Viisukuppila

Kävin katsomassa Kaija Saariahon säveltämän oopperan "Kaukainen rakkaus" ja ette usko kuinka sapettaa. Se oli kanjonista. Siis suoraan sanottuna, kaksi ja puoli tuntia täyttä... paskaa!!! Sen jälkeen kun ooppera on loppunut ja vieressä olevat ihmiset huutavat bravoota ja nousevat seisomaan, niin teki ihan oikeasti mieli lyödä turpaan.

Surkein kulttuuritapahtuma missä olen ikinä ollut, mutta taidan olla valitettavasti yksin mielipiteeni kanssa. Mutta ihan oikeasti. Surkea ooppera - varsinkin Wagnerin upea Nibelungin sormuksen jälkeen tällaista ei todellakaan pitäisi mennä katsomaan - ainakaan saman vuosikymmenen aikana

blowup: blowup: blowup: blowup: blowup: blowup: blowup: blowup: blowup:

Mutta jos olette harkinneet menevänne katsomaan tätä oopperaa, niin ihan oikeasti: älkää tehkö sitä!

lharju kirjoitti:Kävin katsomassa Kaija Saariahon säveltämän oopperan "Kaukainen rakkaus" ja ette usko kuinka sapettaa. Se oli kanjonista. Siis suoraan sanottuna, kaksi ja puoli tuntia täyttä... paskaa!!! Sen jälkeen kun ooppera on loppunut ja vieressä olevat ihmiset huutavat bravoota ja nousevat seisomaan, niin teki ihan oikeasti mieli lyödä turpaan.

Mutta jos olette harkinneet menevänne katsomaan tätä oopperaa, niin ihan oikeasti: älkää tehkö sitä!

Kiitos vinkistä! Olin ajatellut mennä kattomaan kyseistä teosta ihan mielenkiinnosta. Tuli viime kesänä tutustuttua Saariahon tuotantoon hiukan pintaa syvemmin. ja täytyy myöntää, että ei välttämättä ole ihan just miun juttu.

Ja noista Bravon-huutajista voin kuvitella vähintään puolien olevan juuri niitä muka-tykkään-kun-kuuluu-tykätä-ihmisiä. Huomasin saman ilmiön viime kesänä Karita mattilan konserteissa, joissa ohjelmistossa oli myös Saariahoa.

Ei oo tullut puheeksi, mutta onko täällä muita oopperaa sietäviä kuin minä?

Nyt olisi tarjolla perjantaiksi 17.12. 2 lippua Rossinin Tuhkimoon Kansallisoopperan permannolla. Kaveri kauppaa alennushinnalla 30 euroa kipale, itse olen jo nähnyt...

Juhuu, oopperan suuri rakastaja ilmoittautuu! Lipuille ei kuitenkaan ole tarvetta, kun on tuota matkaa hiukan liikaa ja liputkin järjestyvät tarvittaessa tuttujen kautta näppärästi ja 'halvalla' , mutta mukava kuitenkin huomata, että muitakin oopperan ystäviä löytyy!

Minäkin pidän esim. Turkin Operasta... No siis, kyllä oikeassa mielentilassa ollessani pidän oopperasta kovastikin. Matkakaan ei olisi pitkä Mutta 17.12. on jo kalenterista valitettavasti buukattu. Toivotaan että menevät kaupaksi! Voin kysellä tutuiltakin.

kaivanto kirjoitti:Ei oo tullut puheeksi, mutta onko täällä muita oopperaa sietäviä kuin minä?

No niin, tehkääs oma ooppera-ketju Muu musiikki -ketjuun

Eilinen Parsifal oli aivan upea!! Kyllä Suomessakin oopperan teko osataan (tai no ohjaaja oli ulkomaalainen, mutta kuitenkin - kaikki muu toteutus suomalaista) tehdä vaikeistakin oopperoista erittäin hyviä toteutuksia. Toi Wagnerin ooppera on erittäin harvinaista herkkua Suomessa, mutta Suomen kansallisooppera sais todellakin useammin tehdä tällaisia harvinaisempia juttuja, ettei aina vaan pyörittäisi sillä samalla Carmen/Tosca/Cosi fan tutte/Mozart/Puccini -linjalla, kun ne kuitenkin osaavat toteuttaa myös hankalampia oopperoita.

