Viisukuppila

^Kiitos, pidetään vinkit mielessä - ja ollaan varovaisia.

Piipahdin tänään turistina entisessä koti-, nykyisessä naapurikaupungissani Nokialla. Kaikki oli niinkuin ennenkin Myös kuumuus. Aikoinaan Nokialla asuessani aina kesäisin Tampereelle mennessäni tuntui että siirryn kylmemmälle seudulle, ja bussista takaisin Nokian kamaralle astuessani tuntui että sulan siihen pisteeseen. Jouduinkin hieman strippaamaan, ja harmittelin että olin valinnut jalkineeksi tennarintapaiset enkä sandaaleja. Nokian koivut olivat monet jo kellanruskeita, kun ne Tampereella ovat vielä ihan meheviä.

Oletin, että edes sen verran olisi muutosta tapahtunut, että purettavaksi määrätyn Pirkkalaistorin apteekin kohdalla olisi vain monttu, mutta eiväthän hitaat hämäläiset sellaista olleet saaneet aikaan. Keskustelin rakennuksen ikkunoista apteekin tarroja poistamassa olevan henkilön kanssa, hän sanoi että se puretaankin vasta kahden vuoden päästä, ja että jotkut esittävät sen suojeluakin arkkitehtonisesti arvokkaana kohteena. Tehnee siis Turut eli viivästyneet purut. Totesimme kumpikin pitävämme funkisarkkitehtuurista. Otin tästä silmääni miellyttävästä vanhasta tutusta rakennuksesta muutaman valokuvan, ja sitten kävin vielä terassilla nauttimassa pizzaa ja olutta ja rauhallista pikkukaupunkitunnelmaa.

Olipahan viikko! Ihana viikko! Köpis-Göteborg-Tukholma + Viking Linella takas Helsinkiin.

Humalaisen viikonlopun jälkeen oli aivan kamalaa herätä kolmelta yöllä maanantaina tekemään lähtöä lentokentälle, mutta lentokentät on ihania, joten eiku menox. Olin perillä Kööpenhaminassa puoli kahdeksalta aamulla, ja koska seuralaiseni oli tulossa paikalle vasta kuusi tuntia myöhemmin, lähdin seikkailemaan pitkin maita ja mantuja. Kiertelin ja kaartelin ja lopulta asetuin puistoon ottamaan puoliunitorkut ennen kuin lähdin takaisin kentälle, mistä löysimme tiemme seuralaiseni ystävien asunnolle, jonka saimme kokonaan käyttöömme, koska itse asukkaat olivat muualla. Illalla vielä syötiin ja käveltiin pimeässä kanaalien viertä, mikä oli aika romanttista. Vaikka ne kanaalit haisivatkin paikoittain - and I quote - kuolleille merenneidoille. Onneksi vain parissa paikassa.

Seuraavana päivänä matkasimme junalla Göteborgiin, missä olin seuralaiseni lapsi. Ainakin ratikkalippujen mukaan. Aikuisen lipulla sai kuljettaa mukanaan 1-3 alle 20-vuotiasta "lasta". Tuli ainakin halvaksi. Göteborgissa yövyimme hotellissa kaksi yötä. Ainoan matkustusvapaan päivän siellä vietimme meren rannalla helteisessä säässä. Aurinkorasvan olisi ehkä voinut ostaa. Iho protestoi. Göteborgissa oli paljon kaikkea kivaa, mutten juuri nyt yhtään muista mitä. Puistoja oli paljon ja niissä oli kiva vain olla kaksistaan ja puhua asioista ja syödä ja juoda.

Sitten matkattiinkin jo junalla Tukholmaan, jossa hostellimajoitus. Kiertelimme ja söimme koko helvetin ajan jäätelöä. Niinku Göteborgissakin. Perjantaina lähdimme ulos, ja päädyimme Paradise-klubille, jossa soitettiin MF-tyrkkyjä ja euroviisuja suurissa määrin. Aijaijai kun oli hauskaa!

Sitten olikin enää Viking Line, jossa karaoke loppui hävyttömän aikaisin. Onneksi jostain pubista löytyi mageeääninen nainen laulamassa ja soittamassa kitaraa. Jotain Pink Floydia ja sen semmosta se lauleskeli. Ja Johnny Cashia. Tykkäsin, vaikka tunnistin ehkä yhden biisin. Sitä kuunneltiin siinä ennen nukkumaanmenoa, ja tänä aamuna oli krapula.

