Viisukuppila

Maa: Liettua
Vuosi: 2010
Kappale: Eastern European funk
Esittäjä: InCulto
Säveltäjä: Jurgis Didžiulis, Aurelijus Morlencas, Sergej Makidon, Jievaras Jasinskis, Laurynas Lapė
Sanoittaja: Jurgis Didžiulis, Aurelijus Morlencas, Sergej Makidon, Jievaras Jasinskis, Laurynas Lapė
Sijoitus semifinaalissa: 12./17
Pisteet semifinaalissa: 44
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2010lt
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Lithuania2010.html

Tänä viikonloppuna Viisulassa töräytellään itäeurooppalaisittain neljän vuoden takaisen Liettuan viisun myötä. Keväällä 2010 InCulto oli valittu maan viisuedustajaksi yleisöäänien ja ammattilaisraatien yhteistuloksella (50/50) kun heidän kilpailukappaleensa “East European Funk” sai karsinnassa täydet pisteet molemmilta. Kilpailukappale oli sävelletty ja sanoitettu yhdessä koko yhtyeen voimin.

InCulto oli Vilnassa vuonna 2003 perustettu kokoonpano, ja jäsenten omien sanojen mukaan sen musiikissa sekoitettiin latinalaisia rytmejä vänkään energiaan ja “emme välitä hittoakaan” -asenteeseen. Yhtyeen keulahahmo oli kolumbialaissyntyinen Jurgis Didžiulis, joka aikoinaan muutti Liettuaan, isovanhempiensa synnyinmaahan. Laulamisen lisäksi Jurgis soitti kitaraa. Aurelijus “Auris” Morlencas soitti puolestaan bassoa, Jievaras Jasinskis pasuunaa Laurynas Lapės trumpettia ja Sergej Makidon rumpuja. Yhteen esikosialbumi “PostSovPop” ilmestyi vuonna 2005 ja toinen albumi “Marijos Žemės Superhitai” vuonna 2007. InCulto teki urallaan paljon live-keikkaa. Kotimaansa Liettuan lisäksi InCulto kiersi muun muassa Virossa, Latviassa, Puolassa, Venäjällä, Ukrainassa ja Yhdysvalloissa. Yhtye palkittiin useilla liettualaisilla alan palkinnoilla ja vuonna 2006 InCulto oli ehdolla myös MTV:n “best baltic act” -sarjassa.

Euroviisuissa ei sitten mennytkään ihan putkeen vaan tuloksena oli semifinaalin 12. sija 44 pisteellä ja sen myötä kotimatka. Seuraavana vuonna yhtye ilmoitti hajoamisestaan facebook-sivuillaan.


InCulto Eurovision boysissa

InCulto Spotifyssa

InCulto YouTubessa

Minunkin ensimmäinen ajatukseni nähdessäni päivän Viisula-otsikon oli "ihana". Juuri tällä sanalla

Viisu oli minulla kieltämättä mitäänsanomattoman vuotensa kärkikastia jo heti alkuunsa. Mutta olenkin heikkona vaskiin. Sittemmin ei ole tullut kuunneltua. Eipä silti, ei muitakaan vuoden viisuja (paitsi Ovo je Balkan studioversiona). Nyt kun kuuntelen, ei biisi enää miellytä kuten ennen, vähän yksitoikkoista. Vika on ehkä siinä viisujen yleisessä ongelmassa, että livevedossa ei orkesteritausta kuulu kunnolla. Nyt sali imaisee kuulumattomiin funkkaavan bassokulun ja pehmeänjoustavasti svengaavan rytmiryhmän. Oikeastaan en enää ihmettele karsiutumista. Laulusuoritus livevedossa on kuitenkin ihan OK.

Studioversion ja entisten muistojen pohjalta tänään neljä tähteä. On tämä kuitenkin hyvin tehty kokonaisuus, ja kivan kirpeät sanat.

Kolme vuotta putkeen (2011-2013) Liettua onnistui yllättämään minut finaalipaikallaan, mutta onneksi ei sentään tällä. Mitäänsanomatonta renkutusta, joka ei osu ollenkaan. Vuotensa ehdotonta huonoimmistoa. Yksi.