Pitkäperjantaiperinteisiini muuten kuuluu, paitsi Matteuspassio, niin myös koko Wagnerin Nibelungin sormus-tetralogian kuuntelu. Jälkimmäisessä meneekin mukavasti 16 tuntia...

Ihan kuin meillä olisikin oopperaketju, täytyy katsoa jos jaksan hakea, voi tietysti olla että muistan väärinkin.

lharju kirjoitti:Suomen kansallisooppera sais todellakin useammin tehdä tällaisia harvinaisempia juttuja

Tästä olen harvinaisen samaa mieltä! No, kovin harvoin tulee silti oopperassa käytyä. Useimmiten kuuntelen oopperamusiikkia vain brutaalisti korvanapin kautta Classic Radiosta työmatkoilla. Siitä hyvä radioasema muuten, että niillä on nettisivuillaan minuuttien tarkkuudella listat soitetuista kappaleista. Tuota saisivat asemat harjoittaa enemmänkin genrestä riippumatta.

Nyt sitä oopperaketjua etsimään.
EDIT: Äh, Kaivannon lipputarjous kirppiksellä olikin se "oopperaketju", niinpä niin. No, nyt on.

Kyllä, käydään me oopperassa. Ei kovin usein mutta kumminkin. Viimeksi oltiin hääpäivänä, joulukuussa, silloin kuultiin Kohtalon voima.

Wagner on ihanan dramaattista ja muutenkin todella, todella kaunista. Livenä en ole nähnyt kuin Valkyrian (Helsingissä). Olisi hienoa joskus päästä sinne Wagner-juhlille Bayreuthiin, mutta lippuja on äärimmäisen vaikea saada.

Pidän myös melodisesta ja iloisestammasta ooopperasta, jota on kiva laulaa esim. suihkussa...mm. Aidassa on pari mieleenpainuvaa melodiaa. :lol:

Suosikkiooperani on kyllä ehdottomasti Bizet´n Carmen. love-smiley-016:

Olipas outoa ja järkyttävää huomata tuo Saariaho-hatemail. Varsinkin sakasalaiseen satuoopperaan verrattuna...

Surkea ooppera - varsinkin Wagnerin upea Nibelungin sormuksen jälkeen tällaista ei todellakaan pitäisi mennä katsomaan - ainakaan saman vuosikymmenen aikana...

Käyn oopperassa kymmenisen kertaa vuodessa. En pidä kotimaisista karvalakkioopperoista, kuuntelen Wagneria mutta en arvosta paljoakaan. Melkein kaikki kuitenkin jollain tasolla kiehtoo, erityisesti jos toteutus on hyvä.
Saariahon Kaukainen rakkaus tuli katsottua kahdesti Kansallisoopperassa, videolta sitten useamminkin.
Ehkä merkittävin suomalainen oopperasävellys koskaan. Nousee aikakautemme klassikoksi, tai sitähän se nyt jo on (ensi-ilta jo neljännessä oopperatalossa!).
Peter Sellarsin ohjauksesta voi kiistellä. Minä pidin siitäkin; lumoava meri rakastavaisten välillä, intohimon kohde niin lähellä mutta silti niin kaukana...
Hui, taas menee väreet kun sitä ajattelee.

Ja sille henkilölle, jonka mielestä oopperaan mennään vaan näyttämään vaatteita ja huudetaan bravo vaikkei mitään ymmärretäkään:
vedä ittes hirteen kusipää!

Minä menen oopperaan fakuissa ja villapuserossa ja huudan kiitosta niille artisteille jotka onnistuvat työssään! Ja jos tämän ketjun aloittaja on sitä mieltä, että Dawn Upshaw oli ihan paska laulaja jolle vaan idiootit huutaa brava, niin ei kande sitten ehkä musiikista enää kirjottaa mitään.
Ni!

Makuja on monia ja se vain pitää hyväksyä. Minusta taas Sallisen Punainen Viiva on yksi parhaista musiikkiteatteriteoksista haluaa sen nyt sitten luokitella miten tahansa. Sen sijaan Sallisen Palatsia katsoessa sain samanlaisia primitiivireaktioita kuin Lharju Saariahosta.

Tykkään oopperalaulusta, jos sanoista saa selvää ilman librettoa ja ääntäminen on hyvää. Harvinaista herkkua, mutta mahdollista jos kieli on italia tai suomi ja esittäjät taitavia.

