Viisukuppila

Jónsì kirjoitti:Naispääosaesittäjä vetää koko leffan kahdella eri ilmeellä, joista toinen on käytössä vain silloin kun hahmo on kuollut. Replojakin taisi olla vähemmän kuin keskivertosivuhahmolla, koska ko. nainen on vain niin surkea näyttelijä.

Tuo on kyllä ihan totta.

Nehaka kirjoitti:Haluatko katsoa pari tuntia paperinuken ohuita henkilöhahmoja kalastamassa ja sittemmin merihädässä? Välillä näkyy sääkarttojakin. Ai et vai? No, älä katso Meren raivoa. Saattaa jopa kilpailla kaikkien aikojen huonoimman elokuvan tittelistä.

Ai, näyttelijäperheessä kasvaneena, vähän vastentahtoisestikin alan itseeni imeneenä, minä kyllä pidän kyseistä leffaa ihan kelpo tekeleenä. Minä tosin myös rakastan merta .

Loppupuolen kohtaus jossa Bobbyn pää häipyy valtavaan aaltomassaan auringon säteiden valaisemana, on vaikuttanut minuun suuresti. Hienommin ei enää voi kuvata ihmisen pienuutta luonnonvoimien edessä. Koko elokuva olisi saanut loppua siihen.

Saattaa toki olla, että katsojalla täytyy olla jokin erityinen suhde aiheeseen, että siitä saisi jotain irti. Minulle hahmot olivat aivan yhdentekeviä enkä välittänyt pätkääkään siitä, pelastuvatko vai eivät. Lisäksi loppupuolen siirappinen, amerikkalainen romanttiikkalässytys oli kaltaiselleni kyynikolle aivan liikaa. Hahmot toimivat epäuskottavasti ja suru/pelko/ahdistus oli aivan liian sisäsiistiä. Olisin siis kaivannut jotain inhimillisempää, rumempaa, todempaa.

Ice Age 4 oli ajoittain aivan hulvaton! Mukana on yksi loistava hahmo.

Uusi Amazing Spider-man on ihan kiva kasimiikan tekele. Jotenkin tuli outo olo, kun leffa ei ollut varsinaisesti lapsi/teiniyleisölle suunnattu hauskuutuspätkä letkautuksineen, mutta ei siinä toisaalta mitään vakavampaakaan materiaalia ollut vanhemmalle yleisölle tarpeeksi. Lisäksi Parkeria näytettiin aivan liian vähän ja vääristä kulmista ilman paitaa. Lisäksi en pidä kovinkaan monesta uudesta jutusta, jotka poikkesivat klassisesta kaanonista. Ei tämä reboot hirveästi uutta tuonut, enemmänkin olisi saanut irti. Vähän puolivillainen esitys.

Nehaka kirjoitti:Mun on pitänyt mennä katsomaan Marttyyrit jo kolmesti, mutta koskaan en ole päässyt teatteriin asti. Innolla odotan kuitenkin. Taidan silti pettyä, koska kaiken kauhistelun jälkeen odotan todella suuria.

Kolme vuotta myöhemmin...Tuli vihdoinkin katsottua tämä ja kävi juuri niin kuin vuonna 2009 ennustin. Odotukset olivat todella korkealla. Lehdet hehkuttivat porukan pyörtyilevän katsomossa ja ties mitä ambulansseja laitettiin teatterin ulkopuolelle päivystämään. Elokuvaa kutsuttiin sairaaksi ja kidutuskohtauksia yököteltiin.

No...öh...Tämähän oli aika tavallista peruskauhua, ihan kiva 8+. En tajua, mistä tämä hillitön maine oikein syntyi. Mille ihmiset ovat oksennelleet, yöunensa ja tajuntansa menettäneet? Elokuvan loputtua aivan vakavissani aloin googlata, olenko vahingossa vuokrannut sensuroidun version tms., mutta kyllä tuo ihan aito ja alkuperäinen versio oli.

Olen visuaalisen kidutuskauhun ystävä, joten innoissani odotin näkeväni jotain upeaa, mutta mielestäni leffassa ei ollut ainuttakaan kohtausta, jota voisi ihan rehellisesti kutsua kidutuskohtaukseksi. Ei se, että vähän läiskitään avarilla naamaan, ole nykyaikana mitään kidutuskauhua. Kun olisi pitänyt päästä "tositoimiin" homma vedettiin niin överiksi, ettei jaksanut enää kiinnostaa. Siinä vaiheessa kun tehdään asioita, mistä ihminen ei oikeasti voisi selvitä hengissä, ei minua ainakaan jaksa edes inhottaa.

