de Paul, Mike Moran
Kapellimestari: Ronnie Hazlehurst
Sijoitus: 2./18
Pisteet: 121
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1977uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/UK1977.html

Vuoden 1977 viisuja isännöi Lontoo. Alun perin laulut oli tarkoitus luritella huhtikuun alussa, mutta BBC:n kameramiesten lakkoilun takia toivorikkaat kilpailijat eripuolilta Eurooppaa kokoontuivat Wembleyn kongressikeskukseen esittämään sävelmänsä viisi viikkoa myöhemmin. Kameramiesten lakkoilun vuoksi isäntämaan kansallisia karsintoja ei televisioitu lainkaan, vaan kilpailu lähetettiin vain radioaalloilla. Maaliskuun 9. päivä radiokuuntelijat saivat todistaa Lynsey de Paulin ja Mike Moranin voittoa, heidän itse säveltämällään ja sanoittamallaan kappaleella Rock Bottom. Kappaleessa lauletaan miten ongelmien kohdatessa ne pitäisi selvittää, eikä suhtautua niihin pessimismin kautta. Joidenkin mielestä kappaleessa sivuttiin myös BBC:n sen hetkistä tilannetta, jonka johdosta vuoden 1977 viisujen yllä leijui jopa peruuntumisen uhka.

Iso-Britannia oli panostanut lavaesitykseen. Lynsey ja Mike olivat lavalla selin toisiinsa, kumpainenkin soittaen flyygeliä. Esitys alkoi Lynseyn lukiessa Financial Daily nimistä sanomalehteä, jonka etusivun pääjutun otsikkona komeili Rock Bottom. Kapellimestari Ronnie Hazelhurstin tahtipuikkona toimi sateenvarjo ja päässä komeili knalli. Iso-Britannia sijoittui lopullisissa tuloksissa hienosti toiseksi. Se menestyi kuitenkin voittajaa paremmin Euroopan musiikkilistoilla, ollen kohtuullinen hitti useassa maassa. Itse asiassa kappale menestyikin ulkomailla paremmin kuin kotimaassaan.

Lynsey de Paulia, oikealta nimeltään Lynsey Monckton Rubin, on tituleerattu Englannin ensimmäiseksi menestyneeksi naispuoliseksi laulaja-lauluntekijäksi. Lynsey on urallaan sanoittanut kappaleita monille nimekkäille artisteille ja niittänyt listamenestystä niin säveltäjä-sanoittajana kuin laulajana itsekin. Mike Moran puolestaan pääsi ensikertaa kunnolla esille tämän viisun myötä. Hän on myöhemmin kunnostautunut monipuolisena musiikin ammattilaisena tehden yhteistyötä mm. Queniin, George Harrisonin ja David Bowien kanssa. Yhteistyö myös viisukumppanin kanssa jatkui ja Mike ja Lynsey kirjoittivatkin yhdessä vielä useita teoksia.


Ison-Britannian karsintakappaleita 1977

Mary Mason - What Do You Say To Love

4. Rags - Promises, Promises

Danny & Armi - Päin seinää
http://www.lynseydepaul.com/

Ei lukeudu omiin suosikkeihini tuolta Lontoon vuodelta. Ihan taitava esitys, kylläkin.

Annetaan ihan kiva KOLMONEN.

Oon aina tykännyt tästä iloisesta laulelmasta, sanatkin on hauskat. Täydet viisi tähteä.

En oikein välitä tästä viisusta. Kauhean korkealle sijoittui.

'
Jeeeeeeeeee!
Viisulassa päästiin taas pitkästä aikaa ASIAAN

Tämä viisu kuuluu Ison-Britannian loistavaan euroviisukauteen 1967 - 1977.
Jona aikana briteillä oli monta upeaa viisua.

Itse asiassa olen aina pitänyt enemmän tästä brittien viisusta kuin Marie Myriamin voittoisasta viisusta. Marien esittämä L´oiseau et l´enfant on minusta jonkin verran tylsähkö, kuivahko kipale.
Brittien viisussa on sen sijaan kivaa irrottelevaa, iloista meininkiä.
Humoristinen ote. Pilke silmäkulmassa. Jonka britit kyllä osaavat.
Mainio idea sijoittaa laulajat selät vastakkain.
Kappalekin on ihan hyvä.

Brittien viisu sai muuten tuona vuonna eniten täysiä pisteitä.
Rock Bottom sain kuudelta maalta täydet 12 pistettä!
Ranskan viisu sai täydet pisteet vain kolmelta maalta.

Minulta irtoaa tälle brittiviisulle tietysti.......

VIISI TÄHTEÄ

'

Mr Kite kirjoitti: olen aina pitänyt enemmän tästä brittien viisusta kuin Marie Myriamin voittoisasta viisusta.

^ Sama reaktio kuin yllä...

Ihan kiva, klassikko omalla tavallaan ja tuo lapsuusmuistoja, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika tavanomainen rallatus (kun taas Marie Myriamin voittokappale on iki-ihana klassikko); kolme tähteä.

Hapa kirjoitti:

Mr Kite kirjoitti: olen aina pitänyt enemmän tästä brittien viisusta kuin Marie Myriamin voittoisasta viisusta.

Heh!

Yksi pitää äidistä
toinen tyttärestä
kolmas pitää molemmista
ja neljäs ei pidä kummastakaan.

