Viisukuppila

Poltat näppisi jos astut pidemmälle. Pisteyttämään mars.


































(Jotain epämääräistä ölinää)

Outo kisa.

Tosi outo ja sekava laulu joulukuusesta
Öh, tässä ei nyt kyllä ollut (otsikonkin mukaisesti) minkäänlaista punaista lankaa, kunhan vain näköjään heitelty mitä sattuu sinne tänne? Tekniikkakin tuttua huttua.

Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa
Intro sopisi hyvin kohtaukseen, jossa vanhemmat ihastelevat vastasyntynyttä lastaan. Tässä sitten ilmeisesti kerrotaan, miten ko. tilanteeseen ollaan päädytty. A-osa jätti vähän kysymysmerkkejä: mitä sillä oikein yritettiin hakea takaa?

Kaksintaistelu
Kertosäkeistön toiston poistaminen toimii tässä kohtalaisesti, jälkimmäinen kun tulee sellaisella paatoksella. Jäi silti hieman tekotaiteellinen maku; on niin yritetty tehdä jotain mahtipontista että menee jo yli.

Veitsenterällä
Yllättävän samanhenkinen edellisen kanssa, molemmat muistuttavat etäisehkösti Viimeistä auringonlaskua (Georgia -11), ja tämä vielä vähän Rammsteinin Ohne dichin videota. Mutta itseamputaatiosta ei taida olla vielä tehty sanoitusta? Ruusunmarja jäi ihmetyttämään.

Rannalla
Pieni tunnelmapala.

1. Tosi outo ja Sekava laulu Joulukuusesta
Otsikkonsa veroinen. Tekniikka ja kielioppi aika hakusessa, eikä sisältöäkään paljoa ollut.

2. Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa


3. Kaksintaistelu
Rivitys hieman outo paikoittain, mutta ihan mielenkiintoinen sanoitus. Sisältöä tai tarinointia tässäkään ei paljoa ole, enkä aiheestakaan ihan kiinni saanut. Rivillä "Mitä puna tää on? Pelkää haava?" taitaa olla virhe?

4. Veitsenterällä
Luulin päässeeni sanoitukseen sisälle, mutta liekkö olen oikeassa siinä, mistä tämä kertoo. Kuitenkin hieno sanoitus, vaikka sanailu ei erityisen monipuolista olekaan.

5. Rannalla
Vähän tekotaiteellista kuvausta pienestä hetkestä. Tekniikka ei mielestäni niin hyvää kuin kahdessa edellisessä

Tosi outo ja Sekava laulu Joulukuusesta
Jos tämä oli klaus-12:n tekele, miltä voimakkaasti näytti, niin laulettavuus oli parantunut sitten viime näkemän. Ajoittain tavumäärät olivat ihan oikein, joskus jopa tavupainotkin. Nyt lisää treeniä tavupainoihin ja -pituuksiin niin tekniikka alkaa olla semikunnossa. Aiheellisesti tämä oli ihan hauska hupsuttelu, jonka yhteys alkutekstiin kuitenkin oli hieman... hatarahko. Ihan viihdyin silti.

Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa
Omani. Yhdessä Samiasdin ja akuankka13:n kanssa. Traaginen hedelmöityshoitokertomus epävarman miehen sisällä elävän siittiön näkökulmasta. Jokainen rivi tarkoittaa paljon asioita, tätä on ihan turhaa pitää huumori- tai tajunnanvirtakäännöksenä! Ettäs tiiätte.

Kaksintaistelu
Kenenköhän sanoitus tämä oikein oli? Ei näyttänyt oikein kenenkään tuntemani sanoittaman kädenjäljeltä. Liekö joku uusi sanoittaja? Jos on, niin jälki on kyllä mainiota, laulettavuudessakin on perusasiat kunnossa, vaikka jotkut pienet tavupainohärdellit vähän heittivät häränpyllyä. Aiheellisesti sanoitus oli kappaleeseen oikein pätevä, mutta joissakin kohdissa aiheen käsittely oli hieman naiivia ja sanavalinnat pistivät ihmettelemään. Kieli sentään oli mukavan rikasta silmäparkoineen ja viiltoon kiitämisineen.

Veitsenterällä
Kerrankin tiedän jonkun näistä aiheista joita sivistyneet sanoitukset koettavat kertoa. Äitini ainakin on katsonut kyseisen elokuvan ja kehunut sitä minulle useasti. Sanoituksessa aihetta käsiteltiin jotenkin kummallisesti, ja päähenkilön ajatuksiin keskityttiin minusta liikaa. Ensimmäisessä säkeistössä se vielä toimi, mutta loppusanoituksessa olisin kaivannut jotain konkreettista ja uutta.