Eilen Viikkarin buffet ja tänä aamuna Fazerin aamiaisbuffet, ja nyt nälkä. Lyökää joku mua.

Säästä sen verran, että kaikkialla oli HELLE. Perse märkänä siellä viiletettiin. Hyvä tuuri!

Oli ihanaa.

^kuulostaa hauskalta! Minäkin haluaisin käydä Köpiksessä/Göteborgissa.

Täällä on varmasti paljon Turkissa olleita, joten kyselen mistä paikoista ihmiset ovat tykänneet? Suunnittelen tässä ohjelmaa puolentoista viikon kierrokselle, mutta mielenkiintoisia paikkoja on niin paljon! (ja ei saa vastata Alanya tai mikään muukaan rantalomakohde, jonne pääsee pakettimatkalla )

Mä olen ollut vaan Istanbulissa ja se on ainakin ihan huippupaikka! Yllätti toden teolla! Itseäni kiinnostaisi eniten Cappadocia, joka on vanhoine luola-asumuksineen maailmanperintökohde Jossain siellä keski-Turkissa

Mä ostin just vahingossa lennot Koreaan lokakuulle. Hups. No kai siellä vajaan viikon lomailee.

Olen täydellisen rakastunut - Ruotsiin. Olen aina pitänyt siitä, mutta eilen päättynyt viikon lomamatka Etelä-Ruotsissa oli kertakaikkiaan täydellinen. Ihania maisemia, auringon paistetta, upeita hiekkarantoja kilometritolkulla, mielenkiintoisia historiallisia linnoja ja kirkkoja. Skånessa tuntee olevansa jo oikeasti ulkomailla, niin erilaiset ovat maisemat kumpuilevine valtavine peltoineen, pyökkimetsineen, uskomattomine rantatöyräineen ja loputtomine hiekkarantoineen. Sää oli koko reissun erinomainen, aurinko paistoi ja oli hellettä (sunnuntaina yli 30 astetta), vasta eilen oli vähän viileämpää ja sadekuuroja matkalla Tukholmaan.

Ensimmäinen kohteemme Varberg oli ihastuttava pikkukaupunki länsirannikolla. Hotellimme oli satamassa aivan linnan ja kuuluisan merikylpylän lähellä, samalla kuitenkin kaupungion keskusta oli aivan vieressä. Rantaa seurailevaa kävelytietä oli kiva kävellä ilta-auringon paisteessa ihan tyynessä kesäilllassa. Jos olisi ollut pyörät mukana, olisi ollut kiva tehdä pidempikin lenkki.

Halmstad oli mukava kaupunki sekin, vaikka keskusta ei ihan meren äärellä ollutkaan, joen varrella sen sijaan. Tylösandin hiekkaranta oli todella upea. Halmstadin jälkeen matkalla etelään poikkesimme Kullenin niemelle (suurkiitos Roopelle erinomaisesta vinkistä, jota ilman olisi tämä yksi matkan kohokohdista jäänyt näkemättä ). Näkymät niemenkärjen majakan ympäriltä olivat uskomattomat, mahtavia kallioita ja matkalla sinne hienoja pyökkimetsiä.

Matkan pääkohde oli Ystad ja sen itäpuolinen Österlenin alue. Majapaikkamme oli puolitutun pitämä b&b-paikka Glemmingebrossa, josta teimme tutustumisretkiä niin Ystadin kaupunkiin, lähitienoon linnoihin ja kirkkoihin kuin Simrishamnin pittoreskiin pikkukaupunkiin, Sandhammarenin yli 20 km valkoisia hienonhienoja hiekkarantoja ja Kåsebergan muinaista kivilaivaa (Åles stenar), Stonehengen tyyppistä paikkaa unohtamatta. Niin ja merta, silmänkantamattomiin ihanaa merta...

