Viisukuppila

Jotkut ovat täällä parjanneet Mikaelin tulkinnan liikaa musikaalimaisuutta, mutta itselleni se oli juuri se seikka, joka viimein veti minut tämän biisin kannattajien leiriin. Mikaelin tulkinta oli loistavaa, vaikka laulullisesti veto ei torstaina ollutkaan yhtä hyvä kuin aikaisemman vaiheen tuomareille esiintyminen. Puku vaihtoon niin hyvä tulee! Lopulliset tuomiot Mikaelin mahdollisesta ylimielisyydestä voimme säästää siihen kunnes näemme miten hän käyttäytyy esiintyessään Ogaen viisujen esikatselutilaisuudessa keväällä.

Jónsì kirjoitti:^ Minun kriteerini uuden tuomiselle eivät ole hirveän korkeat. .

Ei minunkaan , ja siksi minusta tämä on ihan riittävästi uutta (ja siksi kysymys miksi Pariisin Kevät jos tämä ei - ihan kivahan se PK on ei sillä siis). Jo esimerkiksi se, että miessooloartisti ei laula iskelmää, eikä kitaran kanssa elämän arkisista asioista, vaan suuremmalla vaihteella pianon kanssa riittää minulle, nimenomaan suomalaisista kun puhutaan.

Mutta pakko jatkaa täysin OT:nä hiukan (anteeksi ...)

Elmondo kirjoitti:Toki vähän makuasioista taas puhutaan, mutta minusta HIMin eka levy oli ensimmäinen aidosti kansainvälisen kuuloinen albumi suomalaiselta bändiltä. Moni oli sitä ennen yrittänyt, mutta aina niistä kuului jotenkin läpi se, että suomalainen yritti kuulostaa kansainväliseltä, HIM onnistui siinä.

Kyllä minusta ainakin sekä Smackin että Hanoi Rocksin muutamat levyt ihan kansainvälisiltä rokkilevyiltä kuulostavat, vaikka olivatkin rajoitetumman ulkomaisen piirin levyjä. Molempien bändit sekä keulat olivat/ovat lisäksi ihan karisman ja muun suhteen kaikki vaatimukset täyttäviä. En tosin ole mikään soundi/tuotantoymmärtäjä millään muotoa, mutta kyllä minun korviini tietty rosoisuus, kellarius kuuluu ihan kansainvälisestikin mielestäni lajissa. Joo kuitenkin, toki HIMin tuoma uutuus on ainakin se aiempaa suuremman luokan aito kansainvälisyys, mutta jos levytasolla puhutaan niin se tunnetuin Razorblade Romance on minun mielestäni se, mihin se tuotannollisestikin tiivistyy, se eka yhdistyy enemmän noihin edellä tulleisiin. Toki ekan, etenkin sen ekan demon silti kuuluu aina olla se paras .

sähläten tupla poistettu

Mikael Saaren esitystä katsoessa tunsi lähinnä vaivautuneisuutta, kun pitkän ja tylsän alkusoiton jälkeen alkoi huutaminen. Tällä ei Malmössä pisteitä napsita jos ei tapahdu oleellista muutosta.

On tässä euroviisumenestyksen ainesta ja väkevä määrä, ja monessa mielessä, keskityn tunteisiin, siihen kuinka tunteita näytetään.
Vanhastaan viisuissa ovat menestyneet kappaleet, joissa laulaja on tuonut tunteensa esiin apposen avoimina, ja nimen omaan rakkauteen liittyvät tunteet, monet monet ranskalaisten esittämät kappaleet, Après toi, Tu te reconnaîtras, Si la vie est cadeau. Tässä Suomen kappaleessa, Mikaelin esittämässä kappaleessa Mikael laulaa rakkauden asioista niin että kuuntelija voi tuntea hänen tunteensa, sen että mies todellakin, sydämellään, sydänveri levällään laulaa rakkaasta ihmisestään, johon liittyvät voimakkaat, voimallisesti ruumista raastavat rakkaudentunteet.
Poikkeuksellinen suomalainen viisukappale, jos sellaiseksi valitaan.
Milloin Suomen viisuesityksessä laulaja on edes ollut viisulavalla "tunteet selällään"? Ilon tunteet, surun tunteet, vihan tunteet, ylpeyden tunteet? Onko koskaan.
Sonja Lumpeella oli ja on tunteellinen lauluääni, mutta en minä sitäkään, Eläköön elämä-kappaletta voisi laittaa Mikaelin kappaleen rinnalle siinä mielessä, että kappaleessa olisi tunteet yhtä avoimia, sellaisia että kieltäymmärtämätönkin voisi kuvitella, mistä laulussa lauletaan.
Englantia taitamatonkin ihminen ymmärtää Mikaelin kappaletta kuunnellessa, että mies laulaa jostakin itselleen hyvin tärkeästä asiasta, tunteittensa pohjalta.
Se on menestyskappaleen yksi tunnusmerkki.
Kun vielä Mikael osaa laulaa ja hyvin, ja tunteitaan varomatta.