Pyytelen jo anteeksi kun tulistuin, toivottavasti ei kukaan nyt närkästynyt.
Itse diggailen barokkioopperaa, jota Suomessa ei esitetä juuri koskaan, kun se ei ole tarpeeksi myyvää.

Mun täytyy tunnustaa, että oon kaks kertaa käyny oopperassa, eikä ollu ihan mun juttu... Ensimmäisellä kerralla tyypit ei oikein tienny lavalla mitä tekivät ja toisella kerralla näytös kesti väliaikoineen 3,5 tuntia. Kuolema! Musta ei kyllä saa korkeakulttuurin ystävää tekemälläkään. Ellei viisut sit edusta korkeampaa kulttuuria

kaivanto kirjoitti:Minusta taas Sallisen Punainen Viiva on yksi parhaista musiikkiteatteriteoksista haluaa sen nyt sitten luokitella miten tahansa. Sen sijaan Sallisen Palatsia katsoessa sain samanlaisia primitiivireaktioita kuin Lharju Saariahosta.

Punainen Viiva on kyllä erinomainen, mutta voi voi .... Palatsi on aivan loistava .... vaati kyllä kieltämättä melkoisen totuttelun. Merikannon Juha on ehkä kuitenkin kotimaisista mun suosikki!

Onko kellään sattumalta Cecilia Bartolin Vivaldi Album tai peräti Vivaldin koko Griselda-ooppera käden ulottuvilla?
Kaipaisin nyt "Dopo un'orrida procella" -aarian tekstiä enkuksi, se on noiden levytysten kansiin painettu, mutta oma levyni on nyt pitkäaikaislainassa eli hukassa...

MUOKKAUS: Pyyntö peruttu - sain jo levyni takaisin... se oli mennyt piiloon levyhyllyyn...

Onhan kai oopperan yhtävät huomanneet, kuinka loistavia levytyksiä Vivaldin kauan kadoksissa oleista oopperoista on tällä vuosituhannella tehty!?

Hei täällähän on Oopperallekin oma topic ja tänään se onkin ajankohtainen


Jengi tai siis useampi kypsä buuasi tän illan oopperan ensi-illassa . Eipä oo tätä tapahtunut tässä määrin, niissä jotka oon nähnyt.

Kyse oli von Weberin Paholaisen palkka-ampujasta, Juha Hemnuksen ohjaus. Ja Hemanukselle buuattiin. Ohjaus oli postmoderni, siinä tarkasteltiin niin saksalaista (ja suomalaista ) kansallisromantiikaa kuin myös ooopperan kliseitä. Oli se hieman hajallaan ja välillä vähän pointti hukassa ohjauksessa ja lavastuksessa, mutta mitä nyt tossa talossa on nähnyt aika aivottoman tylsää ja ohjauksen&lavastukse suhteen suorastaan huonoa settiä läjäpäin niin vähän laimeista lauluosuukista huolimatta olihan tämä sentään mielenkiintoinen. Martti Suosalon kummelihahmo tais olla sille konservatiiviselle ensi-iltayleisölle liikaa .



Sit:

TipiBi kirjoitti:Saariahon Kaukainen rakkaus tuli katsottua kahdesti Kansallisoopperassa, videolta sitten useamminkin. Ehkä merkittävin suomalainen oopperasävellys koskaan.

Saariahon Kaukanen rakkaus .

TipiBi kirjoitti:Ja sille henkilölle, jonka mielestä oopperaan mennään vaan näyttämään vaatteita ja huudetaan bravo vaikkei mitään ymmärretäkään:
vedä ittes hirteen kusipää!

Näitähän riitttää ensi-illoissa, paitsi tänään ne suuttu .

On ihmisten itse keksimä harhaluulo, nimittäin oopperan ajatteleminen 'korkeamman kulttuurin' rajallisena taiteena. Eihän mistään voi nauttia, jos sitä kohtaan on jo valmiiksi tuhat ja sata ennakkoluuloa. Eläköön ooppera!

^joo olen samaa mieltä. Mutta olen sitten myös sitä mieltä, että ooppera voi syyttää kyllä osin itseään niistä ennakkoluuloista, siis ainakin Suomessa. Kansallisoopperassa on ollut varsin pölyttyneitä ja ummehtuneita produktioita, etenkin mitä tulee kotimaisin voimin toteutettuihin klassisiin oopperoihin, siis ei moderniin suomalaisiin jotka toki hallitaan .

