Viisukuppila

rosetta kirjoitti:Kaunishan tämä on, kun oikein ajatuksen kanssa kuuntelee. Mutta kuunteleeko euroviisuyleisö yleensä kovinkaan ajatuksen kanssa...

Ei, huonoimmat olivat Rautakoura, Great Wide North ja Last Panda.

Todella ikävää kyllä oli se miten Iinan biisiä ainoana aliarvioitiin, eli siinä mielessä kyllä kuulosti aika ennakkoon sovitulta farssilta.

Eikös tuomariston juuri kuuluisi nostaa tällaisten kappaleiden mahdollisuuksia, eikä päinvastoin. Nyt kansa
näyttää mm. videoiden katselumäärien perusteella pitävän tästä enemmän. Viisujen finaaleissa takuulla näin olisi, kuten eräässä ulkomaisessa blogissa arveltiin, että tämä tulisi uppoamaan raateihin.

Suomi on kyllä takuulla ainut maa, jossa näin ei ole. Sitähän ei kannata ihmetellä, suurin osa UMK-tuomaristosta
kun on ns. rokkijätkiä, jotka näkevät tämän pelkkänä taidepläjäyksenä.


Todella tyhmää Redramalta luetella vielä erikseen omat suosikit ja tämä oli kyllä se viimeinen niitti tähän farssiin
ja osoittaa tämän valintasysteemin amatöörimäisen toteuttamisen ja järjestäjien tietämättömyyden . Tekivät nyt viimeistään selväksi, etteivät etsi euroviisuedustajaa, vaan omasta mielestään parasta biisiä mm. radiosoittoon. Minun puolestani saisivat kyllä astua omaan miinaansa.

Nyt olisi entistä helpompi mahdollisuus muodostaa jopa jonkinlainen pisteytys tuomariston mielipiteistä, joka toisaalta mahdollistaisi taktikoinninkin. Tähän kyllä vaadittaisiin todella iso joukko äänestäjiä, vähän samanlainen vetoomus, kuin Stigin kannattajilta viime vuonna.

Tuomariston edessä... no, upean yksinkertainen esitys. Draamaa oli. Ei niitä tanssijoita, mut flyygeli voisi ihan sopia esitykseen.

Selkeästi huonoin kappale tämän vuoden UMK:issa tämä. Tälläistä tylsää jollotusta, jota kuunnellessa alkaa väsyttää. Yksi tähti.

(Tadaa! tässä tulee jv:n kuppilaviesti nro 1000! Tähän on tultu.)

Hen.koht: Nyt kun toinenkin puolisko esityksista tuomareille on nähty, kävin YLE-Areenassa katsomassa uudestaan paitsi tämän WSBT-esityksen myös UMK osa 2:n kokonaislähetyksestä Mikaelin osan introineen ja kommentteineen. Olen niin onnellinen siitä, että ensi kertaa todella moneen vuoteen olen Suomen karsinnasta löytänyt suosikin johon olen ihastunut varauksetta. (Milloinkahan olisi ollut viimeksi? Toki melkein kaikkina vuosina on ollut joku biisi, josta olen tykännyt mutta harvassa ovat olleet nämä, joista on voinut oikein tosissaan intoilla.) Olisi niin hienoa, jos Malmössa voisi hehkuttaa Suomen ehdokasta oikein kybällä!!!

Tanssijat? Olen koko ajan kuulunut niihin, jotka suhtautuvat vähintäänkin epäilevästi tanssijoiden tuomiseen tähän esitykseen. Mikael on työkokemukseltaan pitkälti musikaaliartisti, ja teatterin lavalla livenä voi hyvinkin toimia se, että sooloesitystä kuvittaa tanssi. TV-ruudussa solistista erillään, itsekseen toimivat tanssijat (kuten usein balladeissa on ollut tapana) ovat kuitenkin pääsääntöisesti näyttäneet päälleliimatulta elementiltä, etenkin, kun kyseessä on ollut tanssipari, jollaisesta Mikael puhui lähetyksessä. TV-media leikkauksineen ei tavallisesti ole oikein otollinen muoto senkaltaiselle monielementtiselle esitykselle. Lisäksi on muistettava, että ESC-lavalla (jos niin pitkälle ajatellaan) on usein varsin eläväinen tausta niin, että TV-kuvassa joka tapauksessa tapahtuu varsin paljon. (Arvelen näin olevan, vaikka tänä vuonna viisulähetyksen puitteiden spektaakkelimaisuutta halutaankin EBU:n ja ruotsalaisten järjestäjien mukaan hillitä.)
Minun ymmärtääkseni tämän biisin konsepti on 'nuori ja herkkyttään kaunis mies nousee lavalle ja avaa meille sielunsa, joka osoittautuu oleven vereslihalla'. Jutun koskettavuutta lisää huomattavasti se, jos voimme ylläpitää illuusiota siitä, että artisti itse on tämä hahmo eikä kyse ole "roolihenkilöstä", jota hän vain esittää. Tässä mielessä riisuttu esitys tuomaristolle (kädennykäyksineen kaikkineen) oli täyttä mahtavuutta. Jottei tätä vahvuutta riskeerattaisi, kaikkien lavalla jatkossa käytettävien tehokeinojen täytyisi nähdäkseni olla äärimmäisen hienovaraisia ja luontevan tuntuisia niin, ettei esityksen luonne nimenomaan esityksenä korostuisi liikaa (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan).

