Viisukuppila

Tämän hienon kappaleen/esityksen meno lauantain finaaliin osoitti, että vielä sentään viisuissa sattuu positiivisiakin yllätyksiä! Mun puolesta saa mennä vaikka voittoon asti...

Olen ollut todella tyytyväinen ja iloinen siitä, miten Suus on kantanut näin pitkälle. Missään vaiheessa en ole voinut kokea pettymystä tämän kappaleen kohdalla ja 1.semin esitys oli vain todella kaunis.

En tiedä laulamisesta mitään, mutta minun korvani nauttivat kappaleen huutokohdista. Ne huudot on korviini ihanaa aaltomaista liikettä, jotka yhdistän sumuisiin vuoristomaisemiin. Samoin kappaleessa on niin paljon tunnetta kun pyydetään vain lupaa antaa itkeä.

Pienesti kylläkin aprikoin kisavaatetusta. Minusta on kiinnostavaa miten näinkin kaunista kappaletta ei ole kuorrutettu klassisella esiintymisasulla ja todellakin pidän ajatuksesta. Hieman kuitenkin koin, että mekossa oli jo hieman liikaa kaikkea. Kaulukset olisi voineet olla lievemmät, sinistä vähemmän tai rastat olisi voineet olla kaikkiaan kiinni. En tiedä, hyvin pienestä nyt nillitän. Siitä "korvakorusta" pidän kyllä, nähtävästi Nishliulla on korua useampikin.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena Rosa Nishliu ja Suus on kuitenkin kauniilla tavalla yhdistelmä vaatimattomuutta ja näyttävyyttä.

Voitto olisi kappaleelle hieno. Ruutin tavoin, minäkin suuntaan ehdottomasti etsimään lisää tietoa artistista.

Minusta(kin) tämän esitys oli upean intensiivinen, mutta pakko sanoa, että Rona näytti niissä huutokohdissa suorastaan pelottavalta... Mutta siitä huolimatta hienoa, että pääsi finaaliin.

Tuntuu jo nyt, että tämän voitto olisi ainoa oikea ratkaisu tämän vuoden viisuille. Mutta kun Suus ei voi voittaa, niin tulen pettymään kyllä tosi pahasti.

Ruut kirjoitti:

Rousku kirjoitti:Äänen ohuus on eri asia. Kyllähän sen kuulee että ääntä tuossa on ohennettu, ja se on ihan OK (vaikka pitäisinkin enemmän oopperasopraanomaisen täydesti resonoivasta äänestä).

Syön sanani! Nuo korkeat äänet on tosiaan vähän alavireessä!

Mukavaa olla joskus oikeassa. (mahdollisesti?)
Vaikka alkuun arvioni saikin automaattityrmäyksen monelta. Ei se mitään, olen tottunut siihen.

Mielestäni kuuntelunautinto kyllä paranisi reippaasti jos tämä kieltämättä taitava artisti malttaisi kuitenkin pysyä oman osaamisalueensa puitteissa.

En juurikaan pidä tästä sinällään kuunneltuna, mutta lavaesitys oli aivan huikea.

Ansaitsee hyvän sijoituksen finaalissa.

Tämä on aivan älyttömän upea, ihana, vaikuttava, vahva ja lumoava.
Minäkin aloin itkeä, Rona vain vei mukanaan. Kuulin ja näin tämän ensimmäisen kerran tiistaina.
Toivon suurta menestystä, vaikkei voittaa voikaan.


Ja pakko oli äänestääkin, ehkä lauantainakin pitää...

Olen hieman miettynyt ylidramaattisuutta, josta oli aiemmin puhe. Jos vain minun mielipidettäni kysytään, biisi toimii parhaimmin esikatseluvideolla. Videolla laulusuoritus on enemmän keskiössä ja katsojalle annetaan riittävästi tilaa hengittää mm. avarilla kamerarajauksilla niin, että kokonaisuus on jotenkin kaukokaipuisen surumielinen. Ainoa päällekäyvä osa on kertosäkeen huipennus, mikä toimii kerrassaan loistavana tehokeinona rikkoessaan harmonian. Mielestäni tuo esikatseluvideo on joka suhteessa aivan täydellinen.

