Viisukuppila

Joo, olihan tähän saatu sitä voimaa lisää. Kappaleesta vaan valitettavasti puuttuu vaihtelevuutta, mitä joku jo peräänkuuluttikin. Eikä sitä tarvitsisi edes paljon enempää.
Mutta on tämä silti kisan parhaimmistoa.

Siinä missä Softenginen uusi sovitus minun listoillani laski kappaletta niin tämä kyllä nousi paljon. Ovat saaneet kolmiulotteisuutta ja iskevyyttä soundiin, tapahtumia sovitukseen. Laurikin laulaa minusta antavammin tai sitten vain kuvittelen . Tykkään nyt. Esityksen suhteen toivon vielä sellaista, että Lauri miettisi sitä tasaopää-lätsää, tarkasti rajattua parransänkeä ja avonaisia t-paitakaula-aukkojakin. Ei ole Lauri, no, ei justibieber vaan se toinen vanhempi teinisuosikki, dementia vei nimen. Minusta ylipäänsä tuon em. hepun tyylistä inspiroituminen ei tuo Laurin parhaita puolia esiin.

Minusta kappale ei tee oikeutta Laurin kaikkein parhaimmille puolille. Olisin halunnut nähdä Laurin esittävän jonkin menevämmän, hikisen, törkeän sexyn funkahtavan biisin (niinkuin Voicessa muistaakseni esitti)

Mutta hieno mies ja ääni, tyylikäs, ammattimainen esitys, mutta biisissä on ongelmaa, mm. kertosäe, se on painostava ja junnaava. Uudessa versiossa sitä on ehkä saatu muokattua irtonaisemmaksi, mutta silti versio on minulle pettymys. Biisiin on saatu vivahteita, mutta ei tarpeeksi kasvua. Ennen sitä loppupuolen uu-uu-kohtaa olisi sopinut jokin massiivisempi huipennus ja Laurin revittely ja sen jälkeen rauhoitteleva, sykkeen tasaava uu-uu-uuttelu.

Mutta ihan ok, ammattimaisuuden ja Laurin laulutaidon takia ei tarvitsisi viisulavoilla hävetä, vaikka tämä ei mitään kukkeinta musiikillista luovuutta edustakaan.

Lauri jäi hyvin mieleen Voicesta ja oli melkoinen ilopilleri. Harmi, että nyt kappale on melodiaton ja junnaava, hajuton ja mauton pläjäys. Itse kappale ei ärsytä, vaan ainoastaan se, ettei Laurilla ole parempaa ja värikkäämpää biisiä mukana kisassa. Rysähti puntarissani todellakin down lopullisten versioiden myötä jumbopaikkaa pitämään, jossa tälläiset mitäänsanomattomat kappaleet yleensä viihtyy hyvin puntareissani...

Söpö esittäjä, ja suomalaisten synkeä luonne varmistanevat tälle kuitenkin paikan Barona-areenalle.

Tämä on hieno biisi. Tunnelma on upea ja lopullinen versio oli silminnähden parempi kuin demo. Laurilla erinomaisen hieno ääni. Vaikka tämä biisi on hieno ja upea, niin silti se olisi voinut olla parempi, ja erityisesti kertsi olisi voinut olla potkivampi. Tämä ei ole myöskaan saanut minulla aikaan kylmiä väreitä. Hyvä! 4/5

ps. Nyt en siitä anna miinusta, mutta hitto kun tuossa taustaköörissä biisin lopussa yksi ääni paistaa erittäin epämiellyttävällä tavalla koko muun köörin lävitse. Siis lopullisessa versiossa.

Synkeänä henkilönä ilmoitan, että Lauri Mikkolan Going down on ihana kappale. Minun ykkönen.. osaaminen .. tunnne ja tulkinta.

Viisufani kirjoitti:Mielestäni tasapaksu on lähes oikea sana kuvaamaan tätä aijemmin paremmalta vaikuttanutta laulua. Mutta kuitenkin sana tasapaksu on aika lievä ilmaisu tästä. Jos peräkkäin tulisi tämä ja Clarissan laulu radiosa, ollenkaan tietämättä kuka/ketkä laulaa kappaleen, niin kiinnittäisin jo radiosta kuunneltuna selvästi enemmän huomiota jälkimäisen kappaleeseen (Top of the world) kuin tähän Lauri Mikkolan Going down -biisiin.

Ja mitä sitten esiintymiseen tulee kun vertailee edellä mainittuja, niin Clarissa ja Josh näytti esiintyvän paremmin kuin Lauri Mikkola soittajien kanssa.

Itse yllätyin positiivisesti siitä että Lauri Mikkola käytti lavashowsaan soittajia. Olin odottanut jotain typeriä tanssijoita yms. kun tulee justin timberlaket yms tästä mieleen. Muutenkin lavaesiintyminen Mikkolan kohdalla oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa. Clarissan ja Joshin lavaesiintymisestä taas on vaikea sanoa yhtään mitään kun lava on niin pieni ja tuollainen biisi ei oikein erotu edukseen sellasissa puitteissa.

