Viisukuppila

aj1964 kirjoitti:Minä tykkään Dominosta ja musta se kuulostaa tuoreemmalta kuin Monsters joka on vähän "ysäriä" mutta Domino tuntuu enemmän listapopilta ei niinkään viisubiisilt. Vois olla kenen tahansa ison nimen tuotantoa kenen ääni taipuu tuohon biisiin. Monsters näistä kahdesta ehdottomasti viisulavalle mutta toivon että Domino menestyy myös koska Saaralle sen soisi...

Eikös Monsters ole nimenomaan tämän päivän poppia synkooppeineen ja vi-IV-I-V -kuvioineen? Sen sijaan Dominossa taitaa monia häiritä nimenomaan se, että melodia ja bassolinja ovat hyvinkin kasaria. Jos olisi käytetty oikeita soittimia tietyin soundein, niin menisi täydestä vaikkapa Heartin bulkkikasaribiisinä.

Minua Dominossa häiritsee eniten se, ettei biisi tunnu hyvän alun puoliminuuttisen jälkeen kehittyvän mihinkään kun se dominon jankuttaminen alkaa. Nyt kun muutaman kerran olen tuon kuullut.

son of the beach kirjoitti:

aj1964 kirjoitti:Minä tykkään Dominosta ja musta se kuulostaa tuoreemmalta kuin Monsters joka on vähän "ysäriä" mutta Domino tuntuu enemmän listapopilta ei niinkään viisubiisilt. Vois olla kenen tahansa ison nimen tuotantoa kenen ääni taipuu tuohon biisiin. Monsters näistä kahdesta ehdottomasti viisulavalle mutta toivon että Domino menestyy myös koska Saaralle sen soisi...

Eikös Monsters ole nimenomaan tämän päivän poppia synkooppeineen ja vi-IV-I-V -kuvioineen? Sen sijaan Dominossa taitaa monia häiritä nimenomaan se, että melodia ja bassolinja ovat hyvinkin kasaria. Jos olisi käytetty oikeita soittimia tietyin soundein, niin menisi täydestä vaikkapa Heartin bulkkikasaribiisinä.

80-luku on popin paras vuosikymmen sopii mulle jos näin on Ja eikö se ole tulossa uudestaan muotiin joten....

Nyt on kuunneltu Domino ja pakko yhtyä edellä mainittuihin kommenteihin ja sanoa, että Monsters on tätä parempi. odotin itsekin Saaran ballaadilta enemmän Sound Of Silence tyyppistä. Tämä kappale on nyt vain ihan kiva ja saa kolme tähteä.

Juu, ei kiitos. Jaksoin hädin tuskin kuunnella loppuun asti.

**

Minusta tämän biisin ehdottomasti suurin heikkous on se, ettei siitä välity sitten minkäänlaista tunnetta. Kertosäkeen lattea ja raskas, toonikan pohjasävelelle tylsästi päätyvä melodia ei mitenkään auta asiaa, mutta myös laulusuoritus säkeistöjen maneereineen on jotenkin steriilin mitäänsanomaton. Monstersin kautta sentään välittyi jonkinlaista paloa ja tunnetta erityisesti ensimmäisessä kertosäkeessä.

Olipa pettymys tämä. Sääli, jos lehdistön suitsutus edesauttaa tämän UMK-menestystä...

Domino on kyllä kappaleena paljon mieleenpainuvampi verrattuna Monstersiin. Tätä pystyy laulamaan mukana jo muutaman kuuntelukerran jälkeen, Monsters ei jää mieleen vielä 30 kuuntelukerrankaan jälkeen.

Vappu Pimiä soitti tämän tänään Radio Novalla ja kertoi että tämä on nyt valittu edustuskappaleeksemme

Mielenkiintoista, jos tästä tulee kulttuurieliitin ja toimittajien lemmikki. Miksiköhän?

^Veikkaukseni on sama kuin suomalaisen popmusiikkimedian kohdalla yleensä - ja sama syy joka tekee popistamme niin hemmetin tylsää ja huonoa: ne pelkäävät huonoitsetuntoisuuttaan, syvää keskiluokkaisuuttaan ja epätaiteellisuuttaan niin hirveästi että ei vaan olla tai etteivät itse olisi "mauttomia", so huonomakuisiia, övereitä jne, että eivät tajua, että pop ilman "mauttomuutta", so tavanomaisuuden ylittämistä, paisuttelua, maun rajojen haastamista on kaikkein pienimmin kirjaimin kirjoittettuna ihan mautonta, merkityksessä hajutonta ja mautonta siinä ei maistu miltään merkityksessä, eli tylsää harmaavapustelua. Siksi siellä diggaillaan Sandhjoista ynnä muista jotka ei varmasti ärsytä ketään.

Tämä koskee kotimaisia tekijöitä, ulkomaisissa, jo valmiiksi täkeiden tahojen hyväksi ihyväksymissä sitten ihaillaan sitten sitä mistä meikäläisiä yrittäjiä sormella ilkkuen osoitetaan. Eli kyse siitä mistä Saara puhuu latistamisena, vaikka toki sanottava että hän ei suinkaan aina onnistu olemaan kaikkein onnistuneimmalla tavalla erottuva. Mutta ainakin yrittää. Nämä viisubiisit ovat vähän sellaista suomalaista arkuutta ja varmistelua soittavia kuitenkin. Myös Monsters.