Paluumatka suuntautui itärannikkoa pitkin, pysähdykset Furubodan kuumalla hiekkarannalla (uimatauko) ja Karlskronan mahtipontisessa laivastokaupungissa (lounastauko) ennen Kalmaria, jossa vielä yksi yö. Kalmarin linna oli todella vaikuttava rakennus (kiitos vinkistä ta1ja ), vaikka valitettavasti emme sisälle ehtineetkään emmekä myöskään Öölannin puolelle. Näkemistä on niin paljon, ettei yhdelle reissulle kannata liikaa ahnehtia - etenkin kun sää oli niin upea, että oli kiva viettää aikaa ihan siitä nauttien niin kaupungeissa kuin rannoilla.

Viimeinen matkapäivä oli lähinnä paluu Tukholmaan ja laivalle, joten epävakaisemmaksi muuttunut sääkään ei haitannut. Olisi toki sadekuuro voinut jäädä tulematta juuri Västervikissä, jonne poikkesimme lounaalle (sateenvarjot fiksusti autossa ). Söderköpingissä ihmettelimme vielä Götan kanavaa ja paikallisen jäätelöravintolan käsittämättömän laajaa omavalmisteisten jäätelöiden makukirjoa. Enpä ole ennen maistanut sahramijäätelöä - nyt olen, ja hyvää oli.

Todella hieno reissu, suosittelen lämpimästi niin länsirannikkoa kuin Skånea mielenkiintoisena lähimatkakohteena.

inomu kirjoitti:Täällä on varmasti paljon Turkissa olleita, joten kyselen mistä paikoista ihmiset ovat tykänneet?

Itse palasin juuri sunnuntaina Turkista ja en varmaan saisi vastata tähän, koska olin luxuspakettimatkalla, mutta vastaan silti pienimuotoisen lomastoorin kera. Olin ekaa kertaa aikoihin minkään matkanjärjestäjän pakettimatkalla, koska järjestään tykkään reissata omatoimisesti. Nyt halusin kuitenkin a) kuumuutta ja aurinkoa b) täydellistä, laiskaa rentoumista, en kohteiden himokiertelyä ja c) luxusluokan hotellia palveluineen. Turkki ja Nazar valikoituivat tähän tarkoitukseen tuttavien kovan kehunnan ja huokeahkon hinnan (jos verrataan Kreikan all inclusive-luxushotelleihin) vuoksi. Matkakohteena oli pieni Side, joka osoittautui oivaksi kohteeksi jo pelkästään sen takia, että se ei ollu suomalaisten valtaama Marmariksen tai Alanyan tapaan ja meitä useimmiten luultiinkin ruotsalaisiksi tai norjalaisiksi. Säät oli lois-ta-vat, eli +40 asteen korvilla pyöri. Viileimpänä päivänä oli n. +36, kuumimpana +42. Mitä kuumempi, sen parempi mun mielestä.

Käytiin viikon aikana kahdessa kaupungissa: Sidessä, tarkemmin vanhassa kaupungissa, joka oli kyllä aika turistikohde. Putiikkia ja ravintolaa kadunvarret täynnä ja ahdistelevia turkkilaismiehiä huutelemassa "look my friend":ään. Apollon temppeli, amfiteatteri ja muut rauniot olivat kyllä näkemisen arvoisia, ja auringonlasku oli ihana. Toinen paikka oli isompi, ei niin turistien valtaama Manavgatin kaupunki, jossa on Antalyan alueen suurin basaari. Basaari oli jänskä paikka tinkimisineen ja tyrkyttämisineen, samoin se kostea kuumuus siellä oli jotain niin mahtavaa, etten voi edes sanoin kuvailla.

Muuten vietettiin aikaa ihan vaan siellä meidän viiden tähden hotelliresortissa josta löytyi mm. 10000 neliömetrin kokoinen uima-allas, oma uimaranta ja miljoona palvelua, loistava all inclusive ja hyvä fiilis. Tykkäsin, rentouduin, rusketuin ja lihosin. Ja menen taatusti uudelleen joskus tuollaiselle "en tee muutakun makaan auringossa ja syön"-rentoutumislomalle kun taas olen sen tarpeessa.

Summa summarum: Siden alue oli kivaa, koska suomalaisia ei ollut juurikaan. Muun maalaisia turisteja etenkin Sidessä kyllä oli, Manavgat oli enemmän paikallisasuttu kaupunki. Aiemmin olen käynnyt Turkissa kerran, alle 1-vuotiaana Marmariksessa, joten sitä ei lasketa ja tää oli nyt eka kerta.

