Viisukuppila

Hyvää matkaa Aintsulle! Pidä hauskaa ja tule ehjänä takaisin.

Kiitos paljon! Yritetään kovasti!

Mahtavaa, että Aintsu saa toteuttaa unelmansa! Upeaa reissua!

Onhan tämä aika huikeaa. Kiitos sullekin!

Mahtavaa Aintsu! Ota paljon kuvia ja hyvää matkaa!

Kamera tulee kyllä varmasti olemaan kovassa käytössä!

Oikein mukavaa matka Aintsulle!

Itse lähden maanantaina kolmen päivän työmatkalle Gdanskiin. Toivottavasti sää on mukava, kun tällä kertaa jää vähän enemmän omaakin aikaa, viimeisenä päivänä kun ei ole mitään varsinaista työtehtävää vaan pelkästään paluulento iltapäivällä. Tosi kätevää, kun Turusta pääsee suoralla lennolla Gdanskiin, tulee nyt sitten testattua WizzAirin kone ja ennen muuta tuo Turun kentän hienosti kakkosterminaaliksi kutsuttu kamala varastorakennus.

Minä lähden ylihuomenna Wieniin Ja sieltä Ljubljanaan Ja ja ja Zagrebiin ja Sarajevoon ja Splitiin ja kaikkea. Nyt on kyllä jo niin lähtöfiilis, että minun on vaikea pysyä pöksyissäni. No, siellä lienee sitten sen verran lämpöinen, etteivät ne pöksyt välttämättä edes ole tarpeen.

^ Ikimuistoista reissua teidänkin porukalle!

^^Olen kade. Balkan. Mutta oikein onnistunutta ja ihanaa matkaa!

Savonlinja oy järjestää bussireissuja LPR:sta Viipuriin ja Pietariin, ja mie ajattelin osallistua päivän matkalle Viipuriin, jossa ollaan 7h Viipurissa, mutta matka maksaisi 82€, josta viisumi 72€, ja se on miusta vähän liian paljon. Tosi ärsyttävää maksaa 72€ pelkästä matkustusasiakirjasta, jolla saa matkustaaVenäjälle vain kerran meno-paluu. Sitä varten pitää lisäksi toimittaa alle 6kk vanha passikuva, siitäkin tulee lisämaksua. Iskäni oli sitä mieltä, ettei ehkä kannata mennä, koska hänen mielestään Viipuri ei ole kovin hohdokas kaupunki. Mieluumin menen sitten myöhemmin syksyllä Pietariin, ja olen siellä pari yötä, kun silloin joutuu saman viisumimaksun suorittamaan.

No niin, nyt olen kotiutunut Gdanskiin suuntautuneelta työmatkaltani. Gdansk oli todella kiva kaupunki ja onneksi tällä kertaa jäi reilusti vapaa-aikaakin kaupunkiin tutustumiseen. Sää ei kyllä ollut kehuttava: kaksi päivää täysin pilvisiä ja ajoittain sateisia, ukkostakin yöllä. Lämpötila oli noin 16 astetta, mikä kosteuteen yhdistettynä tuntui aika kalsalta. Onneksi tänään aamulla aurinko alkoi paistaa Gdanskissakin (rintamalinja meni aika lähellä, koska Varsovassa oli ollut hellettä myös edeltävinä päivinä), kun aamupäivä oli pelkkää omaa aikaa kaupungilla ennen paluulentoa. Tuonne(kin) haluan myös lomailemaan! Puolalaista ruokaa tuli syötyä kiitettävästi.

Matkan aikana oli tullut syksyn Bakun matkaa koskevaa ei-niin-kivaa sähköpostia Air Balticilta. Ovat peruuttaneet syyskuun lennot Riiasta Bakuun eli meillekin tulee nyt sitten eteen uusien lentoyhteyksien etsintä. Alustavasti katsoin, että paras vaihtoehto on Turkish Airlinesin lento Istanbulin kautta. Samalla voisi siirtää matkaa lokakuun puolelle, kun onneksi emme ole vielä viisumihakemuksia jättäneet. Pidän Air Balticista sen Turku-Riika-yhteyden vuoksi, mutta kieltämättä yhtiön varsin lyhytjänteinen lentojen aloitus- ja peruutuskäytäntö on älyttömän ärsyttävää. Nytkin olisi ollut tosi kurjaa, jos olisimme jo aloittaneet viisumien hankintaprosessin. Sitten vain odottelen rahojen palautusta Air Balticilta.