Hitsi mulle tulee tästä ihan mieleen Anna Abreun englanninkielinen matsku (josta kyllä ihan pidän siis), etenkin C-osasta! Aivan kuin oisin kuullut tän jossain ennenkin. On ollut tänään kovassa kuuntelussa!

Night_Owl kirjoitti: Aivan kuin oisin kuullut tän jossain ennenkin.

Mäkin aloin itseasiassa miettiä parin kuuntelun jälkeen, että melodia tosiaan on tuttu jostain!

Olen aika pettynyt. Tässä ei ole voimaa, ei tule kylmiä väreitä, vaikka valoisuutta löytyykin ja tavallaan ihan nätti. Mutta tyhjänpäiväinen.
Ehkä odotin liikoja?!

Tämä kuulosti nyt päivällä kyllä tosi hyvältä, kun kuuntelin (kovaa) samalla kun laitoin ruokaa. Melkein tavallisena radiobiisinä tämä toimii paremmin. Alku on ihan paras.

Toivottavasti saa paljon radiosoittoa, paljon mieluummin tätä kuuntelee kuin noita iänikuisia...

ta1ja kirjoitti:^Veikkaukseni on sama kuin suomalaisen popmusiikkimedian kohdalla yleensä - ja sama syy joka tekee popistamme niin hemmetin tylsää ja huonoa: ne pelkäävät huonoitsetuntoisuuttaan, syvää keskiluokkaisuuttaan ja epätaiteellisuuttaan niin hirveästi että ei vaan olla tai etteivät itse olisi "mauttomia", so huonomakuisiia, övereitä jne, että eivät tajua, että pop ilman "mauttomuutta", so tavanomaisuuden ylittämistä, paisuttelua, maun rajojen haastamista on kaikkein pienimmin kirjaimin kirjoittettuna ihan mautonta, merkityksessä hajutonta ja mautonta siinä ei maistu miltään merkityksessä, eli tylsää harmaavapustelua. Siksi siellä diggaillaan Sandhjoista ynnä muista jotka ei varmasti ärsytä ketään.

Tämä koskee kotimaisia tekijöitä, ulkomaisissa, jo valmiiksi täkeiden tahojen hyväksi ihyväksymissä sitten ihaillaan sitten sitä mistä meikäläisiä yrittäjiä sormella ilkkuen osoitetaan. Eli kyse siitä mistä Saara puhuu latistamisena, vaikka toki sanottava että hän ei suinkaan aina onnistu olemaan kaikkein onnistuneimmalla tavalla erottuva. Mutta ainakin yrittää. Nämä viisubiisit ovat vähän sellaista suomalaista arkuutta ja varmistelua soittavia kuitenkin. Myös Monsters.

Erittäin hyvä kommentti. Olen samaa mieltä, vaikka tykkään yllättävän monista ihan perus popbiiseistä. Mä olisin kaivannut näihin viisubiiseihin enemmän sitä Saaran kosketusta, jossa kuuluisi se musikaalimaisuus, teatraalisuus ja omaperäisyys. Olisi noitakin voinut yhdistää radiopoppiin. Toisaalta kuten täällä on sanottu, että hieman yksinkertaisemmat biisit antavat tilaa improvisoinnille ja lavashowlle. Voi olla, että niistä esityksistä sitten tehdään sellaisia isoja ja teatraalisia. Luulen myös, että tässä on just haettu semmoista suht varmaa viisumenestystä. Toivoisin kans ihan yleisesti, että Suomessa uskallettais kokeilla ja räväyttää enemmän. Saara on saanut aiemmin paljon kuraa niskaan siitä, ettei ole onnistunut ns. menestymään ja roikkumaan Spotifyn listoilla. Kun katsotaan noita listoja, ne ovat usein täynnä lähes samasta muotista tuotettua räppiä/poppia. Saara on elättänyt itsensä musiikilla monta vuotta ja omalla tyylillänsä, mielestäni se on jo iso menestyksen merkki. Näin hän on itsekin haastiksissa sanonut. Toki olen iloinen, että on nyt päässyt radiosoittoon ja listoille. Fakta on kuitenkin se, että jos Suomessa haluaa tehdä erilaista musiikkia, top-listoille ei ole juuri asiaa. Ja se on musta tosi sääli. Tykkään esimerkiks oikeasti Saaran omasta matskusta paljon.

Mulle tulee tästä jotenkin mieleen UMK-kilpailjia Tuuli Oikkonen ja Dont wake me up. Samanlaista tasapaksua mössöä.

^Kiinnostava vertaus, kun molemmissahan on itse asiassa yhteinen lauluntekijä, Johnny Sanchez.

#2 trendaavissa videoissa Suomessa, en olisi ihan heti uskonut.

