Viisukuppila

Alien Ruotsista. Ei ole minun sanojani vaan erään naisen. Ruotsalaiset vaan jauhavat samaa Abba-kaivosta vedettyä vettä. Ihmettelivätkö, miksi tämä ei pärjännyt. Siksi, että biisi on kuultu kymmenet kerrat. Hyvin vanhanaikainen Ladygaga-aikaan. Karmee. 2 puupääpalkintoa.

Ihana Charlotte Tosi hyvä ja voimakas kappale, ja vaikka Charloten elämäntilanne ei ollutkaan paras mahdollinen, niin esiintyi silti mahtavasti. Todellakin viisi tähteä.

Charlotte Perrellin Hero on aivan huippu biisi. En ymmärrä miksei menestyny ton paremmin Euroviisuissa. Hero on paljon parempi biisi kuin Charlotten voittobiisi 1999 Take me to your heaven. Hero on vieläkin hyvä biisi. Hero on hyvä esimerkki biisistä, jollasia Ruotsin pitäis lähettää Euroviisuihin, mutta Loreenin jälkeen Ruotsin edustajat on ollu ihan fiaskoja.

Tämä on ollut tehokuuntelussa kohta kaksi vikkoa. Päivittäin tullut kuunneltua vähintään kerran. Kertosäkeessä on koukku joka saa palaaaan biisin pariin kerta toisensa jälkeen. Viisi tähteä ehdottomasti.

Surkea ja laskelmoitu biisi tämä on, enkä ihmettele sitten alkuunkaan finaalin suht' alhaista sijoitusta. Tämähän pääsi vain raatiäänten turvin jatkoon, eli yleisö olisi jättänyt tämän jo semeihin. Melloissa tämä vielä kuulosti ihan kivalta, mutta Belgradissa kaikki tuntui todella kylmältä - kauhean väkinäistä patsastelua! Ukrainan Ani Lorak pyyhki Charlottella lattiaa. Take me to your heaven lyö tämän kuusi-nolla. Teillä kaikilla tästä tykkäävillä on korvissa jotain vikaa. Tuomioni tulee tässä: Yksi tähti!

Tämä on oikein kiva baarin tanssi biisi siksi annan 3 tähteä. Minusta oli kuitenkin todella selvää miksi tämä ei menestynyt kovinkaan hyvin ja isäni sanoi sen pahaiten, että kuka nyt sekasikiön näköistä emäntää äänestäisi. Charoleten kasvoja kuvattiin liikaa läheltä ja valaistus ja maskeraus teki naisesta ei ihmisen näköisen. Biisillä myös sama ongelma mikä Azerbaijanilla on, että liian usein lähetetty samantyylinen biisi. Ja kaiken tämän lisäksi Ani Lorak veti 10 paremman shown näyttämällä kuumalta.

Onhan tää aika muovista, mutta toimii silti ihmeellisen hyvin. Pakko kai neljä tähteä antaa.

Tajusin vasta joskus vuosia Belgradin viisujen jälkeen, että tää on sama henkilö kuin se viisuvoittaja-Nilsson.

Anyway, tässä on kerrankin sellainen periruotsalainen humppa, josta voin sanoa ihan kunnolla tykkääväni. Biisi on voimaannuttava ja "antheminen", jotenkin sellainen schlager-viisujen kiteytymä. Melodia kulkee myös luontevasti, mikä vähentää muovisuuden tunnetta. Jännän muotoinen muuten tuo mikrofoni ja huvittava tuo alun otos, jossa Charlotte tarttuu ahnaasti siihen. Joka tapauksessa: neljä vahvaa tähteä!