Sen sijaan Bakussa katsojan silmille paiskataan välittömästi pitkiä lähikuvia laulajasta ensimmäisen säkeistön "nikottelussa", mikä ei ole kovin esteettinen näky. (Esittäjä on toki esiteltävä lähikuvin, muttei välttämättä näin viipyillen.) Lisäksi Nishliun esitystä leimaa jokaisen tunnetilan alleviivaaminen/ylikorostaminen. Näistä syistä katsoja ei saa mielestäni riittävää emotionaalista etäisyyttä / omaa tilaa vaan syntyy vaikutelma, että taidetta hierotaan väkisin hänen naamansa.

Luulen, että jos ajatellaan isoja massoja ja viisustandardeja, niin menestyksen kannalta tunnetilojen ilmoittaminen huutomerkein ja vilkkuvaloin on vain hyvä asia. Mielestäni tämä on Bakussa ylivoimainen ykkönen tälläkin esityksellä, mutta siinä missä esikatseluvideo oli tosiaan taidetta alusta loppuun, nyt suuria tunteita yritetään mielestäni vääntää liikaa rautalangasta pihtiputaanmummolle.

Mä olen tykännyt tästä jo ihan ekasta kuuntelusta lähtien, mutta nyt suorastaan rakastan. Mietin tuossa, että vaikka esiintymisnumero on toki huono, niin se on kuitenkin kahden melko tyhjänpäiväisen kappaleen välissä, Unkarin ja Liettuan.

Tää biisi saa pisteet tuomareilta joten esiintymisjärjestyksellä ei varmaan ole suurta merkitystä.

Mä luulen, että tän biisin kohdalla esiintymisnumerolla ei ole hirveesti väliä. Varmasti jää mieleen ja joko tykkää tai ei. Tää ei niin sanotusti kilpaile minkään muun biisin kanssa samassa genressä

Bertie Wooster kirjoitti:Mielestäni tuo esikatseluvideo on joka suhteessa aivan täydellinen..

Samaa mieltä.

Bertie Wooster kirjoitti: Lisäksi Nishliun esitystä leimaa jokaisen tunnetilan alleviivaaminen/ylikorostaminen. Näistä syistä katsoja ei saa mielestäni riittävää emotionaalista etäisyyttä / omaa tilaa vaan syntyy vaikutelma, että taidetta hierotaan väkisin hänen naamansa.

Luulen, että jos ajatellaan isoja massoja ja viisustandardeja, niin menestyksen kannalta tunnetilojen ilmoittaminen huutomerkein ja vilkkuvaloin on vain hyvä asia. Mielestäni tämä on Bakussa ylivoimainen ykkönen tälläkin esityksellä, mutta siinä missä esikatseluvideo oli tosiaan taidetta alusta loppuun, nyt suuria tunteita yritetään mielestäni vääntää liikaa rautalangasta pihtiputaanmummolle.

Tästä taas eri mieltä, tai siis ole eri mieltä siitä mikä tekee särön siinä livessä. Se on se, että visuaalinen puoli ei ole lähellekään samaa tasoa kuin biisi ja esitys. Puku on kokonaisuudessaan halvalta teatteripukineelta vaikuttava. Musta, sininen ja punainen yhdessä räikeitä, eikä Ronan hiusten hamppuisuus ole samasta maailmasta näiden kovien värien kanssa. Visuaalinen puoli ei soi biisin kanssa samassa sävellajissa. Onneksi sillä ei ole paljoa merkitystä kun biisi ja esittäminen on niin hienoa.

Mitä tulee "etäisyyteen" ja "ylitulkintaan" niin siinä jaottelussa on aika paljon sellaista korkeakulttuurista viileyttä, jolla suoremmat tunneilmaisut pyritään leimaamaan sivistymättömyydeksi. Tästä ja sen historiallisista juurista, vallankäytöstä yms olisi paljonkin sanottavaa, mutta jääköön. Toteanpahan vain, että esim. brittipopin suosima kalsa brittihoviestetiikka tai ranskalaisen elokuvan yliälyllisyys eivät ole ainoita maailmassa, vaikka niitä intellektuellin aroissa piireissä usein jalustalle kammetaankin. Heittäytymisen ja hallinan välille pitää löytää tasapaino, tunteeseen heittäytyminen kaivaa usein sellaista inhimillistä lämpöä esiin, jota ilman taide näivettyy yksiulotteiseksi älyllisyydeksi.