Such is life

'

jee euroviisut kirjoitti:Kun joskus pari-kolme vuotta sitten kuulin tämän ensimmäistä kertaa, Lynsey ja Mike sainoitusten mukaisesti olivat suosiolistojeni pohjilla. Myöhemmin tämä itseääntoistavuus on yllätyksekseni jäänyt mukavasti päähäni ja kuulostaa nykyään jo oikeasti hauskalta. Myös se, että jaksoin katsoa esityksen (ja näin kapellimestarin ) nosti tykkäämistäni tätä kohtaan. Neljä.

gentedimare kirjoitti:Kapellimestari Ronnie Hazelhurstin tahtipuikkona toimi kävelykeppi.

sateenvarjo.

Lukeeks siellä kävelykeppi??? Uups, kyllä mä nyt tiedän, että se oli sateenvarjo

Nostalgiaa kyllä, mutta tämä on letkeää, notkeaa ja omassa kulmassaan omalla tavallaan yhtä brittiläistä kuin Downtown Abbey . eihän tällaisesta voi olla tykkäämättä. Neljä.

ta1ja kirjoitti:omassa kulmassaan omalla tavallaan yhtä brittiläistä kuin Downtown Abbey .

Downton Abbey

gentedimare kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:omassa kulmassaan omalla tavallaan yhtä brittiläistä kuin Downtown Abbey .

Downton Abbey

Hyvä kun sanoit, kiitos. Mä olen kokoajan luullut että se on Downtown. ja ollut vähän hämääntynyt että miksi ihmeessä siellä landella (miksei kukaan mun kaveri ole aiemmin korjannut, taas hihitelleet urpolle )

Hauska ja loppuun asti mietitty kokonaisuus loistavien Lontoon viisujen isäntämaalta. Velikulta Ronnie Hazlehurst sen aloitti knalleineen ja sateenvarjoineen. Kaksi pianoa ja artistit selin toisiinsa nähden nähtiin varmaan ensimmäistä kertaa viisulavalla (?). Kappale oli vuoropuhelua artistiduon kesken. Melodiakoukkuja piisasi, mutta jotenkin sen ei kasvanut tai kehittynyt alun jälkeen. Vaikka pidinkin, niin ei ihan kärkipäässä sen vuoden puntarissani. Kohtuullinen kolmonen kuitenkin.

Rrrrrakastan.

jee euroviisut kirjoitti:Tuli muuten mieleen, että löytyykö koko viisuhistoriasta yhtäkään toista viisua, jonka esityksessä lavalla olisi ollut kaksi pianoa.

Romania 2010? Riippuu mistä suunnasta näsäviisastellaan.

Niin tämä on sitten se kaikkien aikojen ainoa finaalissa esiintynyt Rock-sanan nimessään sisältävä kappale, joka ei voittanut koko viisuja. On ihme, että sijoittui jopa kakkoseksi.

Kaksi tähteä minulta.

Anteeksi vain, Mr Kite, mutta kyllä minusta tähän sopii täydellisesti sana tylsähkö, toisin kuin Marie Myriamin voittoviisuun. Mutta makuasioitahan nämä ovat. Onhan tässä omat koukkunsa, mutta kun on taas niin paikalleen jämähtänyttä heti alkutahtien jälkeen väliosan piano-osuutta lukuun ottamatta. Kuuluu kappaleisiin, joiden käynnistyessä tulee olo "ai niin, tämähän on se kiva kappale", mutta puolen välin jälkeen alkaa jo odottaa, että "koska tämä oikein loppuu?". Esitys on kyllä oikein hyvin harkittu ja viimeistelty.

Kolme tähteä.

Ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihin. Armi ja Danny teki tän paremmin!
Kaksi tähteä.

Tämä on todella tasapaksu kappale, ei kuitenkaan huono, joten kolme tähteä on helppo antaa.

Lievästi ärsyttävä kappale ja esitys. En ole välttämättä mikään pianojen suurin ystävä muutenkaan, ja sitten kun niitä ängetään samalle lavalle vielä kaksin kappalein, niin pianoähkyhän siitä tulee!

** tähteä.

No höh, siis tämän vertaaminen Lintuun on paljastaa vain yhden asian ja se on se kuinka älytöntä tällainen kisaaminen voi olla. Nämähän ovat niin erilaisia, molemmat lajissaan loistavia. Tässä on niin maukas groove, niin hienoa ja täyteläistä rytmiikkaa ja rytmistä vaihtelua, löysäämistä, letkeyttä ja nuo laulajat ovat yksinkertaisesti loistavia, joka ikinen painotus ja venytys, kiekaisu kohillaan.Tämä on niin peribrittiläisen hieno, ettei kukaan tätä ylitä lajissaan. Oli pakko nostaa viitoseen, kun koko päivän on odottanut hetkeä että ehtisi kuuntelemaan

Tämän arvosteleminen tylsäksi sillä perusteella että jossain Linnussa on mielenkiintoa on kuin syyttäisi Jane Austenia siitä, että se ei pauhaa romanttisesti kuin Emily Bronte. Ja päinvastoin

Viisupuntarissani top-5 sakissa. Oikein mukava viisu. 5*

Onhan tämä taitavaa ja hauskan harmitonta menoa, mutta ei ehkä kumminkaan ole ihan minun juttuni. Biisi lähtee kivasti käyntiin, mutta ei oikein etene siitä mihinkään. Annan heikot kolme tähteä.

Itse rakastan ja palvon.
Ihanan kepeä, helppo, harmiton ja aito. Hyvät artistit.

IHANA KOKONAISUUS

Täytyyhän muuten vahvassa viisuvuodessa joku heikkokin lenkki olla. Turhake ja listassani vuoden 1977 peränpitäjä, joka ei sytytä. Armosta kaksi tähteä.

Ihana, joukosta erottuva duetto