Ei-amerikkalaiselta elokuvalta odotin myös juonellista sisältöä ja uskalsin toivoa jopa jonkinlaista sanomaa, mutta aika onnettoman ohueksi jäi. Ilman hypetystä olisin luultavasti pitänyt tätä ihan kivana kauhuleffana, mutta odotusten korkeuden vuoksi pääfiilis on pettymys.

Nehaka kirjoitti: Olen visuaalisen kidutuskauhun ystävä, joten innoissani odotin näkeväni jotain upeaa, mutta mielestäni leffassa ei ollut ainuttakaan kohtausta, jota voisi ihan rehellisesti kutsua kidutuskohtaukseksi. Ei se, että vähän läiskitään avarilla naamaan, ole nykyaikana mitään kidutuskauhua. Kun olisi pitänyt päästä "tositoimiin" homma vedettiin niin överiksi, ettei jaksanut enää kiinnostaa. Siinä vaiheessa kun tehdään asioita, mistä ihminen ei oikeasti voisi selvitä hengissä, ei minua ainakaan jaksa edes inhottaa.

Kaksi asiaa:
1. Toivottavasti kaltaisesi pahasti vinksahtanut ihminen ei koskaan liikuskele kilometriä lähempänä meikäläistä.
2. Hae apua -pian.

Oliko tuo olevinaan joku vitsi vai oletko tosissasi?

Toivottavasti Ihme_Mies ymmärtää, että elokuvien katsojat eivät toivo asioiden tapahtuvan oikeasti. Sotaleffoja katsovat eivät toivo, että syttyisi sota. Nyyhkyleffojen ystävät eivät toivo, että kaikille tapahtuisi hirveitä tragedioita.

Ite en kyllä pysty kattomaan mitään kidutuskauhua, alkaa tehdä niin pahaa. Mutta:

Nehaka kirjoitti:Kun olisi pitänyt päästä "tositoimiin" homma vedettiin niin överiksi, ettei jaksanut enää kiinnostaa. Siinä vaiheessa kun tehdään asioita, mistä ihminen ei oikeasti voisi selvitä hengissä, ei minua ainakaan jaksa edes inhottaa.

Huomaan itsessäni saman. Mikä tahansa asia, mutta varsinkin väkivalta, menettää tehonsa kun sillä liikaa mässäillään. (Kyseistä leffaa en toki ole nähnyt, mutta yleisellä tasolla.)

Nehaka kirjoitti:Ei-amerikkalaiselta elokuvalta odotin myös juonellista sisältöä ja uskalsin toivoa jopa jonkinlaista sanomaa

Sivumennen sanoen, mua hiukan ärsyttää se että oon liian herkkä katsomaan kauhuleffoja, koska niissä yleensä vaikuttaa juonikuvauksien perusteella olevan kaikista kiinnostavimmat juonet.

Ihme_Mies kirjoitti:Kaksi asiaa:
1. Toivottavasti kaltaisesi pahasti vinksahtanut ihminen ei koskaan liikuskele kilometriä lähempänä meikäläistä.
2. Hae apua -pian.

Sehän on sitten selvä. Mielestäni tuo oli Nehakalta ihan normaali leffa-arvio ja pohdintaa elokuvan sisällöstä. Jos se tekee hänestä muka jotenkin vinksahtaneen, taidat Ihme_Mies elää ihan ihmeellisessä maailmassa...

Aintsu kirjoitti:

Ihme_Mies kirjoitti:Kaksi asiaa:
1. Toivottavasti kaltaisesi pahasti vinksahtanut ihminen ei koskaan liikuskele kilometriä lähempänä meikäläistä.
2. Hae apua -pian.

Sehän on sitten selvä. Mielestäni tuo oli Nehakalta ihan normaali leffa-arvio ja pohdintaa elokuvan sisällöstä. Jos se tekee hänestä muka jotenkin vinksahtaneen, taidat Ihme_Mies elää ihan ihmeellisessä maailmassa...

Jos tuo oli "normaali leffa-arvio", niin täytyy sanoa, että nykyään sitten kirjaimellisesti mikä tahansa on "normaalia". Mun huumorintaju riittää aika pitkälle, mutta tuollaisiin juttuihin ei todellakaan. Olisikohan joku tehnyt sitten vaikka raiskauselokuvia, joita voisin "normaalisti" arvioida ja pohtia niiden sisältöä.... tai olisiko vaikka sodomia parempi aihe. Kaikki ihan normaaleja aiheita ja eivät kerro mitään katselijasta, vissiin...