Suomalaisten synkeästä luonteesta en niin tiedä.
Itse en ainakaan semmoista päässäni omista, eivätkä monet muutkaan, joita tunnen ja olen tuntenut. Synkkäpäiset ovat pienen pieni vähemmistö tässä Suomen mualimassa.

Mutta biisistä.
Itse kertosäe on lattana kuin lanan litistämä rotta.
Tämä ei kumminkaan upota biisiä äkkisyvyyksiin, sillä toimiihan biisi sitten toisaalla, kertosäkeen edessä ja takana. Ja ovat tuottajat tai tuottaja osanneet sirottaa sinne kiehtovia yksityiskohtia ja efektejä, jotka pitävät kuuntelijaa jonkinlaisissa puikoissa.
Ei Malmööseen kumminkaan. Vai missä ne sibeliuskilpailut pidetäänkään?

*****

Tästä en muuttaisi mitään muuta, mutta sen naisten tissipaidan vois jättää pois.

Mulla oli suuret ennakko-odotukset Laurin suhteen. Olisi ollut piristävää nähdä soul&funk-Lauria näissä pippaloissa ja jopa Tanskassa asti. Tässä biisissä on hyvät hetkensä, mutta kokonaisuus on silti turhan laimea. Valitaan Lauri, mutta vaihdetaan biisi johonkin menevämpään!

Tämä on kyllä pysynyt yhtenä lemppareistani, aina ensimmäisestä 30 sekunnin pätkästä tuon tuotetun version julkistamiseen. Demoversio oli aika raakile ja joillakin pienillä lisäyksillä virallisesta versiosta tuli toodella hyvä!
Ensimmäinen live-esitys oli vielä kesy ja siitä puuttui se mahtipontisuus, mistä Lauri oli puhunut. Odotan siis innolla ensi viikkoa!

Tämmöinen löyty. Kolme päivää jo virunut juutuubin putkilossa.
Paranneltu versio.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=pV5wvn9J ... e=youtu.be[/youtube]

Tää parani ehdottomasti uuden version myötä. Kertosäe alkaa enemmän ryminällä, kuin demossa. Mutta pakko sanoa että itsekin odotin Laurilta jotain yhtä siistiä meininkiä kuin VoF:ssa. Tää kundi osaa kuitenkin tehdä hienoja tanssimooveja, että että...

Kun kuulin tämän ekan kerran, olin ehkä vähän pettynyt. Varsinkaan kertosäe ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Kun nyt olen kuunnellut kappaletta useita kertoja, niin kappale on parantunut joka kuuntelukerralla. Kertosäe ei ole vieläkään täydellinen, mutta riittävän mielenkiintoinen. Säkeistöstä mulle tulee jo kylmät väreet, joka kertoo siitä, että se on mielestäni todella onnistunut. Kappale on koko ajan kuulostanut hyvin kansainväliseltä, mikä on hyvä juttu. Loppu on myös onnistunut. Yksi suosikeistani. Pääsee varmasti umk:n finaaliin, mutta pääseekö jo suoraan, siitä en ole varma. Riippuu paljon livestä, sillä sen on tärkeä onnistua.

Höh, Laurilla on peittävä puku päällä tänään(kin).

Pettymys. Tämä biisi ei toimi livenä.

Lauri Mikkola on karismaattinen ja hieno ääninen mies, mutta kappale on asfaltin harmaa. Tuotannollisesti kaipaisin tähän kovasti jotain, näin jää vähän tuutulauluksi. Harmi kun Mikkola ei tullut skapaan jollain rytmikkäämällä biisillä. Taustakuorot oli tämän illan livessä varsin hyvän kuulloiset! **

Kertosäe on edelleen aivan suunnattoman suuri ongelma. "Please set me free!" -sanojen jälkeen alkaa kertosäe, joka sitten menee kuin meneekin kappaleen otsikon sanoin alaspäin. Hemmetti, harmittaa! Tästä kun olisi voinut saada neljän tähden kappaleen. Nyt tämä on heikko kolmonen.

Bändi pois, lisää lauluvoimaa ja euroviisukävelyt mukaan niin se voisi olla tämä. Biisi ja artisti, joka napsisi taatusti tuomariääniä Kööpenhaminassa. Harmi, että tuomaristo ei arvosta laulukilpailussa enää edes laulutaitoa.

Olipa tosi huonosti istuvat housut, varsinkin takaapäin. Ja vielä himpun verran eriväriset kuin yläosa.

Tsekkaa, kuinka viime tippaan Laurin UMK-osallistuminen jäi:

Miten tästä saisi mieleenpainuvamman esityksen?
Biisi ja laulaja ovat hyviä,muttei se riitä tässä..