Leonardo kirjoitti:Tosi kätevää, kun Turusta pääsee suoralla lennolla Gdanskiin, tulee nyt sitten testattua WizzAirin kone ja ennen muuta tuo Turun kentän hienosti kakkosterminaaliksi kutsuttu kamala varastorakennus.

Ai niin, suora lento oli oikeasti aivan mahtavan kätevä ja Wizzair kaikin puolin hyvä kokemus. Tuo Turun kakkosterminaali vain oli oikeastaan vielä kamalampi kuin osasin kuvitellakaan. Ei ikinä uskoisi, että Suomesta voi tuollaista "terminaalia" löytyäkään. Ymmärrän, että kuuluu osana halpalentokonseptiin, mutta kun ero on niin valtava verrattuna esim. Gdanskiin, jossa yhtiön lennot lähtevät samasta uutuuttaan hohtavasta terminaalista kuin kaikkien muidenkin yhtiöiden koneet. Toivottavasti Turkuun tulevat ulkomaalaisetkin ymmärtävät tuon halpalentokonseptin, etteivät ihan pöyristy, mihin neuvostoaikaan sitä palaavatkaan. Voisi sen ladon nyt edes pintamaalata. Nyt rappaukset tippuvat, maalit hilseilevät ja kaikki kyltit ovat kuin vuosikymmenten takaa. Kokemus se tämäkin.

Onko kukaan täällä koskaan hankkinut Turkkiin viisumia? Mietin, että kuinkakohan kauan viisumihakemuksen käsittely kestää

^ Ei sinne ainakaan vuonna 2009 tarvinnut viisumia, kun Bulgariasta sinne mentiin.

^^Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia Turkkiin matkan kestäessä alle 90 vuorokautta. Mikäli matka kestää pidempään, rupeat sitä tarvitsemaankin.

Monen muun maan kansalaiset tarvitsevat jo lyhyeenkin matkaan viisumin, suomalaiset siis eivät.

Olen ollut Turkissa, mutta viisumia en ole hankkinut

Minä lähden äitini ja veljeni kanssa loppukesästä/alkusyksystä joko Tbilisiin tai Ljubljanaan - tai ehkä jonnekin muualle, jos parempia ideoita kehittyy. Ihan vain pitkä viikonloppu

Lähden myös näillä näkymin Utölle viikonlopuksi ensi viikonloppuna, jos saan aikaiseksi ostaa / löydän halvat lennot. Perinteinen sukumatka

Juu, tiedän ettei sinne normaalisti tarvitse viisumia, mutta tarkoitus on siis asua ja opiskella siellä tuota 3 kuukautta pidempään

Tämä poika menee huomenna viikoksi Tiroliin, lähinnä vaeltelemaan ynnä vanhoja asioita äimistelemään. Käyty on jo viime vuonna, mutta heti oli hinku takaisin.

Huomenna sitten toivon mukaan siellä.

Bakun matkan uudet kuviot ovat nyt kunnossa. Matkamme siirtyi lokakuun alkuun ja lennot ovat nyt Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Lopputuloksena oikeastaan ihan hyvä, että Air Baltic perui lentonsa. TK:n lentojen aikataulu on molempiin suuntiin hieman parempi eikä hintakaan ollut kuin hieman yli 50 euroa/hlö kalliimpi. Sen säästää, kun tarvitaan yksi hotelliyö vähemmän, vaikka perillä ollaan yhtä monta päivää. Saapuminen kun on aamuviideltä puoli yhden yöllä sijaan.