Täällä kyseltiin noista vapaaehtoistyöjutuista, niin linkkaan tämänkin, joka sopii kaikenikäisille:
http://www.ekomatkaajat.fi/

Passimme tulivat eilen takaisin Tukholmasta - Azerbaidžanin viisumeilla varustettuna! Reilun kuukauden kuluttua suuntana siis Baku.

Tiedustelisin Ruotsissa matkustelevilta, millä kielellä te siellä viestitte paikallisen väestön kanssa? Ruotsiksi, skandinaaviskaksi, englanniksi, kansainvälisellä elekielellä, jollain muulla, millä?

^Ruotsiksi, englanniksi ja joskus jopa suomeksi. En tiedä, mitä on skandinaaviska.

riksa[ kirjoitti:En tiedä, mitä on skandinaaviska.

Kirjastonhoitaja tietää (eli kaivaa vastauksen jostakin) .

Metsikselle: Plan näyttää hakevan nyt vapaaehtoisia.

http://www.plan.fi/fi-FI/tiedotteet/uut ... a-timoriin

Rousku kirjoitti:Tiedustelisin Ruotsissa matkustelevilta, millä kielellä te siellä viestitte paikallisen väestön kanssa? Ruotsiksi, skandinaaviskaksi, englanniksi, kansainvälisellä elekielellä, jollain muulla, millä?

Huomasin viime reissulla kykeneväni viestimään ruotsiksi (kun matkaseurani, jonka ruotsin kielen taito oli melko huono, aina sillä kielellä yritti ja melko usein jouduin sitten lopulta tulkkaamaan. Tosin siinä kun kaverini takelteli niin mulla oli aikaa miettiä tarkkaan sanottavani.) Varmaan yksin reissatessa käyttäisin silti englantia, se kun sujuu niin paljon helpommin ja miettimättä, ja käsittääkseni ei tuota useimmille ruotsalaisillekaan - ainakaan Tukholmassa, maaseudulla en ole käynyt - mitään vaikeuksia.

Pyrin aina Ruotsissa asioimaan ruotsiksi, koska rakastan sitä kieltä ja pääsen käyttämään sitä niin harvoin. Mun mielestä oli ihanaa käydä kaupassa kuin kuka tahansa ja tulla siellä ymmärretyksi. Sen sijaan se oli ärsyttävää, kun jotkut asiakaspalvelijat vaihtoivat kielen heti englanniksi, kun huomasivat etten ole ruotsinkielinen.

Ruotsissa käytän aina ruotsia, kun kerran sitä osaan. Skånessa tosin oli välillä vähän vaikeuksia ymmärtää, mutta niin on kuulemma muualta muuttaneilla äidinkielenään ruotsia puhuvillakin. Yhdellä linnakierroksella opas hauskuutti ryhmää kertomalla, että kun linna rakennettin, ei niillä seuduilla puhuttu vielä ruotsia - ja monet ovat hänen mukaansa sitä mieltä, ettei sitä puhuta siellä vieläkään. Tanskalaisvaikutteet ovat kyllä kieltämättä aika vahvat.

Skånessa ei haitannut, vaikka joku vaihtoikin kielen englantiin, mutta muuten olen Aintsun kanssa samaa mieltä, että ruotsalaisten asiakaspalvelijoiden tapa vaihtaa kieli hanakasti englantiin on suunnattoman ärsyttävää. Minä jatkan kyllä yleensä siinäkin tapauksessa ruotsilla.

Leonardo kirjoitti:mutta muuten olen Aintsun kanssa samaa mieltä, että ruotsalaisten asiakaspalvelijoiden tapa vaihtaa kieli hanakasti englantiin on suunnattoman ärsyttävää. Minä jatkan kyllä yleensä siinäkin tapauksessa ruotsilla.

Ai tuo on jokin ihan yleinenkin ilmiö? Helpottava tietää, ettei kielenvaihdos johtunut (pelkästään) kielitaitoni puutteesta.

