Viisukuppila

Maa: Viro
Vuosi: 2018
Kappale: La forza
Esittäjä: Elina Nechayeva
Säveltäjä: Mihkel Mattisen, Timo Vendt
Sanoittaja: Ksenia Kuchukova, Elina Nechayeva
Sijoitus semifinaalissa: 5./19
Pisteet semifinaalissa: 201
Sijoitus finaalissa: 8./26
Pisteet finaalissa: 245
Sanat: https://eurovision.tv/participant/elina-nechayeva

Elina Nechayeva syntyi 10. marraskuuta 1991 Tallinnassa. Hän aloitti laulamisen jo varhain, sillä nelivuotiaana vanhemmat laittoivat hänet laulamaan lapsikuoroon; hänen isänsä oli myös laulanut lapsena kuorossa, joten laulaminen oli pienen Elinankin tie. Nechayevan ääni erottui usein kuorolaisten joukosta, minkä takia hän lauloikin usein soolo-osuuksia kuorossaan. Kuoroharrastus vei hänet myöhemmin laulutunneille 14-vuotiaana. Hän on myös opiskellut laulua akateemisesti ja valmistui vuonna 2016 Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa maisteriksi alanaan klassinen laulu. Äänialaltaan Nechayeva on sopraano.

Nechayevan nousu julkisuuteen alkoi vuonna 2009, kun hän osallistui Viron Idols-vastineen Eesti otsib superstaarin kolmannelle kaudella. Hän ei kuitenkaan päässyt kilpailussa kovin pitkälle. Sen sijaan osallistuminen klassiseen musiikkiin keskittyvään Klassikatähed-ohjelmaan vuonna 2014 tuotti mainetta ja kunniaa, sillä Nechayeva pääsi kilpailussa finaaliin saakka.

Matka Eesti Laulissa ja myöhemmin viisulavalle alkoi jo vuonna 2017, kun Nechayeva toimi Eesti Laulin semifinaalien toisena juontajana. Seuraavana vuonna Nechayeva oli itse mukana kisaamassa. Italiankielinen nykyaikainen oopperalauluteos La forza herätti selvästi positiivista huomiota, sillä Nechayeva voitti ensimmäisen semifinaalin saatuaan korkeimmat pisteet sekä yleisöltä että tuomaristolta; yleisöääniä kertyi miltei neljä kertaa enemmän kuin kakkossuosikille. Finaalin ensimmäinen kierros meni samoin kuin semifinaali, tosin tällä kertaa kyseisellä kierroksella yleisöääniä tuli peräti kuusi kertaa toiseksi eniten ääniä saanutta Vajéa enemmän. Superfinaalikierroksella Nechayevan kanssa kilpailijat Vajé ja Stig Rästa. Nechayeva valittiin äänivyöryllä edustamaan Viroa Lissabonin Euroviisuihin. Eroa superfinaalissa hopeaa saaneeseen Stig Rästaan oli varsin mukavat 33 759 ääntä.

Lissabonin lavoilla yksinkertaisessa mutta samalla dramaattisessa lavaesityksessä Nechayeva seisoi paikallaan korokkeella samalla, kun hänen valkoiseen, 52 m² kangasta käsittävään mekkoonsa heijastettiin värejä ja kuvioita. Vaikuttava esitys miellytti sekä tuomaristoja että katsojia, sillä ensimmäisessä semifinaalissa irtosi viides sija: tuomaripisteissä tulos oli seitsemäs sija 81 pisteellä, yleisöpisteissä kolmas sija 120 pisteellä. Finaalissa La forza sijoittui kahdeksanneksi: tuomaristot hellivät tällä kertaa kuudennella sijalla ja 143 pisteellä, kun taas yleisöpisteissä irtosi 102 pistettä ja yhdeksäs sija.

Viisujen jälkeen Nechayeva on esiintynyt ja työskennellyt monien asioiden parissa, esimerkiksi cameon muodossa vuonna 2020 ilmestyneessä Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga -elokuvassa. Hän on ehtinyt myös osallistua Maskis laulja -ohjelman eli Viron Masked Singerin toiselle kaudelle syksyllä 2020, jolla hän sijoittui toiseksi hahmonaan Fööniks eli feeniks-lintu. Menestyttyään Lissabonissa Nechayeva teki kuten monet muutkin menneiden vuosien viisuedustajat ja pyrki uudemman kerran edustamaan maataan vuonna 2022. Kisakappale Remedy ei ilmeisesti säväyttänyt Eesti Laulin tuomaristoa eikä yleisöä aivan La forzan tavoin, ja toinen edustuskunnia on vielä Nechayevalta saamatta.

Elina Nechayeva – La forza (semifinaali)

Elina Nechayeva Facebookissa

Elina Nechayeva Instagramissa

Elina Nechayeva YouTubessa

On tää vaan edelleen melko upea. Harmi, kun Elinalla oli niin mitätön tyrkky tämänvuotisissa karsinnoissa.

Yksi ainoa sana riittää: Y-li-ar-vos-tet-tu. Tähtiä heikot kolme.

Onhan tää nyt upea ja yksi Viron parhaista.

Omat kuuntelukertani: 10

Tähän en ole oikein koskaan päässyt kunnolla sisälle. Ulkoiset puitteet ovat sinänsä kohdallaan, ja periaatteessa tavoitan kokonaisuudesta sen wow-elementin, mutta loppujen lopuksi tuntuu, ettei kappale tarjoa genressään oikein mitään uutta. Kaunis kuori vailla kunnon sisältöä. Säteilevän Elinan lahjakkuutta ei voi kuitenkaan täysin sivuuttaa, joten kolme tähteä on paikallaan. Suomen puhelinäänestäjien täydet olisivat kyllä saaneet mennä tuona vuonna Viron sijasta toiselle sukulaiskansalle.

Mahdollisesti ainoa viiden tähden arvoinen siitä vuoden 2018 kattauksesta.
Fuegokin oli hyvä ja moni muu, mutta yhdestäkään muusta en innostunut ihan täysillä. Tässä vaan oli kaikki kohdallaan.

Joskus taisin vihata tätä vähän aggressiivisesti, mutta kyllä tämä nyt ihan kiva on, etenkin kun tästä on olemassa tämä remix. Kolme.

Laskusuhdanteessa. Kolho on se sana, joka minulle nousee tästä nyt mieleen, en innostu pelkästään teknisestä taituruudesta.
Hauskaa silti, että tämmöinenkin pääsi viisuihin asti meitä joitakin ilahduttamaan. Kolmisen tähteä

Minusta vähän yliarvostettu. Ihan kaunis kappale kyllä ja Elina laulaa erittäin hyvin, mutta vahvat kolme tähteä saavat riittää.

Kauniistihan Elina laulaa ja periaatteessa kappalekin on ihan hyvä, mutta jokin tästä silti puuttuu. Annetaan samat kolme tähteä kuin viisuvuonnaan.