Viisukuppila

Laitetaanpas tiukkaa analyysiä UMK:n uudesta tulemisesta. Ensin artisteista.

Satin Circus:

Sen verran tuotettua peruspoppia, että livenä vääjäämättä pettymys. Lavaesiintymistä hädin tuskin oli ja muutenkin aika pliisu viisu. 2,5/5

Loveshine:

Positiivista, että oli edes vähän yritetty jotain teatraalisuutta keksiä. Kappale itsessään oli aika laimea, eikä siinä ollut juurikaan dynamiikkaa. Taustamusiikkina menee (tärkeä genrehän sekin), mutta ei tällaiseen kisaa. 2-/5

Vilikasper Kanth:

Todella mukavan ja nöyrän oloinen sälli. Kappale itsessään vähän hit & miss -kamaa. Osaa jätkä kuitenkin laulaa, eli illan ensimmäinen esitys, joka oli livenä parempi. Hyvää jatkoa ja uraa, vaikkei nyt ekalla ihan osunutkaan. Kertsiä oli liikaa ja se oli vedetty mielestäni vähän turhan korkealta. 2+/5

Pihka ja Myrsky:

Todella hauskanoloinen duo, jonka kappaletta ei esikatseluiden muuten varsin heikko tuomaristo syyttä kehunut. Melko tuotettua kuitenkin, minkä vuoksi ainakin miehen ääni hävisi studioversiolle. Lavastus oli levoton ja olisi ollut hyvä pistää hillitymmäksi ja hallitummaksi finaalia varten, mutta oh well... Illan paras ja potentiaalisin. 4-/5

Norlan:

Salainen paheeni, jonka kanssa olen kyllä vähän aaltoillut. Alussa iski lujaa, esikatseluissa ei ihan vakuuttanut, mutta livenä tuntui hyvin aidolta ja taidokkaalta. Toimiva ja tarpeeksi monisyinen kappale, ja tykkäsin erityisesti Norlanin ad-libeistä kertosäkeiden aikana. Tanssijoita ei kyllä paljon televisioruudussa näkynyt, ja tottahan se on, että tuo isänäkökulma ei tule tarpeeksi itse esityksessä esiin. 3,5/5

Pertti Kurikan Nimipäivät:

Kiistattoman karismaattisia jannuja, mutta siihen se sitten jääkin. Omassa luokassaan, mutta ei sellaisessa, jollaisesta Euroviisu-edustaja tulisi valita. 2-/5

–––

Sitten itse iltaan noin muuten.

Aika monessa oli menty metsään tässä UMK:n uudessa inkarnaatiossa. Turhan paljon oli sorruttu tuottamaan iltaa, jonka olisi suonut olevan täynnä vain biisejä biisien perään – ehkä muutamalla väliaikanumerolla, jos niikseen tulee. Toisin sanottuna artisteja esimerkiksi esiteltiin aivan liikaa. Ei Euroviisuissakaan ole väliä muulla kuin kappaleella, joten ihan turhaan kalasteltiin ihmisistä persoonallisuutta esille. Totuushan on, että toisia voi esimerkiksi jännittää enemmän kuin toisia (tai jopa suomen kielen taidoissa voi olla eroja), joten ei pitäisi antaa luonteiden tulla musiikin tielle.

Pertti Kurikan Nimipäivien suhteen homma tuntui olevan liiankin pedattu. Tokihan PKN:n äijät sympaattisuudessaan esiintyvät edukseen joka insertissä, mutta samalla tuossa hypessä unohdetaan se, että kappale itsessään on puolitoista minuuttia murinaa. Myös viimeinen esiintymispaikka ja sitä ennen suoritetut muiden haastattelut loivat kuvaa, että lämppärit ovat nyt vetäneet ja suurimmat starat tulevat ihan kohta lavalle. Ei näin.

En myöskään pitänyt tavasta, jolla osalla artisteista oli bäkkärille laitettu jotain julkkiksia antamaan siunauksiaan. Entinen edustaja Krista Siegfrieds kävi vannomassa Satin Circuksen nimeen ja Mira Luoti sekä Frederik esiintyivät Pihkan ja Myrskyn yhteydessä. PKN:llä oli Madventuresin äijä ja vissiin joku naikkonenkin (en nyt muista tarkemmin) siellä insertissä hillumassa. Miksi, miksi, miksi?