Mikaelilla olisi nyt mahdollisuus sijottua esim. viidenneksi - tyyliin Albania viime vuonna.

Esityksen täytyy nyt vaan olla sellainen kuin joku tuomareista sanoi - ettei nyt yritetä yli-stailata mitään.
Hiukset samalla tavalla, ja kaula-aukko-juttu olisi visuaalisesti tärkeä. Perus-kaunis puku, ei ainakaan musta, mutta sininen tms., ja lähelle kasvoja täytyy saada samaa väriä kuin silmissä.

Eli nyt samaan tyylin kuin Düsseldorfissa Ranskan Amaury Vassily (toiseksi paras esitys Irlannin jälkeen vuonna 2011)

Mones se Vassily muuten oli, eiks sen esitys ja sijoitus menneet vähän pieleen?

Olen samaa mieltä useiden kanssa, ettei torstain veto ollut ihan samaa luokkaa kuin esitys studiossa tuomareille. Olisikohan M häiriintynyt huomattavan äänekkäästi keskustelevasta yleisöstä (kuului hyvin TV:n kautta kotsihville asti). Tällaiseenhan ei varmasti teatterissa ole totuttu. Pelkäsin tuota kyllä jo etukäteen, koska WSBT:n alku tarvitsisi sen hiljaisuuden alleen.
No, nythän tuokin koettu ja M osaa seuraavalla kerralla jo varautua viisuyleisön äänekkyyteen.

Kaivanto taisi muistaakseni kerran TV-haastattelussa mainita tästä meluhaitasta ja piti sitä selityksenä sille, että niin moni artisti ei siinä tilanteessa laula ihan parhaimmillaan. (Jos en ihan väärin muista kuulemaani.) Onneksi tämä viesti näyttää mennen hyvin perille Suomen edustusartisteille ja ovat ymmärtäneet vääntää korvanappinsa volyymin vähän lujemmalle, kun mennään harjoituksista lopulliseen esitystilanteeseen. Esim briteillä ja ranskalaisilla tuo näytä aina menneen yhtä hyvin ja toistuvasti artistin kasvoilla on nähty kärsivää ilmettä. Ajatelkaapa vaikka Bluen solistiosuuksia laulanutta miestä.

Wadde kirjoitti:Mones se Vassily muuten oli, eiks sen esitys ja sijoitus menneet vähän pieleen?

Korvamonitorin kanssa oli ongelmia, ja finaaliveto, harmi kyllä, epäonnistui aika pahoin. Sijoitus oli 15.

Kaiken tämän ansaitun hehkutuksen keskellä haluaisin esittää esittäjälle hieman rakentavaa kritiikkiä. Sillä, vaikka äänessä onkin sitä tunnetta, kuten jotkut sanovat, ei se näy ulospäin millään lailla. Herra Saari seisoo paikallaa koko kappaleen ajan pokerinaamalla, jonka ilmeet ovat yhtä monipuoliset kuin Kimi Räikkösellä. Tämä on mielestäni se epäkohta, johon pitää paneutua, että ne tunteet näkyisisvät myös ulospäin, eivätkä jäisi sinne äänen taakse piiloon.

