Viisukuppila

Tuo Tungevaagin ja Raabanin biisi kuulostaa yllättävän vaisulta heidän biisikseen. Ihan hyvä vaan, ettei ainakaan tuota olla kuultu UMK:ssa.

Lähetin tälle Ida Elinalle facessa viestiä ja sanoin, että olisi mahtavaa jos hän osallistuisi UMK:hon, ja hän sanoi sen olevan "Mainio idea ja katsoo miltä alkaa vaikuttaa."

Vuoden 2013 Idolsista tuttu Alma on julkaissut esikoissinglensä "Karma", ja se kuulostaa erittäin kansainväliseltä! Toivottavasti likka innostuu joskus UMK:sta

Suomi voitti jääkiekon mm-kisoissa miesten sarjassa hopeata. Suomi voitti mm-kultaa sekä 20-vuotiaitten miesten sekä 18-vuotiaitten miesten (siis poikien) sarjassa. Kisat näytettiin Ylen ja MTV3:n kanavilla. Studioon oli kutsuttu jääkiekkoasiantuntijoita, jotka pohtivat kuinka Suomen peli paranee, mitä vikaa Suomen pelissä on ym. jolla saataisiin Suomen peli paremmaksi. Television selostajat olivat ammattitaitoisia, tiesivät yksittäisten pelaajien pelihistoriasta, taustasta, kuinka korkealla ovat drafteissa ynnä muuta. Kaikella tavoin ammattitaitoista meininkiä. Jos asiantuntijat, kommentaattorit sun muut olisivat puhuneet typeriä, osoittaneet olevansa tyyppejä, jotka eivät tiedä kaikkea jääkiekossa, olisivat nämä saaneet rymyvyöryn nettikeskusteiuissa. (Kaipa saivatkin)
Miten Suomen euroviisukarsintatouhuihin saataisiin ammattitaitoinen meininki? Miten saataisiin biisien tekijät, sovittajat, tuottajat suhtautumaan viisuihin vakavalla mielellä, eli tavoittelemaan euroviisuissa hyvää menestystä tai jopa voittoa. UMK oli tänä vuonna ja viime vuonna, ehkäpä jokaisena kautena harrastelijoitten puuhastelua. Ainakin, jos kuuntelee niitä biisejä, jotka on valittu kisaan. Pääasiassa puolivalmiita biisejä, joilta ei voi odottaa hyvää menestystä viisuissa. Ammattitaitoista meininkiä vaadin. Kun lähdetään hakeutumaan Suomen viisuedustajaksi, on tavoiteltava parempaa ja parempaa sijoitusta. Puolihuolimaton sinnepäin tekeminen on työnnettävä vessanpöntöstä alas. Laulajien on päätettävä, ett tekevät parhaansa ensin UMK-kisassa ja sitten viisuissa. Biisien tuottajien on lähdettävä hakemaan ensin viisuvoittoa ja sitten viisuvoittobiisillä menestystä maailmanlaajuisesti, ensin Euroopassa. Koreografien tekijöitten ja keksijöitten on päätettävä, että tekevät kaikkensa sen eteen, että Suomen esitys jää ihmisten mieleen ja vielä euroviisujen jälkeenkin. Koskaan ei saa lähteä puolitosissaan tai jopa hutaisemalla, kuten Sandhja ja taustajoukot lähtivät tämän vuoden viisuihin. Lopussa vielä sanaset euroviisujen selostajasta. Minä en tiedä, mitä ruotsinkieliset selostajat sanoivat viisuohjelmissa, tiedän vain mitä mitään euroviisuista tietävä Mikko Silvennoinen höpisi. Mies ei tiennyt viisuhistorioista mitään, ei osallistujien taustoista, tämä oli vain lapanen, joka oli jätetty roikkumaan Suomen selostuskoppiin.
UMK on muutettava kaikella tavalla ammattitaitoiseksi kisaksi, jossa Suomen kansalle lähetetään unohtumattomia esityksiä, sydämessä tuntuvia laulusuorituksia ja biisejä, joita koko maailma jytää.
Jos tämä ei toteudu, toivon että Suomi lähtee viisumaailmasta huitsinkuuhun.

