Johdanto
Kuten moni tietää, musiikkimakuni on teoriassa genreneutraali. Kunhan kappaleen sointukulku on sopivan konventionaalinen ja sisältää tasaisesti duuria ja mollia, todennäköisesti pidän siitä riippumatta tyylilajista. Sovituksella ei myöskään ole paljon painoarvoa. Hyvä melodia on hyvä vaikka sen soittaisi yhdellä sormella pianolla, kuten tapaan sanoa.
On kuitenkin muutama genre, joka kohoaa neutraaliuden yläpuolelle erityislaatuisuudellaan ja on lähes aina nautinnollisempaa kuin pelkkien sävellyksellisten reunaehtojen perusteella voisi päätellä. Tätä kisaa varten olen valinnut näistä kolme tärkeintä: eurobeat, post-rock ja perinteinen korealainen. Mitään näistä kolmesta ei myöskään ole raadeissa liiaksi kuultu.
Teeman säännöt
Kukin osallistuja voi lähettää yhdestä kolmeen kappaletta, korkeintaan yhden kustakin genrestä. Nollalla kappaleella ei voi osallistua. Mikäli kappaleita on yhteensä alle 31, järjestetään pelkkä finaali. Muussa tapauksessa pidetään kolme semifinaalia, yksi kullekin genrelle. Jokaisesta semifinaalista kymmenen parasta etenee finaaliin. Vaikka semissä olisi alle 11 kappaletta, se kisataan normaalisti, mutta kaikki kyseisen semin kappaleet etenevät finaaliin (poislukien mahdolliset diskaukset). Finaalissa on näin ollen korkeintaan 30 kappaletta.
Finaalin voittaa eniten pisteitä kerännyt kappale genrestä riippumatta. Toiseksi sijoittuu eniten pisteitä kerännyt kappale poislukien voittaneen kappaleen genre. Kolmanneksi tulee jäljelle jääneen genren paras. Loput finaalin sijoista jaetaan tavalliseen tapaan.
Muut säännöt
Ei artistirajoitusta. Ei covereita ylipäänsä, eikä aiemmin kisanneiden kappaleiden muita versioita. Vähintään oma(t) semi(t) ja finaali tulee pisteyttää. Pisteyttämättömyydestä seuraa hylkäys, finaalista lisäksi maksuhäiriömerkintä. Kisan ulkopuoliset ovat myös tervetulleita pisteyttämään kaikissa vaiheissa. He muodostavat kansainvälisen raadin, jolla on yhden osallistujan painoarvo.
Kappaleista lähetettävät tiedot:
- Genre:
- Maa:
- Esittäjä:
- Kappale:
- Video:
Genreistä
Eurobeat
Eurobeat on energistä, Italiassa tuotettua tanssimusiikkia, joka on suunnattu lähes yksinomaan Japanin-markkinoille, joiden ulkopuolella harva on siitä edes kuullut. Genrelle tyypillistä on rakenteellinen kaavamaisuus: osat toistuvat lähes aina samassa järjestyksessä. Laulukieli on käytännössä aina englanti. Eurobeatia julkaistaan etupäässä kokoelmalevyillä, joista tunnetuin on Super Eurobeat, joka on myös maailmanhistorian pisin levysarja 250 osallaan. Eurobeat-musiikkivideot ovat todella harvinaisia, ja iso osa laulajista kätkeytyy lukuisiin salanimiin. Tämä, jos aiemmin ihmettelitte, oli merkittävin syy poikkeuksellisesti poiketa artistisäännöstä tässä kisassa.
Itse sain ensikosketukseni eurobeatiin 20 vuotta sitten Dance Dance Revolution -tanssipelien kautta, sillä niissä esiintyy hyvin eurobeatin kaltaista musiikkia, ja ajoittain aivan aitoa tavaraakin. Pari vuotta myöhemmin eurobeatia musiikkinaan hyödyntävä parapara-tanssi rantautui Suomeen, ja loppu on historiaa. Olen tanssinut paraparaa siitä lähtien, nykyään myös opetan sitä itse, ja matkustan kerran vuodessa Japaniin vuoden suurimpaan tanssitapahtumaan. Rakkauteni lajia kohtaan pohjaa kuitenkin yhä ennen kaikkea eurobeatin ylivoimaisuuteen musiikkigenrenä.
Eurobeat-etsinnässä erinomainen apuväline on Eurobeat-Prime-sivusto. Jos kappale löytyy täältä, se on erittäin todennäköisesti kisakelpoinen. Eurobeatin japanilaisen version J-euron, hyper technon ja italialaisen eurodancen rajaan ulos tästä kisasta, samoin kuin italodiskon, jota raadeissa kuullaan usein muutoinkin (mutta joka olisi päässyt mukaan omana genrenään, jos olisin valinnnut kolmen sijaan neljä).
