CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

La dolce vita - vapaata keskustelua arjesta ja harrastuksista

Suhteeni kissoihin

Rakastan kissoja! 😻
27
69%
Neutraali suhtautuminen, kissat on ihan jees. 😸
10
26%
En pidä kissoista! 😾
2
5%
 
Ääniä yhteensä: 39

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

nibajee kirjoitti:Meidän kissavanhus Rölli piti lopettaa eilen. :lohduton:
:lohduton: :hali: :rip:

Voimia hirmuisesti, näitä on aina kamala lukea.
Meow cat, please meow back.

Avatar
Aintsu
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 17126
Liittynyt: 15 Marras 2003, 11:37
Paikkakunta: Kotka

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Aintsu »

nibajee, otan osaa! :lohduton: :hali:
You're not ugly, you are smart, talented
And have abilities to make the world better

nibajee
Hörppijä
Hörppijä
Viestit: 248
Liittynyt: 25 Tammi 2009, 17:25

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja nibajee »

Kiitos teille. Se oli kuitenkin vanha ja huonossa kunnossa, joten ehkä parempi näin. Kaipaamaan jään kuitenkin. :'(

Avatar
Zera
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 3650
Liittynyt: 19 Heinä 2006, 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Zera »

Otan osaa, nibajee :lohduton:

Avatar
Green-Beece
Vielä yhdet
Vielä yhdet
Viestit: 678
Liittynyt: 30 Tammi 2011, 10:45
Paikkakunta: Helsinki

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Green-Beece »

Rakkaan lemmikin menetys on aina iso ja raskas asia. :'(

"Aika parantaa haavat, mutta aina jää arpi".

Otan osaa :hali:
If you have a dream, cherish it and pursue the ideals to make that dream a reality, and someday you will achieve all that you dreamed of.
~N

nibajee
Hörppijä
Hörppijä
Viestit: 248
Liittynyt: 25 Tammi 2009, 17:25

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja nibajee »

Kiitos, ihania ootte. <3

Avatar
Hazel
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 20988
Liittynyt: 04 Huhti 2004, 01:20
Paikkakunta: Kangasala
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Hazel »

Otan osaa nibajee, tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu :hali:
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.

Avatar
Pete
Press
Press
Viestit: 33084
Liittynyt: 14 Marras 2003, 11:59
Paikkakunta: Helsinki

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Pete »

Kissa (ehkä) kobra :shock:

Riskinä seniorilaumat

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

^ Tuo oli niin parhautta. :rofl: Samoin kuin tämä videokollaasi:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Serduchka
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 57778
Liittynyt: 22 Huhti 2007, 17:16
Paikkakunta: Pori

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Serduchka »

^ Paras oli ennen minuutin täyttymistä ollut kissa, joka putosi nähdäkseni ihan tyhjään kylpyammeeseen. :heh:
"Huonon maun taakse ei tässä syrjivässä räkälässä voi piiloutua." (nimierkki Requel)

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

Olen saanut lähiaikoina Mutka-neidistä otettua kaksi niin ihanaa kuvaa, että pakko jakaa ne teidän kanssanne. :ihana:

Kuva
Kuva

:ihana:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Serduchka
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 57778
Liittynyt: 22 Huhti 2007, 17:16
Paikkakunta: Pori

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Serduchka »

^ Mutka-neiti kauniina. :kisu: :kaunis:
"Huonon maun taakse ei tässä syrjivässä räkälässä voi piiloutua." (nimierkki Requel)

Unna
Vielä yhdet
Vielä yhdet
Viestit: 677
Liittynyt: 10 Helmi 2004, 19:03
Paikkakunta: Helsinki

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Unna »

^^ Voi, mikä kaunis kissi! :ihana:

Avatar
ESC93
Siivooja
Siivooja
Viestit: 16170
Liittynyt: 26 Maalis 2010, 15:35
Paikkakunta: Järvenpää / ex-Nastola
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja ESC93 »

^^^ Selvästikin arvonsa tunteva kisuli. :ihana:
Kur protestojmë e nga dremitja kolektive zgjohemi
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim

Avatar
Pete
Press
Press
Viestit: 33084
Liittynyt: 14 Marras 2003, 11:59
Paikkakunta: Helsinki

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Pete »

Jedward löysi kissan Bakussa.

