Viisukuppila

En minäkään tykkää tästä sitten yhtään. Aikamoista räminää ja yksitoikkoinen melodia, josta ei saa millään kiinni. Yksi tähti.

Voinko ottaa enää koko UMK:ta vakavasti tän biisin kuultuani?
Ymmärrän että halutaan erillaista musiikkia erillaisille ihmisille, mutta veikkaanpa että Punk-fanitkin pitävät tätä biisiä koko musiikkiajin häpäistyksenä

Ainoa meriitti miks nää on otettu mukaan et nää on kehitysvammaisia ja sillä halutaan sit huomiota tälle kilpailulle.. hohohhoijakkaa niin väärin

Varmasti on moni pätevä ja musiikillisesti lahjakas artisti pyrkinyt ohjelmaan mukaan ja jäänyt rannalle,, heille on sit kiva huomata että raadin mielestä nää oli niitä parempia

Ennen biisin kuulemista ajattelin, että kyllä tämän on pakko olla parempi kuin p*ska, koska onhan se kuitenkin kunnioitettavasta Suomen euroviisukarsinnan seulasta päässyt läpi. Olin väärässä.

Joo ei. Ymmärrän biisin pointin ja sen sanoman jne, mutta ei tätä viisuedustajaksi ehkä kannata laittaa.

No punkkiahan se on! Ihan niinkuin silloin mun lukioaikoina pogoiltiin. En nyt ole minakaan varma, olenko valmis yhdistamaan nama kaksi maailmaani? Mutta paljon parempihan tama on kun muun matskun perusteella osasin odottaa. Se kakkosbiisi siina on parempi, vaikka onkin kai sama biisi eri sanoilla

Tämä on hyvä Tykkään todella paljon.

No eikös se ollut jo ihan selvää, millainen biisi on, kun artistit vuotivat? En edes odottanut PKN:ltä jotain muunlaista. En ole pettynyt, ihan kiva väripilkku tämän vuoden UMK:ssa.

Ööh. Miksi tässä ei ole mitään koukkua ja biisi loppuu ihan tuolla lailla töks töks? Kyllähän PKN varmasti olisi vetävämpääkin menoa saanut aikaiseksi. Harmittaa, kun tämä saa paljon huomiota joka tapauksessa ja nyt ollaan liikkeellä tällaisella turhalla jankkauksella.

Pidennetäänköhän biisiä vielä tuosta, vai sisältyykö kolmeen minuuttiin ihmettely- ja säätövarana "tyhjää aikaa". No, samapa tuo. Katsotaan!

Pidin tästä paljon enemmän kuin odotin.

Ei sävellyksen tai sanoituksen osalta mestariteos, mutta ihanan aito. Ei yritä olla mitään muuta kuin on, vaan täysin rehellinen kappale. Ei tippaakaan laskelmointia (varsinkaan mitä tulee pituuteen ).

Jaa, semmoinen. Olen siedättynyt punk-musiikille, joten en järkyttynyt tästä niin paljon kuin kuvittelin. Sävellyshän on aika köyhä, mutta tässä varmaan esitys kompensoi? En toivo tämän voittavan kuitenkaan.

Huvittavaa, että nuo levyllä olevat kolme biisiä kestävät yhteensä niin kauan kuin normaali biisi.

Yksi tähti, valitan. Ja tällä biisillä Suomi sitten voittaa Wienissä, juu-u...

Marjukka kirjoitti:Miksi tässä ei ole mitään koukkua ja biisi loppuu ihan tuolla lailla töks töks?

Joo, minun nuoruuteni punk-biisit loppuivat yhteen töksähdykseen! Vetäistiin vain poikki.

Ei hullumpi. Säkeistö on oikein iskevä, mutta yksinään biisi ehkä hieman tasapaksu. Tuo kolmen kappaleen setti on kyllä toimiva kokonaisuus.

Marjukka kirjoitti:Pidennetäänköhän biisiä vielä tuosta, vai sisältyykö kolmeen minuuttiin ihmettely- ja säätövarana "tyhjää aikaa".

Tuossahan ehtisi vetää seuraavankin biisin heti perään ja silti jäätäisiin alle kolmen minuutin. Säännöt eivät vain ehkä salli kahden kappaleen esittämistä...

JuhaUK kirjoitti:No punkkiahan se on! Ihan niinkuin silloin mun lukioaikoina pogoiltiin. En nyt ole minakaan varma, olenko valmis yhdistamaan nama kaksi maailmaani? Mutta paljon parempihan tama on kun muun matskun perusteella osasin odottaa. Se kakkosbiisi siina on parempi, vaikka onkin kai sama biisi eri sanoilla

Ihan just punkia, Säpinää . Minusta tämä sai hyvälle tuulelle. Sanoitushan iskee suoraan ihmisyyden ytimeen - kun tosiaan ei voi mitään, Aina mun pitää - herätä, syödä, nukkua ja pitää varoa liikoja karkkeja ja alkoholia. Muutoin ei mee hyvin, ja siksi pitää, mutta tekisihän sitä mieli kapinoida . Punkin perusasioiden äärellä ollaan: olennainen sanotaan niin yksikertaisesti kuin mahdollista, ja asenne on kapina. Minusta myös paras noista kolmesta kappaleesta, koska yhtäaikaa universaali ja kehitysvmmaisten erityisiasia. Eli artistien lähtölkohdat palvelevat biisiä, artistiutta ja kokonaisuutta.

ta1ja kirjoitti:Aina mun pitää - herätä, syödä, nukkua ja pitää varoa liikoja karkkeja ja alkoholia.