Eurobeat-esimerkkejä raatihistoriasta:
- Running in the 90s / Max Coveri (Samiasd 7)
- So Fragile / Pamsy (UFOPOLI 42)
- Dancing Around the World / Lolita & Mickey B. (Serduchka 80)
Post-rock
Wikipedia kuvailee post-rockia "musiikiksi, jossa käytetään rockin soittimia epä-rockmaisiin tarkoituksiin, kitaraa luomaan äänenvärejä ja rakennetta ennemmin kuin riffejä ja voimasointuja. Post-rockille ominaista on dynamiikan (erityisesti crescendon) ja rytmin kirjava käyttö, pelkistetyt ja toistuvat harmoniset kulut sekä hidas tempo." Kappaleet ovat hitauden ohella tyypillisesti myös pitkiä, eikä kymmentä minuuttia lähentelevässä kestossa ole mitään poikkeuksellista. Teokset ovat myös usein suurelta osin tai kokonaan instrumentaalisia.
Olin pitkään post-rock-fani tietoisesti tietämättä genren nimeä. Raadeistakin tutun islantilaisen Sigur Rós -yhtyeen albumi Ágætis byrjun ilmestyi vuonna 1999, ja luin aiheesta seksuaalivähemmistöjen suosimasta Attitude-lehdestä. Miellyin yhtyeen musiikkiin välittömästi, vaikka se oli paperilla kaukana siitä mitä yleensä noina aikoina kuuntelin (esim. Steps, Aqua, Savage Garden), ja tilautin sen metroaseman levykauppaan. Loppu on jälleen historiaa, vaikka aloin hahmottaa genren omana kokonaisuutenaan vasta vuosia myöhemmin.
Wikipedia kertoo mielellään lisää post-rockista. Tästä myös opettavainen kertomus.
Post-rock-esimerkkejä raatihistoriasta:
- Stream of Consciousness / Wings of the ISANG (UFOPOLI 17 ja 96)
- Varúð / Sigur Rós (wigwam 50)
- Aphelion / Platon Karataev (ESC Addict 98 75)
Perinteinen korealainen
Perinteisen korealaisen musiikin tunnistaa laulutyylistä ja soittimista, joihin kuuluvat suomalaista kanteletta muistuttava kajakym ja viulumainen hêkym. Suosittelen aiheesta esimerkiksi tätä erinomaista yleiskatsausta ja tätä historiallista näkökulmaa.
Siinä missä historiani kahden muun tämän kisan genreistä kanssa ulottuu vuosikymmenten taa, ja korealaisen pop-musiikinkin fani minusta tuli jo vuonna 2002, jolloin myös aloitin koreanologian opinnot, klassiseen puoleen aloin perehtyä vasta myöhemmin. Vuosituhannen vaihteen teknoiskelmäntäyteisen kultakauden jälkeen mielenkiintoni K-popia kohtaan laski amerikkalaistyylisen R'n'B:n tultua valtavirraksi. Seurasin kuitenkin skeneä puoliaktiivisesti, ja 10-luvulla kiinnostukseni alkoi toden teolla palata. Vuodesta 2012 lähtien olen seurannut uusien K-julkaisujen viikoittaisia videokoosteita, mutta kunnolla pop-kuplan ulkopuolelle astuin vasta vuonna 2016, josta alkaen olen myös kuukausittain käynyt läpi tärkeimpien indie-levy-yhtiöiden uudet videot. Perinteinen musiikki nimittäin lasketaan Koreassa indieksi (kuten myös esimerkiksi rock, mikä on meikäläisestä näkökulmasta hämmentävää). Alkuun lempinimellä "sproing" kutsumani perinteinen oli lähinnä hämmentävää täydellisessä erilaisuudessaan länsimaisesta klassisesta, mutta hämmennys muuttui pian kiinnostukseksi, sitten rakkaudeksi.
Emme kuitenkaan tässä kisassa rajoita itseämme pelkkään klassiseen musiikkiin, koska perinteisiä elementtejä myös yhdistellään moniin eri tyylilajeihin, mistä alta löytyy pari erinomaista esimerkkiä. Perinteisen puolen tulee kuitenkin olla vähintään tasavertainen, pelkät satunnaiset sproing-äänet siellä täällä eivät riitä.
Perinteinen korealainen -esimerkkejä raatihistoriasta:
- Arirang / SWYZII feat. Park Aeri (UFOPOLI 23)
- Thunder Shower / Park Jiha (CottonJoel 36)
- BUM / RAVI feat. Chillin Homie, Kid Milli (UFOPOLI 76)
Aikataulu
su 4.9. kello 21 Ilmoittautuminen alkaa
su 11.9. kello 24 Ilmoittautuminen päättyy
la 24.9. kello 24 Semifinaalien pisteytys päättyy
su 25.9. kello 21 Semifinaalien tulosshow
su 2.10. kello 24 Finaalin pisteytys päättyy
ma 3.10. kello 21 Finaalin tulosshow