Ihme_Mies kirjoitti: Olisikohan joku tehnyt sitten vaikka raiskauselokuvia, joita voisin "normaalisti" arvioida ja pohtia niiden sisältöä....

Itse asiassa on ja mielestäni niitä voi ihan normaalisti arvioida. Katsopas, kun elokuvat ovat fiktiota. Se tarkoittaa, että niissä näytetyt asiat eivät tapahdu oikeasti vaan ovat näyteltyjä. Elokuvissa on yleensä myös jonkinlainen sanoma, jota voidaan välittää katsojalle järkyttävilläkin keinoilla.

Millaista viihdettä ihmisellä on lupa määrittelemäsi normaaliuden rajoissa kuluttaa? Kykenetkö määrittelemään soveliaan viihteen, joka rajaa ulkopuolelle esimerkiksi rajuimmat kauhuleffat, sortumatta kaksinaismoralismiin?

Ihme_Mies kirjoitti:tai olisiko vaikka sodomia parempi aihe.

Ai niinkuin esim tässä Mahdotontahan tuosta on tehdä normaalia elokuva-arvostelua ja ihan sairaita ja kieroutuneita ovat kaikki jotka kyseisen elokuvan ovat nähneet saati sitä kommentoineet...

Sarkasmi sikseen. Kuten yllä totesin, itse en juurikaan pysty esimerkiksi kauhua katsomaan. Yleensä tosin en niinkään sen väkivallan vuoksi vaan enemmän siksi että se pelottaa liikaa (kuten sen on tarkoituskin), enkä tykkää pelätä. En nyt silti menisi pitämään sairaina ihmisiä jotka kyseisestä genrestä pitävät.

Ihme_Mies kirjoitti:Olisikohan joku tehnyt sitten vaikka raiskauselokuvia, joita voisin "normaalisti" arvioida ja pohtia niiden sisältöä.... tai olisiko vaikka sodomia parempi aihe. Kaikki ihan normaaleja aiheita ja eivät kerro mitään katselijasta, vissiin...

Minä katselen paljon supersankarileffoja, olen siis supersankari.

Nimimerkki Nehaka on kyllä tervetullut alle kilometrin etäisyydelle minusta. Varmaan onkin tällä hetkellä.

Minä tykkään katsoa homoaiheisia elokuvia. Tekeekö se minusta homon?

Mua kyllä suoraan sanottuna pelottaa enemmän ihminen, joka ei erota faktaa ja fiktiota toisistaan kuin ihminen, joka katsoo surullisia/järkyttäviä/pelottavia leffoja tietäen, että ne eivät ole totta.

Aancon kirjoitti:Minä tykkään katsoa homoaiheisia elokuvia. Tekeekö se minusta homon?

Menisit hoitoon.

Ai niin, mä itse asiassa katsoin hiljattain "raiskausleffan". Kyseessä oli ruotsalainen teinien elämästä kertova leffa nimeltään Sano että rakastat mua. Siinä teinityttö raiskataan ja asiaa puidaan sitten nuorten, heidän vanhempiensa ja poliisin voimin. Ainakin mussa tuo herätti paljon ajatuksia esim. poikien seksivalistuksesta, vastuukysymyksistä (leffassa on poika, joka näkee tapahtuman, ei osallistu siihen, muttei myöskään tee mitään) ja siitä, miten kammottavasti jotkut edelleen suhtautuvat raiskauksen uhriin. Ei siis mielestäni ollut todellakaan mikään turha leffa. Ja kyllä mä ainakin koko ajan ymmärsin, ettei sitä näyttelijää oikeasti raiskata. En mä sellaista haluaisi katsoa.

Mä olen katsonut tuon Marttyyrit aikoinaan leffassa ja löytyy se mun dvd-kokoelmastakin.

Mielestäni tuon leffan perusidea on vain kertoa katsojalle miten sairas joidenkin ihmisten mieli on suhteessa valtaan. Se mitä leffassa on kritisoitu, on se viimeinen 25 minuuttia. Toisaalta, miten muuten se olisi voitu kertoa? Jos ihminen nyljetään elävältä jotta joku hullu saa vastauksen siihen, miten maailma valaistuu marttyyriuden kautta, niin oli se minusta hyvin kuvattu. Ei minusta ollut itsetarkoitus esim. näyttää itse nylkeminen, lopputuloskin oli tarpeeksi ravisteleva.

Ja oikeastihan nyljetty voi vielä elää muutamia tuntejakin kunnes ihon tulehdus leviää sisäelimiin tuhoten ne. Valitettavasti olen nähnyt muutaman ihan aidon, salaa kuvatun filminpätkän kiinalaisilta turkistarhoilta...