Suomen euroviisupuuhasteluista puuttuu kokonaisnäkemys ja ns.punainen lanka.
Nyt se on vain haahuilua sinne tänne.
Tänä vuonna ensimmäisen kerran mietin tosissani, että Suomen ei kannata osallistua koko kisoihin. Näin vältettäisiin myös verorahojen tuhlaaminen puolivillaisiin esityksiin ja epäolennaisiin kulueriin, kuten joku laulajan mikki tai mauton design-asu. Rahat menevät hukkaan, jos niitä ei osata fokustaa oikein. Sitten valitetaan ettei ole rahaa.
Vähemmän kalliita videoita ennen varsinaista kisaa ja enemmän panostusta siihen voittobiisiin.
Nyt videot lupailivat hyvää, mutta kun laulajat esittivät kappaleensa livenä, niin siihen valui toiveet. Hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa.
Ehkäpä nyt jonkun yksittäisen artistin uraa edistettiin. Sekö oli tarkoituskin? Luulin, että tarkoitus oli löytää Suomelle hyvä edustuskappale ja hyvä esittäjä sille.

'(käreällä, tuohtuneella äänellä:)

Jos ei olla tosissaan liikkeellä, niin lopetettakoon osallistuminen.
Jos tosissaan ollaan liikkeellä ja laatutavaraa laitetaan maailmalle, niin ei se menestymättömyys silloin niin kirpaisekaan.

Miksi? Koska silloin tietää, että ainakin hyvällä kappaleella osallistuttiin.

Olihan tuottaja Aution mielestä tänäkin vuonna "mistä valita" kuten hän asian ilmaisi. Lisäksi hän huomautti, että pitää äänestää, niin ei tarvitse valittaa. Mitenhän paljon olisi pitänyt äänestää, että raatien äänet eivät olisi peitonneet yleisön suosikkia? Olisi siinä meikäläiselläkin mennyt varmaan asunto-osake alta äänten rahoittamiseen.

Ja mitä sekään olisi auttanut.

Ja Sandhja sanoi, etteivät lähde taustavoimien kanssa muuttelemaan biisiä, koska kyllä Eurooppakin hurmaantuu hänen biisistään kuten Suomikin. Jos karsinnan taso on kakkia, voi kisasta selviytyä voittajaksi vähemmän kakkinen biisi, sievä pökäle, joka kuitenkin tuoksuu kuvaruudun lävitse.
Voi voi, tätäkin viisuvuotta.

kuu-kuu kirjoitti:kyllä Eurooppakin hurmaantuu hänen biisistään kuten Suomikin.

Onko tosiaan sanonut jotain tuollaista? Ei luulis yleisöäänten kolmosella (ja vain niukasti kokonaispisteiden voittajalla) olevan vielä syytä moiseen henkseleiden paukutteluun...

^
Sanoi. Ei juuri noilla sanoilla, jotka kirjoitin, mutta viesti oli sama. Koska Suomessa tykätään, tykätään viisuissakin.

Vielä aiheesta. Suomen euroviisukarsintojen, UMK:n biisit eivät ole juurikaan päässeet Suomen sinkkulistoille. Ruotsin melodifestivalen-biisit ovat päässeet sinkkulistoille. En ole nähnyt tämän vuoden Ruotsin biisien sijoituksia omissa listoissa, muistan parin vuoden takaa, että kaikki finaaliin päässeet biisit näkyivät Ruotsin sinkkulistoilla ja myöskin viisi-kuusi biisiä, jotka eivät päässeet melodien finaaliin. Top vitosessa oli neljä melodifestivalenbiisiä. Mitä tämä kertoo? Ainakin siitä, että ruotsalaiset ovat osanneet luoda omiin karsintoihinsa biisejä, joista ruotsalaiset pitävät ja suomalaiset biisejä, joista suomalaiset eivät pidä. Luulisi Ylen ainakin tähtäävän siihen. että ainakin UMK-biisit menestyisivät suomalaisten sinkkulistoilla. Mutta miten he saisivat ajatuksensa täytäntöön, kun edelleen Suomessa euroviisut tarkoittavat samaa kuin kisaa, jossa piriä vetäneet tyypit hilluvat aivottomina, eli typerysten kisaa.
Oma kysymyksensä on myös se, että ruotsalaiset lähtevät omiin viisukarsintoihinsa tekemään kansainvälisen hitinkuuloista biisiä ja suomalaiset tuntuvat dissaavan mitä tulee kansainvälisen biisin tekemiseen.