Nyt voisi vähitellen ryhtyä viisuminhankintaprosessiin. Air Baltic voisi sitten puolestaan palauttaa peruttujen lentojensa rahat mahdollisimman pian...

Tuohan kuulostaa melkein meitin viisumatkalta paitsi että välissä ostettiin vielä air Rossijan lennot, jotka kanssa peruttiin ja hinta nousi enemmän. Mutta turkkilainen lentoyhtiö oli hyvä ja Istanbulin vaihot suju melkein mutkitta. Ainoa mikä oikeastaan tökki oli se, että Istanbulissa vaihtaessa läpivalaisu ja paluumatkalla jonoa, mutta senkin kanssa kyllä eli ihan hyvin.

En tiedä minne tämä kuuluu, mutta minkälainen kaupunki on Budapest?

Todennäköisesti muutan kuukaudeksi sinne tällä viikolla töitten merkeissä, mahdollisesti pitempään. Aluksi nyt vain tuo kuukausi.

Aintsuuuuu! Kaikki odottaa jo

^^Mun mielestä Budapest on ehdottomasti yksi maailman kivoimmista kaupungeista! Yritän aina sanoa että sinne kannattaa lähteä paljon mieluummin kuin esimerkiksi Pariisiin! (joskin palvelu on vähän niin ja näin)

Ticoshay kirjoitti:Aintsuuuuu! Kaikki odottaa jo

No siinä tapauksessa pitänee kai ryhdistäytyä ja kertoa jotain New Yorkin -reissusta, vaikka aivotoiminta on vieläkin aika kuollutta jetlagin takia. Varoitus, tästä tulee piiiiitkä sepustus!

Lähdimme siis parhaan ystäväni kanssa matkaan 28. kesäkuuta. Kyseessä oli ystäväni ensimmäinen kerta lentokoneen kyydissä, mikä toi pienen extrajännitysmomentin. Kaikki sujui kuitenkin vallan mainiosti ja olimme perillä JFK:llä jopa etuajassa. Saavuimme New Yorkiin klo 15:50 paikallista aikaa. Emme edes yrittäneet saada kentältä taksia, vaan matkasimme AirTrainin ja metron avulla Manhattanille. Hotellimme oli nimeltään Chelsea Lodge ja se sijaitsi yllättäen Chelsean kaupunginosassa. Alueena Chelsea oli rauhallinen ja viihtyisä vanhojen talojensa ansiosta. Myös sateenkaariväki viihtyi siellä.

Pääsin heti matkalla hotellille tekemään tuttavuutta paikallisen poliisisedän kanssa. Emme oikein tienneet, mihin suuntaan mennä, joten kysyin neuvoa. Poliisi piti meitä ihan sekopäisinä, kun halusimme kävellä "huimat" 14 korttelia (eli vähän yli kilometrin...) "Really?", pollari kysyi ihan vilpittömästi. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt matkustaa vielä yksi pysäkinväli metrolla ennemmin kuin kävellä. Kerroin, että meillä Suomessa on totuttu pitkiinkin välimatkoihin ja poliisi kysyi, pitäisikö hänenkin Suomessa paikasta toiseen. Taisi olla hieman laiska tapaus.

Kävelyä tulikin harrastettua ihan mielettömästi reissun aikana, joskus jopa parikymmentä kilometriä päivän mittaan. Taksia emme käyttäneet kertaakaan, mutta metro oli kätevyytensä vuoksi myös kovassa käytössä. Täytyy tosin myöntää, että meni jonkin aikaa ennen kuin opimme tulkitsemaan metrokarttaa. Pari kertaa menimme väärään junaankin, mutta sattuuhan noita.

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä meillä oli John Lennon -teema, koska ystäväni on suuri fani. Suuntasimme luonnollisestikin Dakotalle ja Strawberry Fieldsiin Central Parkiin. Siellä tulikin käytyä useampaan kertaan päivien mittaan, kun sijainti on niin hyvä ja keskeinen. Täytyy myöntää, että tuntui julmalta ja koskettavalta seistä muistomerkin luona. Aamutuimaan saimme olla ihan rauhassa kunnioittamassa Johnin muistoa, mutta iltapäivisin Strawberry Fieldsissä kävi kova vilske ja kaiken maailman krääsän kaupustelijoita sekä (surkeita) katusoittajia parveili siellä.