Jatkoon menijöissä ei juuri yllätyksiä ollut, vaikka minulle Pihka ja Myrsky ja Norlan olivat melko tasavahvoja ja kumpikin rutkasti parempi kuin PKN musiikillisesti. Eniten koko PKN:n tapauksessa oikeastaan harmittaa tuo tietynlainen juostenkustuus, kun ihan turhaan on kappale noin lyhyt ja mitäänsanomaton. Kolmen minuutin mittaisena ja vähän enemmillä taustaheilumisilla ja lavashow'lla biisi olisi helpompi mieltää jokseenkin vakavasti otettavaksi, mutta kun nyt show uupuu ja laulukin on nuotin vierestä.

Lyhyesti: UMK oli aivan liikaa persoonallisuuskilpailu, jollainen Euroviisut ei todellakaan ole. Ilta sisälsi pari pettymystä ja pari kohtuullista yllätystä, mutta yleisilme ja fiilis kisasta jäivät vaisuiksi. Ensi viikolla onkin sitten kovatasoisempi skaba, eikä PKN:n läsnäolo ole häiritsemässä omaa kokonaiskuvaani laulukilpailusta. Siru ja Shava jatkoon ja kolmanneksi vielä joku kiva!

Kiitos ja olkaa hyvät.

Ihan roskaa oli koko UMK. Melkein kelasin ohi väliaikahärpäkkeet ja katsoin vain kappaleet. Jaksoin kuitenkin lopulta katsoa alusta loppuun. Satin Circus oli jotenkin vaisun oloinen. Vähän pettymys kenties.

Aliced kirjoitti:Eniten koko PKN:n tapauksessa oikeastaan harmittaa tuo tietynlainen juostenkustuus, kun ihan turhaan on kappale noin lyhyt ja mitäänsanomaton.

Edelleenkin kappale voi mielestäsi muutoin olla ihan mitätön ja muuta, mutta ihan turhaan se ei ole noin lyhyt. Jos olisit vähänkään perehtynyt punkiin, tietäisit että siellä kappaleet tapaavat olla ihan yleisesti myös tuon mittaisia. Napakkuus on eräs punkin ominaispiirre - kun sanottava on sanottu tulee piste, eikä ryhdytä tyhjästi koristelemaan ja kiemuroimaan.

Tuosta pituudesta on jo puhuttu jo PKN ketjussa, useiden esimerkkien kera. Minusta on hyvä että punk pidetään punkina eikä lähdetä tekemään jotain euroviisupunkia, musikaalipunkia, jossa biisistä tehdään formaattivuiihdettä. MF:t- katsoin itse ja olen samaa mieltä soundipuolesta kuu kuun kanssa, MF osaa, enkä ymmärrä YLEn musiikkilähetysten uskomatonta litteyttä ja vaimeutta, kerta toisensa jälkeen. MUTTA SITTEN - soundipolitiikan toimivuus on osittain osa sitä väkivaltaista muottiin puristamista, jolla MF tekee kaikesta musikaalia. Biisit lakkaavat olemasta biisejä omina itsenäinään, niistä tulee esitettyjä, näyteltyjä biisejä. Siinä mankelissa toimivat ne biisit ja esitykset jotka ovat lähtökohtaisesti MF-musikaalia, mutta kaikki muut lajit vesittyvät täysin siellä MF-lavalla. Tätä en missään tapauksessa halua Suomeen. Ajatus vaikkapa PKN:n punkibiisin venyttämisestä näytellyksi kolmeminuuttiseksi euroviisumusikaaliksi olisi vastoin kaikkea sitä mikä on aitoa ja lajilähtöistä.

Jatkoon meni ne biisit, joiden arvelinkin menevän. Minua jäi mietityttämään se, että juontajat kertoivat, että jokaisesta semifinaalista menee kolme suoraan finaaliin. Siis toi suoraan. Voisko tässä vielä ollakin semmonen juttu, että vaikka yks kappale meniskin sit lisäksi finaaliin villinä korttina.

Kovasti oli yritystä pelissä, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Mitä ihmettä noin persoonattomilla ja rasittavilla juontajilla voi olla tekemistä Suomen euroviisukarsinnan kanssa? Onneksi ei tarvinnut kuunnella vielä Tomi Saarisen läpätystä päälle. Artistien sisääntalutuskohtaukset jäivät täysin vaille ryhtiä enkä todellakaan jaksanut kuunnella kuutta kertaa mielettömän turhia sana-assosiaatioleikkejä. Puitteet olivat kuitenkin hienot ja väliaikanumerosta pidin.

Jatkoonpääsijät eivät kyllä päätä huimanneet. Lienee varmaan turha laukoa samoja mielipiteitä täällä Pertti Kurikan nimipäivistä kuin kaikki muutkin. Norlanin yllätys ei oikeastaan ollut yllätys, mutta en tajua, miten ja miksi ihmeessä. Laimeaa reggaetonia, jonka kertsi suoraan playbackina. Satin Circukselle jopa vähän lämpesin ja olivathan he nyt melkein ammattitaitoisimpia koko porukasta. Hans on the Bassia pidin koko konkkaronkan parhaimpana, vaan minkäs teet...