Se on kyllä ärsyttävää, kun yrittää käyttää jotain vierasta kieltä ja sitten paikalliset vaihtaa englantiin! Kiinassa ei ollut onneksi sitä ongelmaa Latviasta en tiedä, sillä en ole kokeillut puhua vielä latviaa asiakaspalvelutilanteissa (paitsi kiitän kyllä latviaksi )

Aancon kirjoitti:Itseäni kiinnostaisi eniten Cappadocia, joka on vanhoine luola-asumuksineen maailmanperintökohde Jossain siellä keski-Turkissa

Jee, juuri palasin tuolta Kappadokiasta ja tukikohtana oli Göremen turistinen kylä. Maisemat on kyllä upeita tuolla alueella, ja itse nautin myös Ankaran ympäristön tasangoista, vaikka joillekin se voi olla aika tylsää maisemaa. Mutta Göremeä suosittelen ehdottomasti kaikille Turkkiin suuntaaville, upeaa oli ja kiitos Aanconille myös suosituksesta Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Nemrut-vuorta, joka on myös maailmanperintökohde.

^

Höh mun rahat ei riitä nykiin joten mun on pakko mennä jonnekkin lontooseen Okei no mä meen lokakuussa jonnekkin lämpimään äkkärillä ja sit uudeksvuodeks londoniin

Ticoshay kirjoitti:Höh mun rahat ei riitä nykiin joten mun on pakko mennä jonnekkin lontooseen

Lontooseen ei kyllä kannata mennä budjettimatkalle; mene mieluummin johonkin sellaiseen paikkaan, jossa jokainen yö ei ole lentolipun hintainen.

UFOPOLI kirjoitti:

Ticoshay kirjoitti:Höh mun rahat ei riitä nykiin joten mun on pakko mennä jonnekkin lontooseen

Lontooseen ei kyllä kannata mennä budjettimatkalle; mene mieluummin johonkin sellaiseen paikkaan, jossa jokainen yö ei ole lentolipun hintainen.

Me ollaan vaan 4 päivää lontoossa ja mulla on 1000 euloo shoppailurahaa mikä lie sit tuhat euroa punnissa onkaan. Nykissä mä ajattelin olla just joku 10 päivää ja sinne ainakin 2000 tonnia käyttörahaa Ens vuonna sit nykiin.

Mie tilasin itselleni Venäjän vuosiviisumin Saan sen lokakuun alussa, koska tilauksessa kestää 6viikkoa. Päätin sen hankkia, koska samalla paikkakunnalla asuva serkkunikin hommaa vuosiviisumin, jotta sitten voisi tankata auton Venäjällä, jossa bensa on puolet edullisempaa kuin Suomessa. kun hänen mielestään Suomessa polttoaine on ihan törkeän kallista, ettei sitä raaski ostaa. Hän laski, että jos kaksikin kertaa käy hakemassa bensat Venäjältä, niin siinä sitten tulee kompensoitua vuosiviisumin hinta, joka on 130€.

Itse meinaan sitten alkaa käydä Pietarissa ja Viipurissa, sinne menee Lappeenrannasta suomalainen linja-auto päivittäin.

Turkin kierros nyt tehty ja reitti oli seuraava: Istanbul - Ankara - Göreme - Kahramanmaraş - Nemrut-vuori - Şanlıurfa - Göreme - Ankara - Safranbolu - Istanbul. Göremen kansallispuistoa jo hehkutinkin ja auringonnousu Nemrutilla oli hieno kokemus, keskellä muinaisia patsaita. Yllättävä paikka oli Şanlıurfan pyhä kaupunki (Abraham syntyi siellä), todella erilainen meininki verrattuna Istanbuliin ja Ankaraan, tuli enemmän mieleen muu Lähi-itä kuin Turkki. Tykkäsin ja suosittelen visiittiä, ei ollut ainakaan muita turisteja pilaamassa tunnelmaa Ankarassa Atatürkin mausoleumi oli ainoa näkemisen arvoinen asia ja Safranbolu oli ihan nätti pikkukaupunki puutaloineen, itsekin sai asua sellaisessa Göremessä asuminen taas tapahtui luolassa, joten kaikkea sai kokeiltua
Nyt voisi sitten keskittyä opiskeleen Istanbulissa

