Viisukuppila

sziget kirjoitti: ↑13 Helmi 2019, 01:13 En tiedä, pidetäänkö Mongolian sotureita kotimaassaan rajuina rokkareina vai sketsihahmoina. Minua ainakin nauratti.

Ehkei kumpanakaan, mutta liikuttaneen lähempänä jälkimmäistä. Erh chuluu -kokoonpano edustaa muulta tuotannoltaan aika tyypillistä blingbling-räppiä (olisikohan tuo kelvannut genrenimestä levyraatiin 10?). Videoilla esitellään autoja ja motskareita ja tissibeibejä ja tietenkin isompia koruja kuin miesoletetuilla on tapana käyttää. Tai mitä minä mongolialaisesta muodista tiedän. S.S.Amaraasta en oikein tiedä, onko hän lintu vai kala. Kansallismielistä symboliikkaa on esillä pöpimmässäkin tuotannossa (ei autocorrect). Välillä on kimallustakin niin, että kutsu artistivieraaksi UMK:hon on vain ajan kysymys.

Jos vain suinkin ehdin, tapanani on kuunnella raatiartistiltani jokseenkin koko tuotanto (vähintään singlejulkaisut) läpi, etten vain jälkikäteen törmäisi samalta esittäjältä johonkin raatibiisiä parempaan. Tässä tapauksessa hämmensi se, kuinka keskinkertaista herrojen muu tuotanto oli. Vain Mongol uragshaa kolahti. "Uragshaa" tarkoittaa suomeksi "eteenpäin" ja on alkujaan sotahuuto. Ilmeisesti sanaa käytetään nykyisin rauhanomaisemmassakin hengenkohotuksessa. Mongol uragshaan videolla sotaisaakin kuvastoa tietenkin oli, mutta kokonaisia sanoja en ole valitettavasti löytänyt, joten konteksti jäi mysteeriksi. Tuskin äijät ainakaan tosissaan ovat Suur-Mongoliaa tavoittelemassa.

Muiden karsinta-artistien muuta tuotantoa en joutunut juuri harkitsemaan. Uka on maassa todella suosittu poplaulaja ja lähes kaikki hänen musiikkivideonsa ovat ohittaneet raadin näyttökertarajan selvästi. Arimun oli niin uusi biisi, ettei se ollut ehtinyt. Nyt sekin on yli puolessa miljoonassa. Tatarilta muuta tuotantoa ei paljon löytynytkään, ja toisaalta kun yhtyeellä on sama nimi kuin eräällä etnisellä ryhmällä, sitä oli vaikea hakea.

Batzorig Vaanchig on myös aivan liian tunnettu. Kurkkulaulajan katsotuimmalla videolla on 12 miljoonaa näyttökertaa. Viime lokakuussa julkaistu video latvialaisen rumpu- ja säkkipilliyhtye Auļin kanssa tehdystä biisistä ylittää puolen miljoonan rajan viimeistään keväällä. Videon taustatiedoissa Auļi lupailee yhteistyöprojekteja muidenkin etnisiä lauluperinteitä edustavien laulajien kanssa. Kannattaa pitää heitä silmällä.

sziget kirjoitti: ↑13 Helmi 2019, 01:13Tanskan Math Shop Boys sortuu lopussa ilmaisemaan, että kappale saattaa olla sarkastinen. Ei sellaista saa ääneen sanoa.

Tämä oli tosiaan biisissä ihan tarpeetonta, mutta en antanut sen häiritä.

Rousku kirjoitti: ↑13 Helmi 2019, 05:17 Kiina jäi siis yksin ylivoimaiseksi ykköseksi ja onkin ehkä parasta mitä levyraadeista olen löytänyt, siitä huolimatta että biisihän on aika suoraviivainen (tosi simppeli pelimannimelodia) ja yleensä pidän monimutkaisesta. Mutta suora asiaan menevä energia puree.

Minua taisi Sisä-Mongoliassa vaivata juuri se, etten löytänyt siitä niin paljon nyansseja kuin metalliltani tahtoisin. Puskutti kuin juna lähdöstä maaliin. Pätevää mutta jotenkin mielenkiinnotonta.

Rousku kirjoitti: ↑13 Helmi 2019, 05:17Eikä mukana ole teatraalista testosteroniuhoa (samantapaiseksi kokemieni) Kirgisian ja Mongolian tapaan.

Eijeijeijei. En halua Kirgisian ja Mongolian tulevan yhdistetyiksi. En siis suostu jatkamaan Tšingis-kaanin työtä. (Pitäisi ehkä vaihtaa vitsiä.)

En puolustele omaa biisiäni kovin paljon, mutta musiikillisesti se oli kuitenkin varsin konstailematon ja eheä. Uho oli pääasiassa visuaalisella puolella. Kenenkään ei tietenkään tykätä tarvitse ja odotinkin nollia suurimmalta osalta. Mutta älkää sentään verratko Kirgisiaan.

