Viisukuppila

kuu-kuu kirjoitti:Uutta Mikael Morneolaista. Tämän jälkeen sanotaan: rok.

Hyvältähän tuo kuullostaa ja tuollaiselta "kansainväliseltä rokilta", vaikka en nyt ihan kovin iso fani ole tuolle musiikille. Mut hyvä biisi.

Varsin vanha biisi, mutta toi alku on kyl "legendaarinen" (varsinkin sanojensa osalta, onhan tuota bassoaloitusta nähty ennenkin mutta aina se toimii).

Uusi biisi uudelta levyltä. Bändi on tullut omaksikin suosikiksi pikku hiljaa... Hanoi Rocksin jalan jäljillä, mutta musiikki kuullostaa ihan nykyajan rockilta...

^
Sanopa Hanoi Rocksin pojille sama. Saat sylkeä päällesi. Poisonin jalanjäljissä nämä astelevat, ei Hanoi Rocksien. Hanoissa ja Poisonissa on se ero, että toiset ovat munakkaita.

Helsinkiläisen HIM-yhtyeen uusi albumi Tears on Tape on noussut sijalle 15 Yhdysvaltain virallisella albumilistalla Billboard Top 200.

Ensimmäisen viikon aikana levyä myytiin Yhdysvalloissa yli 20 000 kopiota.

Kyseessä on yhtyeen toiseksi paras listasijoitus Yhdysvalloissa. Venus Doom -albumi debytoi sijalla 12 vuonna 2007, ja sitä edeltänyt The Dark Light kävi korkeimmillaan sijalla 18.

Parhaiten yhtyeen levyistä on Yhdysvalloissa myynyt The Dark Light, jonka 500 000 kappaleen myynti oikeutti kultalevyyn.

http://www.hs.fi/kulttuuri/HIM+menestyy ... 7981249794

Kova uutinen että HIM on noin suosittu Yhdysvalloissa....

^ todella hieno uutinen. Olen joskus pitänyt Himistä valtavasti, niin että hienoa, että kotimainen ylenkatse ei ole koko totuus. Toisaalta itseä ei enää vähään aikaan ole oikein jaksanut kiinnostaa. Bändi on mahtava, livenä kuultuna hämmästyttävän vahva, ollut aina ja kasvanut edelleen, mutta Ville Valo on taantunut laulajana harmillisesti, mikä on sääli, sillä valtavasti aineksia sillä on.

.

Vai että rockia........

No, tässä Status Quo-yhtye näyttää miten Rock`n Roll saadaan sekä rokkaamaan että rollaamaan

Biisin nimi: Caroline

....live-esitys

^
Timo Soinin suosikkibändi, kai se humpparockajan Quo, jota tuo Carolinekin edustaa. Ei ehkäpä, se tiukkapipoinen patavanhoillinen abortinkieltäjä niinkään pidä hämy-hippi-sienensyönti-Quosta, josta minä taas pidän enemmän kuin Koff-Hifk-kaljanjuontimusiikkia soittavasta Quosta. Esim. esimerkkinä vaikkapa tästä:

^
Vai että hippimeininkiä........

Tässä pari kappaletta Jefferson Airplane-yhtyeeltä.
Yhtye oli kuuluisimpia hippibändejä ja eräs flower-power-liikkeen keulakuvia.
Bändi syntyi San Franciscon kaupungissa, joka oli myös hippiliikkeen synty- / keskuspaikka.

Kiinnostava yksityiskohta on, että bändissä soitti Jorma Kaukonen-niminen kitaristi.
Hänellä oli suomalaiset sukujuuret. Tietääkseni hän elää vieläkin.

Bändin laulajaa Grace Slickia on pidetty yhtenä rockin arvostetuimmista naisvokalisteista

Tässä bändiltä kappale Somebody to love, jota voisi pitää hippien yhtenä tunnuslauluna.
Se julkaistiinkin sopivasti vuonna 1967.
Koska kesää 1967 on kutsuttu nimellä The Summer of Love.
Oltiin hippiajan syvimmässä ytimessä.

Tässä studioversio kyseisestä kappaleesta.



Tässä vielä toinen laulu kyseiseltä yhtyeeltä.

Nimeltään White Rabbit

Video on live-esitys Woodstockin rockfestivaaleilta, jotka pidettiin vuonna 1969.
Hippifestivaalit ja samalla kai kaikkien aikojen kuuluisimmat rockfestivaalit.

^

Hienoja biisejä nuokin. Tulee eräs peli mieleen, jossa oli soundtrack tuon ajan ja Vietnamiin liittyvistä biiseistä. Samat biisit soivat pelin sisälläkin. Kyseinen soundtrack.