Pihtiputaan mummon syli on sävyjä täynnä, sinnekin pitää pyrkiä.

ta1ja kirjoitti:Heittäytymisen ja hallinan välille pitää löytää tasapaino, tunteeseen heittäytyminen kaivaa usein sellaista inhimillistä lämpöä esiin, jota ilman taide näivettyy yksiulotteiseksi älyllisyydeksi.

Osa kiinnostavasta tekstistäsi keskittyi rakentamaan ja kommentoimaan asetelmaa, että olisin ranskalaisen taide-elokuvan rakastaja ja rillumareitä vastaan. Tämä ei pidä paikkaansa – pidänhän euroviisuistakin

Olen ehkä enemmän keskitien kulkija. Kun tässä eksyttiin elokuviin niin haetaanpa esimerkkiä kirjallisuudestakin sitten. Mielestäni Dickensin tai Steinbeckin kuvaamiin ihmisiin on helpompi samaistua kuin Hertta-sarjojen hahmoihin, joiden elämä on alusta loppuun yhtä tulista tunnetta, jota kuvataan katkeamattomalla adjektiiviryöpyllä.

Olemme varmaan samaa mieltä pyrkimyksestä tasapainotilaan mutta eri mieltä siitä, missä se tässä tapauksessa sijaitsee. Video täyttää tunneskaalan hienosti. Se kerää varovasti kierroksia ja räjäyttää padot auki huikeisiin mittasuhteisiin kasvavassa kertsissä. Sen sijaan Bakun esityksestä puuttuu näiltä osin dynamiikka. Draama on jännitteen rakentamista huippukohtaan ja sen jälkeen sen purkamista. Esitys (toisin kuin hienosävellys) sivuuttaa rakennusvaiheet ja yrittää olla yhtä huippua alusta loppuun (koskee ainakin yhtä paljon ohjausta kuin esittäjää).

Bertie Wooster kirjoitti:Osa kiinnostavasta tekstistäsi keskittyi rakentamaan ja kommentoimaan asetelmaa, että olisin ranskalaisen taide-elokuvan rakastaja ja rillumareitä vastaan. Tämä ei pidä paikkaansa – pidänhän euroviisuistakin

Noo - lähinnäö tsekkasin, missä mahdollisesti mennään. Mutta jos ihan tarkkoja ollaan yritin tajunnanvirrassani sanoa yleisemmällä tasolla, että omasta mielestäni se voimakkaampi tunneilmaisu ei ole suoraan rillumareitä, vaan että siellä korkeankin piirissä on vaihteluita. Luulisin. Italialaliselle, espanjalaiselle ja suomalaiselle (brittipopin nimeen vannovat pois lukien) ylitulkinta on toinen asia kuin britille. Ranskalaisessa kulttuurissa sisällä oleva ei ehkä koe sitä kylmän etäiseksi, mikä itselleni sitä on.

Bertie Wooster kirjoitti:Olen ehkä enemmän keskitien kulkija. Kun tässä eksyttiin elokuviin niin haetaanpa esimerkkiä kirjallisuudestakin sitten. Mielestäni Dickensin tai Steinbeckin kuvaamiin ihmisiin on helpompi samaistua kuin Hertta-sarjojen hahmoihin, joiden elämä on alusta loppuun yhtä tulista tunnetta, jota kuvataan katkeamattomalla adjektiiviryöpyllä.).

Eli vertailupari ei minusta välttämättä rakennu Dickensin ja Hertan väliin, vaan jos brittiklassikoissa pysytään - Austenin ja Brontën sisarusten väliin. Romantiikan ja klassismin/realismin/rationaalisuuden. Austenhan itseasiassa kaikissa teoksissaan käsitteleekin tätä yleiseurooppalaista kultuurikiistaa erilaisin roolihahmoin ja ihan suorin puheinkin. Se että briteissä ja ranskassa tunneilmaisun asteita on paikannettu yhteiskuntaluokkiin, kuten nyt vaikka bourdieu, on siis kulttuurisidoinnaista, luokkasidonnaisuuden ohella.