Bakusta kotiutumisesta on nyt pari päivää ja vihdoinkin on aikaa kirjoittaa matkakertomusta. Matka oli kaikin puolin aivan mahtavan upea kokemus. Baku on hieno yhdistelmä ikivanhaa historiaa ja (ultra)modernia arkkitehtuuria. Erityisen vaikutuksen em. lisäksi tekivät ihmisten ystävällisyys, turvallisuuden tunne ja keskustan puistojen, kävelykatujen ja rannan Bulvarin suorastaan hohtava siisteys. Viimeksi mainittuun vaikutti roskaamattomuuden lisäksi se, että siivoojia oli liikkeellä koko ajan, Bulvarilla ei ehtinyt juuri lehti puusta maahan asti ennen kuin katusiivoojan harja sen lakaisi pois, näimme katua myös mopattavan ( ) sekä järeämmilläkin laiteilla pestävän (tankkiauto + kolmen lakaisukoneen yhdistelmä). Siinä missä monessa muussa paikassa katujen alikulut ovat tunkkaisia, pimeitä ja likaisia, olivat Bakun alikulut hohtavan puhtaita kiiltävine marmoripintoineen.

Saavuimme perille varsin epäinhimilliseen aikaan eli paikallista aikaa vähän jälkeen aamuviiden. Passinrtarkastus meni nopeasti ja sitten vaihdoimme manaatteja kaupunkiin pääsemiseksi. Otimme taksin (kalliin lentokenttäsellaisen, vaikka olinkin lukenut, että kannattaisi ottaa Bakun purppuranvärinen kaupunkitaksi, mutta kun vireystila ei ollut aivan paras mahdollinen minimaalisesti torkutun yölennon vuoksi, niin ensimmäinen tarjokas kelpasi ) ja olimme perillä hotellissamme kuuden aikoihin. Noah's Ark vanhassakaupungissa oli aivan loistava valinta - yksi harvoista keskiluokan hotelleista (Bakuhan pursuaa viiden tähden loistohotelleja, mutta kolmen tähden luokan hotelleista on pulaa). Parasta hotellissa oli erinomaisen sijainnin (lyhyt matka joka paikkaan) lisäksi kerrassan loistava palvelu (eivät turhaan mainosta itseään kolmen tähden hotelliksi viiden tähden palvelulla). Saimme ilmaisen aamiaisen ja sen nautittuamme hotellin kattokerroksessa sijaitsevassa aamiaishuoneessa ihaillen auringonnousua ja Kaspianmerta sekä kaupungin näkymiä yli kattojen, vastaanottovirkailija tulikin jo 9 aikaan kertomaan, että meille olisi huone vapaana. Niinpä pääsimme muutamaksi tunniksi nukkumaan ja matkan rasituksista toipumaan.

Sunnuntai-iltapäivän käytimme lähinnä Bulvarilla kävelemiseen - kohteena tuo kuuluisa maailman korkeimmaksi mainittu lipputanko (kuulimme tosin myöhemmin, että Tadjikistaniin on sittemmin pystytetty vielä muutaman metrin korkeampi salko ), joka 70x30 metrin kokoisine lippuineen on melkoisen hallitseva maamerkki (näkyi jo lentokoneestakin). Crystal Hall on toinen rannan hallitseva maamerkki - iltapimeällä loistaa edelleen upeasti välkkyen. Sunnuntain sää oli poikkeuksellisen tyyni, joten 26 astetta tuntuikin kuumalta. Illallista nautimme Terrace Garden -kattoravintolassa, josta oli hieno näkymä yli kaupungin (ja näkymien mukainen hintataso).

Maanantain varasimme vanhaankaupunkiin tutustumiseen. Shirvan Shah -palatsi oli ensimmäinen kohde, sitten teimme opaskirjamme mukaisen kävelykierroksen vanhankaupungin sokkeloisia kujia pitkin. Reitin varrella kävimme toisessa päänähtävyydessä eli Neitsyttornissa, jota parhaillaan itävaltalainen firma entisöi. Tornin katolta oli upeat näkymät ympäri kaupunkia. Paikallinen poliisi tarjoutui ottamaan koko joukon valokuvia meistä katolla, mikä oli oikein mukavaa. Lounaan jälkeen ajatuksenamme oli lähteä Sabayilin kukkulalle marttyyrien mäkeä katsomaan. Funikulaari oli jostain syystä poissa käytöstä (tai ainakin niin luulimme), joten lähdimme nousemaan portaita ylös. Niitä sitten riittikin ja kun lämpöä oli jotain 27 astetta, niin kuumahan siinä tuli. Kaiken lisäksi portaiden teko oli kesken, joten ne eivät vielä olleetkaan valmiit ihan perille saakka. Karttamme oli lisäksi vähän huono tuolta alueelta, joten emme sitten viitsineet umpimähkään lähteä oikeaa kiertotietä etsimään vaan palasimme suorempaa tietä alas. Tuuli oli noussut ja rannassa pimeää (valokuvausta varten) odotellessamme se oli jo melkoisen kovaa.