Ja tosiaan kun eilen yritystä oli ylittää korkean ja matalan kuilu, sotkea niitä, niin kyllähän nämä korkeakulttuurifetisistit siitä suuttuu. Varmasti syytetään kosiskelusta, oopperan häpäisemisestä, spedeilystä tms.

EDIT Hesari Paholais kritiikki löytyy tuolta. Ihan olen oikeastaan ongelmista samaa mieltä, lukuunottamatta sitä, että yritys oli erittäin kunniakas, eikä missään nimiessä olisi ansainnut buuauksia. Suosalo oli mies paikallaan. Ooperalaulajat eivät osaa näytellä, ja kun tähän kuului puhettakin paljon, se on iso ongelma draaman kannalta. Lavastus oli mitäänsanomaton, muttei varsinaisesti huono (eli naiivin kömpelö, vastenmieleinen ja ruma, näitäkin on siellä nähty). Ja sitten libretto oli käännetty suomeksi ja kun oopperalibretot nyt ovat paikoin varsin naiivia ja lapsellista tavaraa (eräskin euroviisubiisi on korkeakulttuuria niiden rinnalla ihan ilman leikin ja ironian tajuakin kuulijalla ) niin tahaton komiikka oli koko aojan lähellä. Mutta näistä huolimatta tosiaan pyrkimys tarkastella sitä "oikeaa romanttista saksalaista oopperaa" eli naiivia satua älyllisesti olisi ansainnut kiitostakin.

Tänään meillä oli luento kulttuuriturismista. Yhtenä aiheena oli ooppera. Pian saattaa olla hyvinkin yleistä, että esimerkiksi Metropolitanin esityksiä näytetään livenä eri paikoissa laajakankailta sun muilta suurilta näytöiltä. Göteborgissa ooppera on kesällä kiinni, joten esimerkiksi silloin live-näyttöjä on hyvä järjestää, koska paikallista oopperaa ei pääse nauttimaan, ja noissa huippuesityksissä esiintyvät maailman huiput (kuten Karita Mattila). Jo nyt tuollaisia livelähetyksiä on ainakin Göteborgissa tehty.

Helsingissähän Mattilan MET Salomesta aiotaan tosiaan järjestää tollanen suorana lähetettävä näytös leffateatterissa ja se taidettiin myydä heti loppuun.

Pete kirjoitti:Pian saattaa olla hyvinkin yleistä, että esimerkiksi Metropolitanin esityksiä näytetään livenä eri paikoissa laajakankailta sun muilta suurilta näytöiltä.

Näitähän on tulossa tässä ihan kohtapuoliin. Olisin menossa, mutta turhan suolaiset lippujen hinnat.

Rigoletto oli jees, tyylikäs kasari/kakskytluku/viiskytluku lavastus ja puvustus, suomalaisen Mark Väisäsen, ilahduttavan hienot. Siis todella mahtavia paljettipukuja, italialaisten elokuvien kuten Roccon sotilasasua ja aikakauden auto ja kahdeksankytluvun lopun disco-casino interiööriä. Lisättynä amfiteatteriaiheella.

Vähän pieniääninen, poikabändin jäseneltä näyttävä italialainen tenori, Kaappola, sopraano, silleen ok ja aivan upea italiailainen baritoni, sellainen tyypillinen kalju patu, tosi kivana, tuneteellisena ja intensiivisenä Rigolettona.

Tätä on helppo suositella niilekin jotka ei niin ooperassa käy - tyylikäs ylöspano ja helppo biisirikas ooppera.

Rigoletton kritiikkejä - kantsii käydä katsomassa. Mika Pohjonen on kakkosmiehityksen herttua ja saattaa olla parempi kuin se amerikkalainen Castronovo, joka on kyllä nätimpi, mutta pieni sen ääni.

Hbl

Hesari - ja Hesarille suhtellisuudentajua, ei se paholainen, yksi esitys nyt noin kolhinu, ihem niuhoa on osa uupperajengistä. Toisaalta, ehkä siinä jengissä meneekin noin, kun pyöriihän noissa ensi-illoissa paljon täät Lenita Airisto-Satu Tiivola - Kari Rahkamo - Raimo Ilaskivi osastoa, jotka, no olen hiljaa.

Jatkan yksipuheluani täällä, mutta ei se mitään

Eilinen, siis eilen ensi-iltansa saanut pohjalaiset oli ihan jees. Lavasteet oli poikkeuksellisen onnistuneet, Lauri Tähkän videofiiliksiä - näyttämön etuosa oli taloa ja rajasi taustaa, joka oli viljapelto. Näyttämö kohosi taaksepäin ja ne onnistui synnyttämään lakeuden tunnun.