Riskinä seniorilaumat

Avatar
The Groke
Siemailija
Siemailija
Viestit: 148
Liittynyt: 13 Touko 2012, 18:14

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja The Groke »

Meillä on noin vuoden ikäinen ihan normi maatiaiskissa, juovallinen. Se on kyllä tosi ihana ja suloinen tapaus.. :ihana:
Viimeksi muokannut The Groke, 09 Touko 2013, 00:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »



Kauneinta ehkä ikinä! :rofl: :kisu:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Nehaka
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 3689
Liittynyt: 03 Loka 2006, 20:41

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Nehaka »

Kaipailisin kuljetuskokemuksia. Käytättekö muovikoppaa, kantokassia, häkkiä vai jotain muuta systeemiä? Mikä on ollut paras ja miksi? Mitä kokoa minkä kokoiselle/kokoisille?

Minulla on ollut kaikki kissaisat vuoteni käytössä muovikoppa, Clipper 2. Se alkaa olla aikansa elänyt ja oven avausmekanismikin hajosi jo varmaan yli vuosi sitten. Pitäisi siis hankkia uusi. Heiveröisen naisen roudattavaksi iso koppa on aika hankala ja olenkin kuljettanut koppaa nokkakärryissä enkä kantaen.

Kantokassit ovat alkaneet houkuttaa. Erityisesti Sturdibagia on kehuttu kovasti ympäri nettiä. Mietityttää kuitenkin, onko se liian pieni. L:n mitat ovat 46x30,5x30,5 cm ja minulla on kaksi melko pienikokoista kissaa. Clipper 2 on 57x37x36 ja siinä on ihan reilusti tilaa. En osaa arvioida näkemättä kassia livenä, kuinka paljon pienempi se sitten todella on.

Olisi mahtavaa heittää kärryillä ja hankalalla muovikopalla vesilintua ja siirtyä kantokassin käyttäjäksi, mutta epäilyttää, etten ole tajunnut ottaa jotain huomioon. Siispä jakakaa kokemuksenne!
Practically perfect people never permit sentiment to muddle their thinking.

Avatar
Hazel
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 20988
Liittynyt: 04 Huhti 2004, 01:20
Paikkakunta: Kangasala
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Hazel »

Minä en kyllä kissojani laittaisi kassiin, se ei kuitenkaan ole niin turvallinen kuin kunnon koppa. Muovinen on ihan hyvä, vaikka sen raahaaminen onkin vähän työlästä. Häkki on kesällä kissan kannalta kätevä, mutta siihen tulisi tehdä kankainen päällinen, joka kiinnitetään naruilla, muuten häkki on liian avonainen ja turvaton.

Paras ikinä näkemäni kuljetuskoppa on iso lentokuljetusboksi, jossa minulle tuli yksi bobtail jenkeistä. Se on vieläkin ehjä ja kestävä, käytän sitä nykyisin tuolla suurella maine coonilla.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.

Avatar
Nehaka
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 3689
Liittynyt: 03 Loka 2006, 20:41

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Nehaka »

Kassin turvattomuudesta ilmeni jonkin verran mielipiteitä muuallakin. Minua on kyllä näin kesällä mietityttänyt kopan turvallisuus, kun en pidä kopan päällä kangassuojusta. Toisella kissoistani on joskus tapana tunkea tassunsa noista väleistä pihalle ja välillä pelottaa, että se saa päähänsä tehdä niin, kun siirrän koppaa ja siinä sitten alkaakin murtuma olla aika todennäköinen.