Mistään ei tunnu löytyvän et kuka toi nais ja mieslaulaja tuossa on... Olis ollut mukavaa kuulla lisää näiltä musiikkia...

Laitetaan klassikkobiisi:


En oikeastaan tiennyt ennen kuin tuon biisin... Nyt tiiän esittäjänkin

UMK:uun karsintoihinkin osallistuneelta bändiltä uusi biisi..

^
Kieltämättä tuo laulaja kuullostaa aika hirveältä... Tuntuu ettei oikein koskaan pääse nuottiinsa...

euroviisuholisti kirjoitti:^
Kieltämättä tuo laulaja kuullostaa aika hirveältä... Tuntuu ettei oikein koskaan pääse nuottiinsa...

Juu. Ei ehkä ihan se ensimmäinen levy minkä menisin ostamaan.

http://areena.yle.fi/tv/1913507

Hieno on taltiointi The Curesta.

Vähän erilaisempaa mitä sitä yleensä kuuntelee...

.

En ole tätä(kään) asiaa aikaisemmin tiennyt.
Ennen kuin luin siitä kesällä eräältä nettisivulta.

Kyseessä on Popeda-yhtyeen kappale Kuuma kesä (joka tunnetaan myös nimellä Pitkä kuuma kesä).
Kyseinen biisi on eräs soitetuimmista, suosituimmista suomalaisista kesäbiiseistä - ja myös Popeda-yhtyeen ehkä suosituin kappale.

Kyse on nimittäin siitä, että Pitkä kuuma kesä on aivan selvä plagiaatti englantilaisen Mud-yhtyeen biisistä Hair of the Dog!!!

Kyseinen Mud-yhtyeen kappale on tehty vuonna 1975 - ja Popedan Pitkä kuuma kesä on tehty vuonna 1984 (julkaistu vuonna 1985) eli noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Lainaus Wikipediasta Mud-yhtyeen kohdalta, jossa on suomenkielisiä versioita yhtyeen kappaleista:
"Hair of the dog" = "Kuuma kesä" Popeda (1985)(Tämä ei ole oikeastaan käännösversio, vaan kertosäe on suora kopio Mud-yhtyeen kappaleesta, laulu on merkitty Costello Hautamäen sävellykseksi.)

Popedan Costello Hautamäki on mennyt siis laittamaan Pitkä kuuma kesä-biisin sävellyksen omiin nimiinsä

Melkein uskomatonta miten härskisti ja häikäilemättömästi muusikot laittavat välillä toisten tekemiä sävellyksiä, biisejä omiin nimiinsä

Kesällä 2008 Ilta-Sanomat järjesti Paras kesäbiisi-äänestyksen.
Sen voitti ylivoimaisesti Popedan Pitkä kuuma kesä.

Itselläni on tallessa lehtileike siltä kesältä Ilta-Sanomista, jossa haastatellaan Popedan Pate Mustajärveä kyseisen Paras kesäbiisi-äänestyksen tiimoilta - ja siitä miten äänestyksen voittanut Pitkä kuuma kesä syntyi.

Pate Mustajärvi toteaa lehtihaastattelussa muun muassa seuraavasti:
Kappale syntyi samalla tavalla kuin muutkin Hautamäki-Mustajärvi-teokset. Costello toi minulle c-kasetin, jossa oli englanninkielistä laulua. En ymmärtänyt mitä se lauloi. Poimin sieltä tunnelman ja se oli oikein kesäinen.

Pate jättää kuitenkin haastattelussa mainitsematta, että mistä englanninkielisestä laulusta oli silloin aikoinaan kysymys

Tässä tämä Mud-yhtyeen kappale Hair of the Dog vuodelta 1975













Tässä Popedan Kuuma kesä / Pitkä kuuma kesä vuodelta 1985

Tuossa osoitetaan kyllä musiikillista taitoa, koska on osattu kopioida lähes yksi yhteen toinen biisi.

En tiedä meneekö nyt ihan Marimekon tasolle, jossa kopioitiin täysin 1:1 tuotteet, mutta ehkä sinne 95%:n tietämille.

Tämä puolalaisen Rotten Barkin "Beep Song" taitaa olla punkia. Tulee ihan nuoruus mieleen, kun silloin tuli joskus tällaistakin kuunneltua.

Klassikko



Disco-versio

Kuulin vasta myöhemmin tuon Van Halenin version.

Voittoresepti Suomen UMK-karsintoihin:

Uudempaa "piraattimusiikkia". Kerran tuli vastaan yksi hyvä yhtye samalta alalta, mutta harmillisesti pääsi unohtumaan...

Raaka-Aineen "Totuudesta" on niin hyvä, että päädyin ostamaan sen.

JuKan "Sydämen vuokralainen" on hyvä. Ostin toki.