jv kirjoitti:(Tadaa! tässä tulee jv:n kuppilaviesti nro 1000! Tähän on tultu.)

Hen.koht: Kävin YLE-Areenassa katsomassa uudestaan paitsi tämän esityksen myös UMK osa 2:n kokonaislähetyksestä Mikaelin osan introineen ja kommentteineen. Olen niin onnellinen siitä, että ensi kertaa todella moneen vuoteen olen Suomen karsinnasta löytänyt suosikin johon olen ihastunut varauksetta. (Milloinkahan olisi ollut viimeksi? Toki melkein kaikkina vuosina on ollut joku biisi, josta olen tykännyt mutta harvassa ovat olleet nämä, joista on voinut oikein tosissaan intoilla.) Olisi niin hienoa, jos Malmössa voisi hehkuttaa Suomen ehdokasta oikein kybällä!!!

Olen itsekin seurannut vuosikausia euroviisuja (en ole alaikäinen vaikka toi silleen näyttää) ja voisi sanoa että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin on jokin tietty suosikki euroviisuissa. Oikeastaan kaksikin suosikkia kun kuuntelen lähinnä metallimusiikkia, mutta kyllä tämä Saaren esitys vaikutti eniten.

Uskoisin kyllä että tällä on ihan todelliset mahdollisuudet pärjätä Malmössä ja hyvin vahva ehdokas niin finaaliin kuin 10 sakkiin.

Ehkä tuo "Marry me" voisi myös päästä finaaliin asti mutta se on kuitenkin heikompi viritys kokonaisuutena.

Suurin vaara lieneekin nyt että ihmiset (ja taustalla häärivät levypomot) äänestävät Diandran tunnettavuutensa takia jatkoon, eivätkä välitä niinkään kappaleista.

Zera kirjoitti:Selkeästi huonoin kappale tämän vuoden UMK:issa tämä. Tälläistä tylsää jollotusta, jota kuunnellessa alkaa väsyttää. Yksi tähti.

Halpaa ja helppoa sen pitää olla! Esim. Kristan jankutus varmaan jäisi sinulle paremmin mieleen.

Onhan se kappale ihan OK luokkaa, mutta tuolle esiintymiselle pitää tehdä jotain. Olinko kerran näkevinäni jotain tunnetta miehen kasvoilta, muuten en löytänyt mitään tunnetta, liikehdintää vain sen verran kuin se minimalistisesti oli tarpeen. Hän vain... on. Ei mitään muuta.

Jos tämä lähtee, niin kyllä minä tämän takana seisomaan pystyn, mutta jotain pitää esitykselle tehdä. Muutoin jää kovin ontoksi. Orvoksi jopa etten sanoisi.

euroviisuholisti kirjoitti:
Suurin vaara lieneekin nyt että ihmiset (ja taustalla häärivät levypomot) äänestävät Diandran tunnettavuutensa takia jatkoon, eivätkä välitä niinkään kappaleista.

Eiköhän tämä ole jo alusta asti ollut selvää.

Mies, balladi, vähän pianoa ja södemäinen poika laulamassa = MIELIPUOLISEN UPEAA?

JUU EI!

Pitäisi kuunnella sitä sävellystäkin hieman.
Tämä biisi on edelleenkin äärimmäisen vaikea ja raskassointuinen. En useamman kuuntelukerrankaan jälkeen muista tästä mitään muuta kohtaa kuin "weeeee....should...be through"

Itse vaadin hyvältä kappaleelta pikkasen enemmän muistettavuutta ja mielenkiintoa.

Tämä on valovuosia jäljessä upeita viisuballadeja tyyliin Viro 2012, Norja 2003.....

Artististakaan ei huo ainakaan minun ruudulleni mitään karismaa. Siinähän toi jököttää, mutta missä karisma?
Koko esityksen ajan näytti siltä, että toi pyörtyy paikoilleen just.