Tämä kuva kertoo kaiken oleellisen. Mieshän on kuin zombi. Jotain enemmän, niin paketti on kasassa kuin halkopino.

ta1ja kirjoitti:

Jónsì kirjoitti:^ Minun kriteerini uuden tuomiselle eivät ole hirveän korkeat. .

Ei minunkaan , ja siksi minusta tämä on ihan riittävästi uutta (ja siksi kysymys miksi Pariisin Kevät jos tämä ei - ihan kivahan se PK on ei sillä siis). Jo esimerkiksi se, että miessooloartisti ei laula iskelmää, eikä kitaran kanssa elämän arkisista asioista, vaan suuremmalla vaihteella pianon kanssa riittää minulle, nimenomaan suomalaisista kun puhutaan.

Mutta pakko jatkaa täysin OT:nä hiukan (anteeksi ...)

Elmondo kirjoitti:Toki vähän makuasioista taas puhutaan, mutta minusta HIMin eka levy oli ensimmäinen aidosti kansainvälisen kuuloinen albumi suomalaiselta bändiltä. Moni oli sitä ennen yrittänyt, mutta aina niistä kuului jotenkin läpi se, että suomalainen yritti kuulostaa kansainväliseltä, HIM onnistui siinä.

Kyllä minusta ainakin sekä Smackin että Hanoi Rocksin muutamat levyt ihan kansainvälisiltä rokkilevyiltä kuulostavat, vaikka olivatkin rajoitetumman ulkomaisen piirin levyjä. Molempien bändit sekä keulat olivat/ovat lisäksi ihan karisman ja muun suhteen kaikki vaatimukset täyttäviä. En tosin ole mikään soundi/tuotantoymmärtäjä millään muotoa, mutta kyllä minun korviini tietty rosoisuus, kellarius kuuluu ihan kansainvälisestikin mielestäni lajissa. Joo kuitenkin, toki HIMin tuoma uutuus on ainakin se aiempaa suuremman luokan aito kansainvälisyys, mutta jos levytasolla puhutaan niin se tunnetuin Razorblade Romance on minun mielestäni se, mihin se tuotannollisestikin tiivistyy, se eka yhdistyy enemmän noihin edellä tulleisiin. Toki ekan, etenkin sen ekan demon silti kuuluu aina olla se paras .

Sanoisin että kyllä tuo Pariisin Kevät on tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista suomalaisista poprock-bändeistä ja luo jotakin uuttakin sille saralle.

Onhan siinä jotakin samaa kuin Leevi&theLeavingsissa mm. sanoituksellisesti ja joissakin kappaleissakin, mutta samalla on osattu uudistaakin tuota genreä ja luoda sellaista uudenlaista musiikkia.

Saaren kohdalla puhutaan tietysti "vain yhdestä biisistä". Ei Suomessa ole paljon tämän kaltaisia esiintyjiä eli ehkä enemmän ulkomailta on totuttu kuulemaan sellaisia. Voisi melkein sanoa että tämä on enemmän sellaista "musikaalimusiikkia" eli ei välttämättä edes pärjäisi levysoitossa.

Tuli mieleen tuossa myös suomalaisista yhtyeistä Boycott. Jos olisi ollut ulkomaalainen bändi niin olisi varmasti ollut kova nimi omana aikanaan.

akuankka13 kirjoitti:

heimohilse kirjoitti:Mikael Saaren esitystä katsoessa tunsi lähinnä vaivautuneisuutta, kun pitkän ja tylsän alkusoiton jälkeen alkoi huutaminen. Tällä ei Malmössä pisteitä napsita jos ei tapahdu oleellista muutosta.

Albania 2012.

Toisaalta Albanian laulajattarella Ronan Nishliulla on uskomaton ääni eikä häntä ja Mikaelia voi edes verrata keskenään.

^ Kyllä minusta voi, vaikkei Mikael aivan samoihin sfääreihin yllä, mutta ei tarvitsekaan, kappalekaan kun ei ole yhtä "extreme"... Sehän (Albania 2012) jakoi kyllä myös tosi voimakkaasti mielipiteitä, suurin osa Tonavan länsipuolella piti sitä lähinnä kissan rääkkäyksenä Tämä ei kuitenkaan ole niin "ääriainesta", mikä voi olla hyväkin.