Toteutus hyvä, joskin ohjauksessa ja sovituksessa orkesteriin jotain harmittavaa: hittibiisit, kuten se "Nyt mua viedään linnasta linnaan, kantaen kahleitain" (joo on tästä) tulee kulisseista samoin muut kansanmusiikkipätkät jotenkin lievästi sössitään kun solistit puuhailee muuta eikä pysähdy laulamaan. Orkesteri soittaa lisäksi liian kovaa, ainakin toka kerta jo Franckin johdolla. Niin ja miespääosanesittäjien fyysisyys ei riitä pohjalaiseen uhoon. Ne näyttää täysin nynnyiltä, lavahallinta nössöä ja etenkin se Jussi juokseekin jalkaterät ulos viipottaen - tollanen jätkä ei ole painikarhu .

Lisäksi kansallistunne saa tappojen muodossa aika kyseenalaisia muotoja siinä tarinassa.

Ai niin, Helena Juntunen

Kysyn ihan tyhmiä, mutta mietittiin kaverin kanssa, että lauletaanko oopperassa aina italiaksi. Muistelen joskus kuulleeni jotakin suomeksikin, mutta olikohan se joku "lasten ooppera"...

Pete kirjoitti:Kysyn ihan tyhmiä, mutta mietittiin kaverin kanssa, että lauletaanko oopperassa aina italiaksi. Muistelen joskus kuulleeni jotakin suomeksikin, mutta olikohan se joku "lasten ooppera"...

Viimeksi näkemäni "Pohjalaiset" olisi kyllä aika mielenkiintoinen italiaksi, itse asiassa.

Oopperoita italian ohella monilla kielillä kuten ranskaksi, esim Bizetin Carmen, saksaksi kuten Wagnerin oopperat, venäjäksi Musorgskin Boris Godunov tai Tshaikovskin oopperat jne jne ja tosiaan suomeksi useita, näitä joidenkin nk. karvalakkioopperaksi kutsumia olisi ehkä hieman vaikea italiaksi esittääkin, ainakin Berlusconin mielestä .

Kiitos ta1ja! Noin vähän arvelinkin, mutta kaveri intti, että kaikki lauletaan italiaksi. Käytiin Göteborgin hienon oopperatalon aulassa, niin siitä siis tämä keskustelunaihe.

Oopperahan liittyy myös käännösopintoihin siinä mielessä, että oopperakäännökset ovat aivan oma alansa. Siellä ollaan paikan päällä painamassa nappia livetilanteessa, aivan kuten viisulähetyksienkien kääntäjä tekee Suomessa.

Olisi hienoa päästä joskus näkemään Malena Ernman tositoimissa jossakin oopperaesityksessä.

Vuos sitten ois ollut lyhyt matka (suhteellisen ainakin), kun oli vielä Tukholman kuninkaallisen opperan kiinnityksellä. Nyt vähän pidempi, mut ei muuta kuin matkaa buukkaamaan...

Ei vais, toi ois ihan oikeesti hienoa joskus nähdä rouva oopperalavalla tositoimissa. YouTubesta nyt löytyy joitakin pätkiä, mutta kokonaisessa oopperaesityksessä ois kyllä kiva nähdä rouva. Saiskohan ne buukattua sen Savonlinnaan jokskin kesäks, vois mennä taas pitkästä aikaa?

Josta tulikin mieleen, pitääkin käydä vilkaisemassa, mitä Oopperajuhlien tarjonta tänä vuonna näyttää...

Malena Savonlinnaan, kannatetaan!

Täällä myös yks oopperafani!

Kovin monia en ole vielä nähnyt kun Oulun kaupunginteatteriin tulee yleensä vain yks ooppera per vuosi. Parempi sekin tietty kuin ei mitään.

Tähän saakka nähdyistä kokonaisuutena kivin on ollut Don Giovanni, yksittäisenä aariana taas huikein oli Hoffmannin kertomusten Les oiseaux dans la charmille, ihan mieletön! Harmi kun en muista enää tuon Olympian roolin esittäjän nimeä.

"Oopperatyylinen" laulu muussakin musiikissa viehättää kovasti ja sitä kautta kävi tie ihan oikean oopperan pariin.