Minulle tuli järkytyksenä, että Kirgisia ja Mongolia vetosivat samaan kuulijakuntaan, koska minulle Kirgisia oli raadin bottom 5:ssä. En edes tiedä, mistä lähtisin Kirgisiaa purkamaan, mutta jotenkin ongelmani sen kanssa liittyvät viisukeskusteluissakin aika ajoin esiintyvään aitouden käsitteeseen. Siis paljon tuon keinotekoisempaa biisiä ei voi olla. Vaikutelma oli sama kuin Melodifestivalenin "etno"numeroissa. Otetaan joitakin folk-elementtejä mutta pakotetaan biisi schlagermuottiin, ettei se olisi yleisölle liian vaikea. Lopputuloksena kappale ei ole hyvä schlager eikä varsinkaan hyvää etnoa (tai etnoa ylipäänsä). Kirgisian biisissä kolkko discokomppi ja etniset instrumentit vuorottelivat sovituksessa miten sattuu, eikä melodialinjalla tuntunut olevan mitään tekemistä minkään kanssa. Laulajan hyvä ääni meni hukkaan.

Jos Kirgisian biisi olisi ollut mukana vasta seuraavassa raadissa, se olisi ollut ehdolla perversiopisteitteni saajaksi. Niin vaikea minun on ymmärtää, miten tuota voi pitää hyvänä musiikkina. Paketti oli täysin levällään.

Finaalin arvostelussa minulle kävi niin, että viisukarsintojen ja muiden kiireiden takia jouduin heittämään pisteharkinnan kannalta toivottomat tapaukset pihalle jo puolentoista kuuntelun jälkeen. Mieluummin annan vähän enemmän siimaa, koska jotkin biisit voivat tarvita toisen tai kolmannenkin kuuntelukerran. Vähän kuuntelun seurauksena kävi niin, että useammasta biisistä minulla ei tulosshow'n alkaessa ollut mitään muistikuvaa. Etelä-Koreasta en edes muistanut, oliko Walwari mies vai nainen vai yhtye. Tsekkasin biisin uudestaan, kun se olikin voittotaistelussa.

Kirgisian kanssa kävi melkein samat. Kun siitä alettiin puhua ilmeisenä voittajana, hetken aikaa jouduin pinnistelemään muistiani saadakseni mieleeni, mikä se edes oli. Olin ohittanut biisin olankohautuksella. "En tykkää" ja roskakoriin. Vasta kun siitä alettiin puhua voittajana, tuli tarve kuunnella se tarkemmin, jolloin aloin aktiivisesti inhota biisiä.

Kolmas viesti putkeen, sori, mutta Typerät raatikysymykset -ketjua ei ole enkä viitsi perustaa.

Tylysti ja minusta ansaitsemattomasti raatijumboksi jätetty Opus tunnetaan parhaiten Life is life -hitistään. Siis juuri siitä "na-naa-naa-na-na"-renkutuksesta, jonka kaikki luultavasti ovat kuulleet, vaikkeivät osaisi nimetä esittäjää. Jos ette tunne, nannatelkaa ja taputtakaa mukana ja leikkikää tuntevanne mielenterveyteni vuoksi. Kuolen järkytyksestä, jos biisi on jonnet ei muista -osastoa.

Mutta mutta... uutena tietona minulle tuli, että kappaleen oikea nimi onkin Live is life. Sillä nimellä on esim. Wikipedia-artikkeli, jossa on kuvituksena saman nimen vahvistava singlen kansikin. Myös Spotify ja iTunes käyttävät samaa nimeä. Uskottava se on. Kappale on julkaistu juuri nimellä Live is life. Mutta miksi? Kappaleessa kuitenkin lauletaan "life is life" eikä muu olisi kieliopillisesti oikeinkaan. Typo, jota ei viitsitty korjata? Selittäkää, jos tiedätte, tai tämä jää vaivaamaan minua ikuisesti.

Täältäkin myöhäiset onnittelut voittajalle – kyseessä oli minulle ennestään tuttu kappale Latvian, Yhdysvaltain ja Saksan ohella, mutta pisteen arvoisuutta se ei tokikaan poista.

Oma kappaleeni oli jälleen aika epätyypillisen epäobskuuria minää, sillä finaaliin päätynyt biisi on jo suhteellisen tunnettu klassikko Liettuan etnodub-piireissä, ja tämä on jo toinen kerta peräkkäin, kun pystyn luokittelemaan biisini johonkin tiettyyn genreen kuuluvaksi. Karsinnan heikoinhan tämä mielestäni oli, mutta kompromissivalinnan riskit tiedostaen olin onneksi valinnut karsintaani samantyylisiä biisejä, joiden lähettämistä olen ainakin jossain vaiheessa harkinnut ja joiden lähestyttävyysaste on tyyliin perehtymättömille jotakuinkin samalla tasolla, joten mitään en kadu. Kiva, että polyfoniselle sutartinė-laulannalle riitti kannatusta.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2019, 02:56 Mutta mutta... uutena tietona minulle tuli, että kappaleen oikea nimi onkin Live is life.

Live on elämää, studiossa musisointi sucks. - Nimi ei ole minulle suurin kysymys vaan se, miten tuota hirvitystä voisi välttyä kuulemasta. Paitsi Laibachin versio on ihan mukava. Itse tulin hyvinkin myöhään tajuisesti tietoiseksi siitä, että Barbra Streisandin etunimi on Barbra.