Kassissa tällaista ongelmaa ei olisi. Lisäksi ei tarvitsisi olla koko ajan sydän syrjällään koirien ja pienten lasten lähestyessä. Hämmentävän moni ei tajua, että kissa saattaa ihan oikeasti puhkaista silmän, jos joku tuntematon eläin tai ihminen tunkee naamansa kiinni koppaan...Koirat tajuavat yleensä itse varoa, mutta pienet lapset ovat niin nopeita, että ovat suurin piirtein nenä kopan sisäpuolella ennen kuin ehdin kieltää. :eiei:

Pitäisi mennä katsomaan kantokasseja livenä, että näkisi, kuinka lötköjä ne ovat. Noita kalliimpia on kehuttu kestäviksi ja tukeviksi. Mainitsemassani Sturdibagissa on muuten myös kätevä turvavyön kiinnittämismahdollisuus, mikä vetää puoleensa. Nykyään köytän kopan autossa turvavöihin hyvin luovalla tavalla enkä todellakaan tiedä, pysyisikö se kiinni, jos jotain sattuisi.
Practically perfect people never permit sentiment to muddle their thinking.

romualdo
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 11508
Liittynyt: 23 Helmi 2006, 18:38
Paikkakunta: Kälviä, Keski-pohjanmaa
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja romualdo »

TomppaJr kirjoitti:

Kauneinta ehkä ikinä! :rofl: :kisu:
nii onkiii!! terkuin eräs kahden maatiaiskissan omistaja (musta-valko-kolli-Olli..eikun -Nalle, sekä höyhenenkeveän natu-Niinan yksinhuoltaja .... niistä valokuvia kaivanneille, tiedoksi että....lupaan ottaa kisulit mukaan EuroviisuLeireeelle Kaustiselle kun mun vuoroni on kait isännöidä niitä yhteiskemujamme sitten.... joskus vuonna 2014 - 2016 ... !? (anomus ois tarkoitus laittaa menemään OGAE-Klubille..... sitten (toivottavasti elävät vielä silloin!)

Avatar
Rousku
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 41812
Liittynyt: 17 Helmi 2007, 22:57

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Rousku »

Hyötysovellus kissalle - äskeisellä valjasulkoilu"lenkillä" hoksasin, että täällähän ukkostaa, ja kotiin palattuamme revin herkimpien sähkölaitteiden piuhat irti (tässä läppärissä on, uskomatonta kyllä, toimiva akku). Lenkki loppui lyhyeen, sillä kissani, joka muutenkaan ei oikein valjastelusta piittaa, taisi säikähtää ukkosenjyrähdystä, vaikka ei se yleensä ole ukkosesta moksiskaan. Ehkä siitä on tullut arempi, sillä tässä pari iltaa sitten se säikkyi sohvan selkänojalle kopsahtanutta kovakuoriaista (jota en ehtinyt tunnistaa), hyppi taaksepäin kun röyhkeä koppis käveli kohti.
Rise, angel, shine, love!

Avatar
skidi
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 7546
Liittynyt: 18 Huhti 2008, 17:54

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja skidi »

Huomasin eilen, että meillä asuu pieni ukkospervo :shock: Neitini siis villiintyi viimeöisestä ukonilmasta ihan totaalisesti. (Edellisestä se ei niinkään innostunut, mutta toisaalta silloin minulla olikin parvekkeen ovi kiinni :miettii: ) Se juoksenteli ympäri parveketta ja naukui ja kehräsi kuin mielipuoli. Aluksi kuvittelin, että se on peloissaan, ja yritin kantaa sen pois parvekkeelta, mutta se juoksi kovaa vauhtia sinne takaisin. Etenkin salamat näyttivät viehättävät, niitä se yritti kurottautua näkemään paremmin. En ole koskaan nähnyt sen käyttäytyvän noin, vaikka olemme eläneet yhdessä kohta kuusi vuotta.
Homer: The problem in the world today is communication. Too much communication.

Avatar
Rousku
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 41812
Liittynyt: 17 Helmi 2007, 22:57

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Rousku »

^Minunkin kissani halusi yöllä ulos ukkosta ihastelemaan :joojoo: Jätin sitten jytinästä huolimatta pihaoven auki, jotta mirri pääsee sisälle kun on saanut tarpeekseen tai alkaa oikeasti pelottaa.

Ehkä viimeöisessä ukkosessa oli jotakin ihan erityistä, sillä, kuten tuossa aiemmin totesin, ei tämä yleensä ole ollut ukkosesta kiinnostunut. Ainakin kuuro oli ihan kohdalla ja välke jatkuvaa ja kesti peräti tunnin. (Ehkä tietenkään saanut valoshowlta nukuttua.)