En vaan pidä. En.

gentedimare kirjoitti:

Tämä on valovuosia jäljessä upeita viisuballadeja tyyliin Viro 2012, Norja 2003.....

Tavallisiahan nuo ovat tämän taidelaulun rinnalla.
Kun Mikaelin laulussa soi hiljaisuuden kohdatkin.
Norja, McCartneymainen biisi, jonka suuruus on se, että on peräisin HongKongissa valmistetusta Beatles-tussista.
Viroa ja laulajajäppistä voi kehua siitä, että malttoi pitää leukaansa lonksumatta silloin, kun antoi vaikutelman, että on muka antamassa kaikkensa kurkkunsa kautta. Toki onhan ansiota siinäkin, että sävellykseen oli osattu laittaa askelia ja kiertoja, jotka sitten – kun kartalta tutkitaan – piirsivät soikean muotoisen kuvakkeen. Nollan.

gentedimare kirjoitti:
MIELIPUOLISEN UPEAA?
JUU EI!

Kokeile pieniä kirjaimia, ne rauhoittavat, ne rauhoittavat silloinkin, kun katselet euroviisujen loppukilpailua, jossa Mikaelin lauluun painautuvat katselijoiden, kuuntelijoiden, kuurojenkin päät ymmärtäen, että tämä laulu on vuosituhansien laulu, suurempi kuin suurin laulu, joka lauletaan maailman kansojen yhteiselle Jumalalle ylistykseksi. Ja Suomi saa

444 pistettä

kuu-kuu kirjoitti:Mikaelin lauluun painautuvat katselijoiden, kuuntelijoiden, kuurojenkin päät ymmärtäen, että tämä laulu on vuosituhansien laulu, suurempi kuin suurin laulu, joka lauletaan maailman kansojen yhteiselle Jumalalle ylistykseksi. Ja Suomi saa

444 pistettä

Toki.

Tää biisi on niin herkkä.. Alkaa oikeesti itkettämään kun kuuntelee ja tulee sellanen haikea ja mietteliäs olo. Kannattaa kuunnella myös sanoja tässä kappaleessa, minkä yleensä itse jätän vähemmälle huomiolle.
Mä odotan niin paljon että pääsen fiilistelemään tätä Malmöhön! (Ja UMK-finaaliin )

kuu-kuu kirjoitti:

gentedimare kirjoitti:
MIELIPUOLISEN UPEAA?
JUU EI!

Kokeile pieniä kirjaimia, ne rauhoittavat, ne rauhoittavat silloinkin, kun katselet euroviisujen loppukilpailua, jossa Mikaelin lauluun painautuvat katselijoiden, kuuntelijoiden, kuurojenkin päät ymmärtäen, että tämä laulu on vuosituhansien laulu, suurempi kuin suurin laulu, joka lauletaan maailman kansojen yhteiselle Jumalalle ylistykseksi. Ja Suomi saa

444 pistettä

Miksi mun pitäisi rauhoittua, kun verenpaineeni ei tämän asian takia ole noussut
Miepiteitä on monia ja tuo on omani.

444 pistettä?

Kokeile pieniä kirjaimia, ne rauhoittavat. Ne rauhoittavat silloinkin, kun tämä ei tule edes voittamaan Suomen karsintaa.

gentedimare kirjoitti:Tämä biisi on edelleenkin äärimmäisen vaikea ja raskassointuinen. En useamman kuuntelukerrankaan jälkeen muista tästä mitään muuta kohtaa kuin "weeeee....should...be through"

Aivan upeaa! Muistat siis juuri sen kohdan, jossa kaikki karvat nousee pystyyn, iho menee kananlihalle ja silmäkulma alkaa kostua. Hyvä merkki. Hyvä gente! Mikaelin laulu koskettaa sinuakin.

Tämä kappale on suosikkini, ehdottomasti. Se on aito, pysäyttää kuuntelemaan, sen haluaa kuulla uudelleen, siis se on mielenkiintoinen. Balladeja on viisuissa kuultu maailman sivu, mutta tämä on jotenkin erilainen. Menee jo klassisen musiikin suuntaan. Koskettaa, ja jotkut herkistyvät itkemään. Eiköhän tämä kerro jo kappaleesta jotain.
Ei tämä mikään suomalainen itkuvirsi silti ole, joskaan ei iloisuudessakaan piehtaroi.
Ihan kansainvälisen kuuloinen kappale.

Ei tarvita maailmankuuluja säveltäjiä (kuten Andrew Loyd Webber Britanniassa männä vuosina) puoliväkisin loistokappaletta tekemään, kun opiskelijapoika Lahdesta repäisee.