Tämä biisi hieman kärsi YLEn kehnosta äänentoistosta ja lavashown aikaansaannista.
Lauri teki kaiken mitä pystyi, lauloi ja esiintyi hienosti, mutta tämä biisi tarvitsee ne mahtipontiset lavavalot ja screenit ja kaikki, mitä YLE ei Peacockissa pystynyt tuottamaan.
Veikkaan, että vasta Baronalla tämä pääsee kunnolla loistamaan, nyt se ei vain päässyt oikeuksiinsa. Toivottavasti saavat jotain lisää aikaseksi semifinaaliin..

Miksei joku sanonut jo alkuun tälle jätkälle että tee parempi biisi, ääni ja karisma menee tällä junnaavalla kappaleella ihan hukkaan! Kertsi voisi yhtä hyvin alkaa "This song is boooooring...."

Vähän tylsää joo, mutta sopii hyvin täytteeksi sekaan. Peittävässä asussa Lauri näyttää tosi vanhalta. Hyvin laulettu, seuraavalla kerralla vielä lisää vaihtelua lauluun

Jonttu kirjoitti:Miksei joku sanonut jo alkuun tälle jätkälle että tee parempi biisi, ääni ja karisma menee tällä junnaavalla kappaleella ihan hukkaan! Kertsi voisi yhtä hyvin alkaa "This song is boooooring...."

Hänhän on sanonut, että ammattimuusikot ovat kehuneet biisiä ja että sen voisi viedä ulkomaillekin valloitusmielessä.
Mutta totta tuo on, mitä kirjoitit.
Nämä ovat vaikeita asioita. Kuinka tehdä vetävä biisi. Mistä saada ympärille musikaalisia kriittisiä ihmisiä, jotka sanovat totuuden ja kannustavassa mielessä.

Brian Eno on ollut velho, joka on puristanut ihmisistä luovat voimat esiin. Kaipa tuo vieläkin on. Siis mies on tuottanut muunmuassa U2:n ja Coldplayn levyjä. Aikoinaan tuli tunnetuksi Roxy Musicista. Tämä pyöriskeli esim. David Bowien kanssa. Bowieta on sanottu vampyyriksi, jonka läsnäolo vetää ihmisiltä mehut suonista. Kertoo, että mies on karismaattinen, erittäin karismaattinen. No, hän ei mahtanut Brian Enolle mitään. Tämä on vieläkin karsimaattisempi. Muista lukeneeni, että Brian Enolla oli kekseliäitä käsityksiä siihen, kuinka luodaan ja tehdään taitava biisi. Yksi hänen keinojaan oli: heitetään kaikki palaset sekaisin. Toisin sanoen, kun on sävelletty biisi ja se näyttäisi olevan valmis, rikotaan kokonaisuus palasiksi ja järjetellään osaset uudelleen ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, kuin että nostettaisiin kortteja sokkona. Yksi kortti on A-osa, yksi B-osa ja näin edelleen. Sitten kun on saatu osaset sekoitettua, aletaan järkätä siitä biisiä.
Näinkin voidaan luoda hyvä biisi.

Kappaleen kertsi häiritsee edelleen laimeudellaan. Laurilla oli jo sen verran show-elementit hallussa tällaiseen biisiin, mutta vielä pitää jotain mieleenjäävää saada tähän esitykseen, jotta tää saavuttaa edes jotain.

Kun lukee tämän biisin ja esittäjän saamaa palautetta, voi niistä kiteyttää seuraavat asiat:

1. Karismaattinen ja seksikäs esiintyjä ja showmies
2. Yksi kisan parhaista ellei paras laulaja
3. Ammattitaitoinen sovitus
4. Lattea kertosäe ja tasapaksu biisi
5. Kansainvälinen taso
6. "jotakin puuttuu.."

1. Tuskinpa tuosta kukaan voi olla eri mieltä, Lauri on kisan ylivoimaisesti paras esiintyjä. Se nähtiin taannoin VoF:ssa ja se on nähty jo myös tässä kisassa. Kauniit naiset ja vahvat miehet tykkäävät tällaisesta vahvasta performansesta. Lauri on ainutlaatuinen esiintyjä eikä minulle tule ihan heti mieleen Suomesta ketään muuta hänen veroistaa sillä saralla. Tässä esityksessä minua viehättää hänen hallittu voimankäyttönsä. Mieleeni tulee kitaristi, joka taiteilee kitarasoolossa hallitun feedbackin kanssa (vrt. Hendrix), kitara ei ihan kierrä mutta melkein.