kuu-kuu kirjoitti:Oma kysymyksensä on myös se, että ruotsalaiset lähtevät omiin viisukarsintoihinsa tekemään kansainvälisen hitinkuuloista biisiä ja suomalaiset tuntuvat dissaavan mitä tulee kansainvälisen biisin tekemiseen.

Toistan tämän lainauksen naislaulajat ketjusta, mutta se ansaitsee sen, koska selittää niin paljon ja juuri näin minustakin asia on: artikkelisssa esitetään avainhuomioita koko suomalaisen populaarikentän ongelmien ymmärtämiseen. Suomalaisten musadiggareiden, siis toimittajien, tuottajien yms alan ihmisten kokemuksia vääristää osaaamiseen kohdistuva epäluuloinen halveksunta, suoranainen viha. Se viha selittää epätoivoista kiinnittymistä amatöörimäiseen räpeltämiseen "tunteikkaan tulkitsemisen" ulkokohtaisena kuvaajana esimerkiksi Euroviisuissa. Tämä todetaan suorasanaisesti Rumbassa Steve Vai:n konserttia koskevassa arviossa:

Aktiiviset vuoteni popjournalismin parissa opettivat, millainen musiikkimaku tuo uskottavuutta ja mitä ei sovi diggailla edes ironisesti. Statuspisteitä ei pahemmin ropissut arvostamalla ammattimuusikkoja, joiden soitto on nopeaa, tarkkaa ja muutenkin teknisesti liian vaativaa.

Progesuuntautuneisuuttani kommentoitiin monet kerrat ilmoittamalla, että musiikissa tunne on tekniikkaa tärkeämpää. Taustaoletus oli, että tunne ja pitkälle jalostettu tekniikka sulkevat toisensa pois; molempia ei voi saada.

http://www.rumba.fi/live/voiko-soitossa ... nsertissa/

^ Tästä tuli mieleeni Arionin debyyttilevyn arvostelu, oliko se nyt Soundissa, ellen väärin muista. Arvostelun pointti oli suunnilleen se, että pojat ovat niin hyviä että se on jo huono asia. Heillä on myös niin hyvät taustavoimat (rumpalin veli Stratovariuksen Matias Kupiainen tuottajana) että heillä on liian helppoa, liian aikaisin. Poikien kuulemma pitäisi kompuroida ja törmäillä että olisivat kiinnostavampia. Kaikki on liian kohdillaan. Kaksi tähteä muistaakseni napsahti. Ja en muista oliko sama vai jokin muu kirjoitus, kun arvostelija moitti itseäään siitä, että oli aluksi sortunut ihastelemaan sitä, kun noin nuoret ovat noin taitavia. Summa summarum, jos on nuori ja äärimmäisen taitava ja on vielä osaavat taustajoukot jo omasta takaa, niin siinä on jotain tosi arveluttavaa. Ja tien pitäisi olla kivinen, jotta tarina olisi kiinnostava.

Ymmärrän sellaista kritiikkiä, että jonkun artistin tai bändin laulu tai soitto on tylsää, kuivaa ja kliinistä, jos se keskittyy tekniseen suorittamiseen ja muuta annettavaa ei ole. Voisin itsekin luetella esimerkkejä tällaisesta vaikka kuinka. Mutta Arionin meininki ei mitenkään ole tuollaista, vaan siinä on teknisen osaamisen lisäksi tunnetta, iloa, riemua, leikittelyä, paloa, energiaa. Tuo arvostelu oli kummallisin, mitä olin pitkään aikaan lukenut. (Toki muut lukemani arvostelut Arionin levystä olivat sitten kehuvia ja ylistäviä.)