Useamman kuuntelukerran jälkeen pidän tästä ja on kakkossuosikkini Diandran jälkeen. Mutta kiinnostaisi kuulla tästä se kolmeminuuttinen versio, muuttaako se kappaletta mihinkään suuntaan?

MuzaMaza kirjoitti:

gentedimare kirjoitti:Tämä biisi on edelleenkin äärimmäisen vaikea ja raskassointuinen. En useamman kuuntelukerrankaan jälkeen muista tästä mitään muuta kohtaa kuin "weeeee....should...be through"

Aivan upeaa! Muistat siis juuri sen kohdan, jossa kaikki karvat nousee pystyyn, iho menee kananlihalle ja silmäkulma alkaa kostua. Hyvä merkki. Hyvä gente! Mikaelin laulu koskettaa sinuakin.

Hoijaa, en ehkä jaksais sua nyt
Onhan se toki hienoa, kun neliminuuttisesta kappalesta ei muista kuin yhden ainoan kohdan

Miten tuollaisesta kohdasta voi edes nousta karvat pystyyn, kun se on niin aneemista ettei mikään
Venutettua sillisalaattia

Hassua, et tästä kappaleesta on näin paljon eri mielipiteitä. Mulla iski kappale tajuntaan HETI ja muistin koko kappaleenkin HETI ja kaikki taviskaverini, joille olen tämän soittanut, ovat tähän rakastuneet.

mun mielestä tästä on vaan kaks eri mielipidettä: HUIKEE IHANA MAHTAVA / boooriiiiing, joka edelleen munkin mielipiteeni.

Ihan symppis esiintyjä Mikael on ja ihan äänestäkin pidän. Tän kipaleen tekotaiteellisuus ei vaan edelleenkään kosketa tarpeeks.

JeSSSe kirjoitti:mun mielestä tästä on vaan kaks eri mielipidettä: HUIKEE IHANA MAHTAVA / boooriiiiing, joka edelleen munkin mielipiteeni.

Ihan symppis esiintyjä Mikael on ja ihan äänestäkin pidän. Tän kipaleen tekotaiteellisuus ei vaan edelleenkään kosketa tarpeeks.

Niin näyttää jakavan mielipiteet.
Minusta taas tämä kappale nimenomaan ei ole tekotaiteellinen vaan jotenkin aito. Jostain syvältä kumpuava...

Näyttää myös siltä että heti kun kyseessä ei ole mikään iloinen, esimerkiksi hokemaan perustuva menobiisi, kappale koetaan jotenkin mielestä tekotaiteelliseksi tai epäkiinnostavaksi. Minusta tämä kappale on nimenomaan kiinnostava siksi, ettei se välttämättä aukea ensimmäisellä tai toisellakaan kuuntelukerralla. Ei todellakaan mikään radioystävällinen kertakäyttökappale. Riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa. Ja samoin kuin Waddella, tämä kappale todellakin iski tajuntaan heti ensi kerralla.

Ihanaa kun jakaa mielipiteitä. Ei tätä kaikki Kuppilan ulkopuoliset tuttavanikaan ymmärrä. Liian vaikeana ja pitkäveteisenä monet pitävät. Saari saa kuitenkin heiltäkin kehuja laulajana ja ulkomusikaalisista ansioistaan. Moni muistaa hänet siitä villapaidastaan Eihän sellaista ole totuttu viisulavalla näkemään, kun pitää olla vaatekoreaa kimallusta. Muistijälki on siis jätetty. Mutta paljon on myös heitä, jotka ovat olleet ihan myytyjä. Niin kuin olen tänne jo aikaisemmin naputellutkin. Ei ole foorumilaisillekaan ihan yhdentekevä ehdokas, kun puhetta riittää puolesta ja vastaan. Hyvä!

MuzaMaza kirjoitti:Minusta tämä kappale on nimenomaan kiinnostava siksi, ettei se välttämättä aukea ensimmäisellä tai toisellakaan kuuntelukerralla. Ei todellakaan mikään radioystävällinen kertakäyttökappale. Riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa.

osuit asian ytimeen eli siis pitäis kyllä avautua heti suurelle yleisölle viisuissa..

^Eipähän tuo Albaniankaan viisu Bakussa ollut mikään helpoin sävellys, mutta niinpähän vaan aukeni heti suurelle yleisölle. Finaaliin ja siellä viidenneksi.

Kyllä tämä kappale aukeaa ihan tarpeeksi.
Mulle ainakin kävi niin, että se herätti mielenkiinnon ekalla kuulemalla ja siksi halusin kuunnella sen uudelleen.
Ja uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen......