Puntari:

1. Hans on the Bass
2. Satin Circus
3. Pihka ja Myrsky
4. Norlan el Misionario
5. Vilikasper Kanth
6. PKN

En tiedä, näyttikö tämä televisioon jotenkin hirveältä (kohta alan katsoa lähetystä Areenasta), mutta ainakin livenä katsottuna jokainen ylitti itsensä. Nautinnollinen ilta, jokaiselle näistä olisi tehnyt mieli antaa viisi tähteä.

No kyllä nuo esitykset tosiaan tv:ssä enimmäkseen aika huonosti näytettiin. Tosin kai se vieläkin on muotia? Minusta live-esitysten televisioinnissa olisi tärkeämpää keskittyä johonkin olennaisempaan kuin vauhdikkaasti vaeltaviin kameroihin ja nopeisiin leikkauksiin.

^Eikös nopeat leikkaukset ole esim. musavideoissa pop? No, en tiedä, koska en katso musavideoita (mm. nopeiden leikkausten takia).

Oli hieno idea tehdä Melodifestivalenista lempeää pilaa Ja samalla kopioida sitä monin tavoin. Oli se piristävämpää katseltavaa kuin aiempina vuosina.

rosetta kirjoitti:Oli hieno idea tehdä Melodifestivalenista lempeää pilaa Ja samalla kopioida sitä monin tavoin. Oli se piristävämpää katseltavaa kuin aiempina vuosina.

Näin just. Ihana UMK, mä olen niin tämän kilpailun fani tällä hetkellä.

Tässä ei-euroviisufanin kommentit eilisestä show'sta:

http://youtu.be/riGgHxcGvsI?t=7m48s

ta1ja kirjoitti:

Aliced kirjoitti:Eniten koko PKN:n tapauksessa oikeastaan harmittaa tuo tietynlainen juostenkustuus, kun ihan turhaan on kappale noin lyhyt ja mitäänsanomaton.

Edelleenkin kappale voi mielestäsi muutoin olla ihan mitätön ja muuta, mutta ihan turhaan se ei ole noin lyhyt. Jos olisit vähänkään perehtynyt punkiin, tietäisit että siellä kappaleet tapaavat olla ihan yleisesti myös tuon mittaisia. Napakkuus on eräs punkin ominaispiirre - kun sanottava on sanottu tulee piste, eikä ryhdytä tyhjästi koristelemaan ja kiemuroimaan.

Ymmärrän kyllä ja tiedänkin, että punk-biisit ovat lyhyitä ja "aitoja". Tämän aito-sanan yhdistäminen tässä melkein kaikista eniten häiritseekin: koska kyseessä on kehitysvammaisbändi, pidetään heitä erityisen aitoina ja sympattavina altavastaajina. Jos vastaan asettuu joku, jolla on niin sanottu koko paketti (lauluääntä, ulkonäköä ja persoonallisuutta), niin vaikea on silti taistella tätä "huonous on aitoutta" -ajattelua vastaan. Se täytyy myöntää, että PKN on kyllä löytänyt oivan markkinaraon ja genren itsensä kauppaamiseen "aitona". Nykyäänhän ei ole tosin vierasta, että popmusiikkiakin voidaan myydä sillä, että artisti on pulleampi (oikeasti normaali) ja laulaa siitä, kuinka maailma tavallisesti suosii "tuulen raiskaamia pulkannaruja". Onko tämä aitoutta vai kylmää markkinointia? Jokainen määrittäköön itse.

ta1ja kirjoitti:Tuosta pituudesta on jo puhuttu jo PKN ketjussa, useiden esimerkkien kera. Minusta on hyvä että punk pidetään punkina eikä lähdetä tekemään jotain euroviisupunkia, musikaalipunkia, jossa biisistä tehdään formaattivuiihdettä. – – Ajatus vaikkapa PKN:n punkibiisin venyttämisestä näytellyksi kolmeminuuttiseksi euroviisumusikaaliksi olisi vastoin kaikkea sitä mikä on aitoa ja lajilähtöistä.

Leikkasin tuosta lainaamastani kohdasta pois Melodifestivalen-viittauksesi.

