Viisukuppila

Kuinka Rock henkinen olet

Millainen Rock musiikki saa jalkasi vipattamaan ja millaisesta Rock musiikista pidät.

Onko Heavy-Metal mielestäsi Rockia vai missä menee Heavy-metalin ja Rockin raja?

Sykähdyttääkö 50´s rock vai AC/DC riffi

Käytkö ikinään rock konesrteissa? Mikä on parhainta suomi rockia Popeda vai HIM?

Keep on rockin´

RADIO CITY

Mieli olisi tehnyt ruksia kaikki vaihtoehdot.

ak kirjoitti:Käytkö ikinään rock konesrteissa?

Olen käynyt yhden ja ainoan kerran konsertissa ja se oli Bon Jovin Crush-kiertueen Helsingin keikalla. Oli erittäin nautittava kokemus. Muutenkin kuuntelen aikas paljon rockia, mut en enää suomalaista sellaista (paitsi jos Poets of the fall on suomirockia)..

Ikävä kyllä en pystynyt ruksaamaan noista vaihtoehdoista mitään. Inhoan ja halveksin heitä kaikkia

Peesaan Tonywerneriä.

Ei mikään noista Pidän rockista kovastikin, mutta minulle maistuu "suomalainen älykkörock" à la Ismo Alanko, CMX ja YUP sekä jossain määrin myös amerikkalainen alternative-genren rock tyyliin Pearl Jam ja Smashing Pumpkins. Olin ennen kova jenkkipunk-diggari, jolloin tuli kuunneltua perinteisten Offspringin ja Green Dayn lisäksi mm. NOFX:ia ja svedupunkbändejä No Fun At All ja Millencolin. Nykyisin kuuntelen kyllä eniten viisumusaa , mutta tämän tyylilajin edustajilla on toki edelleen paikka sydämessäni.

Mikään noista vaihtoehdoista ei oikein muhun iske, ehkä heavymetal jossain määrin, kunhan kyseessä on ns. kikkelihevi

Vastasin tuon ensimmäisen. Vanhapoljentoinen rock'n'roll on hyvää, selkeää ja yksinkertaista, eikä siinä ole yritetty tavoitella mitään taiteellista tai erikoista tai elämää suurempaa.

Suomalaisista rock-artiseista vain kolme ovat sellaisia, joiden tuotannosta pidän erittäin paljon: Hector, Juice Leskinen ja Pave Maijanen (enkä nyt puhu mistään Yamma Yammasta). Kaksi ensimmäistähän olivat mukana luomassa suomalaista älykkörockia ja olivatkin tämän musiikinlajin ensimmäiset edustajat.

Tai siis iskelmäähän noidenkin jätkien biisit enimmäkseen ovat, niin kuin Turkka Mali aikoinaan sanoi hyvin viisaasti:

"Sanotaan, että Hector on rocktekstittäjä - mutta Hector tekee ihan samanlaisia tekstejä kuin minä tai Juice tehdään, tai Junnu Vainio. Kaikki, mitä esimerkiksi Kauko Röyhkä tekee, on myös iskelmää. Yleensähän tekstissä kuitenkin on kysymys tanssimisesta ja halutaan saada se nainen sänkyyn...
Mutta jos lavalle tulee kolme epäsiistiä jätkää sähkökitaroiden kanssa, se on olevinaan rock-sanoitus".

Hurriganeskin käy, mutta heidän tuotantonsahan on kuitenkin enimmäkseen 50-luvun rock'n'roll-klassikkojen jäljittämistä hieman modernimmalla poljennolla.

Ulkomaalaisesta rockista Beatlesia, Elvista ja Rolling Stonesia nyt ei toki voida sivuuttaa ja jälkimmäistä kävin katsomassa Helsingin Olympiastadionilla kun he viimeksi siellä käväisivät rahastamassa. Ylipäätään monet rockin suurklassikot kelpaavat kyllä, esim. vaikkapa Led Zeppelinin Stairway to heaven tai Dingon Levoton tuhkimo, mutta se että tykkää muutamasta klassikosta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseisten laulu- ja soitinyhtyeiden musiikki muuten koskettaisi millään tavalla.

Nirvana - Lithium. Komia on.

Kyllähän minä kuuntelen ihan mitä tahansa musiikkia, jos se on hyvää. Nirvanalla on paljon kappaleita, jotka miellyttävät, mutta faniksi tai rokkariksi en itseäni silti lue. Samoin AC/DC:lla on joitain hyviä kappaleita, ja monella, monella muullakin.