...Ja sitten maailmanluokan bändistä janan toiseen päähän, tapaus Jukka Nousiaiseen, suomalaisten kriitikoiden lemmikkiin, ”rockin pelastajaan”. Tuntuu että mitä vain hän tekeekin, niin neljä tai viisi tähteä pamahtaa (tai pitäisikö sanoa että räjähtää), ja nerokkuutta ja lahjakkuutta kilvan ylistetään. Sitä en yhtään epäile, etteikö keikoilla olisi älyttömän hyvä meininki, mutta minusta levyltä kuunneltuna biisit ovat amatöörimäisiä raakileita. Mitä minulta jää huomaamatta, kun en ymmärrä? Kieltämättä artistin ”tarina” on sympaattinen ja hauska, mutta pitäisikö oikeasti innostua noista biiseistä, tuosta laulamisesta, tuosta c-kasettituotannosta?

Uusimman soololevyn HS-arvio: http://www.hs.fi/arviot/levy/a1460427861401
Soundin arvio: http://www.soundi.fi/levyarviot/jukka-n ... ousiainen/

Vanhempia:
Hesarin juttu: Mies joka räjäytti suomirokin http://www.hs.fi/kulttuuri/a1414122959693
Soundin levyarvio: http://www.soundi.fi/levyarviot/jukka-n ... oa-seuraa/

...ja kaikesta kritiikistäni huolimatta, varaan itselleni mahdolllisuuden yllättyä ja muuttaa mieleni, jos/kun joskus näen livenä.

ta1ja kirjoitti:Suomalaisten musadiggareiden, siis toimittajien, tuottajien yms alan ihmisten kokemuksia vääristää osaaamiseen kohdistuva epäluuloinen halveksunta, suoranainen viha.

Kiinnostava kulma. En ole asiantuntija, enkä tiedä historiaa, kuinka rock- ym. musatoimittajat ovat historian aikana arvostelleet levyjä. Jotakin muistan. Esim. Pink Floydin Dark side of the Moon ja Michael Jacksonin Thriller-levyt ovat kyllä kelvanneet suomalaisille musatoimittajille huolimatta siitä, että ovat loppuun saakka hiottuja ja tuunattuja levyjä. Nykyaikanakin on noita kehuttu ja tuotu esiin, että ovat viimeiseen saakka viilattuja levyjä. Löytyy kai muitakin vaihtoehtoja. Mutta kaipa sitä on sitten hyväksyttävä, että osaksi hienosti tuunatut ja sovitetut ja sounditetut levyt ja biisit on sitten niitä tuotoksia joita on vihattava. Pahalta tuntuu.
Muistan omasta musahistoriasta 1980-luvulta, että itse inhosin biisejä, joissa kuului voimakas syntsatausta ja syntsäbändien musia piti inhota. Duran Durania, Ultravoxia sun muita. Kraftverkin biisejä olin nauhoitellut ja esitellyt kavereilleni, että nämä ovat pelkästään syntsalla tehtyjä eli vihattavia biisejä. Muistelen, että suomalainen musatoimitus inhosi myöskin syntsabiisejä, eivät olleet luomuja, ihmisen biisejä, vaan olivat keinotekoisia tekeleitä, joita ei pitäisi kuunnella. Onko tästä historiasta jäänyt perintönä suomalaisen musa-arvostelijan geeneihin tietoa, ettei pidä hyväksyä viilattua syntsabiisejä, vaan on kunnioitettava ja hurrattava biisejä, jotka kuulostavat kotitekoisilta, ihmisten biiseiltä.
+ Omista 1980-luvun musasuosikeita. Diggailin heavya ja metallia ja semmoisia tukka-hard-rock-bändejä kuin Y&T:tä ja Dokkenia, joitten musassa kuului voimakkaasti syntsamaisema. Että se siitä omasta syntsamaiseman vihaamisesta.

kalonike kirjoitti:tapaus Jukka Nousiaiseen, suomalaisten kriitikoiden lemmikkiin, ”rockin pelastajaan”. Tuntuu että mitä vain hän tekeekin, niin neljä tai viisi tähteä pamahtaa

