Laajat kysmykset lyhyesti
vastattuna. Ohittakaa, keitä ei kiinnosta.
Rousku kirjoitti:
En ymmärrä, mitä tarkoitat yksityisellä ja yleisellä. Selvittäisikö, mitä nämä tasot olivat PKN-(tykkäys)kriitikkojen tapauksessa? Ovathan hekin voineet sanoa, että en kyseenalaista tykkäämistä yksityisellä tasolla, vaan tarkastelevat yleistä ilmiötä.
Olisivat voineet, mutta useimmiten eivät sanoneet, vaan kyseenalaistivat tykkäyksen. Toisinaan keskusteltiin kyllä ilmiöstä, promoamisesta ja sensellaisesta, minkä krtisointi on ok, ja ihan yhtä ok on se kiistää se kritisointi samoin yleistä tasoa koskevin perustein.
Yksityisestä ja yleisestä: ajatele nyt vaikka että olet oluen harrastaja ja ystävä ja nautit olutta baarissa. Kohotat tuopin, vaahto on täydellistä, olut raikkaan kylmää. Täydellistä. Mieletön nautinto, täysin kiistaton yksityinen kokemus. Kuitenkaan et ole nautintoinesi yksin, vaan se on rakennettu sekä tuottamalla olut että tuottamalla nautintoa vahvistavia mielikuvia. On tuotettu olutta - juuri oikean tyyppistä, oikeassa maassa, oikean näköinen etiketit jne. Baari, sen sisustus, jossa sen nautit on osa nautintoa, samoin seura, tiettyihin baareihin kerääntyy tietyntyyppisiä ihmisiä. Kaikkeen olutnautintoon tapahtumana liittyy sekä erilaisia fyysisiä että historiallis-kulttuurisia totuuksia, mutta myös faktisesti epätotta tarinankerrontaa, kulttuurista pöhinää, joka kuvaa tapahtuman merkityksellisyyttä. Tosista ja epätosista fyysis-kulttuurisista asioista muodostuu se yleinen taso, jota voi hyödyntää markkinoimistarkoituksissa, tai kiistää ja osoittaa kuplaksi kriittisen tutkimuksen keinoin. Kummatkin, markkinoinnin buustaus tai kriittinen kuplien puhkominen, vaikuttavat yksityiseen kokemukseen, mutta niillä ei sitä voi pakottaa eikä tehdä tyhjäksi, kiistää. Yksityinen kokemus on tosi.
Jos siis esimerkiksi minä puhun bandwagon-efektistä, siitä että suosio kerää lisää suosiota, niin ei tällaisen havaitseminen millään lailla aseta epäilystä yksittäisen ihmisen kokemukselle biisin hyvyydestä. Vaikka se olisi havaittu juuri olemassaolevan suosion innoittamana. ¨Tai jos puhun bandwagonilmiöstä kuppilakirjoittelussa osana jyrkkää laatujakoa Saaran ja Mikaelin välillä niin eihän tämäkään kiistä tai epäile mitenkään kirjoittajan kokemusta Mikaelin esityksen hyvyydestä, kuten sinä ja rosetta kommenttiani tulkitsitte. Kyse oli ketjujen luomista mielikuvista.
Rousku kirjoitti:
(1.)Millainen lause Mikaelin/PKN:n tapauksessa kyseenalaistaisi tykkäämisen yksityisellä tasolla?
(2.)Millainen lause Mikaelin/PKN:n tapauksessa on yleisen tason ilmiöiden tarkastelua?
1.a Yksityisen kokemuksen virheellinen kyseenalaistaminen yleiseen perustuvalla perustelulla:
"Et tykkää PKN kappaleesta oikeasti, vaan vain koska haluat osoittaa olevasi hyvä ihminen/kannattaa kehitysvammaisia/kaikki muutkin tykkäävät."
1.b Yksityisen kokemuksen kyseenalaistaminen yksityisellä tasolla:
"Valehtelet kun sanot tykkääväsi PKN:stä" Et tykkää PKN:stä, vaikka sanot niin."
- 1b osoittaa mitä käytännössä aina sanotaan, kun yksityisen tason tykkääminen kyseenalaistetaan.
2.
"PKN sai aikaan joukkoilmiön.", "PKN:n keräsi ihmiset yhteen torille". "Yle markkinoi häpeilemättä PKN:ää". "PKN oli tärkeä kehitysvammaisuuden esilletuomisessa".
Rousku kirjoitti:Vai tarkoitatko, että jos on vaikka kolme biisiä, joista tykkää, niin sitten jotenkin valikituu se mukavin tykkääjien porukka, ja niille vankkureille hyppää ja niiden kanssa hehkuttaa? Ja kuumimat hehkutukset on tietty siellä missä on eniten väkeä, joten syntyy ketjureaktio jossa se poppoo vähitellen kasvaa ja kuumenee?
Mites sitten tympääntymis-efekti, eli jossakin vaiheessa osa mukana olevasta porukasta kai alkaa kokea, että hehkutus menee överiksi, ja jättäytyy sen takia pois, tai alkaa jopa vierastaa alun perin tykkäämisen aiheuttanutta biisiä?
Näin juuri. Ja muotihan toimii juuri noin, samoin musiikki-ilmiön nousu, uho ja tuho. Ensin joku etujoukko, jonka tekemisiä seurataan löytää jotain. Sitten etujoukon seuraajat ja seuraajien seuraajat jne kunnes "kaikki" tykkäävät. Etujoukko tympääntyy viimeistään tässä vaiheessa, koska haluaa osoittaa olevansa etujoukko, identiteettinsä perustuu omalle kärjessä kulkevalle erityisyydelle. Samoin on aina massoja vastustavia vakio-oppositioita, jotka eivät ainakaan tykkää siitä mistä "kaikki" tykkäävät.