Tämän omastakin elämästäni niin tutun seikan jo biisin nimi osuvasti tiivistää! Ja siksi siitä pidin. Jotenkin niin paljon tutumpaa ja maanläheisempää kuin kaikki ihanne-you:sta haaveilu.

ta1ja kirjoitti:artistien lähtölkohdat palvelevat biisiä

Olen kyllä lukenut tutkimustuloksista, joiden mukaan sopivasti keharit ovat onnellisempia kuin me tavikset, koska elävät enemmän tässä hetkessä kuin menneitä tai tulevaa murehtien. Eli elämässä on ehkä vähemmän tuota "aina mun pitää" -aspektia. Tiedä sitten.

Pidin ite tästä jonkin verran. Punk-henki tosiaan paistoi läpi ensimetreiltä kapinamielialoineen kaikkineen ja sekös kelpaa. Ei tää kuitenkaan mikään mieltäräjäyttävä kokemus ollut, mutta juuri sellainen perus-punk, jonka periaatteessa voisi levyttää vähintäänkin ep:ksi mikä tahansa alotteleva punk-bändi, vaikka kappaleessa tuleekin esiin kehitysvammaisteema. Ehkä kaiken kaikkiaan turhan hapokasta kamaa Euroviisuihin.

ESC93 kirjoitti:Ainoa hyvä puoli tässä on kesto.

Mitä nyt tätä vuoden UMK-biisivalikoimaa olen ehtinyt kuunnella, niin erinäisille muillekin kappaleille olisi tehnyt hyvää juuri sama kesto .

Rousku kirjoitti:

ESC93 kirjoitti:Ainoa hyvä puoli tässä on kesto.

Mitä nyt tätä vuoden UMK-biisivalikoimaa olen ehtinyt kuunnella, niin erinäisille muillekin kappaleille olisi tehnyt hyvää juuri sama kesto .

Hyvin sanottu

Puhtaasti musiikillisesti arvioituna biisi on erittäin huono, tasapaksu tekele. Yksi tähti.

Rousku kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:artistien lähtölkohdat palvelevat biisiä

Olen kyllä lukenut tutkimustuloksista, joiden mukaan sopivasti keharit ovat onnellisempia kuin me tavikset, koska elävät enemmän tässä hetkessä kuin menneitä tai tulevaa murehtien. Eli elämässä on ehkä vähemmän tuota "aina mun pitää" -aspektia. Tiedä sitten.

Pitää ja ei pidä paikkansa. On totta että osa kehitysvamamisista on iloisia hetken lapsia, Kaurismäen ilmaisua soveltaen siteeraten , mutta osin on kyse vähän samasta ylistämällä alistamisesta kuin ennen jalojen villien käsitteet luonnonkansoista. Ilot, surut ja v*tutukset, koko kirjo on kehitysvammaisillakin, vaikka mieluusti media söpöinä tv-sarjakoristeina käsitteleekin. Esimerkiksi tuo karkkihomma on todellinen koetinkivi monille! Ja asuntolan siivouspäivä ym. Todellista angstia ja kapinaa niihin sisältyy, mutta kellä ei ja siinä onkin biisin juju.

Yksitoikkoinen sävellys. Sanoitus on hieman outo.
En ole tämän musiikin kohdeyleisöä.

Ei ollut riittävän terävä aiheuttaakseen wtf-reaktion (mikä muhun oikein iski?). Jäi pelkäksi lempeäksi keharipunkiksi.

Yhdyn moneen muuhun, ihan kauhea en halua kuulla enkä nähdä tämmöstä enää vaikka kai se on pakko, yksi tähti (siinäkin yksi liikaa)

Ei ole PKN:n paras kappale tämä, mutta ei missään nimessä huonoinkaan. Suunnilleen sitä tuli, mitä odotinkin - suoraan ytimeen menevää punkia, jossa kappale tosiaan kestää tismalleen niin kauan kuin laulajalla on jotakin sanottavaa. En tiedä, onko kokonaisuus sitten omiaan voittamaan UMK:n, mutta kyllä tässä mukiinmenevää punkia on.

Sanoitus oli oikeastaan ihan kiva. Muuten biisi ei kyllä kolahtanut. Ehkä tän olisi pitänyt olla jollain tavalla rajumpi - punkimpi.

Musiikillisesti todella kökkö. Ikävä kyllä. Livenä toimii varmasti paremmin.

Punkkia tämä kuitenkaan ei ole. Aivan liian laahaava ja löysä.

Öh...no ei tää ihan niin hirveä ole kuin odotin. Mutta suhteellisen kauhea silti. Sanoissa ei ole mitään järkeä ja muutenkin tosi tasapaksu biisi.

Oli pakko katsoa, miksi tätä on kommentoitu näin paljon. Ja se johtunee siitä, että tässä on eniten haukkumista. Ja tosiaan, täysin ideatonta "rokkausta" ja sanoitus aikuisen (?) esittämänä tuntui hieman siltä, että henkinen ikä ei oikein vastaa fyysistä. Onneksi ei kestänyt edes kahta minuuttia. Yksi.

Positiivinen yllätys, koska en varsinaisesta punkista pidä, mutta biisinä kuitenkin täysin pointiton. Sanoituksessa on tavallaan jonkinlaista pointtia ja kantaaottavuutta, mutta eihän tämä musiikillisesti täytä edes "musiikkikappaleen" minimivaatimuksia. Ehkä parasta antia (ainakin levyllä) on itse solisti, jolla on katu-uskottava ote.