Viisukuppila

Tä esitys ei kyllä oo mun suosikki. Tiedän, että monet sanoisi, että Conchitana Thomas on oma itsensä, mutta mä koen, että esityksestä puuttuu aitoutta. Mun tekisi koko ajan mieli pistää poika pesulle ja nähdä, kuka siellä alla oikein luuraa. Joku linkkasi luomukuvan, ja se helpotti vähän. Biisiä pidän siirappina.

En usko voittoon. Saattaa olla vuoden viisufanikupla. Tai sitten ei.

Toivon todella, että voittaa. Iltalehden mukaan esitys blokattu lähetyksestä Venäjällä ja Valko-Venäjällä, joten voi olla että Itä-Euroopan takia voitto jää vain haaveeksi.

Mahdollisesti koko kilpailun voittaja! Aivan uskomaton energia ja tulkinta! Hiukan kyllä pelotti tuloksia kattella, kun vasta viimeisenä Itävalta sanottiin. Taisivat tehdä sen tarkoituksella.

Juzu24 kirjoitti: Iltalehden mukaan esitys blokattu lähetyksestä Venäjällä ja Valko-Venäjällä

Ihmettelin tuota väitettä, sillä eikö moinen olisi säntöjen vastaista? Vai onko EBU vain niin hampaaton, ettei uskalla puuttua?

Näköjään Iltalehden juttu ei ollutkaan ihan oikein, maikkarilla tarkennusta asiaan.

http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artik ... ta/3355690

Olihan Concihita ihan huikee laulaja livenä, yllätti mut entistä enemmän laulutaidoillaan
Ansaitsi kyl finaalipaikkansa.. mut mua on kyl silti vähitellen alkanut kyrsimään täää viisu, tää parrakas nainen -look on kuitenkin mulle silti vähän too much.. en vaan pysty ottamaan artistia tosissani hyvästä musiikista huolimatta

Wow, mikä esitys . Conchita lauloi todella upeasti hienon biisinsä. Valot ja lopun liekit aikaansaivat huikean loppunousun. En yhtään ihmettelisi, vaikka euroviisut soisivat ensi vuonna Wienistä.

Mikä upea spektaakkeli - joka oli sikälikin uskomattoman hieno, että valo-liekki-Conchita-puvun helma -asetelmien ja kuvien ilme oli niin täysin wieniliäinen, Wienin art nouveauta. Olen varma että olen nähnyt jugendin naisfiguurikuvan, ehkä mainoskuva tai kuvituskuva, johon lankeavat tuollaiset säteittäiset valot korkealta yläviistosta, jonka hiukset ovat sädekehä ja jonka helma muodostaa jalustan, mutten nyt löydä. Sen puutteessa wieniläinen Josef Maria Olbrchin (josef maria, miesnainen ) kynttilänjalka vuodelta 1899 kelvatkoon:

Mielenkiintoinen havainto ta1ja . Näin harkittu wieniläiselementtien tuominen esitykseen nostaa esityksen arvoa entisestään.

Hieno huomio, Ta1ja! Todella mielenkiintoista!

JuliaS kirjoitti:Tiedän, että monet sanoisi, että Conchitana Thomas on oma itsensä, mutta mä koen, että esityksestä puuttuu aitoutta.

Conchitahan on nimenomaan hahmo, drag-hahmo, eikä Thomasin "oma itse". Hän totesi pressissäkin painokkaasti, ettei halua olla nainen, kun joku toimittaja kysyi, ajaako Thomas partansa ja ryhtyy "oikeaksi naiseksi", jos voittaa.

^ Ok. Itse katselisin mieluummin omaa persoonaa kuin hahmoa.

Tässä muuten Thomas ilman maskia. Aika söpö pieni poika.

^Tuossa olisi pitänyt olla spoilerivaroitus

Mutta niinhän sitä sanotaan, että synnymme alastomina ja kaikki mitä siihen päälle tulee, on dragia. Miten sen "oman persoonan" kenestäkään näkisi, tai voiko sitä millään vaatteilla lopultakaan peittää?

JuliaS kirjoitti:^ Ok. Itse katselisin mieluummin omaa persoonaa kuin hahmoa.

Totta ja täähän menee vähintään 70% hahmo vs 30% musiikki suosio

^^^ Tosi kiva kuva. That's how I like him.