Kiva ketju, mut mä olen enemmän disko-henkinen

Näin suurena Pomon fanina (ja tiedän, että ketjun aloittajakin on!) pitää suuresti ihmetellä, missä on Pomo tuosta äänestyksestä?

Suomirockista menettelevät Eput ja Popeda ja muutama muukin 80-luvun suomalaisbändi.

Ulkomaisista ykkönen on THE BOSS!!!

Sen verran rock-henkinen, että levyhyllystäni löytyy
levyjä yhtyeiltä ja artisteilta kuten:

Nightwish, HIM, The Rasmus, Oasis, The Verve, Travis, Manic Street Preachers, Crowded House, Alanis Morrisette, Kent, CMX, Ilkka Alanko, Neljä Ruusua, Zen Cafe ja Apulanta.

Oikein mun rock-henkisyyttä kuvaavaa vaihtoehtoa ei löytyny... Mutta on mussa sekin puoli. Energinen naisrokki puree.

Tämän talouden levyhyllyssä rockia edustaa Savage Garden. Nuff said :P No joo, kylläpä sieltä tarkemmin tarkasteltuna löytyvät myös The Ark, The Tuesdays ja So Chan Whee, mutta aika lailla siihen kyllä jää.

Alin vaihtoehto on lähinnä minua. Musiikkimakuni keikkuu laidalta toiselle. Välillä raskasta, välillä kevyttä.

Raskaamman metallin valitsin. Jos rock-musiikkia kuunnellaan, niin pitäähän sen olla kunnon räminää ja ryskettä! Tai sitten sanoituksilla ja melodialla leikittelevää laatumusiikkia. Mutta sanotaan niin, että rock-henkinen ei ole ehkä kuitenkaan se sana, joka kuvaa minua parhaiten..

Popeda-linjaa en voi sietää lainkaan.

Rammstein, Nightwish, System of a Down, Apulanta, Queen, Sepultura, Skunk Anansie... joitakin mainitakseni.

Popeda-linjaa en siedä minäkään.

En tiedä mitä vaihtoehtoa äänestäisin.

Yksi lempibändeistäni on Zen Café ja tietty SIG, mutta ovatko he kuitenkaan "rock" -tyylistä.

Elämäni rockein kokemus on KISS-bändin keikka Oulun jäähallissa pikkupoikana eli ihmettelen vieläkin, että miten sinne jouduin.

Viimeisimpänä Teräsbetonin "Metallitotuus" cd-levy tehonnut meikäläiseen. Kuuntelen sujuvasti Negativea, the Rasmusta, @Junkmailia, 51Koodia, Nicolea, jne. eli satunnaisesti diggailen jopa "rockimpaa" tuotantoa...

Minäkään en kyllä Popedasta pidä yhtään Fabbe, minusta Zen Café on ihan selkeä rock-bändi, ja aika hyväkin vielä minunkin mielestäni.

heavy metalin vastasin. Suomirokki harvoin iskee. Enkä mä nyt kovasti voi sanoa heavy metalin ystäväkään olevani, mutta esim. Within Temptation iskee ja KOVAA! Nightwish on jäänyt ihan kakkoseks heavy metal rintamalla mulle sen jälkeen, kun WT:n löysin. Mutta enemmän mun musamakuni on kyllä pop kuin rock.

TERÄSBETONI

Tuosta puuttuu vaihtoehto "en ole rock-henkinen". Valitettavasti ei pure minuun yhtään. Ainoa rock-musiikki, mistä pidän, on Queen. Ja heiltäkin pidän enemmän popmaisista kappaleista kuin niistä rokahtavista.

Varsinkaan en voi sietää Suomi-rockia enkä "räminää". Kaitpa tuon 50-luvun rock'n'rollin olisin rastittanut, jos olisi pakko ollut valita jokin.

Noista vaihtoehdoista valitsin Heavy Metalin, kaikesta genreen kuuluvasta en tietenkään pidä, mutta löysin viime Tuskassa jopa pienen Finntroll-kärpäsen sisältäni. Suomirokista suosikki on ehdottomasti CMX, muut tulevat kaukana perässä.

CMX Hallalla on hyvä maku!

Rock toimii - varsinkin urheillessa! Muuten kuuntelen mielummin Tomppaa!

Joskus teininä kuuntelin välillä rockia ja pidinkin siitä, esmes Alice Cooperista. Sittemmin löysin Bollywoodin ja maailmanmusan ja rokkivaihtelu sai jäädä. Vain jotkut yksittäiset popahtavat rokkihitit ovat nyky-Natan mieleen :-)

Meikätyttö onkin melkein täysi POP!