Miten muuten kissanne suhtautuva ilotulitukseen? Tämä nykyinen ei ole sen enempää kiinnostunut kuin peloissaan, mutta pari vuotta sitten edesmennyt Sissi mielellään katseli raketteja :)
Rise, angel, shine, love!

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

Meidän Mutka on vähän pönö. Se ei tajua mitään erikoista raketeissa saatikka ukonilmassa. :heh:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Hazel
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 20988
Liittynyt: 04 Huhti 2004, 01:20
Paikkakunta: Kangasala
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Hazel »

Myös meillä molemmat kissat viihtyivät lasitetulla parvekkeella lähes koko ukkosen ajan, toinen nukkui rauhassa, toinen katseli salamoita.

Mulla ei ole ikinä ollut kissaa joka pelkäisi ukkosta tai ilotulitusta yms. Kissanihan eivät ole koskaan ulkoilleet itsenäisesti yksin, vaan joko tarhassa, valjaissa tai suojatulla parvekkeella. Mutta tuskin pelkäisivät muutenkaan ulkona.
YOU NEVER KNOW HOW STRONG YOU ARE UNTIL BEING STRONG IS THE ONLY CHOICE YOU HAVE.

romualdo
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 11508
Liittynyt: 23 Helmi 2006, 18:38
Paikkakunta: Kälviä, Keski-pohjanmaa
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja romualdo »

toinen tiikeleistämme, narttukissa Nina kuoli ilmeisesti vanhuuttaan tuossa muutama viikko sitten... oli hyvä ruokahalu loppuun asti mutta silti oli laiha kuin mikäkin.... tarkempaa ikää en muista, ehkä 12-16....? veljen tytär Hanna oli nuorena erityisen kiinostunut kissoista, mittaili tarkkaan kissojemme painot ja mitat ja kirjotti ne pieneen "neuvola-vihkoseen..." :heh: ... arveltiin että hänestä tulee vielä eläinlääkäri...! mutta ei, tyttö kävi lukion ja siirtyi tänä kesänä Ouluun kouluun maisema-puisto-piha-tms.-suunnittelijaksi...
harmi että näin erityisen herkkänä taiteilijasieluna jouduin näkemään kissamme viimeiset kuolin kouristukset... ja vielä n. 4-vuotias touhosäheltäjäsähverijooseppi koirani ahdisti kissaparan tuossa tuvan päädyssä muovisankojen väliin, olisko kisuli tullut sitten viime hetkinä, luokseni.... yrittäny turvautua minuun tai oliko jo sen verran sekaisin ettei välittänyt enää edes pelkäämäänsä koiraa.... Jaro ehti jossain välissä vielä kantaa kissaa hampaissaan sen jälkeen kun olin torjunut huudoillani ja sangosta heittämälläni vedellä koirani väliintuloa ....
mutta vielä on yhtä iäkäs Ninan isoveli, siis saman sisarusparven mustavalkoinen kollipoika, Nalle tuossa ilonani.... ilonamme. Jarolla vaan heiluu häntä kun hän tuo ison kuononsa hyvinkin lähelle Nallen kookkaita valkeita viiksikarvoja.... Laihtunut on kolluspoikakin, enkä usko että hänelläkään on enää kauaa elonpäiviä/kausia jäljellä, että tälläisiä kissahuolia- ja onnenpuuskahduksia täältä korven keskeltä.... !?

romualdo
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 11508
Liittynyt: 23 Helmi 2006, 18:38
Paikkakunta: Kälviä, Keski-pohjanmaa
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja romualdo »