(Ja ihan väärinkäsitysten välttämiseksi, minusta Albania 2012 oli upea.)

Anteeksi kaikki Viisukuppilan vakkarit ja hevijuuserit ja muutkin kun pamahdan taas pitkän hiljaiselon jälkeen röyhkeästi vaan keskusteluihin mukaan. Olen kyllä käynyt useasti katsomassa missä mennään ja mistä euroviisujen tosiammattilaiset ja asiantuntijat kulloinkin keskustelee. Mutta näköjään olen niin kilpailuhenkinen, tai jotain, että kommentoimaan innostun vasta silloin kun meillä suomalaisilla on sellainen biisi, joka oikesti, todella, luita ja ytimiä myöten tuntuu oikealta ja todelta ja sellaiselta, että siihen voi sieluaan myöten kiinnittyä. Edellisen kerran tuntui tältä Lordi-vuonna 2006. Mutta siis nyt meillä on jostakin - mistä lie - ilmestynyt Mikael Saari!!! Loistava, mykistävä, upea biisi ja tulkinta!!!!

Jokaisella suomalaisella, eurooppalaisella, ylipäätään ihmisellä on joku kipupiste sydämessään, mihin Mikael Saaren biisi suoraan iskee. Iskee ja itkettää, mutta samalla lohduttaa ja ravitsee. Tämä on merkkiteos. Tällaista musiikkia maailma tarvitsee!! Rakkaat ihmiset - pliiiis - äänestetään tämä edustamaan meitä tänä vuonna!! En tiedä voittaisiko tämä, mutta sen tiedän, että Euroviisuiltana voitaisiin tarjota euroopalle jotakin ihanaa, eheyttävää, kaunista ja olla erittäin ylpeitä Suomen panoksesta tämän vuoden karkeloihin.

^Hienosti kirjoitettu ja paljon samoja ajatuksia kuin itselläni. Toivottavasti myös arvovaltainen UMK-tuomaristo pysyy kannassaan finaaliin asti.

Tämähän on aivan tavallinen synkkä suomalainen piilotango,
menee ulkomailla kategoriaan Yet another melancholy Finnish song
tai esityksen ankeuden takia yhtä mielenkiintoinen kuin
latvialainen mustavalkoinen taide-elokuva, ja todennäköisesti
unohtuu, kun pisteitä aletaan jakaa, zero points Finland, jos
nimittäin tulee valituksi. Suomalaiset kylllä aina rakastaa näitä,
mutta ulkomaalaiset taas lähinnä kohteliaasti evvk.

akfan33_ZZ kirjoitti:Tämähän on aivan tavallinen synkkä suomalainen piilotango,
menee ulkomailla kategoriaan Yet another melancholy Finnish song
tai esityksen ankeuden takia yhtä mielenkiintoinen kuin
latvialainen mustavalkoinen taide-elokuva, ja todennäköisesti
unohtuu, kun pisteitä aletaan jakaa, zero points Finland, jos
nimittäin tulee valituksi. Suomalaiset kylllä aina rakastaa näitä,
mutta ulkomaalaiset taas lähinnä kohteliaasti evvk.

Näkisin että tää biisi voi pärjätä tosi hyvin tai sitten tosi heikosti riippuen juuri miten tuo live-esitys toimii isolla areenalla.

Omanlainen esitys tää on silti euroviisuja ajatellen. Kaikki muut Kristat&Diandrat yms. on nähty jo euroviisuissa lukuisia kertoja.