Vietin Nykissä 25-vuotissynttäreitäni, jolloin teimme asioita, jotka minua kiinnostivat. Halusin China Towniin ja sinne mentiin. Tunnelma oli yllättävän autenttinen. Ihmiset puhuivat meille kadulla ja kaupoissa kiinaa aivan kuin olettaen, että ymmärtäisimme kaiken. Toki. Ravintolan löytäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi! Olin jotenkin kuvitellut, että niitä olisi kuin sieniä sateella, mutta China Townissa olikin eniten kaikenlaisia kauneushoitoloita. Pinnallista väkeä. Lopulta löysimme oikein edullisen ja hyvän ruokapaikan, jossa sain tosin pistää peliin kaiken kielitaitoni, jotta ymmärsin mitä tarjoilija meille sanoi.

Tämä kuulostaa ehkä tosi rasistiselta, mutta minulla oli SUURIA vaikeuksia kommunikoida afroamerikkalaisten kanssa. Heitä oli paljon töissä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. En tajua, puhuvatko he jotenkin erityyppistä murretta, mutta en oikeasti meinannut ymmärtää heidän puhettaan... Se oli pelkkää hiljaista muminaa, mitä en voi sietää. Pahinta oli, että kun en ymmärtänyt jotain, he suhtautuivat tosi tympeästi ja sitten rupesivat huutamaan. Ihan kuin virheiden tekeminen ei olisi sallittua. Tietysti vastaan tuli muutamia asiallisiakin tapauksia, mutta suurin osa oli kyllä ihmeen jöröä väkeä.

Sain onneksi myös paljon positiivisiakin kokemuksia. Kaduilla vastaan tulleet tavalliset ihmiset olivat avuliaita ja kysyivät meiltä, olimmeko eksyneet, jos pysähdyimme hetkeksi jumittamaan johonkin kadunkulmaan. Lisäksi minulta pyydettiin anteeksi, vaikka itse saatoin seistä jonkun tiellä. Se oli virkistävää. Saimme ystäväni kanssa myös huomiota monilta tummahipiäisiltä miehiltä. Kaipa näytimme niin eksoottisilta, kun olemme tällaisia melko vaaleita. Yksi myyjä olisi kovasti halunnut viedä meitä drinkeillekin. Ei menty.

Pidin myös newyorkilaisten tavasta suhtautua eläimiin. Koiria oli paljon ja ne saivatkin olla lähes kaikkialla. Kakat kerättiin AINA maasta, eivätkä koirat riehuneet tai säheltäneet. Kuitenkin, amerikkalaisessa yhteiskunnassa on vielä paljon takapajuisuutta, mitä eläinten hyvinvointiin tulee. Osa koirista oli selvästi vammaisia, Suomessa vastaavat yksilöt olisi jo viety piikille. Ystävääni lainaten, koirien takakulmaukset olivat liian suoria. Joissakin eläinkaupoissa myydään lisäksi edelleen pentutehtaista peräisin olevia koiria. Pahinta on, etteivät kaikki ilmeisesti tiedä asiasta (tai sitten eivät välitä), koska monet ohikulkijat pysähtyivät lässyttämään näyteikkunassa olleille pennuille. Onneksi eräänä päivänä tuon kaupan edessä pidettiin mielenosoitusta, joten jotkut sentään tiedostavat ongelman!
Akvaristina pidin sitä myös järkyttävänä, että toisessa eläinkaupassa myytiin taistelukaloja minikokoisissa, pyöreissä lasimaljoissa. Muut kalat olivat kyllä ihan kunnollisissa akvaarioissa, mutta tuo oli silkkaa julmuutta. Kaiken lisäksi kyseinen liike vielä mainosti olevansa eläinystävällinen, koska he eivät myy koiranpentuja. Ovat ne kalatkin ihan yhtä arvokkaita eläimiä!