Joo, minä tiedän tämän ja tutustuin Jukka Nousiaisen tekemisiin nimenomaan sitä kautta, että olin nähnyt Soundisssa mahtavia arvosteluita. Kuuntelin Räjäyttäjät-bändin levyn ja sen jälkeen olen kuunnellut Jukka ja jytämimmit-bändin levyn, vai mikä se nimi onkaan.
En ole pitänyt. En varmasti ole pitänyt siitä puolesta, että levyt on nauhoitettu kasettinauhoituksella. Surkea äänenlaatu, joka ei innosta. Minulle on ollut oikeata elämää, että levyjä on nauhoitettu kasettinauhoituksilla. Siis kaksi mankkaa on vasten toisiaan, nauhoitus päälle ja on oltava hiljaa, jottei äänet jää tallennettua nauhoituksiin.

kuu-kuu kirjoitti:Muistan omasta musahistoriasta 1980-luvulta, että itse inhosin biisejä, joissa kuului voimakas syntsatausta ja syntsäbändien musia piti inhota. Duran Durania, Ultravoxia sun muita. Kraftverkin biisejä olin nauhoitellut ja esitellyt kavereilleni, että nämä ovat pelkästään syntsalla tehtyjä eli vihattavia biisejä. Muistelen, että suomalainen musatoimitus inhosi myöskin syntsabiisejä, eivät olleet luomuja, ihmisen biisejä, vaan olivat keinotekoisia tekeleitä, joita ei pitäisi kuunnella. Onko tästä historiasta jäänyt perintönä suomalaisen musa-arvostelijan geeneihin tietoa, ettei pidä hyväksyä viilattua syntsabiisejä, vaan on kunnioitettava ja hurrattava biisejä, jotka kuulostavat kotitekoisilta, ihmisten biiseiltä.

Ei se genrettäin mene. Tai osin menee, mutta elektroninen musiikki ei ole inhokkien listalla vaan siitä just kuuluukin tykätä. AInakin Kraftwerkistä, Ultravoxista, Depeche Modesta ... ja Human Leaguesta nyt ainakin. Varmaan "kaupallisempi" Duran Durankin käy, retroilun pohjana. Jos kuuntelee uutta hittipoppista niin paljon on vuosi pari takaperin ainakin ollut uutta bändiä jotka ovat "avangardea" mutta käytännössä mainittujen retroiluja ihan niinkuin joku kasarihevibändi tyyliin Reckless Love on miltei kasaripastissi niin nuo uudet ovat uusromatiikkapastisseja. Avantgarde tarkoittaa elektronista, oli se kuinka kierrätettyä hyvänsä.

Eli ei minusta viitata tuollaiseen, koska osa elektrobändeistä on aika köppäisiä ja mielikuvituksettomia, vaikka niitä pidetään muka hiottuina ja uutena. Tokikaan elektronista musiikkia osa kitararokkiporukasta ei sulata, mutta niillä mielipiteillä ei ole arvoa, koska sellaisia eivät lausu tämän hetke muotitiedostavat musadiggarit vaan ummehtuneiksi rokki- tai bluesjäänteiksi leimatut jäärät. Rokki on kuollut, se siitä, rokkimiesten mielipiteet ovat kuolleita ja vanhoja. Eikä oikeastaan siihenkään, että Ariel on liian hyvä, vaikka se jo tulee lähemmäksi. Kyse on tyylilajiin katsomatta ammattitaidon vierastamisesta. Jos olet liian taitava laulaja olet kylmä. Jos kirjoitat liian monimutkaisia ja hienostuneita kitarasooloja olet kylmä, jos soitat taitavasti jazzia olet opistomuusikko. Tästä on kyse. Elektroninen musiikki juurikaan ei tarvitse ihan tuota tuollaista instrumentaalista osaamista, vaan siinä ikäänkuin välineen katsotaan anatavan ilmaisumahdollisuudet näkemykselle nopeasti, ilman että luovuus "joudutaan tappamaan" insturmentinhallinnan edellyttämällä koulutatutumisella. Siitä sen suosio, olettaisin.

Kassu Halosen on yhä aktiivinen biisinkirjoittaja.
Olisiko mahdollista, että hittinikkarina säveltäisit Suomelle vaikkapa voitokkaan euroviisun?