Ainoa keino miten tähän voisi saada ns. rehellisen arvion olisi haastatella ulkomaalaisia tuomareita. Suomalaisilla on omat suosikit jo etukäteen joten suomalaisten arviot eivät yleisesti ottaen ole kaikkein luotettavimpia.

euroviisuholisti kirjoitti:

akfan33_ZZ kirjoitti:Tämähän on aivan tavallinen synkkä suomalainen piilotango,
menee ulkomailla kategoriaan Yet another melancholy Finnish song
tai esityksen ankeuden takia yhtä mielenkiintoinen kuin
latvialainen mustavalkoinen taide-elokuva, ja todennäköisesti
unohtuu, kun pisteitä aletaan jakaa, zero points Finland, jos
nimittäin tulee valituksi. Suomalaiset kylllä aina rakastaa näitä,
mutta ulkomaalaiset taas lähinnä kohteliaasti evvk.

Ainoa keino miten tähän voisi saada ns. rehellisen arvion olisi haastatella ulkomaalaisia tuomareita. Suomalaisilla on omat suosikit jo etukäteen joten suomalaisten arviot eivät yleisesti ottaen ole kaikkein luotettavimpia.

Ulkomaisista tuomareista en tiedä, mutta missään näkemissäni ulkomaalaisten kommenteissa ei ole mainittu mitään melankoliaan viittaavaa, "yet another melancholy Finnish song", vaan tätä on pidetty upeana, kauniina ja koskettavana kappaleena. Moni on povannut sille todella korkeaa sijoitusta.
Ihan yhtä melankolinen ja synkkä piilotango kuin esim. Serbia 2008 tai Ranska 2009...

Ne ulkolaiset foorumit joita itse seuraan ovat 95%:sesti nimenomaan hehkuttaneet Mikael Saaren erinomaisuutta ja omintakeisuutta. Ja kappaletta on nimenomaan pidetty laajalti epä-suomalaisena viisuna.

Kakkossuosikkini edelleen. Sävellyksenä oikeinkin mainio, epävarmuustekijänä laulaja. Laulajan ääni on mielestäni ihan perushyvä, joskin sortuu huutamaan välillä, enkä ole erityisemmin huutolaulun ystävä.Lisäksi lauloi torstaina alussa hieman epävireisesti.
Haluaisin edelleen kuulla kolmeminuuttisen viisuversion ilman taustanauhan lauluvahvistusta. Jos kansa äänestää tämän viisuihin, olen jokseenkin tyytyväinen pienin varauksin.

Oho, tästäpä on keskusteltu paljon . Illan vaikuttavin ja mielenkiintoisin. Alussa tuli James Blunt mieleen. Laulaja mulle uusi tuttavuus. Täysin en hullaantunut mutta piano oli vangitseva ja biisin rakenne viisuksi aika erilainen. Pitää mielenkiinnon yllä ja kestää koko kappaleen.

Esitys tuntui olevan alussa veitsen terällä, saako mukaansa vai lässähtääkö. Mikaelin on onnistuttava heti alusta lähtien laulussa ja saatava vangituksi katsoja mukaansa. Intensiteetin on oltava ensi tahdista asti käsinkosketeltava. Sen on onnistuttava myös isolla lavalla ja television ääressä. Ohjauksen pitää todellakin onnistua. Alun piano on hyvä tässä suhteessa, se herättää mielenkiinnon.

ta1ja kirjoitti:

Elmondo kirjoitti:Toki vähän makuasioista taas puhutaan, mutta minusta HIMin eka levy oli ensimmäinen aidosti kansainvälisen kuuloinen albumi suomalaiselta bändiltä. Moni oli sitä ennen yrittänyt, mutta aina niistä kuului jotenkin läpi se, että suomalainen yritti kuulostaa kansainväliseltä, HIM onnistui siinä.

Kyllä minusta ainakin sekä Smackin että Hanoi Rocksin muutamat levyt ihan kansainvälisiltä rokkilevyiltä kuulostavat, vaikka olivatkin rajoitetumman ulkomaisen piirin levyjä.

Eipä Mikael Saareen suoraan liity, mutta panenpa vielä Tasavallan presidentin ja Wigwamin mukaan aiheeseen. Wigwamillehan oltiin tekemässä kansainvälistä läpimurtoa, mutta kun olisi pitänyt muuttaa Lontooseen, niin pojat eivät sitten lähteneet ja siihen hävisi maailmanvalloitus.