Ymmärrän kyllä ajatuksen, että punkin pitää olla punkkia, mutta tällä ajatuksella punkin pitäisi mielestäni myös jäädä pois Euroviisuista. En ylipäätään pidä ajatuksesta, että joku tulee kisaan erilaisen genren edustajalla ja sitä kautta kerää suunnattomat määrät ääniä. PKN on ehkä punkkia, mutta sanotaanko täällä nyt siis, että Aina mun pitää on genressään jotenkin erikoisen hyvä? Toisena esimerkkinä ottaisin Angelo de Nilen, joka edustaa jonkinasteista hevigenreä, mutta ei ole mielestäni lajityypissään hyvä. Ongelma alkaakin siis olla genreuskollisuudessa ja ihmisten tarpeessa luokitella kaikki seuraavasti:

Mielipide: Punk on hyvä genre.
Totuus: PKN on punkkia, vaikkakaan ei erityisen hyvää punkkia.
Lopputulema: Ääni punkille -> ääni PKN:lle.

Näin ollen voidaan sanoa, että PKN on aika ovela, kun on valinnut:

1. Aitouden siivillä ratsastavan genren.
2. Musiikkilajin, jossa lyhyet kappaleet ovat normi.
3. Kisan, jossa kaikki on sallittua.

Näin on saavuttu tilanteeseen, jossa PKN:ää ei yksinkertaisesti voi kritisoida.

Aliced kirjoitti:Ymmärrän kyllä ajatuksen, että punkin pitää olla punkkia, mutta tällä ajatuksella punkin pitäisi mielestäni myös jäädä pois Euroviisuista. En ylipäätään pidä ajatuksesta, että joku tulee kisaan erilaisen genren edustajalla ja sitä kautta kerää suunnattomat määrät ääniä.

Pahoittelen, jos ymmärrän ajatuksesi väärin, mutta mielestäni tässä lainauksessa kiteytyy hyvin osasyy sille, miksi PKN on monille kirosana. PKN on viisupiireissä sontaa ja häpeäpilkku, jonka takia muutetaan taas vaihteeksi Ruotsiin ja oksennetaan päälle, mutta ei-viisupiireissä PKN on hyvinkin suosittu. Viisupiireissä on tietty ihannekuva siitä, mitä euroviisujen tulisi olla, eikä PKN todellakaan sovi tähän ihannekuvaan. Ei-viisupiireissä tällaista ihannekuvaa ei luonnollisesti ole, joten siellä ajatusta "euroviisujen pilaamisesta" ei synny.

Livepuntari 2015-02-07

8,90-2015-Finland-Satin Circus “Crossroads”
8,55-2015-Finland-Hans On The Bass “Lowshine”
8,25-2015-Finland-Vilikasper Kanth “Äänen Kantamattomiin”
7,95-2015-Finland-Pihka & Myrsky “Sydän ei nuku”
7,55-2015-Finland-Norlan -El Misionario- “No Voy A Llorar Por Ti”
5,00-2015-Finland-Pertti Kurikan Nimipaivat “Aina mun pitää”

Sundance kirjoitti:Pahoittelen, jos ymmärrän ajatuksesi väärin, mutta mielestäni tässä lainauksessa kiteytyy hyvin osasyy sille, miksi PKN on monille kirosana. PKN on viisupiireissä sontaa ja häpeäpilkku, jonka takia muutetaan taas vaihteeksi Ruotsiin ja oksennetaan päälle, mutta ei-viisupiireissä PKN on hyvinkin suosittu. Viisupiireissä on tietty ihannekuva siitä, mitä euroviisujen tulisi olla, eikä PKN todellakaan sovi tähän ihannekuvaan. Ei-viisupiireissä tällaista ihannekuvaa ei luonnollisesti ole, joten siellä ajatusta "euroviisujen pilaamisesta" ei synny.

Näin juuri.

Aliced kirjoitti:Tämän aito-sanan yhdistäminen tässä melkein kaikista eniten häiritseekin: koska kyseessä on kehitysvammaisbändi, pidetään heitä erityisen aitoina ja sympattavina altavastaajina. Jos vastaan asettuu joku, jolla on niin sanottu koko paketti (lauluääntä, ulkonäköä ja persoonallisuutta), niin vaikea on silti taistella tätä "huonous on aitoutta" -ajattelua vastaan.

Väite, ettei aitous on vain "aitouden" markkinointia on kyllä vähän sukua itänaapurin väitteille että meidän valheet ei mitään kun kaikki muutkin valehtelee. Kyllä euroviisugenressäkin on aidon ja ei-adon välistä variaatiota, mukaanlukien ääripäät. Vilpittömyys, aitous, sielukkuus eivät jätä kylmäksi silloinkaan kun kyse on ääritaitavasta esityksestä. Kyse on eri asioista, taidetta ei voi typistää pelkkään tekniseen käsityötaitoon, mutta teknisen käsityötaidon avulla sanomismahdollisuuksien laajuus ja sävyjen ja nyanssien ilmaisu paranee huomattavasti. Näkemys on sitä, että sillä taidolla mitä on saa sanottua sen mitä haluaa sanoa mahdollisimman tehokkaasti.

