Viisukuppila

Yleisiä ajatelmia:

• Kappaleet 4–8 ovat semin vahvin vaihe, ja uskon kaikkien viiden jatkoonmenoon.
• Loput viisi jatkoonmenijää on poimittava semin jälkipuoliskolta, jolta en löydä yhtäkään kappaletta, jota pitäisin varmana finalistina normaalikokoisessa ja -tasoisessa semissä. Kaikkien aikojen heikoin semifinaalin puolisko.
• Miksi kummassa semin avaava kolmikko on niin vaisu kuin on? Tuotantoryhmä ei selvästikään ole yrittänyt tehdä tasapainoista show'ta, vaan tarkoituksena on vain ollut välttää suosikkien ja kaverimaiden sijoittuminen heikoimmille numeroille. Piskuisilla Virolla ja Slovenialla ei ole niin väliä. Ei liene sattumaa, että kummankin semin kakkospaikka annettiin pienimmälle tarjolla olleelle maalle.
• Yleinen taso on sen verran kehno, ettei yksikään viisu jää siitä kovin pahasti jälkeen. Viime vuoden kakkossemin toisinto, jossa melkein kaikki kappaleet ovat vähintäänkin taistelussa viimeisestä jatkopaikasta, on täysin mahdollinen. Semin jumbon pistemäärä on melko varmasti kaksinumeroinen ja todennäköisesti 20:n paikkeilla.

1. Itävalta: Natália Kelly – Shine
Inhoan Natálian äänenväriä suhteettoman paljon, joten suhtautukaa kommenttiini sillä varauksella. Kappale ei sinänsä ole hyvä eikä huono; laulajalle jää paljon tilaa tehdä kappaleesta näköisensä. Jättääkseen vaikutuksen kappale kuitenkin tarvitsisi vahvan tulkitsijan, enkä yrittämälläkään Natáliassa sellaista kuule. Läpilaulu nuotissa pysyen on parasta, mitä olen Natálialta kuullut. Se ei riitä. Jos kappaleen esittäisi Nadine Beiler (Itävalta 2011), finaalipaikka olisi selviö. Natálialle veikkaan tylysti semin jumbosijaa.

2. Viro: Birgit – Et uus saaks alguse
"Ihan kiva" balladi, joka hävisi kotona puhelinäänestyksen kahdesti ja voitti kolmannella yrittämällä niukasti, kun vaihtoehdot oli rajattu kahteen. En keksi, miten tämä voisi tältä esiintymisnumerolta iskeä ulkomaisiin puhelinäänestäjiin. Raatiäänissä päässee kärkikymmenikköön mutta raadit eivät pysty kompensoimaan puhelinäänestystulosta tarpeeksi. Ei jatkoon.

3. Slovenia: Hannah – Straight into love
Erän ehkä heikoin sävellys, jonka dubstepit kuulostavat päälleliimatulta yritykseltä luoda moderni vaikutelma. Kun Hannah ei ole harjoituksissakaan vakuuttanut, pidän tätä illan varmimpana karsiutujana (mutten todennäköisimpänä jumbona). Parempia poppiksia löytyy aivan tarpeeksi.

4. Kroatia: Klapa s Mora – Mižerja
Suoranaisten itsestäänselvyyksien jälkeen varmimpia finalisteja. Miehet laulavat komeasti ja vaikka paikalliseen lauluperinteeseen nojataankin, kappale ei kuulosta liian vieraalta ei-slaavilaiseen korvaan, ei niinkään vieraalta kuin alueen balladit yleensä. Ongelmaksi voi koitua se, että erässä äänestää niin moni Euroopan luoteiskolkan maa (Ruotsi, Tanska, Alankomaat, Belgia, I-Britannia, Irlanti) – luulen tämän alueen luulen olevan Kroatialle hankalinta. Tämän vastapainona semissä äänestää kolme muuta ex-jugomaata, joiden sisäisessä nokkimisjärjestyksessä Kroatian pitäisi olla ykkönen (= n. 30 pistettä, ehkä jopa täydet 36). Jatkoon mutta tuskin erän kärkiviisikkoon.