Rannalla
Teknisesti pätevin, mutta eikö näitä koskettavia tunnelmakuvauksia olla nähty pikkuhiljaa jo tarpeeksi? En vain saanut tästä mitään irti, pahoitteluni. Pätevä runo, mutta ei tuonut aivoihini mitään uutta. Plööh, tuntuu jollakin tasolla silti pahalta jättää tämä pisteissäni alemmaksi mitä tämä periaatteessa ansaitsisi.

Tosi outo ja Sekava laulu Joulukuusesta
Otsikkoon ei ole mitään lisäämistä.

Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa
Spermatozoidum veritatem dicit.

Kaksintaistelu
Mainio aihe ja lennokasta sanailua, mutta laulettavuus ei ollut aivan täydellistä.

Veitsenterällä
Tässä laulettavuus oli kunnossa pieniä tavupaino-outouksia lukuun ottamatta. Myös sanailusta tykkäsin jonkin verran.

Rannalla
Ei jätä juuri minkäänlaista muistijälkeä. Vaikka tekniikka olikin pääosin kunnossa, tuntui teksti vähän sliipatulta ja mielenkiinnottomalta.

01. Tosi outo ja Sekava laulu Joulukuusesta

Sympaattista sadomadadaa, jonka niljakkuus esti otettuani siihen tarttumasta - tulkitsin brechtiläisen teatterin vieroituskeinoksi ja se saikin minulta paljon lämpöä lapsellisesta metafiktiivisyydestään.

02. Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa

Taidetta, taidetta - taivetta, taivetta.(.) Valitettavan epäkiinnostava aihe suhteessa sanoituksen erinomaiseen tekniseen ja (non)verbaalisen tunnelmaryökyyn. Olisi ehkä kaivannut lisää verta (vähemmän liuenneena) ja hikeä. Sanaseppoilu oli kuitenkin muistilokeroihin syöpyvää ja tämä olikin kenties klassisilla standardeilla "paras" sanoitus. Taidetähkät eivät kuitenkaan päässeet kesannolla kukoistamaan, ja siksipä tämä hieman hävisi aiemmalle sanattelulle.

03. Kaksintaistelu

Poikkeaa monessakin suhteessa aiemmasta tuotannostani. Hetken jedistisestä mielenjohteesta päätin tehdä sanoituksen, jossa olisi itselleni epätyypillinen vakava(hko) katsantokanta. Joidenkin kommentoijain kommenttein vastaisesti väitän pitäneeni sanoitustyylini yhdenmukaisena. Julkeita röhkäisyjä tekotaiteellisuudesta en niele! Kaikki taide voidaan, mikäli tekotaiteellisuuden käsite halutaan estetiikan teoriaan sisällyttää, jakaa tekotaiteelliseen ja ei-tekotaiteelliseen joko sen intentionaalisuuden eli aikomuksellisuuden (mikä ei viisusanoitusten yhteydessä ole järin relevanttia, sillä ainakaan kovin merkittävä osa viisusanoituksista ei synny vahingossa) tai sen kontekstuaalisen metafiktiivisyyden, taidevaikutelman tavoittelun ja tyylikeinojen ylikorostamisen kautta, jolloin puolustaudun kognitiivisen etuni turvin kumoamalla teesin metafiktiivisyydestä niin tunnelmanluonnin käsikirjoittuneisuuden kuin tyylikeinojenkin osalta. En näe, millaista tyylisuuntaa aikomuksellistaisin tai psedomerkityksellisiä aforismeja kätkyttäisin viisusanoituksissani, tämähän on vain pieni nettikilpailu!

04. Veitsenterällä
Kahdesta tavanomaisemmasta tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisempi, vaikka aiheen käsittely olikin varsin laimeaa. Teknisesti keskitasoisten, mielikuvituksellisesti epäepätavanomainen, muttei millään saralla suinkaan kehno.


05. Rannalla

Varsin haalea tapa läheistyä näinkin ryhdikästä kappaletta. Kliseisyys oli harkiten aseteltuna, eikä värisilmää sanoituksesta puuttunut - jokin kuitenkin esti minua saamasta eksoottista flow-hiprikaatiota tällaisella polkuitegraalilla.

Oletteko te kaikki ihan oikeasti sitä mieltä, että otsikkosäkeessä pääpaino on ensimmäisellä tavulla? Minusta se on tavulla svijet ja vieläpä selvästi. Virhepainoja, tai ainakin virhepainoina pitämiäni, oli teksteissä muutenkin paljon tavallista enemmän. Taisi olla hyvä päätös jättää kisa väliin.

01. Tosi outo ja Sekava laulu Joulukuusesta

Työ on nimensä mukainen. Sellaiset säkeet kuin "Jos vieme jo täit, kuusi kun kotonain näin" muistuttavat etäisesti suomea mutta eivät ole. Kielioppivirheet todennäköisesti kuuluvat konseptiin. Kirjoitusvirheistä en ole ihan varma.