Aliced kirjoitti:PKN on ehkä punkkia, mutta sanotaanko täällä nyt siis, että Aina mun pitää on genressään jotenkin erikoisen hyvä? Toisena esimerkkinä ottaisin Angelo de Nilen, joka edustaa jonkinasteista hevigenreä, mutta ei ole mielestäni lajityypissään hyvä. Ongelma alkaakin siis olla genreuskollisuudessa ja ihmisten tarpeessa luokitella kaikki seuraavasti:

Ovatko Euroviisuihin sopivana pitämiesi genrejen edustajat Suomen karsinnoissa tai edes itse viisuissa kansainvälisten genrehuippujensa veroisia? Aika harvasta poppiksesta tai viisumahtiballadista on viime vuosikymmeninä tullut minkään sortin kestohitti tai ikivihreä muiden kuin viisufanien keskuudessa.

Oletko varma, ettet itse preferoi viisugenrejä genreuskollisuudesta käsin?

E:

Aliced kirjoitti:Näin ollen voidaan sanoa, että PKN on aika ovela, kun on valinnut:

1. Aitouden siivillä ratsastavan genren.
2. Musiikkilajin, jossa lyhyet kappaleet ovat normi.
3. Kisan, jossa kaikki on sallittua.

Toistan: taiteellinen näkemys on sitä, että sillä taidolla mitä on saa sanottua kaiken sen minkä kokee välttämättömäksi sanoa. Tekninen taito on työkalu, joka taivutetaan palevelemaan näkemystä, sanomista, ja tämän yhteenliitoksen onnistumisesta ja vaikuttavuudesta, välityskyvystä, syntyy taiteellinen arvo ja merkityksellisyys.

Alicedin hyvä viesti (kello 02:32) on kyllä aika monipuolisuudessaan tyhjentävä arvio eilisestä uudenlaisesta UMK-kilpailusta. Monesta asiasta olen hänen kanssaan samaa mieltä, en niitä nyt viitsi toistaa. Kuitenkin se niillä pitkillä käytävillä kuljeskelu artistien kanssa oli aivan turhaa, toivoisin että finaalissa keskityttäisiin enemmän musiikkiin, kun kaikki on samalla tavalla jo esitelty.

Pertti Kurikan Nimipäivistä olen vähän eri mieltä Alicedin kanssa. Ei kappale ole mitään sanomaton mielestäni, mutta sitäkin lyhyempi. Kuitenkaan minua ei haittaa niinkään Aina mun pitää -biisin kesto, vaan se ei niinkään musiikkityyliltään ole minun makuuni. Ei kuitenkaan mitenkään huono lauluna, vaan ihan keskinkertainen.

Viisufani kirjoitti:Alicedin hyvä viesti (kello 02:32) on kyllä aika monipuolisuudessaan tyhjentävä arvio eilisestä uudenlaisesta UMK-kilpailusta. Monesta asiasta olen hänen kanssaan samaa mieltä, en niitä nyt viitsi toistaa. Kuitenkin se niillä pitkillä käytävillä kuljeskelu artistien kanssa oli aivan turhaa, toivoisin että finaalissa keskityttäisiin enemmän musiikkiin, kun kaikki on samalla tavalla jo esitelty.

Pertti Kurikan Nimipäivistä olen vähän eri mieltä Alicedin kanssa. Ei kappale ole mitään sanomaton mielestäni, mutta sitäkin lyhyempi. Kuitenkaan minua ei haittaa niinkään Aina mun pitää -biisin kesto, vaan se ei niinkään musiikkityyliltään ole minun makuuni. Ei kuitenkaan mitenkään huono lauluna, vaan ihan keskinkertainen.

Hyvä vastaus, johon mieluusti kommentoin.

Totta puhut siinä, että ei Aina mun pitää edes ole niin huono kuin tässä voi kuvan saada. Ongelma on vain siinä, että moni tuntuu mieltävän kappaleen siten, että se on niin omassa luokassaan, että sen tulee voittaa. Otetaanpa vertaus:

Tilanne: Joku bändi tulee lavalla ja yleisö odottaa innoissaan. Hienosti pukeutununut laulaja päräyttää ilmoille kitara kädessä yhden soinnun sekä yhden sanan: "Tässä!" Sointu päättyy. Esitys on päättynyt.

Mielipiteet:

1. Ei hyvänen aika, ei Euroviisuihin!
2. Mahtavan oivallinen ja nerokas setti. Sotii kaikkea turhaa kaupallisuutta vastaan. Aito kuin mikä. Täydellinen siinä, mitä yritti.