Videoversio oli kyllä minustakin kaikin puolin huipuin.

jukkanen kirjoitti:

Mielestäni kuuntelunautinto kyllä paranisi reippaasti jos tämä kieltämättä taitava artisti malttaisi kuitenkin pysyä oman osaamisalueensa puitteissa.

Tätä en lähtisi allekirjoittamaan! Kaikille laulajille, taitavillekin sattuu mogia. En usko ollenkaan, että nuo korkeat äänet olisi tämän laulajan osaamisalueen ulkopuolelta: ehkä oli suunniteltua, että se teknisesti kuulosti tuolta. Vire on toki eri asia, mutta siinäkin sattuu pieniä keikahduksia kaikille!Livevire on aina eri kun levyvire. Siksi suuren maailman ja pienenkin artistit autotunetetaan keikoilla.

Toivon onnea Albanialle tänään finaalissa!

Olen niin onnellinen albanialaisten puolesta.

Voitto korkeakulttuurille sanoi täti oopperan aulassa, kun shampanjapullon porkki poksahti.

TomppaJr kirjoitti:Olen niin onnellinen albanialaisten puolesta.

kuin myös. ja miten mun ei viisuystäväni lähes kaikki haukku tän tänään ja sanoin koko ajan et kyllä kärkeen menee albanian paras sijotus koskaan,hatun nosto paitsi hattu puuttuu.

Onnittelut Albanialle! Menestys ei haittaa ollenkaan, vaikka en biisistä oikein pidäkään.

Todella hienoa, että tulos oli tämä - ei siis Albanian takia, tämä olisi upea vaikka finaalin jumbona vaan Euroviisujen takia.

Upeaa että moderni popkappale modernilla koreografialla voittaa ja että tällainen vaativa ja moderni biisi vaativalla tulkinnalla sijoittuu viidenneksi - viisut on Albanian verran parempia kuin soittolistat

Olen yllättynyt, että näinkin vaikea biisi sijoittui top 5:seen. Hienoa tosin, koska Rona tulkitsi niin täysillä kappaleensa. Onnea Albanialle viisuhistoriansa parhaasta sijoituksesta.

Siis pakko tulla tänne vielä kertomaan näin myöhään, että olen ihan suunnattoman iloinen Albanian menestyksestä tänä vuonna! Tasaista laatua hienolla intensiteetillä, kiitos näistä kokemuksista! *vieläkin pyörällä päästään...

Rona aiheutti eilen aikamoiset kylmät väreet! Ronan tulkinta oli aivan käsittämättömän vahva. Olen todella iloinen, kun Albania saavutti viisuhistoriansa parhaan sijoituksen Suus on omasta mielestäni Albanian viisuhistorian paras kappale!!

Meinasin oksentaa tämän aikana. Kauhea.

Mahtavaa!!!! Upeaa!!!!! Hurrasin aina kun Albanialle sateli pisteitä!!! Hyvä Eurooppa!!!! JIhuu!!!

Käsittämättömän upea intensiivinen tulkinta, hieno nainen, hieno iso ääni!!!! Meidän viisukatsomossa tosin kommentoitiin voimakkaimpia kohtia että "Millonhan siltä räjähtää pää".

^Minä vähän pelkäsin tuon viisuareenan puolesta, mikä Crystal Hall se nyt olikaan olevinaan...

Sanavarastoni ylittävä sekä auditiivisesti että visuaalisesti. Raadeista on yllättäen muutakin hyötyä kuin se että ne lieventävät diasporaäänten vaikutusta - siis jos raadit nostivat Albaniaa yhtään. Viime vuonna ne auttoivat Italiaa, ja pidin sitä erinomaisena asiana.

Henkilökohtainen ilonaiheeni on, että Albanian viheliäisen debyyttiviisun tulos ylittyi viimein. En voi vaatia muita inhoamaan Image of youta. Riittää, kun saan itse inhota sitä ja palvoa Suusia.

Tällähän meni paljon paremmin kuin ikinä olisin osannut odottaa. Pidin kappaletta liian hankalana tavallisille puhelinäänestäjille, mutta hienoa, että Albania sai koko viisuhistorian parhaan sijoituksensa - jopa huonosta esiintymispaikasta huolimatta. Raadit varmaankin nostaneet.