5. Tanska: Emmelie de Forest – Only teardrops
Voittajasuosikki aiheesta. En uskalla veikata Tanskan voittoa vastaan näin balladivoittoisessa semissä, jonka jälkipuolisko on niin olematon kuin on.

6. Venäjä: Dina Garipova – What if
1) Venäjää edustava 2) nainen, joka laulaa 3) voimaballadia 4) hyvin. Semin kärkiviisikkoon ja finaalin kärkikymmenikköön ei enempää tarvita. Viisuvoittoon tarvittaisiin jotakin muutakin kuin kliseekollaasi, joten voittoa ei tipu. Tarkemmin en uskalla veikata.

7. Ukraina: Zlata Ognevich – Gravity
Tästä olen sanottavani sanonut maaketjussa ja pudotuspeliketjussa. Pidän kappaletta heikkona mutta Ukrainan ensimmäinen karsiutuminen ei toteudu näin heikossa semissä. Semifinaalin (saati sitten finaalin) kärkisijoille ei silti pitäisi olla mitään asiaa.

8. Alankomaat: Anouk – Birds
Harjoitusraportit sanovat mikä mitäkin ja harjoitusvideoista ei selviä, miten tunne välittyy kotikatsomoihin. Kyllä kappaleen pitäisi finaaliin selvitä joka tapauksessa vähäisemmälläkin läsnäololla mutta sijoitus voi olla melkein mikä vain. Anoukin kykyjä en sinänsä epäile mutta kun vaikutelman pitäisi olla yhtä aikaa haavoittuvan hauras mutta mieleenjäävän mahtipontinen, balanssia on vaikea saada kohdalleen. Alankomaiden viimeaikainen viisuhistoria ei herätä luottamusta siihen, että tämä siellä osattaisiin.

9. Montenegro: Who See – Igranka
Trackshittazin jälkeen luovuin toivosta, että ei-englanninkielisellä rapilla olisi mitään toivoa menestyä viisuissa edes kohtalaisesti. Kaveripisteitä heruu pari-kolmekymmentä mutten usko kappaleen juuri iskevän puhelinäänestäjiin muualla. Raadit voivat yllättää. Waldo's People meni neljä vuotta sitten jatkoon raativalintana, ja se oli ysäriretroilu, kun Igranka on nykypäivää. Semin heikkous herättää toivonkipinän. Rajatapaus.

10. Liettua: Andrius Pojavis – Something
Erän ehkä amatöörimäisimmin tuotettu ja esitetty kappale. Kahtena viime vuonna Liettua keplotteli finaaliin fanien dissauksesta huolimatta mutta ei kai enää kolmatta kertaa peräkkäin? Puhelinäänestäjiltä kappale meni yli hilseen jo karsinnoissa, Andrius oli karsintaseminsä puhelinäänissä vasta viides. Raatipotentiaalia on enemmän. Kappale ei ole genrellisesti kaukana esimerkiksi viime vuoden Unkarista, jonka raadit hilasivat finaaliin. Toteutus on kuitenkin niin paljon kehnompi, että sama tuskin toistuu.

11. Valko-Venäjä: Alyona Lanskaya – Solayoh
Halpa lattaripoppis on viisuissa kymmenen vuotta myöhässä, viisujen ulkopuolisessa kontekstissa kaksikymmentä. Kappale on sietämättömän tarttuva (tai vain sietämätön) mutta Alyonan esiintymisestä ei välity aitoa iloa. Puhelinäänissä kärkikymmenikössä. Raadit murhannevat parhaansa mukaan. Rajatapaus.

