Fantasiarokkia progressiivisin maustein
Tää oli Kulttuuritalolla kahtomassa jälleen kerran Myytä sis MEWwiä (edell.kerran Vanha Jäähalli marraskuu-09).
Danmark rulettaa! 
Komppaan Hesarin Ilkka Mattilaa hänen keikka-arviossaan (hänhän taitaa olla suht.järkevä > inhoan aika lailla snobbailevaa Otto Talviota)... arviossa hän mainitsi mm. yleisöön suunnatut ärsyttävät strobo-valot, jotka kai ovat sivuseikka, mutta tässä tapauksessa minuakin ne ärsyttivät ja saivat huomion herpaantumaan itse keikasta aika ajoin. Lisäksi olin lähes kuuro keikan jälkeen (bassojen ja rumpujen jytke oli sitä luokkaa, että keuhkoni liikahtivat ilmanpaineen seurauksena kymmenisen senttiä irti muusta kehostani), joten hermojärjestelmäni oli täysin riekaleina ja pystyin nukkumaan nelisen tuntia seuraavana yönä.Kaverini nautti täysin siemauksin keikasta ja piti sitä miljoona kertaa toimivampana kuin jäähallin keikkaa ja Kultsaa bändille paljon sopivampana esiintymispaikkana.
Hermojärjestelmäni riekaloitumisesta huolimatta
Tanskanpoikain keikka kannatti silti katsoa, koska uusimman levyn biisejä soitettiin ihastuttavan paljon ja ne toimivat älyttömän hyvin livenä. Varsinkin mahtipontinen Sometimes Life Isn´t Easy ja lähes teknomainen Trick Of The Trade sykähdyttivät. Samoin levyn alkupuolen Introducing Palace Players viehätti - sen rytmiikka vaatii kyllä hurjan vispaavaa kättä sekä rumpalilta, basistilta että kitaristilta.
. Tosi hyvin soittivat, miltei Paulan sivurooliin tai siis itseasiassa tosi kivasti niin, että Paula ei ollut dominoiva tähti vaan osa bändiä. Ja aivan huiput rumpali ja basisisti, soitto sykki, nakutti ja groovasi kuin elävä kone. Kitaristi ja fonisti-huilisti-extralaulaja jne kanssa kivoja, mutta kyllä se oli se biitti joka lennätti.
Kentin tekniikka ei ehtinyt laivalla Suomeen, joten tämän illan keikka siirtyi sunnuntaiksi! 
Mattimyöhäisetkin ehtivät siis hankkia vielä piletin. 
Näin Kentin viimeksi Ankkarockissa 2008, ja tunnelma oli hypnoottinen. Erittäin hyvä livebändi.
Uusinta levyä yritän kovasti opetella, se vaikuttaa vallan mainiolta, Sjukhus ehkä nousee päällimmäisenä mieleen. Tuon biisin haluaisin kernaasti kuulla ja nähdä keikalla, se etenee todella määrätietoisesti ja tempaa mukaansa viimeistään kolmen minuutin kohdalla (kestää muistaakseni yli 6 minsaa). Mainitsit sanan hypnoottinen, tuo biisi itse asiassa on hyvinkin hypnoottinen!
Huikea viiden tähden biisi! 
)
Oli kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen keikka. Ainoa mikä hieman harmittaa on se, etten ranskantaidottomana saanut kiinni kappaleiden nimistä, sillä myös alkuperäiset tulkinnat niistä kiinnostaisivat, sen verran ihania uusia tuttavuuksia tuli.
Soitin ja varmistin asian Unohdettu kansanmurha -projektin koordinaattorilta, kun rupesin ihmettelemään, miksi tapahtuman lipunmyyntisivulla puhutaan vain kahdesta muusta bändistä, kun toisilla vanhemmilla sivuilla puhutaan myös Gipsy.CZ:sta. Solistille oli sattunut jokin este, ja siksi bändi ei tule nyt ollenkaan Suomeen 
) uusimmalta levyltä 
Pakko päästä katsomaan!
. Vielä - se ääni, ja sen käyttö