en ole nyt (ehkä) täällä erikseen keräämässä myötätuntoa ja huomiota... mutta en voi olla laittamatta tuskaani (>Ne mogu sakriti svoju bol = En Tuskaani Kätkeä Voi, - suom. - Jugoslavia -76) paperille.... toissapäivänä....? sunnuntaina, kävin piikittämässä .. piikityttämässä rakkaan n. 4-vuotiaan (kts. Koirat-ketju- muutama sivu taaksepäin... voi niitä onnen päiviä, kiitos Jaro, näistä vuosista... kasvatit minua paljon ihmisenä.... kiitos kaikesta varauksettomasta rakkaudestasi, tuhansista hännän heilutuksista, nuolaisuista, vilpittömän ihanista katseistasi : Joko mennään...!? (lenkille, eteenpäin.... onko sinulla varmasti makupala mukana, tuoksuu makkaralta... nakinpalalta... ... ..... ) koirani pois päiviltä.... neljäs tai viides yhteenotto oli jo liikaa, jokainen kerta oli liikaa, tietysti.... enkä sellaisia yhteenottoja olisi halunnut nähdä edes painajaisunissanikaan....!
rakas karvatötterökorvani oli siis valuvikainen, luonnevikainen... joillekin koirille vihainen suklaasilmäni olisi ollut liian suuri stressi minun jo muutoinkin herkälle, hauraalle ja epävakaiselle taiteilijaluonteelleni und psyykeelleni.... kävelevä aikapommi.... "monikaan ei ajoissa tajua luopua hullusta koirastaan..." rauhoitteli rakas luottoeläinlääkäri Penttikin mua.... "teit ihan oikean ratkaisun...." (ai ... kirjoita selvemmin...? saattaa puuskahtaa jälleen joku tämänkin foorumin lukijoista.... :niinpa: no ei kuule v...ttu tasan tarkkaan vois vähempää kiinnostaa, siis se miten selkokielisiä viestejä minäkin tänne loppujen lopuksi oksennan.... joka minun viestejäni haluaa lukea niin saa taatusti selvää niistä... ja mitä tulee taas niihin valittajiin l. kermaperseisiin niin heistä ei sitten todellakaan ole ni(kovinkaan) väliksi....! huis ja puis....vaan...kuule Teille! kielipoliisit! ... ....)

anteeksi, olen tietysti edelleen aika poissa tolaltani ja olen välillä kuolla tähän suruuni.... kurkkua kuristaa, silmäni sumentuvat kyyneliin.... Tappavat kyyneleet uurtavat ties monensiako polkuja pitkin karvaisia poskiani .... enkä voi tietenkään katsella koirien kuvia tai juttuja lehdistä.... vaikea on tietysti kulkea myös autoni luo, kun siitä n. 3 metriä oikealle entisen kaivon paikkeilla, syreenin ja marjaomenapuun alla, niiden välissä lepää ikiuneensa vaipunut erikoisen suurilla käpälillään varustettu kumppanini ja kulkee ja lampsii kai kohti sitä kuuluisaa Sateenkaarisiltaa pitkä kieli mustan lerppaisen suupielen yli roikkuen... ... touhojooseppini, sähfersäheltäjäni.... :tuskaa...: ..... :lohduton: ... :shock: ... :'(

usemmanlaiset raatokärpäset pyörivät jo kovin ruumiin ympärillä, hetkessä limakalvoilla pyörivät jo pienen pienet kärpäsen toukat... elämän kiertokulku jatkuu... marjaomenapuun ja syreenin ja koivun lehtiä putoaa hiljaa kahahtaen karvaiselle turkille ja sen ympärille maahan... ruskan värit alkavat pikku hiljaa tulla esille klorofyllin alta... On syyskesä .... On minun vuoden aikani. Nyt se laitettiin vain kovin tummanpuhuviin kehyksiin....