Rouskulla ihan hyvä pointti. Ihan tavallinenkin ihminen luo omaa imagoaan vaatteilla ja laittautumisella ja joskus laittautumisen puutteella. Olen itse asiassa monesti miettinyt, suhtauduttaisiinko muhun eri tavalla, jos lopettaisin meikkaamisen ja kaikenlaisen muunkin laittautumisen. Olisin kyllä tosi erinäköinen ja -oloinen, vaikken mitään kilon pakkelikerrosta yleensäkään käytä.

Mega-Geir kirjoitti:Totta ja täähän menee vähintään 70% hahmo vs 30% musiikki suosio

Voiko niitä jaotella noin? Onhan tässä muutakin kuin hahmo ja musiikki, eli vaikka kaikki se dramaattinen lavastus, joilla ne hitsattiin (huom. tulielementti) yhteen kokonaisteokseksi. Ei vaikutelma olisi ollut sama, jos Conchitan biisi olisi ollut vaikka Cake to bake.

Rousku kirjoitti:

Mega-Geir kirjoitti:Totta ja täähän menee vähintään 70% hahmo vs 30% musiikki suosio

Voiko niitä jaotella noin? Onhan tässä muutakin kuin hahmo ja musiikki, eli vaikka kaikki se dramaattinen lavastus, joilla ne hitsattiin (huom. tulielementti) yhteen kokonaisteokseksi. Ei vaikutelma olisi ollut sama, jos Conchitan biisi olisi ollut vaikka Cake to bake.

Ei suoranaisesti tietenkään, mutta pitäähän tässä myöntää ettei tämmöstä haloota olisi jos joku tavis tämän vetäisi, vai väitätkö vastaan

Mutta kelpuuttaisin ilman muuta voittajaksi, vaikka ei kyllä ole kilpailun kolmen parhaan kappaleen joukossa(omalla listallani).

Vähän mulla hävettää kun en Conchitan lauluäänestä enkä tulkinnasta pidäkkään niin paljon kuin luulin pitäväni, oi, miksi olen niin kummallinen ettei minulle mikään riitä...

Mega-Geir kirjoitti:pitäähän tässä myöntää ettei tämmöstä haloota olisi jos joku tavis tämän vetäisi, vai väitätkö vastaan

En tietenkään väitä vastaan ja tänään juuri mietin samansuuntaisesti. Jos tosiaan eläisimme maailmassa, jossa on ihan sama millainen ulkoasu itse kullakin on, ei esitys todellakaan olisi tehonnut samoin.

ta1ja jo otti esiin art nouveaun, minulle taas tuli mieleen



eli tuollainen syljetty halveksittu olento (ei juuri tuo kuva, mutta ajatus). Eilisen semiasun vyö varmaan liittyi vaikutelmaani. Ja esitys on hyvä, jos siitä syntyy mielleyhtymiä moneen suuntaan ja monenlaisia tulkintoja.

JuliaS kirjoitti:^ Ok. Itse katselisin mieluummin omaa persoonaa kuin hahmoa.

Jokainen taiteilija on lavalla hahmo. Toiset leikkivät hahmoudella enemmän, rakentavat teoksen siäsitä todellisuutta enemmän, mutta "realismikin" on aina fiktiota, jonka eräs työkalu on ihmisten halu pitää fiktiota faktana, ottaa todelta vaikuttava pinta totena, haluttomuus katsella pintaa syvemmälle.

Rousku kirjoitti: Mutta niinhän sitä sanotaan, että synnymme alastomina ja kaikki mitä siihen päälle tulee, on dragia. Miten sen "oman persoonan" kenestäkään näkisi, tai voiko sitä millään vaatteilla lopultakaan peittää?

Niin, tietty laittautumisessa ja pukeutumisessa on erittäin laaja skaala. Burkha päällä olevan naisen persoonaa tuskin näkee kukaan. Kyllä Conchita-maskikin mielestäni aika totaalisesti peittää. Luomu-Tom saa varmana käydä rauhassa ostamassa wurstinsä.

^^^Linkataanpa täällä hyviä kuvia, nyt täällä on jo Ziisus.

ta1ja kirjoitti:

JuliaS kirjoitti:^ Ok. Itse katselisin mieluummin omaa persoonaa kuin hahmoa.

Jokainen taiteilija on lavalla hahmo. Toiset leikkivät hahmoudella enemmän, rakentavat teoksen siäsitä todellisuutta enemmän, mutta "realismikin" on aina fiktiota, jonka eräs työkalu on ihmisten halu pitää fiktiota faktana, ottaa todelta vaikuttava pinta totena, haluttomuus katsella pintaa syvemmälle.