. 1 pakkopiste.

Aika hirveä ja ärsyttävä kappale. Esitys oli todella outo.

Onko tämä kappale, jota joko rakastaa tai vihaa?

Itse kuulun ensiksi mainittuun ryhmään, liveveto toki luokaton mutta studioversio on erinomainen. Nokkela sanoitus, tarttuva melodia ja mukaansatempaava kappale ensimmäisistä sekunneista. Hyvin on myös sovitettu kehittyväksi kaareksi. Harvoin innostun tanssikehotuksista, mutta jos nyt itäeurooppalaista funkia sen yhden kerran.

E: tekstissä luki "sovellettu".

Tässä oli tarttuva biitti sekä mukaansa tempaavat sanat. Viisi

Ihan kiva biisi, mutta ei mitään sen suurempaa.

Arnoldas Lukošius (LT United, Liettua 2006) oli hauska yllätys tuossa esikatseluvideolla!

*** tähteä.

Ihan hauska viisu, ja viihdyttävä esitys. ***

Tästä jää mieleen vaan esiintyjien ruutuhousut. Onhan sitä siinäkin. Yksi tähti.

Tälle kelpaa tänä päivänä antaa jo viisikin tähteä. Hauska menoviisu.

Ihan letkeä kokonaisuus. Ei maita mullisteta muttei liene tarkoituskaan.

Kesy KOLMONEN.

Jos en ole soulin ystävä, niin en sitten senkään vertaa funkin. Esitys oli rasittavaa kohellusta ja kappale ärsyttävää jankkausta. Ei tämä huumori oikein kolahtanut. Mistä Liettua repii niin usein näitä eri tavalla tuskastuttavan huonoja kappaleita viisuihin? En ole tutustunut maan musiikkitarjontaan viisujen ulkopuolella eivätkä nämä viisut oikein siihen kannustakaan.

Minä kun olen sekä solin että funkin ystävä ja tykkään myös hyvästä naivismista niin tätä InCulton biisin studioversiota pidin vuotensa parhaimmistona - tarkistin oli ykköseni . Minusta tässä oli musiikkia ja muusikkoutta enemmän kuin monessa hienommassa ja työstetymmässä. Pienimuotoinen vetävä ja letkeä kappale, jossa näennäinen amatöörifiilinki pitää takanaan tarkkaa harkintaa ja kohdallaan olevia ääniä. Esitys ei minusta kuitenkaan ollut erityisen hyvä, katusoittofiilinki unohdettiin lavalla, tai kuviteltiin, että se tulee ilmi jonkinlaisesta Housut pois-mukaelmasta. Ei tullut. Tuollaisesta virhearvioinnista pitäisi vähintään piste sakottaa, mutta koska edelleen kuuntelin mielelläni sitä studiota olen armollinen ja näppään viitosen.

aaa soulia ja fankkia, aaa ooohh New York rakkain, olet sykkee sielusssain.... -75/5.sija FIN ... eli tämänkin täytyy olla hyvä, menevä, helposti tajuttava ja mukanaan vievä svengijengibiisi, vaik en tietenkään enää muista miten tämä meni... 3.0 - 3.7 pist. ? ehkä och noin... äijäenergia on aina mieltäkiinnittävää ja vetovoimaista... ja noi housut olivat myös aika hauska juttu. Siis miten joku voi olla pitämättä tälläisestä !!!????

ta1ja kirjoitti:Minä kun olen sekä solin että funkin ystävä.

Studiotausta on tosiaan ihan hyvä. Laulavat vielä stemmoissa. Tyypillistä laadukasta Baltia-meininkiä.
Ihmettelen , ettei näin hyvä funk ole mulle jäänyt yhtään mieleen.
Ehkä se johtuu siitä, että hyvä biisi on mielestäni "pilattu" höhlällä videolla ja myös vähän höhlällä lavaesiintymisellä.
Toisaalta tässä tiivistyy pienen maan chaansit: marginaalimusiikkia pienestä maasta: ei mitään mahkuja klpailun kärkeen.

Numero meni ihan kivana välibiisinä. Ei siitä sen enempää. 3 pistettä.

