Nytkö nää on pompannut YouTubeen. Toivottavasti Portugalilta löytyy kolmatta vuotta putkeen viiden tähden kappale(ita), joka olisi tälle vuodella myös ensimmäinen laatuaan. Kuuntelemaan siis!
Calema - A Dois: Hyhpahpyh - minä haluan jotain luomulotinaa, en tällaista tunkkaista ericsaadea. Ei tämä mitenkään järkyttävä ole lajissaan, mutta aika mehevä melodiakoukku pitäisi löytyä, että mieleni alkaisi tutisemaan. Tuotantokin voisi olla elastisempi.
Conan Osíris - Telemóveis: 
Mikäs tämä on. Ujujujjj. Nojoo! Nyt. Mietin aluksi onko tää räppi, ei ois sekään haitannut, mutta ei ollut. Kappaleesta viivähtää jopa fadomainen etninen väre. Kutkuttavaa äänimaailmaa ja rytmistä tunnelmointia. Biisin moderni tuotanto on saatu yhdistettyä yllättävän taitteettomasti alkukantaiseen laulantaan. Väkivaltaisempi dynamiikan rikkominen olisi voinut antaa vielä yhden sfäärin lisää. Mut siis: hyvä biisi!
Ana Cláudia - Inércia: Hämmentävää. Langat ovat harvoin näin sekaisin tyrkkybiisissä, mutta epäjärjestys onkin monesti reitti kotoisuuteen. Mielleyhtymiä tulee mm. Björkin Utopia levyyn. Tuotantoon kaipaan enemmän soundillista kekseliäisyyttä ja lauluraitaan sävykkyyttä. Varsinkin nousukohdat voisivat tuntua kirkkaammilta. Herättää halun lisäkuunteluun ja live-esitystä odotan mielenkiinnolla.
Soraia Tavares - O Meu Sonho: Keinuvampi soulahtava kappale. Keskikohdan lauluosuudet tuovat tarvittavaa ilmettä ja siitä alkava nousu saa odotuttamaan. Revittelyä loppuun olisinkin kaivannut lisää. Livenä sitä voi tullakin.
Dan Riverman - Lava: Perinteisempää balladipoljentoa. Tässä on utu huomiseen toivottavasta sävelmästä (kuten
Beck - Morning), mutta siihen biisi ei yllä. Rauhoittavasta tunteestaan huolimatta jättää toivomisen varaa.
NBC - Igual a ti: Röyheämpi laulaja. Kappaleen kertosäe yllättävän rnb.
Sinänsä riskaapeliä läväyttää taustalle noin ristiriitainen biitti, mutta omalla tavallaan pidän siitä. Kappale ei asetu turhaan genremuottiin. Tässä on ikään kuin kaksi eri maisemaa ja pieni retki kappaleen sisällä ei ole pahasta. Ei mikään countrytörähdys kuten alussa saattaa ajatella.
Marlon - O Jantar: Jaa. Ompa sovinnaista edellisiin verrattuna. Huoleton rämpittely, joka ei luikahda mielessäni oikein mihinkään soppiin. Tuotanto ihan mukavaa, mutta kertsi voisi olla vievämpi. Tylsä Alankomaan tyrkky.
Mila Dores - Debaixo Do Luar: Torvet vievät mälsään suuntaan. Oisin toivonut tähän moderneita muhkeita rnb-soundeja, en mitään sähkökitaraa ja torvikuoroa. Alun jazztunnelmalta odotin jotain muuta.
Surma - Pugna: Miten tämä toteutetaan livenä viisusääntöjä noudattaen? Mukava biisi. Hellän uhmakasta vaaleansinistä jäätelöä. Liven myötä voi osoittautua todelliseksi visuaalisuuden riemuksi. Kappale voisi olla pari minuuttia pitempi, mutta kun ei voi olla niin ei ole. Olisiko kappaleen siis voinut jättää yksinkertaisemmaksi, jotta kolme minuuttia tuntuisi sille oikealta pituudelta?
Mariana Bragada - Mar Doce: Portugalin Yona. Kitaramelodia on kaunis ja rumpu+marakassi komppi on riittävä. Toteutus on taitava, varma ja kappaletta kunnioittava. Uskon, että Mariana on upea livenä. Tää voisi olla kappale johon rakastun.