Tähän asti äänite on minusta ollut sen verran tunteita herättämätön esityksen ja melodiakulun puolesta, vaikkakin ammattitaitoinen paketti, etten missään nimessä hyväksyisi tätä Suomea edustamaan.

Mutta tänään lomalla luonnon rauhassa laulun tullessa radion toivekonsertissa väänsin volyymin kokeeksi lujemmalle ja tuijotin ulos pimeään lumimaisemaan. Laulun rakenne tuntui sopivan klassiselta ja luontevalta, melodiakin kelpasi, sovituksesta löytyi koukkuja. Laulu oli edelleen liian hillittyä, vaikkakin taidokasta, mutta mietin että live-esitys tulee olemaan voimakkaampi, koskettavampi, ehkä rosoisempi. Annan siksi tälle vielä mahdollisuuden. Toivon vain ettei dominolavastuksesta tehdä tahattoman koomista sirkusta, mikä rikkoisi herkäksi ajatellun kokonaisuuden.

Monsters voisi tätä paremmin toimia viisulavalla. Tää Domino iski kyllä paljon kun kuuntelin viime aamuna tän radiosta. Kolmatta odotellessa

Heräsin viime yönä ensikuuntelemaan, jolloin jo olin vähän "lopu jo" 2 minuutin jälkeen. Myöhemmin tänään olen kaksi kertaa alkanut kuuntelemaan, enkä kummallakaan kuunnellut loppuun asti. Loppuosa kappaleesta on vain jotenkin...noh...ei vaan toimi.

Voisko sen kaatuvat dominopalikat -efektin toteuttaa mieluummin valaistusteknisin keinoin kuin roudaamalla lavan täyteen tavaraa?

En ole lukenut yhtään kommenttia aiheesta ja veikkaan että toistan jotain mitä täällä on tuhat kertaa jo sanottu mutta naputanpa silti nyt: tää voisi olla joku Lisa Ajaxin biisi, joka keräilyerän kautta menee MF-finaaliin ollen siellä about kuudes-kahdeksas. Sounds expensive (sanoisi Wiwi-Williams) ja lisäksi alusta tulee hetken mieleen Love Me Like You Do mutta muuten tämä on suht tavanomaisine melodioineen kaukana sen pophelmen vetovoimasta. Monsterit ennemmin kuin tämä jos nyt en sitäkään fanita.

Keräsin lapsena tyhjiä tulitikkurasioita ja rakensin niistä pitkiä junia dominolaattojen tapaan. Kappa kuulostaa lapselliselta. Joistakin G:soneista olen pitänyt, tämä on jopa nolo. Olisi luonnollista, että heikoin biisi esitellään toisena. Karmeaa, jos voittaa tekijän nimellä. Monsters OK.

Rousku kirjoitti:Ja sitten tulee mieleen Albaniasta Lindita Halimi (edusti Albaniaa viime viisuissa), jolla kanssa on joku pakkomielle esitellä reisiään, sopi se biisiin tai ei. Ja miksei myös se viimevuotinen Serbian edustaja (nimi jo häipynyt päästä), joka näytti harsolla verhotussa jumppapuvussaan kiusaantuneelta vain.

Serbian esityksessä oli pointti, joka liittyi viisun pelastusteemaan. Albanian ideaa en löytänyt, esitys jäi sekavaksi reisistä riippumatta. Huolestuttaa kyllä, että "juhlittu stylisti" päästetään pilaamaan esitys omilla fiksaatioillaan, mutta välitön uhka on väärän biisin valinta.

Tämä kappale ei jää yhtään soimaan päähän. Kun yritän muistella miten tämä menee, alkaa päässä soida Let it go, let it go.... Domino...domino...

Siis tämäkin aukesi heti mulle. Mitä ihmettä. Jotenkin tässä on kasarimeininkiä positiivisessa mielessä. Stailaus on kyl hieman outo videossa, mutta menkööt.

Domino on oikein hyvä, annan 4/5 eli ****. Kyllähän Saara tälläkin pärjäisi viisuissa mutta onhan silti Monsters parempi

Tämä on mun mielestä vaan yksinkertaisesti huono. Mulle tuli tavallaan mieleen se Azereiden maailman mitäänsanomattomin voittajabiisi Running scared. Eikä tämä nyt tosiaan ollut ennustus tai veikkaus, että Dominolle kävisi samoin jos edustajaksi pääsisi. Toivottavasti ei pääse.

Tätä höttöä kuunnellessa teki mieli kaivaa muistiin Blue Eyes, Saaran eka uusi biisi X-Factorin jälkeen, jonka hän esitti BBC:n radiolähetyksessä pelkällä pianosäestyksellä.
Mitään ekaa brittisinkkuahan Saaralta ei sitten koskaan julkaistukaan, kun tuli nää viisukuviot ja näillä jonkun Suomen viisuehdokkailla ei taideta nousta enää brittilistoille.
En mäkään toivonut todellakaan Saaralta mitään pianoballaadia tähän kisaan, mutta tämän dominopalikkamuovisen ballaadin sijaan jotain sielukkaampaa kylläkin.
Olisi kiva kuulla tästä lopullinen studiosovitus.