Something Better on Suomen paras edustusviisu ikinä. Moderni, laadukas, kansainvälinen ja pitkästä aikaa Suomelta kokonainen, valmis ja hiottu kappale. (Monella konkarilla olisi opittavaa näiden junnujen biisinkirjoitus- ja -viimeistelytaidoista.) Lisäksi esityksestä välittyi vilpittömyys, energia ja se että mentiin musiikki edellä.
Köpiksessä esitys oli ihan näyttävä strobovaloineen, mutta minusta kuvauksessa poikien nuorta charmia ja vetovoimaa olisi voinut hyödyntää paremmin, eli hyvälaatuista lähikuvaa soittajista, esim. rumpalin energisestä soitosta olisi voinut olla enemmän.
Semifinaalia katsoessa sai olla rauhallinen, luotin finaaliin pääsyyn kuin vuoreen. Finaalin pisteidenantovaihe sen sijaan oli piinaavinta ja karmeinta ikinä. Alku ihan painajaismaista, Suomi oli siellä tutuilla paikoilla, pistetaulukon oikealla puolella, vaikka jotain hajapisteitä saikin. Kun Tanska antoi vain neljä pistettä (odotin vähintään kahdeksaa), olin varma että peli on pelattu, floppi tulee, Suomi tulee olemaan taas finaalin viimeisillä sijoilla. Mietin tyrmistyneenä, miten olen voinut olla näin väärässä kun uskoin menestykseen. Vannoin etten ikinä enää seuraa Suomen euroviisukarsintoja tai koko euroviisuja.
No, pisteidenannon jatko meni sitten enemmän tai vähemmän sumussa. Jossain vaiheessa tajusin että Suomi onkin pistetaulukon vasemmalla puolella, jopa yhdeksäntenä. Kun Slovenia antoi viimeisenä pisteensä, en ymmärtänyt olla edes pettynyt kahden sijan pudotuksesta, (koska siinä mielentilassa, hyvin rationaalisesti
, ajattelin, että viimeisten pisteiden jälkeen Suomi kuitenkin putoaa johonkin sijalle 20), vaan olin onnesta sekaisin tuosta sijasta 11. Ja aamuun asti juhlittiin...
Merkille pantavaa että brittien ammattilaisraati sijoitti Softenginen toiseksi (ja puhelinäänestäjätkin sijalle 11). Laatu kelpasi pop- ja rockmusiikin suurvallassa. Ylipäätään todella harvinaista herkkua, että Suomi sai pisteitä briteistä, Lordi toki sai, mutta sitä edellinen kerta olikin sitten v. 85.
Viisi loistavaa tähteä.
Lähikuvaa otettiin aivan liian vähän muista kuin Topista. 
. Vähäiseen isojen areenoiden kokemukseensa nähden Softengine suoriutui kovasta koitoksestaan loistavasti. Topin ääni on maailmanluokkaa, todella hieno ja taipuisa. Biisi yhdisti herkkyyttä ja rosoa. Hienoa, että Suomesta lähetettiin kansainvälisen tason stadionrockia euroviisuihin. Softengine oli stailattu viimeisen päälle tyylikkääksi ja lavaylöspano oli hieno. Esityksessä tulee väreitä joka kerta siinä "oo-oo-ooo -kohdassa", bändi antaa kaikkensa. Niin minäkin: kaikki viisi tähteäni.
Ja mitään teatteria ja sirkustemppuja ei kaivata, kun biisi on vahva. Tämän vuosituhannen toiseksi paras Suomi-viisu saakoon täydet viisi tähteä, vaikkakin heikommanpuoleiset sellaiset.
Asiat menevät miten menevät.