Täällä sanoitusta kehutaan, vaikkei siinä ole kuin muutama hassu rivi ja loppu nimihokeman toistoa. Musiikillisesti kelpaisi, vai enkö tajua genreä? Onko yhden fraasin loputon toisto funkin syvin olemus? Onko fankkaus jankkausta? Taidanpa vaihtaa progeen. Kaksi.

sziget kirjoitti:Täällä sanoitusta kehutaan, vaikkei siinä ole kuin muutama hassu rivi ja loppu nimihokeman toistoa. Musiikillisesti kelpaisi, vai enkö tajua genreä? Onko yhden fraasin loputon toisto funkin syvin olemus? Onko fankkaus jankkausta? Taidanpa vaihtaa progeen. Kaksi.

No höh - tiedät itsekin, että funkissa on hyviä ja huonoja sanoituksia, kuten myös progessa. Ja että genret eivät määrittäydy sanoitusten perusteella, vaikka sanoitus tietenkin sopeutuu musiikin tunnelmaan.

Popissa hyvän toisteltavan iskulauseen keksiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin se säkeistöihin upotettu täyte jota n. puolet kuulijoista ei koskaan kuule tai ainakaan sisäistä. Tai itseasiassa se on kaikkein tärkein asia - jankkaus on popin ydinmehu. Kuka muistaa Beatlesin She Loves Yousta muuta kuin She loves you jee jee jee tai Be Bop a Lulasta Bebop a lula she's my baby bebop a lula iI don't meen maby rivit? En vertaa tätä noihin klassikoihin, koska kalpenee musiikillisesti täysin tietenkin, mutta en oikeastaan tajunnut kommenttisi perusteluja. Tai no joo jos vastustaa kertosäkeitä kantsiikin pitäytyä progessa.

Liettuan Sami Hintsasen ja kumppaneiden tekele onnistuu olemaan kohtuu hauska ja -etenkin kertosäkeessä- erinomaisen svengaava. Kappaleen osat tuntuivat olevan häiritsevän erilliset, eikä niitä oltu saatu hitsattua yhteen. Kiva kappale kuunnella silloin tällöin, mutta ei todellakaan mikään viisu-klassikko. Heikohkot kolme tähteä.

sziget kirjoitti: Taidanpa vaihtaa progeen.

Tuo on aina hyvä idea! Taidan itsekin tästä välittömästi siirtyä tällaisista hilipatihippaista kunnon "muusikoiden musiikin" pariin...

Letkeää menoa, muttei ihan täysillä tempaa mukaansa. Heikot neljä tähteä.

Ei ole ikinä kiinnostanut täällä päin ihan kelvosta menosta huolimatta. Hauskoja elementtejä, joltain osin jää silti tylsäksi ja tapaksuksi. Kaksi tähteä.

ta1ja kirjoitti:Popissa hyvän toisteltavan iskulauseen keksiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin se säkeistöihin upotettu täyte jota n. puolet kuulijoista ei koskaan kuule tai ainakaan sisäistä. Tai itseasiassa se on kaikkein tärkein asia - jankkaus on popin ydinmehu.

Tuossa on jotain. Yhden fraasin hokeminen voi tuoda kappaleelle huumoriarvoa, jota ilman se hukkuisi massaan. Esimerkiksi Belgian LovePower (2007) lienee parempi, jos sen ottaa vitsinä. Täyden kertosäkeistön toistaminen maksimiajan biisin kestosta à la Tanska ärsyttää usein enemmän, jopa yököttää, koska se on niin räikeästi pelkkää pisteiden kalastelua. Siis silloin kun mitään vitsiä ei ole.

sziget kirjoitti:Tuossa on jotain. Yhden fraasin hokeminen voi tuoda kappaleelle huumoriarvoa, jota ilman se hukkuisi massaan. Esimerkiksi Belgian LovePower (2007) lienee parempi, jos sen ottaa vitsinä. Täyden kertosäkeistön toistaminen maksimiajan biisin kestosta à la Tanska ärsyttää usein enemmän, jopa yököttää, koska se on niin räikeästi pelkkää pisteiden kalastelua. Siis silloin kun mitään vitsiä ei ole.

