Viisukuppila

Minua oikeastaan ei taida haitata, jos on vähän koominen. Jotkut ihmiset ovat, ja silti heille sattuu tragedioita. Koomisen ja ei-koomisen rajalla taiteilu voi toimia hyvinkin, ja tuoda samaistumispintaa enemmän kuin silkka täydellisyys. (En tiedä, osaanko ilmaista ajatuksen.)

Itseä ehkä haittasi eniten se, ettei koreografia tuntunut sopivan ollenkaan Gjonille. Näytti siltä, että hänen on käsketty heilua niin, vaikka sellainen ei ole ollenkaan hänen juttunsa. En toki tiedä, voihan Gjon itse olla toivonut juuri jotain tuommoista.

Itselle parhaat kohdat koreografiassa ja kuvauksessa oli etenkin moni lähikuvaelehdintä, kasvot, kädet, ja sitten käsien vinha heiluttelu. Vaikuttavia.

Minusta esitys oli upea, ne tanssiliikkeet ei olleet minusta koomisia. Ne olivat hyvin hänen näköisiään eikä koitettu olla mikään Luca Hänni esim. Meillä kaikki pitivät esityksestä ja oli meillä kaikilla kärkipäässä.

Siitä olen kuitenkin yhtä mieltä, että sitten kun hän joku päivä toivottavasti vielä edustaa viisuissa maataan niin hänen karismansa tulee kyllä paremmin läpi kun on jatkuva katsekontakti kameraan eli ensi kerralla sitten vaikka mies ja piano, kyllä siihenkin saadaan upea esitys tehtyä. Tämänkin esityksen paras kohta oli se violetti hetki kun Gjon oli ihan paikoillaan ja välitti silmillään kameralle tunteensa. Hän on niin lahjakas vokalisti ja karismaattinen esiintyjä, että tarvitsee vähemmän temppuja kuin joku toinen vangitakseen kuulijansa.