Mitä seuraavaksi tapahtuu, on, että yleisö äänestää, oliko tämä esitys parempi kuin muut yrittäjät. Kaikki tämän yhden soinnun ihmeen kritisoiminen on turhaa, koska kuten sanottu: kappale oli täydellinen siinä, mitä yritti.

PKN:n kritisoiminen siis omalta osaltani liittyy siihen, että bändin kappale ei ole vertauskelpoinen muihin kappaleisiin, koska se on omassa luokassaan. On kuin kisaan tulisi mies, joka ei tiedä laulamisesta mitään, mutta hänen hahmonsa on olla "hölmö tavis karaokessa". Kaikki epäpuhtaudet ja se, että musiikki on pelkkää satunnaista näppäilyä, kuuluvatkin yhtäkkiä kaikki erottamattomana osana kokonaisuuteen. Ja mikä on seuraus: YLE on saanut ennätyksellisen määrän Euroviisuista tavallisesti kiinnostumattomattomia puhelimet kouraan sabotoimaan kisaa, johon muut tulevat mukaan musiikillisilla avuilla.

Oikeastaan hyvä vertaus olisi myös, jos ei-kehitysvammainen ottaisi osaa paraolympialaisiin.

Minulla ei siis ole mitään PKN:ää vastaan, vaan vain heidän voittoaan vastaan. Heidän äänestämisensä toimii monilla tapana boikotoida sitä kisaa, jossa PKN itse asiassa esiintyy.

Sori jos tästä on jo puhuttu mutta mahdettiinko läpimenneet julkaista eniten ääniä saanut -järjestyksessä? Yleensä nimittäin mainitaan nimenomaan jos ja kun läpimenneet kerrotaan random-järjestyksessä, nythän niin ei tehty?

Viisuilu is back! Biisit ensikuuntelussa.

Satin circus ***
Tämä on hyvinkin toimiva biisi, mutta laulaja kuulosti siltä, että olisi pelännyt laulaa. Mikä ihme juttu se vedon alun kuvausratkaisu oli?

Hans on the bass **
Biisin nimi on painajaismaisen imelä. Koukuton, tylsä. Laulajaa taisi jännittää aika paljon, ei saanut ääntä toimimaan hennolla otteellaan. Vai eikö se kuullut itseään kunnolla tai jotain? Kiva, että lavaratkaisuissa on käytetty tänä vuonna vähän enemmän mielikuvitusta.

Vilikasper Kanth ****
Vahva laulaja ja oikein mukava kappale. Tykkäsin. Kivasti kuvattu yleisön keskellä. Olisi voinut mennä jatkoon, mutta sinne oli kieltämättä tunkua.

Pihka ja myrsky **
Kappaleessa ei ole mitään kiinnostavaa. Jotenkin tuo taiteellisen oloinen vääntelehteminen ja rock-henkiset siirtyvät kaiuttimet ei sopineet yhteen. Varsinkin, kun biisi ei kerta kaikkiaan lähde.

Norlan el Misionario ***
Yksi illan toimivista vedoista. Tässä oli fiilistä ja oikeen symppis artisti. Oon iloinen jatkopaikasta, vaikka se oli vähän yllättävä.

Pertti Kurikan nimipäivät *****
Tämä oli omaa luokkaansa. Illan paras esitys, ilmeisesti eniten esiintymiskokemusta omaava artisti? Biisi on niin hauska, että sai hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa.


Yleiskommentteja:
Huomaa todellakin, että viisuilua ei enää pelätä. Tällaisia lähetyksiä on paljon mukavampi katsoa, kuin niitä aiempia tuomarikeskeisiä. Aloituspätkä ja väliaikanumerot olivat mielestäni aika kauheita (paitsi se bingo), mutta pisteitä yrityksestä. En oo ihan varma, miten hyvin inserttien ”mitä tulee mieleen” -juttu toimi, mutta kieltämättä sieltä tuli pari hauskaa läpyskää. Eli kai se oli ok, jos kestää ajoittaista vaivaantuneisuutta. Sitä en tiedä, paljonko katsojaa kiinnostaa, kun artisti höpisee hiljaa jotain ihmisen kanssa, joka on selkä kameraan päin. Harmaat käytävät ovat visuaalisesti aika ikäviä.

En keksi mitään muuta syytä siihen, että jotain ärsyttäviä galluptuloksia pitää kertoa äänestyksen ollessa käynnissä, kuin että se ilmeisesti lisää tekstarituloja.

Jonttu kirjoitti:Sori jos tästä on jo puhuttu mutta mahdettiinko läpimenneet julkaista eniten ääniä saanut -järjestyksessä? Yleensä nimittäin mainitaan nimenomaan jos ja kun läpimenneet kerrotaan random-järjestyksessä, nythän niin ei tehty?