Nämä olivatkin onneksi ainoat negatiiviset asiat matkassani, sillä muuten se oli aivan mahtava! Auringonpaiste ja helle hellivät meitä koko matkan ajan, mikä oli aivan ihanaa. Näimme myös todella kaikkea mielenkiintoista ja ilmaiseksikin! Suosittelen Staten Island Ferryä, joka matkaa Manhattanin eteläkärjestä Staten Islandille. Lautalta on upeat näkymät ja Vapaudenpatsaankin pääsee bongaamaan ihan tarpeeksi läheltä. Vapaudenpatsaalle olisi päässyt erillisellä, maksullisella lautalla, mutta ei meitä kiinnostanut se niin paljon.

Monet "pakolliset" turistikohteet tulikin nähtyä ihan vain ohitse kävelemällä. Näitä olivat tuon keskuspuiston ohella WTC-rauniot, Madison Square Garden, Times Square, Broadway sekä Empire State Building. Manhattan Bridgeä pitkin kävellessä Brooklynin puolelle pääsi myös näkemään ihan huikeita maisemia. Meidän oli tarkoitus kulkea myös Brooklyn Bridgellä, mutta se jäi väliin. Staten Islandillekin pääsi siis lautalla matkustamaan ihan ilmaiseksi, joten toki sielläkin tuli tutkittua ympäristöä.
Huikeimpia kokemuksia oli kyllä High Line. Se on entinen kilometrin mittainen junarata, josta on maisemoitu ihana, puistomainen kävelyreitti. Löysimme sinne aivan sattumalta, mutta onneksi löysimme! Välillä tuntui jopa siltä kuin olisi kävellyt metsässä, eikä keskellä suurkaupunkia. Ihmiset tulivat sinne viihtymään, hengaamaan ja syömään. Jopa jazz-yhtye soitti siellä ja joku hillbilly. Ei meillä Suomessa vaan!

Vietimme myös Yhdysvaltain kansallispäivää 4th of Julyta paikan päällä. Oli kiehtovaa seurata, miten paikalliset sitä juhlivat. Ihmiset olivat pukeutuneet tähtilipun väreihin ja Central Park tulvi populaa. Olimme siellä piknikillä ja huomionarvoista oli, että KUKAAN ei örveltänyt. Jenkeissähän on kiellettyä ryypiskellä julkisesti, mutta kaipa jotkut sitä silti harrastavat. Kansallispäivä oli kuitenkin ilmiselvästi perhejuhla, lapset olivat mukana ja kaikilla oli hyvä tunnelma. Tykkäsin!

Yllätyin siitä, miten pienellä budjetilla reissussa pärjäsi. Minulle jäi itse asiassa vielä dollareita jäljelle, pitänee käydä vaihtamassa ne takaisin euroiksi. Ruoka ja kaupan elintarvikkeet eivät maksaneet Suomeen verrattuina paljon p*skaakaan, puhumattakaan vaatteista. Kauheasti en niitä shoppaillut, mutta parit t-paidat tuli hankittua ihan überhalvalla. Rakastuin vaateliikkeeseen nimeltä Strawberry, K-Mart oli myös hyvä, vaikka monen muodikkaan ihmisen mielestä varmaan ihan taviskauppa.

Kulttuuria harrastimme sen verran, että kävimme Metropolitan Museum of Artissa (MUUMIOT! Egypti! Muinainen Kreikka ja Rooma! Maalauksia! ) ja luonnonhistoriallisessa museossa. Siellä tietysti vetonaulana olivat aidot dinosaurusten luurangot. Koska olemme eläinystäviä, kävimme myös Coney Islandilla akvaariossa ja Bronxin eläintarhassa. Varsinkin jälkimmäiseen suosittelen tutustumaan lämpimästi! Oli todella mielenkiintoista päästä kokemaan New Yorkin eri kaupunginosia. Bronx oli selvästi vähän "ghettomaisempi" ja latinopainotteisempi alue, kun taas Coney Island huvipuistoineen ja hiekkarantoineen toi mieleen jonkin etelän lomakohteen. Heitin siellä vihdoinkin talviturkkini.

