Minä mietiskelen ja pohdin sitä, miten biisit uppoavat katselijoihin, nimenomaan nuorempiin katselijoihin. Sehän on pikkupiirustelua ja hiuksenhienoa touhua, mikä erottaa uudenkuuloisen vanhankuuloisesta biisistä, varsinkin kun ruvetaan erottelemaan esim. biisejä joista on monenlaisia versioita, tämän päivän soundeilla tehtyjä ja vaikka kymmenen vuotta vanhoja versioita. Muistelen omaa teiniaikaani ja sitä kun kuuntelin erilaista heviä. Vanhankuuloinen ei uponnut minuun, vaikka ajattelin biiseistä, että onhan niissä jotakin hyvääkin. Ja nimenomaan tämä kaikki kuuluu tuotannon piiriin. Oli joitain kavereita, jotka kuuntelivat kaikenlaisia dancepopbiisejä. Heille kun rupesi soittelemaan kymmenen vuotta vanhoja biisejä, sai palautetta, ettei halua kuulla tämmöistä pappamusiikkia. Lapsuuteni suurin suosikki eräässä vaiheessa oli Hurriganes. Kukaan nuori ei tahdo kuulla nykyään Hurriganesta. Kun hieman korostaa. Se on ikivanhaa musiikkia. Jos Ganesien biiseistä tehtäisiin nykyversioita, parhaat tuottajat vääntäisivät ja lisäisivät nykysoundeja, ne biisit syntyisivät eloon nuorten päihin. Jopa Remunkin laulamana.ta1ja kirjoitti:
Jumitat minusta aivan liian yksipuolisesti tuotannollisissa asioissa.
Tuotannolliset puolet ovat mitä tärkein herättelijä ja vaikuttelija populaarimusiikissa.