Asiaan kuuluva kommentti: Mikael on pest.

kuu-kuu kirjoitti:Eipä Mikael Saareen suoraan liity, mutta panenpa vielä Tasavallan presidentin ja Wigwamin mukaan aiheeseen. Wigwamillehan oltiin tekemässä kansainvälistä läpimurtoa, mutta kun olisi pitänyt muuttaa Lontooseen, niin pojat eivät sitten lähteneet ja siihen hävisi maailmanvalloitus.

No juu.
Sinänsä harmillista, koska Wigwam teki minun mielestäni silloin aikoinaan ihan kansainvälisen tason musiikkia.
Tekivät ihan hyvää progemusiikkia - ja progehan oli silloin in.

Sorry, meni ohi ketjun aiheen.............joten jatkakaa.........

.

Uskon itse, että tämä kappale ei tunne kompromisseja, ja ehkä 90/10 suhteella
se joko tulee floppaamaan totaalisesti nollille tai sitten se tekee lordit ja
menee ykköseksi, kaikki riippuu fiiliksestä ja kokonaispaketista miten se
esitetään, eli vaatii paljon panostusta, ettei jää mielenkiinnottomaksi.
Varsinkin, jos on paljon muita tyylejä ja tämä sitten ainoa tukeva draamapläjäys,
voi selvitä vaarallisesta kuoliaaksivaikenemisesta, eli kova fiilis päälle.

mitä te siellä pyydätte anteeksi että menee ohi ketjun, höpölöpö, saa mennäkin, koska ei täällä varmaankaan ole suomalaiselle progelle omaa ketjua, tuskin edes Wigwamille jolta itsekin muistan esim. laulun Junankuljettaja, tram tram tram traivell...... joooh, eiköhän kaikki positiivinenkin ole jo sanottu Mikaelista, tämä esitys vaan sinne, että saadaan sataprosenttisesti täydellinen esitys ja Musiikkia kansalle....! alkuperäisviisu-sääntöjen mukaan, vielä kun esityskieli vaihdetaan suomeksi niin avothhh....
Viron Kuula - mukainen sijoitus ja menestys on siten jokatapauksessa on jo (lähes) varma, kuin metsässä kuulutettu.... ! (Riippuu tosin myös siitä miten äänestäjät ovat nukkuneet yönsä, miten ovat saaneet ns. pesää, mitä ovat syöneet jne ... siis ennen tuota vaativaa pinteenantotilaisuutta....!)
Tämä tahi sit Diandra lllllllloistavalla esityksellään ja biisillään.... tahi erikoisen naivistinen ja symppis Ilmalaivalla - piisi, ... siis joku näistä, kaikki muut vaihtoehdot ovat vain siis niin niin järjenvastaisia kuin vain ikinä voivat olla... ja tunteen ja tuoksun vastaisia myös, jaaaah no PaperiLyhdyt -piisib voisin vielä mainita tässä, kestävyysvajeen ollessa aivan 100 - 0 suhteesa muihin eli tässä ne olivat ne täysin ylivoimaiset kappaleet tämän vuotisissa karsinnoissa.... tuliks jo selväksi kaikille!? no hyvä! ... ai että minäkin saan olla ylpeä omasta laatutietoisesta muzakimaustani, jälleen kerran ... :huoh: .....
ai mitäkö pidin Norskien karsinnoista eilen, nohh ehdin mukaan vasta ihan viime minuuteilla (tavallaan unohdin karsinnat ja viivyin siskoni luona liian? pitkään, kun kylämme kaakkoiskulmassa sattunut sähkökatkos pakotti minutkin etsiytymään jonnekin lajitovereitten luo, myös mahdollisen sähkön suoman autuuden ajelemana....) eli kun sitä ooppera-canzone-heavy-rock -piisiä esitettiin ett huomasin vain sen näkemäni pätkän perusteella ett hyvä valinta ja olkoon vain heidän eli Noskien edustuspiisinä tänä vuonna, vähän ehkä mieletöntä sanoa mitään jo noinkin painavaa kun 96% on vielä kuulematta heidän tarjokkaistaan mutta .... mutta kyl RIITTÄVÄN hyvän esityksen vaan heti aistii ja tunnistaa.... herää oivallus ett heiii tässä on SE JOKIN ...! Kuten nyt esim. Viron Kuula -kappaleen kohdalla viime vuonna ....!