Tästä tulee jokin bändi mieleen. Olisikohan mainio, edesmennyt 51koodia...

Viimeisin löytö (itselle) islantilainen Sólstafir, parhaimpia ikinä. Käsittämättömän hieno bändi, livenä täysin maaginen.

- hyvä on kyllä myös suomalainen Beastmilk, jonka laulaja tuossa jälkimmisessä käy vierailemassa. Soitti lämppärinä kyseisellä keikalla.

Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä-niminen bändi on julkaissut uuden albumin.
Albumin nimi on Nahkiaisen tiedot puuttuvat.
http://yle.fi/uutiset/kotka_rankki_ohut ... at/7194905

Kyseinen yhtye julkaisi edellisen - ja ensimmäisen - albuminsa vuonna 1980.
Albumien julkaisujen välissä on siis peräti 34 vuotta!
Kyseessä saattaa olla (epä)virallinen Suomen ennätys.
Koska voi olla, että millään suomalaisella bändillä ei ole ollut, ainakaan tähän mennessä, näin montaa vuotta albumiensa julkaisun välillä...?

Sen ensimmäisen albumin nimi muuten oli Alavilla mailla hallanvaara.
No, ainakin bändin nimi ja bändin albumien nimet ovat hauskoja

Yhtye koostuu - käsittääkseni - enemmänkin harrastelijamuusikoista.
Heidän ns. leipätyönsä on ollut muilla aloilla.
Tällä uudella albumilla on kuitenkin mukana vierailijana maineikas ammattimuusikko Sakari Kukko, joka on tullut tutuksi mm. Piirpauke-yhtyeestä.

Jos jotain kiinnostaa kuunnella niin laitan tähän yhden kappaleen yhtyeen uudelta albumilta.
Talven vaara-nimisen biisin.
Se edustaa nykyään ehkä harvinaisempaa tyylisuuntaa eli yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa rock'n rollia
Kappaleen alku ja loppu ovat..........sanoisiko jonkin verran erikoisemmat.

Arion on julkaissut ensialbuminsa nimeltä "Last of us".

http://open.spotify.com/album/0tfzxrikdP7z4Esil0VFnB

Nyt on Arionin levy kuunneltu ja tulee saamaan allekirjoittaneella paljon paljon kuuntelukertoja. Siis mahtava levy 18-20-vuotiailta nuorukaisilta! Kunnianhimoinen, huolella ja ajan kanssa tehty. Näin hommat kuuluukin tehdä. Tuotannoltaan täysin maailmanluokkaa, tämä laji Suomessa rkele osataan.

Levyllä kuuluu mm. Nightwish-vaikutteita, dramaattisuutta, mahtipontisuutta, massaa, klassisia soittimia/orkesteria, moderneja syntsasoundeja, irkkuvivahdetta jossain, barokkia jossain, poppiakin. Lostin instrumentaalijytinät saavat edelleen aikaan kylmät väreet, Seven on kova ja nautittavaa kuunneltavaa muutkin biisit tarjoavat soitannollisella rikkaudellaan ja tymäkkyydellään.

Niinkuin UMK:sta jo ilmeni, pojat ovat tosi taitavia ja tarkkoja, eivätkä peittele kykyjään. Lostissa silloin en ehkä ihan päässyt sinuiksi laulajan popmaisen laulutyylin kanssa, mutta tällä levyllä kyllä löytyy rosoa ja lajinmukaisempaakin äänenkäyttöä, jossain ripaus sankarihevillistä korkealta ja kovaa -tyyliä, jossain lupaus demonisemmastakin kähinästä. Sinänsä ihan mielenkiintoista ja persoonallista, kun nämä yhdistyvät pehmeään, pop-, paikoin melkein r’n’b -mäiseen laulutyyliin. Laulaja on kyllä hyvin musikaalinen ja tämän levyn perusteella monipuolinenkin, ja siihen kun tulee vähän vuosia, syvyyttä ja voimaa lisää, niin kova hevilaulaja hänestä vielä tulee.

Levy on julkaistu Japanissa ja Etelä-Koreassa ja seuraavaksi Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä ja Taiwanissa. Toivottavasti metallin ystävät ja muutkin löytävät bändin Suomessa ja ulkomailla ja Arionista tulee suomalaisen metallin uusi menestysnimi.

Voin kyllä yhtyä kaikkiin kehuihin Arionin debyyttialbumista. En usein kuuntele raskaampaa rockia, mutta tämä levy kyllä iski erittäin lujaa. Viljamin loistava ääni, tarttuvat melodiat ja koko upea, jopa soundtrackmainen äänimaailma kyllä koukuttaa palaamaan tämän levyn ääreen vielä monta kertaa. Pitää varmaan hankkia omaankin kokoelmaan, ettei unohdu.