Ja hullun pääpahiksen loppuratkaisu oli nerokas. Eivätpä opetuslapset saaneet kuitenkaan tietää sitä marttyyriuden salaisuutta

Tässä oli kuitenkin hyvää yritystä kertoa myös sanoma ja herättää ajatuksia, toisin kuin monissa vielä rajummissa kidutus- ja slasher-leffoissa.

Hazel kirjoitti:Tässä oli kuitenkin hyvää yritystä kertoa myös sanoma ja herättää ajatuksia, toisin kuin monissa vielä rajummissa kidutus- ja slasher-leffoissa.

Ihan totta. Uhri/marttyyriteema oli tosi mielenkiintoinen, mutta harmitti, ettei sitä kehitelty yhtään pidemmälle. Lempikohtaukseni olikin, kun hullu pääpahis selitti, mistä on kyse ennen kuin nuo lopun karmeudet alkoivat. Harmi, että se jäi leffan ainoaksi sanallisesti vaikuttavaksi osioksi.

On kyllä tosiaan taiteen kannalta aika ongelmallista jos todellisuuden sotkee fiktioon. Sehän tarkoittaa myös sitä, ettei kykene tarkastelemaan teosta käsitteellisellä ja symbolisella tasolla - teoksen viesti, se mitä halutaan sanoa, karkaa silloin ulottumattomiin.

Toisaalta toki on olemassa näitäkin keskusteluja, että mitä väkivallan estetisoiminen tekee väkivallalle. Keskustelu jotaa nopeasti juuri väärille urille, eli juuri tuohon väärään olettamukseen että taide on todellisuuden jäljennös ja että kaikki kuulijat/katsojat tulkitsevat sen todellisuudeksi. Mutta sotaelokuvien kohdalla on keskusteltu myös niiden perimmäisestä sanomasta. Moni viestiltään sodanvastaisen elokuvan on katsottu kuienkin kuvaavan sodan visuaalisesti niin vaikuttavana/komeana/kauniina, että koko tarinaan kirjoitettu pasifismi kääntyy joksikin ihan muuksi.

Ja sitten on esimerkiksi tapaus Kissantappovideo, jonka kohdalla kysymykset ja vastaukset lakkaavat olemasta yksinkertaisia.

Mutta Ihme_Miehelle toteasin kaikesta edellisestä huolimatta, että edellä mainitut ja muut näkökannat ovat sivuseikka, eivätkä ei poista sitä tosiasiaa, että ad hominem, henkilöön kohdistuvan oletuksen tekeminen käsitteellisen tekstin perusteella, on niin karkea argumentaatio- ja ajatusvirhe, että metsään menee täydellä rytinällä.

Violette kirjoitti:

Aancon kirjoitti:Minä tykkään katsoa homoaiheisia elokuvia. Tekeekö se minusta homon?

Menisit hoitoon.

Onko pakko jos ei halua?

ta1ja kirjoitti:Mutta Ihme_Miehelle toteasin kaikesta edellisestä huolimatta, että edellä mainitut ja muut näkökannat ovat sivuseikka, eivätkä ei poista sitä tosiasiaa, että ad hominem, henkilöön kohdistuvan oletuksen tekeminen käsitteellisen tekstin perusteella, on niin karkea argumentaatio- ja ajatusvirhe, että metsään menee täydellä rytinällä.

Juuri näin. Ja jos tää menee liian monimutkaiseksi, niin yleensä ihan jo foorumien säännöt kieltävät henkilökohtaisuuksiin menemisen.

Nehaka kirjoitti:

Ihme_Mies kirjoitti: Olisikohan joku tehnyt sitten vaikka raiskauselokuvia, joita voisin "normaalisti" arvioida ja pohtia niiden sisältöä....

Nehaka kirjoitti:Katsopas, kun elokuvat ovat fiktiota.

Juku, ihanko totta. Forumin "älyllinen kerma" on jostain saanut päähänsä, että minä sotken fiktion todellisuuteen... ja missähän kohti kirjoituksiani noin tapahtuu?

Nehaka kirjoitti: Se tarkoittaa, että niissä näytetyt asiat eivät tapahdu oikeasti vaan ovat näyteltyjä. Elokuvissa on yleensä myös jonkinlainen sanoma, jota voidaan välittää katsojalle järkyttävilläkin keinoilla.