"Pikkuporvareita, pikkusieluisia, pelkureita, lapsellisia...." Pelle Miljoona : Maantie on kuuma ....

helmi7 kirjoitti:Anteeksi kaikki Viisukuppilan vakkarit ja hevijuuserit ja muutkin kun pamahdan taas pitkän hiljaiselon jälkeen röyhkeästi vaan keskusteluihin mukaan. Olen kyllä käynyt useasti katsomassa missä mennään ja mistä euroviisujen tosiammattilaiset ja asiantuntijat kulloinkin keskustelee. Mutta näköjään olen niin kilpailuhenkinen, tai jotain, että kommentoimaan innostun vasta silloin kun meillä suomalaisilla on sellainen biisi, joka oikesti, todella, luita ja ytimiä myöten tuntuu oikealta ja todelta ja sellaiselta, että siihen voi sieluaan myöten kiinnittyä. Edellisen kerran tuntui tältä Lordi-vuonna 2006. Mutta siis nyt meillä on jostakin - mistä lie - ilmestynyt Mikael Saari!!! Loistava, mykistävä, upea biisi ja tulkinta!!!!

Jokaisella suomalaisella, eurooppalaisella, ylipäätään ihmisellä on joku kipupiste sydämessään, mihin Mikael Saaren biisi suoraan iskee. Iskee ja itkettää, mutta samalla lohduttaa ja ravitsee. Tämä on merkkiteos. Tällaista musiikkia maailma tarvitsee!! Rakkaat ihmiset - pliiiis - äänestetään tämä edustamaan meitä tänä vuonna!! En tiedä voittaisiko tämä, mutta sen tiedän, että Euroviisuiltana voitaisiin tarjota euroopalle jotakin ihanaa, eheyttävää, kaunista ja olla erittäin ylpeitä Suomen panoksesta tämän vuoden karkeloihin.

Todella hyvä kirjoitus ja totta joka sana! Tämän biisin ympärille on syntymässä tai on jo syntynyt jotain poikkeuksellista. Olen linkannut tämän kappaleen muutaman kerran Facebookiin ja tykkäyksiä ja kommentteja on tullut lukuisia ns. taviksilta, ei vain viisufaneilta. Moni on myös linkannut kappaleen omalle seinälleen. Pari päivää sitten kaverini lähetti viestin, että ei tälle löydy haastajaa ainakaan näistä Suomen karsinnoista. En muista tällaista minkään Suomen karsintakappaleen kohdalla. Tai no, tietysti Lordin. Kyllä se on hyvän euroviisukappaleen merkki, että tämä kerää niin paljon kehuja - paitsi Suomessa, myös ulkomailla. Sekin on hyvän euroviisukappaleen merkki, että ne jotka eivät pidä, inhoavat. Tämä teos ei ole kenellekään yhdentekevä.

Kyllä meidän kuulkaas tämä kappale on lähetettävä, jos haluamme Suomelle parhaan sijoituksen sitten vuoden 2006!

no siis tekopyhästi sanottuna : sijoituksesta viis kunhan vaan se laadukkain ja täydellisin paketti lähteepi suomesta... ja näinhän kävi tietysti mm. vuosina 2010 - 2012 ja ai ai että oltiin (silloinkin) lähellä top 10 - sijoituksia.... ! ......

Upea tulkinta. Kappale on hieno ja Mikael laulaa sen hyvin. Selkeän kertosäkeen puuttuminen ei haittaa pätkääkään, päinvastoin. Vaaleanruskea kolmiosainen puku ei oikein iskenyt. Pahinta siinä oli kuitenkin aivan liian tummat (mustat) kengät. Tummansininen puku olisi ollut tähän ainoa oikea valinta. En oikein allekirjoita täällä velloneita ylimielisyysväitteitä. Poika on itsevarma ja siinä kaikki.

Tämä on tämän vuoden kärkikaksikossa UMK-puntarissani.