2. Eilen joku tuomareista jo julisti Hannan kisan parhaaksi laulajaksi. Noh, huipulla erot ovat pieniä, mutta minusta Lauri on kyllä vielä hieman parempi laulaja. Toisaalta, vaikea heitä on vertailla, koska ovat niin erilaisia. Lauri on jotenkin vielä erottuvampi persoona. Mutta, se on päivän selvää, että heidän jälkeensä tulee pitkä hajurako, jonka hännillä on sitten nämä teinibändit ja tanssijalaulajat.

3. Biisi on hiottu todella pienieleisen mahtipontiseksi. Minusta se koskettaa kuulijaa todella syvältä. Jos esim. MIAUN ja Madcraftin energia ja voima tulee suorasta huudosta ja hanat kaakkoon soittamisesta, tämä biisi saa voimansa nyanssienkäytöstä. Kybän sijaan hanoja käytetään 4-8 välillä. Jos kiireinen kertakäyttömusiikkiin tottunut kuluttaja jaksaisi pysähtyä kuuntelemaan, hän kuulisi sen mitä tarkoitan. Mutta, jos hänen mielestään vaikka Top of the world on maailman kovin biisi, se on todennäköisesti liikaa vaadittu.

4. Kiireinen, pinnallista McDonalds-musiikkia toisella korvalla kuuntelemaan tottunut musiikin kuluttaja haluaa kaiken heti. Hänen mielestään biisi on hyvä, jos se jää heti mieleen. Minusta se on huonon musiikin merkki. Muutaman kerran jälkeen tulee kyllästymisvaihe, jonka jälkeen alkaa wear-out-ilmiö. Tämä biisi paranee joka kuuntelukerralla. Uskokaa minua, minulle kävi niin. Yleensä en juurikaan kuuntele slovareita ja olin aluksi hieman pettynyt, mutta sitten opin kuuntelemaan biisin hienoutta. Siksi uskon sen menestykseen kisan edistyessä. Ne, jotka voivat oppia biisistä tykkäämään, löytävät sen hienouden toiston myötä. Sama pätee tietty Hopeen, hieno biisi sekin.

5. Ehkä Laurin kohdalla se tarkoittaa sitä, että tällaisia artisteja on maailmalla, mutta ei Suomessa. Hän on maassamme ainutlaatuinen ilmiö. Hänen pitää päästä ulkomaille, koska Suomi on liian pieni hänen musiikilleen. Köpis voisi olla hyvä paikka ensi keväänä.

6. Joo, olen samaa mieltä, tästä ehkä puuttuu vielä jotakin... se voisi olla sähkökitara,jota en juuri kuule taustalla. Se toisi tämän lähemmäs rock-genreä, mikä voisi laajentaa yleisöpohjaa. Jos joku diggaa ACDC:tä, hän tarvitsee sen särökitaransa... ei niinkään jousia. Mutta... mikään ei ole koskaan valmis ja kaikkea voi hio loputtomiin. Jossakin vaiheessa vain pitää tehdä se rohkea päätös: Se on tässä, laitetaan se purkkiin.

Summasummarum:
1. kisoihin ei pidä lähettää suomenkielistä biisiä. Jos niiden viehätys perustuu teksteihin, niin se etu jää hyödyntämättä kisassa. Niitä ei tekstitetä, ei serbokroatiaksi eikä italiaksi. Jäljelle jää vain englanninkieliset biisit ja niiden joukossa näen ainoastaan kaksi vaihtoehtoa: Hope tai Going down. NIistä minä valitsisin jälkimmäisen.
2. En voi ymmärtää tuomaria joka antaa Madcraftille tai Clarissalle enemmän pisteitä kuin Going downille. Mitä ihmettä hänen sielustaan oikein puuttuu???

Timberman kirjoitti: 4. Kiireinen, pinnallista McDonalds-musiikkia toisella korvalla kuuntelemaan tottunut musiikin kuluttaja haluaa kaiken heti. Hänen mielestään biisi on hyvä, jos se jää heti mieleen. Minusta se on huonon musiikin merkki.

Minusta ihmiset yleensäkin haluavat kaiken heti, jos puhutaan musiikista. Se mikä ei sytytä, heitetään menemään. Puhun vain musiikin melodiasta. Jo pikkulapset kehdossa reagoivat unilelujensa melodioihin. Jos melodia ei miellytä, alkaa itku. Jos melodia miellyttää, se tuuduttaa. Joku varmasti osaa kertoa tästä enemmänkin.
Kun musiikki jää kerrasta mieleen, melodialtaan, laulusuorituksen takia ym. osoittaa se itsellään sen, että tekijät ovat onnistuneet, varsinkin jos näitä hetkestä koukkuun jääneitä kuulijoita on iso rypäs.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että on paljon biisejä ja levyjä, jotka ovat kolahtaneet vasta parinkymmenen vuoden jälkeen. Tämmöinen on esim. Van Morrisonin Astral Weeks. Jotenka olen siis osittain samaa mieltä.