Itse rakastuin tähän vasta parin kuuntelukerran jälkeen, tosin en aiemmin kuunnellutkaan kuin lähinnä puolella korvalla, häpeäkseni myönnän

MuzaMaza kirjoitti:^Eipähän tuo Albaniankaan viisu Bakussa ollut mikään helpoin sävellys, mutta niinpähän vaan aukeni heti suurelle yleisölle. Finaaliin ja siellä viidenneksi.

Albania oli kyllä minusta paljon koukukkaampi ja jännitteisempi. Enkä tarkoita mitään kaavabiisikoukkua, vaan sitä, että siinä oli minulle sellaista ylimaallista huikeutta, jota tässä en koe kyllä olevan. Minusta tämä kokonaisuus on lähempänä sellaista Bosnian Maja Sar kategoriaa (joskin pidän tästä enemmän ja parempana). Nätti, mutta ei mikään ihan mieletön. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin se johtuu siitä, että biisi minustakin karkaa vähän sen pianoväliosan kohdalla. Sehän on oikein nätti, mutta se jakaa Mikaelin laulun kahteen osaan, jotka eivät ole täysin oikeanlaisessa tasapainossa, luo riittävää jännitettä loppuun. Alun intensiteetti, läsnäolo ja kaikki se on vaikuttavaa, mutta loppupuolen voimakaampi laulu ei ole niin kaunista, ei pysty vastaamaan siihen alkuun ja palauttamaan eikä ainakaan tiivistämään tunnelmaa lopussa riittävästi. En vieläkään usko että ongelma on laulutaito ja tekniikka sinällään (vaikka toki suurempi taituruus antaa aina enemmän mahdollisuksia), vaan kyse on tyylitajusta, valinnoista sen suhteen että miten käyttää sitä mitä on ja siihen liittyy miten sen koknaisuuden biisinä rakentaa. Se esittelyklippihän oli muistaakseni loppupuolelta ja kun vain sen kuuli niin kuulosti itseasiassa jokseenkin ärsyttävältä. Siis näin minun kohdallani käy.

MuzaMaza kirjoitti:Näyttää myös siltä että heti kun kyseessä ei ole mikään iloinen, esimerkiksi hokemaan perustuva menobiisi, kappale koetaan jotenkin mielestä tekotaiteelliseksi tai epäkiinnostavaksi. Minusta tämä kappale on nimenomaan kiinnostava siksi, ettei se välttämättä aukea ensimmäisellä tai toisellakaan kuuntelukerralla. Ei todellakaan mikään radioystävällinen kertakäyttökappale. Riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa. Ja samoin kuin Waddella, tämä kappale todellakin iski tajuntaan heti ensi kerralla.

Jäkä jäkä taas...........
Oliko Paradise Oskarin biisi hokemaan perustuva? Entä Norja 2003? Entä Viro 2012? Entä Islanti 2009?

Joten ei Maza, ei kelpaa nyt argumentiksi tuo.

^Itse asiassa olihan se Oskari. Da Da Dam.

MuzaMaza kirjoitti:^Eipähän tuo Albaniankaan viisu Bakussa ollut mikään helpoin sävellys, mutta niinpähän vaan aukeni heti suurelle yleisölle. Finaaliin ja siellä viidenneksi.

Koska esittäjänä oli vahva, erikoinen naisartisti jolla oli mielipuolisen hyvä ääni
Sori vaan, mutta Mikael ei ole laulajana lähelläkään häntä.

Tämä on jossain määrin noussut mun suosikikseni, vaikka en ehkä niin haluaisi Siis upea biisi ja Mikael laulaa komeasti. Esitystä nyt jäi vielä odottamaan, koska tosta ekasta ei saanut mitään irti. Pidän tästä myös siksi, että ei ole tehty mihinkään muottiin, ja ärsyttikin kun tuomaristo rupesi mussuttamaan, että pitäis olla enemmän toistoa ja selkeämpi rakenne... ei aina tarvii olla!

Haluaisin silti, että kisan voittaisi joku, joka saisi radiosoittoa kaupallisillakin radiokanavilla, jos vaikka UMK-formaatti saisi lisää huomiota ja katsojia sitten ensi vuonna, sillä tähän asti olen pitänyt tästä kisasta! Haluaisin, että ihmiset äänestäisi voittoon sen biisin/esityksen, josta he aidosti pitävät eniten, ajattelematta mitään viisuedustusta sen kummemmin. Saa tää voittaa mun puolesta, en panis pahakseni, mutta joo