Matay - Perfeito: Lähentelee salvadorboksia ollen viulusovituksineen paljon imelämpi. Mielellään tälle tuhlaa aikansa, mutta en minä tätä Kaunottareen ja Kulkuriin vertaisi.
Amar pelos Dois on vaan niin hyvä, ettei kannata edes yrittää.
Filipe Keil - Hoje: Alun surumielinen tunnelma kietoo. Laulaja ei vääntele ääntään turhaan. Valitettavasti kertsi ei ole kovin hyvä. Geneerisesti ladattu ja tunne nuupahtaa. Ei nyt täysin, mutta alun panokset jäävät käyttämättä.
Ela Limão - Mais Brilhante Que Mil Sóis: Onkohan tää nyt kesää vai kevättä. Tästä tulee mieleen joku suomalainen biisi, mutta en saa nyt kiinni että mikä. Tunnelma vivahtaa jopa vähän kasarimaiseksi vai onko tää peräti jotain 70-lukua. Lipuu ohitse kuin lämmin kesäpäivä. Tai kevään ensimmäinen lämmin päivä. (JA BIISI OLI: Pepe & Saimaa: Aivan sama mulle mä oon onnellinen.
)
Madrepaz - Mundo A Mudar: Laulumusiikkia Beatlesin hengessä. Tunnelmaa kohoaa, mutta säätila ei muutu. Onnellisten kesähäiden valssi, lihaa ei ole tarjolla.
Lara Laquiz - O Lugar: Radiohöttömäisempi kyhäelmä. Plääh.
João Campos - É O Que É: Kitarahetki pienoinen. Joka pilataan oudoilla jääluolasoundeilla. Miksi? Tai niin. Ehkä juuri siksi. Loppu on hyvä. Ihan harmittaa kun biisi loppuu. Pitää laittaa uudelleen soimaan. (EDIT: Oon kuunnellut tätä nyt tovin ja joo: viisuvuoden paras tyrkky tähän mennessä, kevyesti ~)
---
*****
1. João Campos - É O Que É
****½
2. Mariana Bragada - Mar Doce
3. Conan Osíris - Telemóveis
****
4. NBC - Igual a ti
5. Surma - Pugna
6. Madrepaz - Mundo A Mudar
7. Soraia Tavares - O Meu Sonho
***½
8. Ela Limão - Mais Brilhante Que Mil Sóis
9. Ana Cláudia - Inércia
***
10. Filipe Keil - Hoje
11. Matay - Perfeito
**½
12. Marlon - O Jantar
13. Dan Riverman - Lava
14. Calema - A Dois
**
15. Mila Dores - Debaixo Do Luar
16. Lara Laquiz - O Lugar
Johan tuli tähtihajontaa ja takakeno enemmän ylhäällä kuin alhaalla - ihanaa!
Ja tulihan
sekin sieltä. Viiden bojon biisi. Alussa vähän hämäs, mutta uh - hieno biisi toi É O Que É. Melodia kaunis ja kertosäkeessä tunneturboa. Ihana. Nams nams, ei viisut ihan turha juttu ole (kiitos Portugalin). Harmi vaan kolmen minuutin sääntö, koska 30 sekunttia lisää niin Joaon kappale olisi piirun verran parempi vielä.
Conan Osiris on Portugalin edustaja, jos live onnistuu. Pärjää silloin myös Israelissa.
Livejä siis odottaen.
Serduchka kirjoitti: ↑21 Tammi 2019, 21:25
Taitaa löytyä myös viisuvuoden ensimmäinen yhden tähden tyrkkykin... yllättäen juuri Portugalista
Toiselle yhden, toiselle viiden.
PORTUGALI 
Aika kammottava taso näissä. Taitaa löytyä myös viisuvuoden ensimmäinen yhden tähden tyrkkykin... yllättäen juuri Portugalista (seuraava löytynee Italiasta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät).
Tästä mallia kaikkialla! Näin se kuuluu tehdä. 
Ei voi kyllä muuta kuin ihastella noiden videoiden tyyliä Youtuben puolella. 
) Kaikki biisit eivät välttämättä vastaa omaa makuani, mutten voi myöskään kiistää jokaisen veisun olevan laadukasta ja taitavasti tuotettua musiikkia. 