Vietimme "isossa omenassa" 10 yötä. Se riitti vallan mainiosti, ehdimme näkemään niin paljon kaikkea, eikä tuntunut että mitään tärkeää olisi jäänyt pois. Hotellissa saattoi muuten olla lutikoita! Sain kroppaani joitain epämääräisiä paiseita yön jälkeen, joten nyt kaikki kankaiset matkatavarani ovat pakkasessa. Sen pitäisi tehdä mahdollisista luteista selvää!

Lähdimme maanantaina paikallista aikaa yhdentoista maissa takaisin JFK:lle. Annan kyllä risuja siitä, että odotustilassa ennen check-iniä ei ollut lainkaan tuoleja. Palvelu oli taas mitä oli, mutta heti päästyämme Finnairin tiskille, saimme asiallista kohtelua, nimittäin suomalaisilta virkailijoilta. Siinä vaiheessa aloin kieltämättä olla jo vähän kypsä koko Jenkkilään ja halusin jo päästä kotiin. Paluumatka sujuikin tosi sutjakkaasti ja onneksi ystäväni isä haki meidät lentokentältä. Minä tietysti vielä matkustin Helsingistä bussilla Kotkaan ja olin vihdoin sitten kotona valvottuani reippaasti ylivuorokauden. Onneksi sain viime yönä vähän kuitattua univelkoja, mutta kyllä yhä tuntuu siltä, etten vielä ole täydessä kuosissa. Kai se tästä vähitellen.

Kuten nimiErkki blackburn sanoisi, ihan tajuttoman pitkä viesti. Mutta toivottavasti edes osa siitä oli täyttä asiaa ja olisin voinut horista aiheesta vielä tuntikausia. Lähtisin ehdottomasti Nykiin takaisin koska vaan, itse asiassa sovimme ystäväni kanssa, että jonakin päivänä palaamme. New Yorkilla on vielä paljon annettavaa!

^ Kiitos hienosta matkakertomuksesta Aintsulle! Pakko päästä Nykiin!

Toivottavasti sunkin unelma vielä toteutuu! Täytyy kyllä sanoa, että voin suositella New Yorkia matkakohteena ihan kaikille. Jokaiselle löytyy sieltä varmasti jotain kiinnostavaa! Ja jos joku ahdistuu ihmismassoista, niitäkin pystyy välttelemään ihan hyvin. Välillä itsekin unohdin tallaavani miljoonakaupungin katuja, kun liikkui vähän rauhallisemmilla alueilla.

Kiitos Aintsu pitkästä ja mielenkiintoisesta raportista! Lutikat!

Yhdysvalloissa tosiaan saa sekä maailman parasta että huonointa asiakaspalvelua, ja aika vähän mitään siltä väliltä

Istanbul puolestaan oli asiakaspalvelun osalta käytännössä kuin Yhdysvallat huonoimmillaan. Ja silti olen menossa sinne vielä toisenkin kerran tänä vuonna

Kiitos Aintsu ja nimenomaan siitä, että kerroit pitemmän kaavan mukaan. Tekstisi seurassa olisi viihtynyt vaikka ois pitempikin ollut!

UFOPOLI kirjoitti:Yhdysvalloissa tosiaan saa sekä maailman parasta että huonointa asiakaspalvelua, ja aika vähän mitään siltä väliltä

Helpottavaa, että jollakulla toisella on samoja kokemuksia! Välillä rupesimme ystäväni kanssa miettimään, oliko vika meissä.

Kollega kirjoitti:Kiitos Aintsu ja nimenomaan siitä, että kerroit pitemmän kaavan mukaan. Tekstisi seurassa olisi viihtynyt vaikka ois pitempikin ollut!

Kiva kuulla! Mielelläni turisen aiheesta kyllä lisääkin.