Jos nimittäin järjestys ei ollut random, siitä voisi päätellä jo SC vs PKN -rintamalla?

Aliced kirjoitti:

Viisufani kirjoitti:YLE on saanut ennätyksellisen määrän Euroviisuista tavallisesti kiinnostumattomattomia puhelimet kouraan sabotoimaan kisaa, johon muut tulevat mukaan musiikillisilla avuilla.

Viisuilussa, tai yleensäkään musiikkiteollisuudessa, ei mielestäni missään tapauksessa ole kyse pelkästä musiikista.

JuliaS kirjoitti:Tällaisia lähetyksiä on paljon mukavampi katsoa, kuin niitä aiempia tuomarikeskeisiä. Insertti ja väliaikanumerot aika kauheita (paitsi se bingo), mutta pisteitä yrityksestä. En oo ihan varma, miten hyvin inserttien ”mitä tulee mieleen” -juttu toimi, mutta kieltämästä sieltä tuli pari hauskaa läpyskää. Eli kai se oli ok, jos kestää ajoittaista vaivaantuneisuutta. Sitä en tiedä, paljonko katsojaa kiinnostaa, kun artisti höpisee hiljaa jotain ihmisen kanssa, joka on selkä kameraan päin. Harmaat käytävät ovat visuaalisesti aika ikäviä.

Niin juu, tuo oli ainut mikä lähetyksessä ärsytti, se että artisteja seurataan näiden lavalle mennessä (jos ne pätkät nyt oli tosiaan kuvattu suorana) ja kysellään tyhmiä , uskoisin useimpien artistien kuitenkin haluavan keskittyä rauhassa esitykseensä...

Jonttu kirjoitti:

Jonttu kirjoitti:Sori jos tästä on jo puhuttu mutta mahdettiinko läpimenneet julkaista eniten ääniä saanut -järjestyksessä? Yleensä nimittäin mainitaan nimenomaan jos ja kun läpimenneet kerrotaan random-järjestyksessä, nythän niin ei tehty?

Jos nimittäin järjestys ei ollut random, siitä voisi päätellä jo SC vs PKN -rintamalla?

No miettikää nyt, kuinka typerää olisi ollut ensin julkaista Norlanin jatkopaikka, ja sitten sen jälkeen "pitää yleisöä suuressa jännityksessä" siitä, ketkäköhän kaksi seuraavaksi menevät finaaliin.

Ehkäpä mutta siltikin, yleensä on kyllä aina painotettu sitä että kerrotaan sattumanvaraisessa järjestyksessä, sitä ei ole jätetty epäselväksi.

^^ No, kyllä karsinnoissa ja ESC:ssä teatraalisesti jännitetään itsestäänselvyyksiä joka vuosi. Menisiköhän Diandra finaaliin vai kenties Ilari Hämäläinen? Viime toukokuussa jännitys suorastaan kihelmöi, kun odoteltiin tietoa, viekö viimeisen finaalipaikan Conchita Wurst vai ehkäpä The Shin & Mariko.

Taviskatsojat eivät välttämättä tunne ennakkoasetelmaa yhtä hyvin kuin aktiiviseuraajat tai eivät osaa pitää ennakkosuosikkien jatkoonmenoa samalla tapaa selvänä. Siten voi perustella sellaistakin järjestystä, jossa viimeisenä paljastetaan supersuosikin jatkopaikka. Tätä kai ESC:ssä on ajateltu. Siellähän on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ettei viimeisessä jatkoonmenijässä ole mitään todellista jännitettävää.

Mä petyin Satin Circukseen ihan kamalasti. Lavashow oli ihan olem- eikun hetkonen, sitä ei ollut! Laulaja veti jotenkin tosi huonosti ja huonovireisestikin (?) joissain kohdissa, mikä on mun mielestä sellanen juttu että sitä ei vaan saa tapahtua. Ihan sama onko biisi hyvä musavideossa, viisuissa live ratkaisee.

Muut esiintyjät vetikin sitten tosi mallikkaasti livenä, mutta yhtäkään toista potentiaalista viisuehdokasta ei tässä semissä ollut Toivotaan että kakkosessa ja kolmosessa on jotain laatua.

Mun mielestä ohjelma oli oikein mukavasti tuotettu. Paljon mukavampi katsoa kuin aiempien vuosien UMKkeja.
MUTTA juontaja-ketjussa jo sanoinkin, että Rakel Liekki oli ihan luokattoman huono juontaja. Kokonaisuuden jälkeen jäi vähän epäselväksi, että oliko hän oikeasti koko ajan niin kankea, kuin alun huumoriklipissäkin. Luulin Rakelin esittävän siinä jännittynyttä, mutta ehkä se vaan olikin hän aidoimmillaan.

