Viisukuppila

Tänne vasta kun pisteet on annettu.

Jokin puskuri. Äskettäin menehtyneen Jørgen Ingmannin (1925-2015) kunniaksi vaikka Dansevise. Grethe ja Jørgen Ingmannin esitys on niin tuttu, että vaihteeksi Lailan versio Tanssilaulu.



Tähänkin suomalaiset sanat teki Saukki:

Kun kaukaa tuuli saapuu
Tuo mulle muiston tullessaan
Taas iltaani odotan, varjojen vaipuvan
Nään hämärään

Kun iltaan päivä vaihtuu
Kun kohta saapuu kesäyö
Niin niityllä valkoisten kukkien tanssivan noin
Yhä kuvitella voin

Tanssin kauan sitten yhden illan kesäisen
Muistellen tanssin niin kuin ennen
Vielä kerran kanssas sen

Taas iltaan päivä vaihtuu
Ja pian saapuu kaunis yö
Saan kanssasi niittyjen kukkina tanssia näin
Yhä unirantaa päin

Muistan sen, muistan sen
Muistan kesäisen tanssimme sen
Lähdit pois, tanssit pois
Unet haihtuvat aamulla pois

Taas kesä saapuu, taas kuiskii yö
Taas kanssas tanssin
Kukat niityn aukeaa

Kun iltaan päivä vaihtuu
Kun kohta saapuu kesäyö
Niin niityllä valkoisten kukkien tanssivan noin
Yhä kuvitella voin

Tanssin kauan sitten yhden illan kesäisen
Muistellen tanssin niin kuin ennen
Vielä kerran viimeisen

Taas iltaan päivä vaihtuu
Ja pian saapuu kaunis yö
Nyt kanssasi niittyjen kukkina tanssimme näin
Yhä unirantaa päin
Tanssi näin, tanssi näin
Aamua päin

Täyttä sekundaa
akuankka13 sanoi kolmostyrkkykisan kommenteissa, että minun sanoitukseni näytti parodialta hänen sanoituksistaan. Minulle tuli vähän sama fiilis tästä omiin sanoituksiini verraten. Jotenkin olisin voinut ihan hyvin kuvitella tekeväni tästä aiheesta tähän biisiin sanoituksen. Eihän tässä kauheasti syvyyttä ollut, mutta ihan harmiton ja toimiva kuvaus kappaleen olemuksesta.

Kun hän meille käy
Laulettavuus alkaa parantua pikkuhiljaa. Nyt muutamia rivejä pysyi laulamaan ongelmitta.
ps. nauroin ihan kuollakseni "Ilma on kuin koira"-vertaukselle.

Muotitietoinen
Omani. Olen pahoillani, kun olen joutunut julkaisemaan alkukaudesta näin ala-arvoisia teoksia. Lupaan ainakin yrittää nostaa tasoani jatkokisoja ajatellen. Ja silti joka kerta olen jollain kierolla tavalla tyytyväinen näihin virityksiini... Tämän laulettavuus on tavupituuksiltaan kyllä ihan hirveä, en muistanut, että jätin sen noin kamalaksi lähettäessäni sanoitusta.

Kaljakelluntaa
Hyväntuulinen, harmiton, hauska. Kaikkea, mitä tähän biisiin kaipasinkin. Ei muuta sanottavaa, tykkäsin hirveästi.

Mielenmuokkausta
Rento ja mukava sanoitus tämäkin, joka sopi erinomaisesti kappaleen tunnelmaan. Tarina oli sopivan yksinkertainen, mutta ei toisaalta liian päätön, jotta se olisi mennyt epäuskottavan puolelle.

1. Täyttä sekundaa
HS:n kuukausiliitteessä oli pitkä juttu Unabomberista (Theodore Kaczynski), miten tulikin mieleen. Hän vastusti teknologiaa. Tässä kritiikin kärki kohdistuu kulutuskulttuuriin, jossa määrä korvaa laadun. Biisi itsehän on siitä erinomainen esimerkki, ja kiehtovaa olisikin kuulla näiden puunattujen puudelien kritisoivan itseään. Kertsi jää vaisuksi, "hiljalleen" on kuin puhuja ei itsekään uskoisi kapinaan. Myös rivi "Ja joskus kenties kaikki täällä on kuin ennenkin" kuulostaa nössöltä Linkolan tai Kaczynskin rinnalla. Toisaalta pirteitä kielikuvia.

2. Kun hän meille käy
Putosin kohdassa "Hän on vähän rappiolla / Ihan käki ehkä Pamelatola" - yhtä kamalaa ja siksi loistavaa riimittelyä kuin aikoinaan optikkoliike Arvolan mainoksissa. (Näytteitä esim. Keijo Karjalaisen kirjassa Puujalalla koreasti. Ontuvien vitsien käsikirja, 2008.) Tekstissä hän ja sinä sekoittuvat niin ettei tiedä, odotetaanko yhtä vai kahta henkilöä. Lisäksi kertsin kun-lauseilta puuttuvat päälauseet. Sinä kun vain tulet, niin mitä sitten? Outoa. Lisää ihmeteltävää: "kun on olkapää joka vielä tullee vain taloon". Olkapää edustaa rakastettua, mutta tässä se tuntui irtautuvan itsenäiseksi olennoksi. Kiehtovaa. Johtuiko potentiaalista tullee vai vain-sanasta, en tiedä.

3. Muotitietoinen
Leevi and the Leavings 2015. Ammentaa avoimesti videosta, jossa mediosot poseeraavaat tahallisen ärsyttävästi. Sylikkäin hihittely viimeistään paljastaa, että tyyppien vakavasti otettavuus nousee stubbilaisiin sfääreihin asti. Hämmästyttävää olisi, jos passi ja kotiavaimet eivät katoaisi matkalla. Erityiskiitokset termeistä swag ja pärisee!, jotka laajensivat perin antiikkista sanavarastoani. Kertsi oli kankeampi kuin säkeistöt: eka rivi jää irralliseksi otsikoksi, ja "Tyyli (--) tukkaa hyväilee" vaatii vähän sulattelua.

4. Kaljakelluntaa
Ei mitään Espoota vastaan. - Videoon tässäkin reagoitiin ja lisäksi siihen, että biisi on useasti kuultuna varsin rasittava eli perustanskalainen renkutus. Onko tämä nyt ryyppy- vai urheilusanoitus, samantekevää, kunhan riemua riittää eikä päähenkilöitä pilkata liian härskisti. Ylimielisiä paskiaisia mutta muuten aika velikultia!

5. Mielenmuokkausta
Vähän kuin Det börjar verka kärlek banne mej (SWE 1968), johon kuitenkin sisältöä mahtuu paljon enemmän. Poikamies saattaa olla helposti huijattavissa tossun allekin, ja muilta osin sinän tyrmäävä vaikutus on mukana jo alkutekstissä. Ansiokasta oli syntaktinen silta säkeistön lopusta kertsiin, jota kaikilta muilta ei löytynyt. Kertsin alkurivien lähes-identtisyys oli myös toteutettu onnistuneesti, joskin kertsin toisen rivin toiseksi viimeinen tavu painottuu mielestäni liikaa tässä (muokkai-let vaan) ja käännöksessä 3 (muotitietoi-nen mies). Mutta olennaisempi ongelma oli, että alun jälkeen sanoitus tuntui jotenkin polkevan paikoillaan.