Tiistaina vuorossa oli uudempaan liikekeskustaan tutustuminen, jonka aloitimme suihkulähdeaukiolta. Nizami-ostoskatua kävelimme pitkän matkaa päätyen Park Bulvar -ostoskeskukseen, jossa olimme jo sunnuntaina käyneet. Bulvaria pitkin palasimme taas hotellille päin ja otimme taksin, jolla sitten pääsimme marttyyrien mäelle perille asti parilla manaatilla. Marttyyrien mäki oli kyllä hyvin vaikuttava paikka - minkä lisäksi näköalat olivat komeat. Funikulaarikin toimi, joten tulimme sillä alas - ei maksanut mitään. vartija vain viittelöi meidät vaunuun, kun katselimme ympärillemme etsien jotain lipunmyyntipistettä. Tämän illan ravintola oli Karvansara - vanhassa silkkitien majatalossa.

Keskiviiko oli retkipäivä. Olimme varanneet hotellimme kautta paikallisen kuljettajan autoineen (toimi myös oppaana) viemään meidät Gobustaniin (n. 50 km Bakusta etelään) kivikautisia kalliokaiverruksia ja mutatulivuoria katsomaan. Päivä oli kovin tuulinen, joten Gobustanin tiellä saimme esimakua hiekkamyrskystäkin. Gobustanin museo oli upouusi viimeisimmällä interaktiivisella tekniikalla varustettu, todella mielenkiintoinen paikka (me olimme ainoat vieraat sillä hetkellä, joten saimme tutustua ihan rauhassa siihen ). Sitten ajoimme maanjäristyksen joskus murjomalle vuorelle katsomaan sekä kivikautisia kalliokaiverruksia että Caesarin armeijan sotilaan kiveen hakkaamaa tekstiä. Todella mielenkiintoinen paikka. Harmi kyllä mutatulivuoret jäivät näkemättä. Tie sinne oli niin huonossa kunnossa, ettei kuskimme halunnut lähteä upouutta autoaan koettelemaan, maasturi olisi ollut tarpeen. Siellä oli myös tapahtunut joitakin päiviä aiemmin purkauksia, minkä vuoksi alunperinkin oli epävarmaa, pääseekö sinne lainkaan. No, mutatulivuorien sijaan suuntasimme Bakun pohjoispuolelle katsomaan sekä tulenpalvojien temppeliä (Atesgah) että lähes tuhat vuotta vanhaa Mardakanin linnaa. Päivän kruunasi Yanar Dag - paikka jossa maa palaa. Se oli kyllä aika mykistävä kokemus. Paikalla on palanut yli 50 vuotta noin 7 metriä pitkä tuli muutaman kymmenen sentin korkuisin liekein. Tulen maa konkretisoitui. Näitä on kuulemma ollut ennen monissakin paikoissa, mutta kaasun ehdyttyä useimmat ovat sammuneet. Oppaamme mukaan tämä on nykyisin ainoa paikka, mutta kirjan mukaan niitä on joitakin muitakin vielä, mutta tämä on ainoa helposti saavutettavissa oleva. Pimeällä näky olisi ollut vielä näyttävämpi, mutta liikenne oli sellaista, että ehkä oli ihan hyvä, että olimme valoisaan aikaan liikkeellä. Uskomatonta kaaosta, jossa jokainen tyhjä tila käytettiin hyväksi ja torvella sitten vähän avitettiin vielä. Illalla kävimme syömässä Sultan's Inn -ravintolassa ja sitten nautimme vielä kerran Bulvarilla kävelystä Bakun valoja ihaillen. Lämpötila oli painunut 17 asteeseen, joten tuulen myötä tuntui jopa hieman viileältä. Ihan viimeiseksi ennen hotellille palaamista istuimme vielä hetken filharmonian puistossa, jossa tämän vuoden viisulevy pyöri tauotta. Ilta oli sopiva päättää Pernillaa kuunnellen.