Eihän ne "pukkarista lavalle"-kävelyt kuvattu suorana? Mä en ainakaan usko, mutta niin täällä epäiltiin. Kaikkihan ne lähti sieltä samasta huoneestakin, nimi vaan vaihdettiin siihen ovelle. Se oli aika noloa. Ja turhaa täytettä. Ihan rehellisesti aiemmin kuvatun esittely-insertin ois voinu siinä välissä näyttää.

En myöskään ymmärtänyt ohjelman rakennetta siinä mielessä, että ensin 3 biisiä "putkeen", sitten Rakel ruutuun, sitten taas 2 biisiä ja yhtäkkiä jotain greenroom-tunnelmia ja sitten oikein räikeästi korostaen vielä lavalle se, jonka ennalta sovittuun voittoon alan uskoa itsekin. Ei tuossa jaottelussa ollut mitään järkeä?!

Viestin negatiivisesta sävystä huolimatta olen pääosin tyytyväinen toteutukseen. Oli miellyttävää katseltavaa suurimmaksi osaksi.

^ Mutta mä en siis kyllä oikeasti jaksa uskoa mihinkään pedattuun voittoon. Salaliittoteoriat 4ever.

Hyvä aloitus UMK:lla, showhun oli panostettu ottaen huomioon, että oltiin vasta alkuerässä. Juontajat olivat ok, Rakel Liekki vähän jäässä, mutta vertyy varmasti kisan edetessä. Aloitusnumero oli oikein hyvä, samoin "tanssilliset vapaa-ohjelm..." kröhöm väliaikanumerot. Arto Nybergistä tuttu sana-assosiaatiotehtävät oli ideana kiva, mujtta osalta kysyttiin toistakymmentäkin kysymystä, se oli jo liikaa. Kiva idea loosista lähtö tuottajan(ohjaajan?) komentaessa, että pitäsi lähteä lavalle. Lava oli pieni, mutta tyylikäs ja studioon ahdettu yleisö loi hyvän tunnelman. Jokainen esitys oli saanut mietityn ylöspanon.
Satin Circus oli jäässä ja lauloi pimeässä. Tulkaa valoon ja antakaa mennä rennosti vaan . Nyt kun livet on korkattu niin pahin jännitys ehkä hälveni.
Hans on the bass. Todella harmi, että jäi semiin. Lopun yhdestä kukasta kukkaniityksi toteutus oli todella hieno. Toivottavasti osallistuvat uudestaan ensi vuonna.
Vilikasper Kanth. Hyvä veto sijoittaa hänet esiintymään yleisön keskelle. Esittäjä oli rento ja kappale hyväntuulinen. Harmittavasti pari todella jäykkää totista torvensoittajaa oli yleisössä ihan lavan reunassa, mutta kameramies alkoi rajaamaan heitä pois kuvista.
Norlan El Misionario. Tämä petrasi paljon, viiden erimaalaisen tanssijan omat muuvit olivat hyvä idea. Ilahduttavasti jatkoon.
Pihka ja Myrsky. Paikoin hapuilua, mutta kokonaisuudessaan hyvä esitys ja äänentoisto- ja soitinkaapit pääsivät ajelulle kuin autoradalla Olisi saanut päästä jatkoon.
Pertti Kurikan nimipäivät. Esitys oli varma ja kappale jyräsi eteenpäin vakuuttavasti. Kaikesta näkyi, että PKN on Ylen valinta Suomen edustajaksi jo tässä vaiheessa. Roope Salmisen aloitusjuonto, Arto Nyberg, Jenni Pääskysaari jne. oikein alleviivasivat tämän. Itsestäänselvä finalisti.
Käydään kuitenkin kaksi muutakin alkuerää ja toivottavasti toteutus säilyttää tasonsa niissäkin.

Ei kuvattu inserttejä suorana, eikä green roomkaan ollut studion keskellä, vaan jossain takahuoneessa, johon vaan oli heijastettu (ilmeisesti) green screen -tekniikalla yleisöä näkymään. Mekin nimimerkin akuankka13 kanssa pohdimme tätä suurta insert-kysymystä Satin Circuksen esittelyn aikana. "Mistähän suunnasta ne oikein tulevat tänne?" Pettymys olikin suuri, kun pojat putkahtivat lavalle sieltä jostain, kun inserttiä oli vielä noin minuutti jäljellä. Silti green roomin sijainti oli melkein isompi hämmennys. Kovasti yritimme kuikuilla, että missä artistit oleskelevat, mutta mitään ei näkynyt missään.