Viestistäsi, joka sai niskakarvani pystyyn, välittyy selvästi, että pääasia on se "ihastuttava ja vieläpä mahdollisimman visuaalinen kidutus", eikä mikään sanoma, jonka välittäminen varmasti onnistuisi aivan hyvin ilman ns. "mässäilyä". Tässä sairaassa yhteiskunnassammehan yletöntä, sairasta väkivaltaakin käytetään markkinointikeinona, mutta kaikkeahan voi väittää "perustelluksi" elokuvan ilmaisuvapauden nimissä. No, eipä huvita tästä(kään) aiheesta enempää kirjoittaa tahallisen väärinymmärtämisen, aliarvioimisen, täysin väärässä paikassa käytetyn puujalka-huumorin ym. takia.

Heippa vaan.

^ Olisin kyllä toivonut, että olisit vähän avannut tuota ajattelutapaasi. Onko esimerkiksi hieno ja mahtipontinen sotaleffa sairas? Tai elokuva, joka saa ihmisen itkemään hahmojen traagista kohtaloa? Entäpä "tavallinen" väkivalta, esim. hienot taistelukohtaukset action-leffoissa? Vai koskeeko tuo katsojan sairaaksi kutsuminen vain joitain tiettyjä elokuvan lajeja?

Ihme_Mies kirjoitti: No, eipä huvita tästä(kään) aiheesta enempää kirjoittaa tahallisen väärinymmärtämisen, aliarvioimisen, täysin väärässä paikassa käytetyn puujalka-huumorin ym. takia.

Heippa vaan.

Minusta on aika naurettavaa alkaa heitellä tällaisia uhrikortteja, kun on itse aloittanut keskustelun kutsumalla toista vinksahtaneeksi. Jos ei halua osakseen aliarvioimista, kannattaa yrittää keskustella asioista eikä mennä henkilökohtaisuuksiin.

edit. Margot ehti väliin sanomaan asioita, mitä itsekin olin kirjoittamassa. Minäkin kuulisin mielelläni perusteluja ja määrittelyjä soveliaalle viihteelle. Keskustelen taiteen ja viihteen rajoista mielelläni.

Joo, tuossa on kyllä pointtia, että ei kannata arvioida toisia ihmisiä vinksahtaneiksi, jos ei halua herättää reaktioita. Toivottavasti ymmärrät, miten loukkaavaa tuollainen on kohteen mielestä. Satun tuntemaan Nehakan erittäin hyvin ja mullekin tuli vähän paha mieli siitä, että joku tuntematon kehtaa väittää tuollaista ihmisestä, joka ei koskaan tee mitään pahaa kenellekään. Ei voi heilutella kiusauskorttia, jos on ensin itse sortunut henkilökohtaisuuksiin menemiseen.

Ihme_Mies kirjoitti:on jostain saanut päähänsä, että minä sotken fiktion todellisuuteen... ja missähän kohti kirjoituksiani noin tapahtuu?.

Ehkä ei kannattaisi tosiaankaan ripotella tuhkaa päälleen ja loukkaantua marttyyriksi, sillä kyllä oma kommentointityylisi oli sävyltään kaikkea mistä nyt koet kärsiväsi: ilkeä, ylhäältä katsova ja aliarvoiva. Lisäksi siinä kyllä sotkettiin fiktio todelliseen elämään. Sanoithan:

Ihme_Mies kirjoitti:Kaksi asiaa:
1. Toivottavasti kaltaisesi pahasti vinksahtanut ihminen ei koskaan liikuskele kilometriä lähempänä meikäläistä.
2. Hae apua -pian.

- tosi vaikea tuota kenekään ulkopuolisenkaan on muuksi kuin henkilökohtaisuudeksi tulkita.

Ihme_Mies kirjoitti:Tässä sairaassa yhteiskunnassammehan yletöntä, sairasta väkivaltaakin käytetään markkinointikeinona, mutta kaikkeahan voi väittää "perustelluksi" elokuvan ilmaisuvapauden nimissä.

Tästä voisi kyllä keskustella, asiassa on tietenkin tämäkin puolensa. Itse kyllä olen taipuvainen ajattelemaan, että historiallisessa katsannossa raakaan väkivaltaan, sen esittämiseen symbolisesti tai suoraan ja sen avulla asioiden markkinointiin suhtaudutaan yhä kriittisemmin. En siis tiedä onko juuri tämä aikamme erityisen "sairas".

^ Samaa mieltä tuosta viimeisestä. Ei siitä nyt niin kovin kauan ole, kun julkiset teloitukset olivat viihdettä. Nykyään ei kai yhdessäkään sivistysvaltiossa tapahdu tuollaista, että kansa kokoontuisi katselemaan ihan oikeaa väkivaltaa ja kuolemaa kuin suurtakin viihdettä?