Torstaina pitikin sitten aamuvarhaisella lähteä paluumatkalle. Hotellin tarjoama kuljetus lentokentälle maksoi vain puolet siitä mitä lentokenttätaksi meiltä veloitti.

Matka täytti odotukset loistavasti ja mielellään olisi vielä jäänyt syksyn lämmöstä sinne nauttimaan. Kerrankin oli aikaa nauttia kiireettömästä lomasta (usein tulee ahnehdittua turhan paljon ns. pakollisia nähtävyyksiä), olisin voinut istuskella vaikka kuinka monta tuntia Bulvarin varrella varjossa kaupungin menoa ja merta katsellen, hyvää teetä tai olutta siemaillen. Liikenne oli kaoottista, mutta muuten ei ollut ahdistavaa tungosta, vaan mukavan leppoisaa. Turisteja näimme odotetusti hyvin vähän, yhteenkään muuhun suomalaiseen ei törmätty. Naapurihuoneessa tosin näimme Tallink Siljan muovikassin kun ovi oli siivouksen aikaan auki eli joku Itämerellä matkustanut siellä majoittui. Kuskimme kertoi, että viisujen aikaan Bakun katukuva oli aika lailla erinäköinen, kun siellä ei koskaan aiemmin ole ollut yhtä paljon turisteja kerralla. Viisut näkyivät edelleen katukuvassa mainoksin ja viheristutuksin, ehkäpä Euphoria Boutiquen omistaja oli hänkin inspiroitunut viisuista.

Ihana matkakertomus.

Melkein tekisi tuon kertomuksen jälkeen itekin lähteä.

blackburn kirjoitti:Mie tilasin itselleni Venäjän vuosiviisumin Saan sen lokakuun alussa, koska tilauksessa kestää 6viikkoa. Päätin sen hankkia, koska samalla paikkakunnalla asuva serkkunikin hommaa vuosiviisumin, jotta sitten voisi tankata auton Venäjällä, jossa bensa on puolet edullisempaa kuin Suomessa. kun hänen mielestään Suomessa polttoaine on ihan törkeän kallista, ettei sitä raaski ostaa. Hän laski, että jos kaksikin kertaa käy hakemassa bensat Venäjältä, niin siinä sitten tulee kompensoitua vuosiviisumin hinta, joka on 130€.

Itse meinaan sitten alkaa käydä Pietarissa ja Viipurissa, sinne menee Lappeenrannasta suomalainen linja-auto päivittäin.

Voi ei, mie saan oman vuosiviisumini tänään, ja mie soitin lauantaina serkulleni, että joko hän on saanut omansa, että voitaisiin vaikka keskiviikkona lähteä ekalle tankkausreissulle, kun meillä molemmilla on vapaata, ja hän sanoikin, ettei ole tilannutkaan koko viisumia, kun ei hänellä kuulemma ole varaa ostaa sitä! Vähän erikoista, kun vuosiviisumi maksaa siis 130€ + uudet passikuvat 10€ + matkustajavakuutus ehkä noin 50€?, joten se olisi parin huntin kertasatsaus, mutta sitten siinähän alkaisi säästää, kun voi alkaa käydä tankkaamassa rajan takana...
Pikaisesti laskin, että jos on vaikka henkilöautossa 60 litran tankki, jonka täyttää Venäjällä, ja lisäksi ostaa 10 litran pönikän bensaa mukaan, niin Suomessa sama maksaisi n. 120€, ja Venäjällä bensa on puolet edullisempaa, eli sama maksaa Venäjällä 60€, ja jos käy kahden viikon välein tankkaamassa auton Venäjällä, niin siinä säästää vuodessa 1400€!

No käyn sitten ehkä jo ensi viikolla itsekseni Viipurissa, kun bussilla sinne pääsee niin kätevästi, ostosaikaakin on 7h, että saan joululahjat ostettua ajoissa.