Oon kyllä eri mieltä. Ei kaikki lavarealismi ole fiktiota, jonka kansaraukka nielaisee pinnallisuuttaan. Onhan oltava mahdollista olla oikeasti (ainakin lähes täysin) oma itsensä lavalla. Viisut on kyllä foorumi, jossa sitä ei kaikkein eniten näy. Itse ostan esim. Norjan Carlin paketin, varsinkin luettuani hänestä ja biisin synnystä.

JuliaS kirjoitti:Oon kyllä eri mieltä. Ei kaikki lavarealismi ole fiktiota, jonka kansaraukka nielaisee pinnallisuuttaan. Onhan oltava mahdollista olla oikeasti (ainakin lähes täysin) oma itsensä lavalla. Viisut on kyllä foorumi, jossa sitä ei kaikkein eniten näy. Itse ostan esim. Norjan Carlin paketin, varsinkin luettuani hänestä ja biisin synnystä.

No en minä tarkoittanut alkuunkaan, että ketään huijataan, enkä sitäkään, että realismi olisi vähäisempää tai kierompaa työstäessään ihmisten halua uskoa se todeksi. Taide on aina taidetta, ei todellisuutta, mutta ei se tee siitä huonoa tai väärää todellisuutta, se on taidetta. Fiktio ei ole väärää faktaa, vaan fiktiota. Puutuin vain siihen väitteeseen, jonka mukaan tyylilajien välille rakennetaan arvoasetelmia, että realismia pidetään lähtökohtaisesti aidompana. Sellainen on pinnallista.

Se, että Carl esittää biisinsä realistisesti ei tee hänen esityksestään aidompaa. Ratkaisevaa minusta on se miltä esitys tuntuu, miten uskottavasti esittäjä kykenee esittämään sen minkä haluaa sanoa. Conchitan nostattama tunne on aivan yhtä aito kuin Carlin ja juuri se tekee Conchitasta niin vaikuttavan: spektaakkeli, jonka sydämenä on aito tunne. Mielestäni Itävalta ja Alankomaat, tyylillisesti vastakkaiset, ovat molemmat aivan huippuja ja ihan samoista syistä, vaikka ovatkin tyylillisesti erilaisia. Molemmat ovat linjakkaasti omien ehtojensa mukaisia, kokonaisvaltaisia ja ytimenä aito, uskottava tulkinta.

^Viimeinen virke pätee myös Ruotsin viisuun: sehän on linjakkaasti Melodifestivalen-ehtojen mukainen

^ on se upeaa työtä, mutta jos keskeistä on miten tunne tavoittaa: jos tolstoin mukaan taiteen työ on kokea tunne ja äänin, sanoin, kädenliikkein, siveltimen vedoin välittää se tunne vastaanottajalle niin että hän voi kokea saman tunteen niin jos tunne ei minua tavoita, en voi pitää siitä yhtä paljon. Taituruutta ei käy kiistäminen, eikä joidenkin muiden kokemaa tunnetta. Linjakkuus on siinä miten taitavasti välittää sen mitä haluaa välittää, ja sen voi tehdä monin samanarvoisin tavoin, mutta keskeistä on se tunne - mutta joo, olet oikeassa syytä miettiä onko MF tyylillisesti itselleni etäinen

ta1ja kirjoitti: No en minä tarkoittanut alkuunkaan, että ketään huijataan, enkä sitäkään, että realismi olisi vähäisempää tai kierompaa työstäessään ihmisten halua uskoa se todeksi. Taide on aina taidetta, ei todellisuutta, mutta ei se tee siitä huonoa tai väärää todellisuutta, se on taidetta.
...
Se, että Carl esittää biisinsä realistisesti ei tee hänen esityksestään aidompaa. Ratkaisevaa minusta on se miltä esitys tuntuu, miten uskottavasti esittäjä kykenee esittämään sen minkä haluaa sanoa.

Realismi on siis vain tyylilaji? Eikä taide voi millään tavalla ilmaista todellisuutta? Voi olla että ymmärrän sut väärin, mutta onko tässä taustalla vähän sellainen relativistinen ajattelu, että mistään ei oikein saa kiinni, kaikki on suhteellista, fiktiota ja faktaa ei voi erottaa?

Mielestäni artisti voi ilmaista jotain aitoa itsestään. Tai sitten ei.

^Minusta artistin itse ei ole kiinnostava, sen täytyy olla jotain yleisempiä asioita, joita ilmaisee. Näitä itsejähän me tapaamme joka päivä kotona, töissä, harrastuksissa.

Conchitan ääni on uskomaton ja kappale on kaunis ja koskettava. Esitys on yksinkertaisen näyttävä.