<3


toisaalta tämä on tietysti mulle MYÖS valtava helpotus... l tämä aivan liian pitkälle mennyt luopuspöötkseni (jk. = luopumispäätökseni, - aina valmis ja valpas oikolukijani, latojani.) lisää elämääni nyt paljon liikkumatilaa, ja vapautta.... jää monenlaiset varotoimenpiteet, kytkemiset summuut pois.... voin olla vapaampi menemään ja tulemaan..... :tuskaa....: .... ....
Uskottu eläinlääkärini Tapio : "saanko antaa sulle yhden neuvon... älä hanki palveluskoiraa.... ota mieluummin joku noutaja... se pysyy mukana..." (mitä tietysti teki tämäkin paimenkoira .... "aina mukana kaikkialla - seurasi vaikka ulkohyysiin..." - mutta eli minun laillani "terveydentilani" takia vain liian suojattua, erakoitunutta elämää. Koiran sosiaalistaminen on luonnollisesti aika lailla heikompaa näin harvaan asutulla maaseudulla. Varsinkin kun naapurissa on erityisen asenne- ja luonnevikainen, suoraan sanottuna hullu hirvikoiraharrastaja, joka muuten kävi minuun käsiksi tämän viimeisimmän, painajaismaisen välikohtauksen aikana, kun kaiken ennalta uskomani ja ns. maalaisjärjen mukaan koirani olisi pitänyt pysyä erikoisvahvisteisen ruuvihakasen ja vaijerin avulla läheisen kylätiemme varrella olleesa metsikössä. Tietysti olisin voinut viedä Jaron syvemmällekin metsään mutta en enää jaksa jossitella......) ja tietysti ymmärrän hyvin pitkälle hänen tuohtumuksensa mutta vain tiettyyn pisteeseen asti... omaapa hänkin osittain sen verran mädät geenit joten minkäs hän sille ja arvaamattomalle luonteelleen voi... ja hänen mahdollisille selästä johtuneille univaikeuksille ja niiden mukanaan tuomille vaivoille ja psyyken repeämisille .....)

joten ei tarvi ihmetellä jos välillä vaikenen ja jo ennenkaikkea tämänkin takia.... "ei koskaan enää minkäänlaista karvaista kaveria...." "kissaa olen tosin vielä suunnitellut...." kissat kun ovat niin p-a-l-j-o-n helpommin pidettäviä ..... tuskin hankin enää koiraa.... kuten sanoin ja lekurillekin puuskahdin henkeä vetäen sen armonpiikin jälkeen että -ei minkäänlaista karvaista kaveria! .... muuta kuin sellainen kaksijalkainen - korkeintaan ... - nisäkäs tietysti....! .... mieluummin tumma, ja partainen ja lempeäluonteinen ..... ... mutta kiitos kun/jos jaksoit lukea tämän ahdistuneen vuodatukseni ..... ...hyviä hetkiä Teille kaikille lemmikkienne parissa! .....
onneksi minulla on vielä tuo noin 13-16 vuotias mustavalkoinen Nalle -kolli ... siinä me vanhat keittiön ikkunan edessä välillä juodaan kahvia, (tai siis minä juon kahvia, Nalle lakkii kokotinki maitoa....) kahtellaan ulos, mm. lintuja, Nalle narisee, pitkät valkoiset viiksikarvat vaan heiluvat (siis kissalla), välillä hän saapi lakkia kokomaitoa (hups, toistoa! oikolukijan ja latojan huomautus) suoraan viereisessä naapurissa asuvan veljeni tilatankista haettuna.... paksun kermakerroksen maustamana..... ja väliin taas maksamakkaraa kyytipoikana..... Nalle-kissamme on suloinen!


jk.. ... kiitos myötäelämisestä nm. TomppaJr .... enköhän tästä vielä .... täytyy vain painaa ja tehdä töitä kuin hullu.... ja siten yrittää hukuttaa surua... ! ... ja nauttia myös tästä kolikon toisestakin puolesta. Muistakaa - Rakkaat foorumilaiset - Kolikoilla on aina se toinenkin puoli!
Viimeksi muokannut romualdo, 17 Syys 2012, 08:11. Yhteensä muokattu 7 kertaa.

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

^ Voi rompsua. :hali: Varmaan kauhea tilanne. :lohduton:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Rousku
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 41812
Liittynyt: 17 Helmi 2007, 22:57

Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä

Viesti Kirjoittaja Rousku »

Nyt on ilmaantunut sellainen ongelma, ettei kissani anna minun tehdä iltaisin muuta kuin istua sohvalla, ja sitä mitä siinä istuessa nyt voikaan tehdä. Kissa itse torkkuu sohvalla tai sen selkänojalla, välillä sitä pitää silitellä, ja jos lähden jonnekin, se tulee perässä moukumaan. Laiskana ihmisenä sohvaelämä periaatteessa sopisi minulle aika hyvin, mutta joskus nyt vain olisi pakko tehdä jotakin muutakin. Esimerkiksi tuo keittiö pitäisi siivota, kun en päivällä ehtinyt, ja pakastaa muutamat ruoat ennen kuin pilaantuvat.
Rise, angel, shine, love!

Vastaa Viestiin