Kohta, jossa metsässä kaatuvan kuusen väitetään olevan metsän ainut, herätti ajatuksia, mistä plussaa. Kirjaimellinen tulkintahan on mieletön. Valitettavasti pisteissä tämä ei auttanut. Tekniikassa on edelleen liikaa puutteita.

02. Rakkaus, osa -1: Munasolun varjossa

Pitääkö otsikko lukea "osa miinus yksi"? Rakkauden etko-osa (prequel) siis? Mutta millä tapaa teksti alustaa rakkautta? Toki hedelmöittymisestä seurauksena on ihmisyksilö, joka joskus on kykenevä rakastamaan, mutta tämä merkitys olisi lattea. Jos halutaan puhua hedelmöittymisestä ilman rakkautta, "rakkaus miinus yksi" voisi vielä toimia ilman osa-sanaa.

A-osaa en tajunnut, vaikka yritin, mutta kertosäkeistössä sain kiinni teemasta. "Piirtyy ultrakuvaan vastuunne siemenpalveluista" on säe, jollaiseen ei odottaisi törmäävänsä. Yllättävyyttään ja suoruuttaan se toimii. "Ei sen itua saa jääkään palelemaan" -kohdassa minulla kesti pieni ikuisuus hahmottaa, että "jääkään" on substantiivi. Kokonaisuudessa oli yliyrittämisen makua. Biisi on vuosikerran perinteisimpiä; sattuu päähän, kun teksti pitää lukea kymmeneen kertaan sitä miettiessä, onko siinä tolkkua.

03. Kaksintaistelu

Ensivaikutelmani tästä oli, että taas tarjotaan gorea goren vuoksi. Harvasta käännöskisasta selvitään niin, ettei kukaan kuole, ja šokkiarvo on aikaa sitten menetetty. Mielipiteeni sanoituksesta kuitenkin koheni viikon mittaan. Sävelmä on sittenkin tarpeeksi pateettinen kannattelemaan aihetta. Teksti maalaa skenaariosta mieleenjäävän kuvan ja on tyylillisesti pääosin onnistunut.

Miekkataistelun menestyksekäs jatkaminen suolien halkaisun ja kurkkuun kohdistuneen iskun jälkeen kuulostaa scifiltä. Voisi mennä läpi romantisoituna kuvauksena, mutta pitäisikö tekstin olla pikemminkin kolmanteen persoonaan kirjoitettu sankaritaru?

04. Veitsenterällä

Aron Ralstonin tarina? Ruusun antaminen Marjalle on ilmeisesti päähenkilön muisto tai hallusinaatio. Laululyriikka taiteenlajina tukee heikosti nopeita leikkauksia ajasta ja paikasta toiseen ja takaisin. Toisaalta mainittu säe on niin ilmeisellä tavalla välittömästä ympäristöstään erottuva, että ainakin luettuna se jopa toimi. Toimisiko vain kuultuna? Vaikeampi sanoa. Myös oikeinkirjoitusnatsi iskee: Marjan molemmin puolin pitäisi olla pilkku, koska Marja on lauseessa irrallinen lisäys.

Vääriä painoja tekstissä on melko paljon, minkä vuoksi esim. poistan/toistan-riimi ei toimi. Säeparin ensimmäisellä rivillä paino on viimeisellä nuotilla (poistan), toisella toiseksi viimeisellä (toistan). Tällaisia säkeitä ei oikeastaan voi suomeksi riimittää keskenään. Sanoituksen kuusi ensimmäistä riviä ovat teknisesti moitteettomia. Tätä vasten lopputekstin tekniikkapulmat yllättivät.

05. Rannalla

Perinteinen sanoitus perinteiseen sävelmään. Tyyliltään tämä olisi voinut olla käännöskisoissa jo kymmenen vuotta sitten, mikä sinänsä ei ole etu eikä haitta. Se on vain asia.

Ensivaikutelma-arvioissani sanoitus oli selvä ykkönen paljolti konstailemattomuutensa ansiosta. Sittemmin lämpenin muille sanoituksille ja taistelu tiukkeni. Rannalla on hetken tunnelmakuvaus. Olennaista on vain se, mikä on tässä ja nyt; muuta ei kerrota. Tämä on aivan käypä tilankäyttöratkaisu. Koko elämänstoorin kertovan infoähkyn sijaan sanoitus on hengittävä, ilmava.

Vaikka sanoituksen rakenne on hyvä, jäin kaipaamaan ilmaisusta sitä jotakin, mikä tekee tästä sanoituksesta tämän sanoituksen. Elävämpää kieltä, yksittäistä herkullista kielikuvaa, mitä vain.