Näin vanhemmiten (hih) olen oppinut enenevässä määrin kuuntelemaan myös raskaampaa rokkia. Itse asiassa esim. Nightwish menee jo yhtä kevyesti kuin poppi (sehän on ihan poppia). Eniten tykkään kaikesta tuollaisesta melodisesta raskaasta rockista, mutta kyllä Zenkkarit ja YUP:kin ovat levyhyllyssä hyvin edustettuna. En halveksi suomirokkareita noin muutenkaan. Sellainen aito ja alkuperäinen rock sen sijaan tuntuu aika vieraalta.

Mulle ei rock käy lainkaan. Mulla on just viime aikoina ollut melkoiset keskustelut kavereitten kanssa, jotka vihaa poppia ja kuuntelevat vain rockia. Olen yrittänyt valottaa heille popin maailmaa, mutta siinä vielä onnistumatta. Onneksi he eivät yritä tyrkyttää minulle rockia.
Eniten minua ottavat päähän artistit kuten Anssi Kela ja Emmi, jotka tekevät ensin mahtavat "poppi-debyyttilevyt" ja sitten (uskottavuuden takia) alkoivat tehdä jotain aivan käsittämättömän huonoa "pop-rock-paskaa", jota ei kuuntele naapurin Erkkikään.
Pop on aliarvostetumpaa Suomessa kuin tykkimiehet, ja se on jo paljon se!
Täytyy kuitenkin myöntää, että joskus hairahdan minäkin rockin tielle, mutta se on todella harvinaista.
nim. aivopesty poppi-bimbo (tykkimies)

Noista olisin vastannut Lynyrd Skynyrd + Southern Rock ja Heavy Metal, mutta kun sai valita vain yhden, niin ensin mainittu vaihtoehto voitti. (Tosin olin kyllä joskus n. 14-vuotiaana AC/DC konsertissa!)

Nämä tosin eivät ole mun musiikkimakuni listan kärjessä ollenkaan, vaikka ikisuosikkejani ovatkin esim. (vanha) Uriah Heep ja Led Zeppelin.. Iron Maiden oli joskus myös paljon kuunneltavana, mutta ne olivat exän CDitä, enkä ole sittemmin ostanut itselleni niitä - jos olisi lihava lompakko, saattaisin ostaakin. Heidänkin konsertissaan olin joskus Janick Gersin (vaimikäsennimioli..) ollessa suht. tuore "uusi" kitaristi. Se muuten flirttaili exäni pikkusiskon kanssa suunnilleen koko keikan

Olin joskus sikakauan sitten Bon Jovin konsertissa (Hki), enkä koskaan sen jälkeen tykännyt kys. bändistä. Meni vaan maku.

Toisaalta, mä inhoan genre-laatikointia.. Laatikoin yleensä vain artistin/bändin nimellä, en sen kummemmin..

No painavaa rokkia kuuntelen silloin tälloin
(Vaihtoehdoista näkyi puuttuvan eräs "rokkaava" ja "poppaava" iskelmätäti! )

Suomirock jyrää Ranskalaisen chanson/popin ja euroviisujen jälkeen kolmas musiikkilaji, johon tutustuin. 80-luvulla Juice, Eput, J.Karjalainen, Hector, Miljoonasade... 90-luvulla sitten tulivat lisänä Ultra Bra (vai kelpaako se rokiksi?) ja Maija Vilkkumaa...

Mutta minäkään en tykkää genrelaatikoinnista. Jokainen artisti on oma musiikkityylinsä, eiks nii? Ja viittaan Lharjun viisaaseen Turkka Mali-sitaattiin...

En ole koskaan hirveästi miettinyt, onko kuuntelemani musiikki rock vai pop. Mitä väliä? Iskelmä sen sijaan on lajina jo kauempana, mutta myös sen ja popin raja hälvenee, mihin esim. Mamba kuuluisi?

Rokista en tosin ole hirveän ihastunut heviin (ellei ole tosi melodista ja tunnelmallista kuten Nightwish) enkä alkuperäiseen rock'n rolliin muuta kuin tanssimielessä. Ja taidan olla melkoisen valikoiva englanninkielisen rokin suhteen...

Huilumies kirjoitti:90-luvulla sitten tulivat lisänä Ultra Bra (vai kelpaako se rokiksi?) ja Maija Vilkkumaa...

NO EI! Ultra DÅLIGA on ihan oma genrensä, uustaistolaista kammottavaa huutamista. Maija Vilkkumaa sentään on ihan mainio lisä suomalaisen rock-musiikin listaasi.