Minusta She loves you jee jee jee tai Be bop a lula she's my baby eivät ole vitsirivejä. Eikä myöskään Like a virgin. Touched for the very first time tai Smoke on a water, fire in the sky. Ne ovat iskusävelmien iskulauseita, ja siitähän popissa ja rockissa on kyse. She loves you jee jee jee yhdistettynä sävelemiin ja lauluilmaisuun ilmaisee aivan saman pakahduttavan tunteen, yhtä rikkaasti, kuin runorivit Rakastan sinua kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta. Runous ilmaisee kaiken sanottavansa kirjallisesti, popmusiikki on musiikin ja sanojen yhdistelmä, jossa voidaan valintojen mukaan painottaa joko musiikillista ilmaisua tai sanoja - lopputuloksen tulee kuitenkin aina olla yhteensulautuma, eikä sanoituksia pitäuisi arvioida erillään musiikista. Vaikka suomalaisessa äänikirjallisia ratkaisuja painottavassa poppitradistiossa tähän onkin harmillisen vankkaa taipumusta.

ta1ja kirjoitti:Minusta She loves you jee jee jee tai Be bop a lula she's my baby eivät ole vitsirivejä. Eikä myöskään Like a virgin. Touched for the very first time tai Smoke on a water, fire in the sky. Ne ovat iskusävelmien iskulauseita, ja siitähän popissa ja rockissa on kyse.

En kritisoinut iskulauseita vaan jankuttavaa ylitoistoa. She loves youssa säkeistöt ovat pitkiä parin minuutin kestoon nähden, muistettavin kohta ei jyrää kaikkea muuta alleen. Smoke on the water on pitkä kertomus muuttuneista keikkasuunnitelmista. Mutta Belgia 2007 ja Liettua 2010 paukuttavat iskulauseitaan kuulijan päähän kuin natsien puoluekokouksessa. Sitä voi perustella vitsillä, koska molemmat ovat hassuja ja huumorissa ylitoisto toimii. Vertaa Suomen Tule luo tai Tanskan All night long: ne eivät ole vitsejä vaan viisuhistorian alinta pohjasakkaa.

ta1ja kirjoitti:Runous ilmaisee kaiken sanottavansa kirjallisesti, popmusiikki on musiikin ja sanojen yhdistelmä, jossa voidaan valintojen mukaan painottaa joko musiikillista ilmaisua tai sanoja - lopputuloksen tulee kuitenkin aina olla yhteensulautuma, eikä sanoituksia pitäuisi arvioida erillään musiikista.

Tietysti olen kuullut biisit, joiden sanoituksia kommentoin. Eastern European funk on minusta biisinä jankuttava, ei pelkästään sanoituksena. Tartun herkästi sanoituksiin, koska kömpelöt, latteat ja jankuttavat sanoitukset ärsyttävät minua. Esim. heikon livelaulun saatan katsoa läpi sormien, jos pidän kappaleesta.

Mahtavaa kun vastasit - keskustelut ovat täältä niin hilejnneet.

Joo, toki mitä sanot pitää paikkansa, tässä käsittelyssä olevassa viisussa toistellaan kovasti, mutta silti: minä olin kuunnellut Smoke on the wateria n. 20 vuotta ennen kuin minulle valkeni mistä se kertoo ja että se ei kerro jostain mystisistä Avalonin usvista. Ja siis koko tuon 20v olen kyllä osannut englantia riittävästi ymmärtääkseni tekstin luettuna, mutta en ole tullut tarkastaneeksi kun musiikki on vienyt mukanaan. Tuollainen on iskulauseen ja musiikin voima, vaikea suhtautua koko kappaleeseen sen jälkeen kun kävi ilmi, että bändi siellä häröilee jonkin hotellipalon kanssa -> sanoja olisi voinut olla vähemmän niin olisi voinut välttyä kriisiltä .

Minä muuten tykkäsin lopulta All night longista, osoittatui hyväksi livebiisiksi. Tule luo on minusta Katsi-helenan parempi viisu.

En ole soulin suurkuluttaja tai funkin fani. Siksi tämän hienous ei ihan avaudu. Mutta ihan pätevän kuuloista, että ihan täydestä menee . Paiskaan kakkosen.