12. Moldova: Aliona Moon – O mie
Erän toinen laulaja, jonka ääntä en siedä. Harkkaraporttien mukaan laulaa hyvin. Luotan arvioihin. Esityksen sirkusta en ymmärrä mutta ehkä ei tarvitse. Sävellys on vahva ja erottuu edukseen jälkipuoliskon mitättömyyksien keskeltä. Helposti finaaliin. Kappale muuten kuulostaa epäilyttävästi Lăutarin balladiversiolta. Jossakin eurovision.tv:n videossa Pasha ja Aliona lauloivat molempia peräkkäin ilman säestystä ja oli vaikea havaita, missä kohtaa biisi vaihtui. Mutta kaipa säveltäjältä pienoinen itseplagiointi sallitaan.

13. Irlanti: Ryan Dolan – Only love survives
Suhtauduttani Irlantiin kyynisesti koko kevään käännän takkiani. Tämän semin kontekstissa ainoa toimiva, nykyaikainen tanssipoppis ja Ryan laulaa riittävän hyvin. Veikkaan paikkaa semin kärkiviisikossa. Sävellyksessä on silti puutteensa, joten finaalissa kyyti voi olla kylmääkin, ainakin jos esiintymisnumero on aikainen.

14. Kypros: Despina Olympiou – An me thimase
Illan viimeistä balladia ei ikinä kannata sulkea laskuista. Moldovan sirkuksen vuoksi Kypros on erän jälkipuoliskon ainoa klassisen tyylikkäästi esitetty balladi. Riittääkö se, vai jääkö kappale tältäkin esiintymisnumerolta seinäruusuksi? Esimerkkejä myöhäiseltä esiintymisnumerolta häntäpäähän jääneistäkin balladeista kyllä löytyy. Rajatapaus.

15. Belgia: Roberto Bellarosa – Love kills
Semin toiseksi viimeisenä kappaleena muodollisesti pätevä mutta vähäeleinen radiopoppis. Sama resepti toi Itävallalle neljä pistettä vuonna 2007. Okei, nyt kappaleita on melkein puolet vähemmän, semi on heikompi ja kappalekin ehkä hieman koukukkaampi. Roberto näyttää siltä kuin haluaisi olla mieluummin missä tahansa muualla kuin laulamassa tätä laulua meille. Normaalioloissa tällaisella ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia finaaliin mutta tässä semissä tältä esiintymisnumerolta rajatapaus.

16. Serbia: Moje 3 - Ljubav je svuda
Semin viimeisenä kappaleena vanhanaikainen alueelleen tyypillinen poppis, jollaiseen ei viisujen ulkopuolella törmää. Islanti oli tällä reseptillä semin kolmas vuonna 2010. Mutta kiitos ABBA:n, Je ne sais quoi oli tyyliltään paljon lähestyttävämpi myös ensisijaisen markkina-alueensa ulkopuolella. Balkanilta ei koskaan tullut ABBA:a, joka olisi tehnyt Ljubav je svudasta tyyliltään tunnistettavaa kautta maanosan. Naapuri- ja diaspora-avun turvin Serbia on ainakin finaalipaikan kynnyksellä mutta tuoko viimeinen esiintymispaikka tarpeeksi "neutraalia" kannatusta? Kiikun kaakun. Euroopan luoteiskolkalta sellaista ei ole luvassa, tuskin balteiltakaan. Sanoisin, että Kypros ja itäslaavit (Venäjä, V-Venäjä, Ukraina) ovat avainasemassa: iskeekö tämä heihin enemmän kuin länsipoppikset?

_________________________________________________________

Finaaliin (7): Kroatia, Tanska, Venäjä, Ukraina, Alankomaat, Moldova, Irlanti
Rajatapaukset (5): Montenegro, Valko-Venäjä, Kypros, Belgia, Serbia
Ulos jatkosta (4): Itävalta, Viro, Slovenia, Liettua

Rajatapausosastolta laittaisin tällä hetkellä jatkoon Serbian ja Kyproksen. Valko-Venäjän pudottaisin. Montenegro vai Belgia? Jaa-a. Vielähän tässä ehtii arpoa. Kai tässä pitää jotakin sanoa, joten sanotaan Montenegro. Veikkausrivini voi lopulta sanoa toista.