- Se on hyvä idea, lupaan ainakin harkita sitä vakavasti, Halonen lupasi Kirka-musikaalin ensi-illassa Valkeakosken kesäteatterissa Apianniemellä.

Kuka olisi laulaja euroviisulle?

- Ehdottomasti Jonne Aaron. Myös Irina olisi täysin mitat täyttävä artisti viisulavalle.

http://www.iltalehti.fi/viihde/20160617 ... 2_vi.shtml

ta1ja kirjoitti:Kyse on tyylilajiin katsomatta ammattitaidon vierastamisesta. Jos olet liian taitava laulaja olet kylmä. Jos kirjoitat liian monimutkaisia ja hienostuneita kitarasooloja olet kylmä, jos soitat taitavasti jazzia olet opistomuusikko. Tästä on kyse.

Tämä on varmasti totta. Veisin asian laajemmalle ja puhuisin paremmuuden vierastamisesta tai osuvammin paremmuuden inhoamisesta. Inhotaan ihmisiä, jotka ovat omaa itseään parempia. Joilla on kykyjä, jotka puuttuvat omala itseltään. Ovat kauniimpia, komeampia, älykkäämpiä, sivistyneempiä, tietorikkaampia, pukeutuvat parempiin vaatteisiin, puhuvat viisaampia, tietävät enemmän, osaavat soittaa, tuottaa, pelehtiä musiikin parissa sillä taidolla, johon omat kyvyt eivät riitä koskaan. Tämä ei ole pelkästään musiikin aluen ongelmia tai viha-asioita. Tässä tulee mukaan kaikki taiteenalat ja vielä enemmän: koko ihmisen elämä. Asia saattaa olla maailmanlaajuinen, en ole asiantuntija, mutta Suomessa tämä rasittaa enemmän suomenkielisiä suomalaisia kuin ruotsinkielisiä suomalaisia, koska suomenkielisten historia on Suomessa huono ja ruotsinkielisten hyvä. Suomalainen historia on ruotsinkielisten historia, jossa suomenkieliset olivat ruotsinkielisten palvelijoita. Tästä kumpuaa herra-viha, johon piirrän mukaan myös mainitsemasi ammattitaidon vierastamisen. Historia on ihmisen sisällä halusipa ihminen sitä itse tai ei.

Aikaisemmin kirjoitin syntsa-asioista, (siideriä päässäni) ja kirjoitus jäi aivan keskeneräiseksi. Lähinnä, kun syntsasta puhun ja siitä, ettei syntsaa pahemmin kuulu suomalaisessa musiikissa tarkoitan modernia syntsamusaa, kansainvälisen kuuloista edm:ää, r&b:tä, housea sun muuta hittimusaa. Minusta tässä taustalla, ihmisen syvyydessä on herra-viha, eli itseään parempien ihmisten viha, johon kuuluu myös ammattitaidon inhoaminen.

Kun näitä surullisia ajatuksia ajattelen, voin ennustaa, ettei UMK tule moderisoitumaan tulevina vuosina. Täytyy tapahtua ihmetemppuja, että suomalaiset rupeavat hakemaan kansainvälisen hitin kuuloisia biisejä, joilla euroviisut voitetaan ennemmin kuin vanhankuuloisilla ja haaleilla hapatuksilla. Tai jostain on putkahdettava niitä ihmeellisiä fantasiahahmoja, kuten Softengine, jotka ovat puskeneet itsensä läpi kaikkien inhoverkkojen ja viha-astioiden.

tomato kirjoitti:http://www.iltalehti.fi/viihde/20160617 ... 2_vi.shtml

Tämän uutisen paras asia oli Kirkan ennenkuulematon kappale. Näin hänen ihailijanaan olisi upeaa kuulla jotain "uutta" Kirkaa. Olisi tietty hienoa nähdä Jonne viisulavalla, mikäli kappale säväyttää. Irinasta en erityisemmin pidä.

Mariskan uusi Arja Korisevalle väsäämä biisi on ihan hyvä.
Mariska siis väsäämään viisua vaikka Arjalle

Arja Saijonmaa tulisella balladilla olisi taatusti Euroopan mullistaja!

Waltteri Torikalta on tulossa Jyväskylän Sinfonian kanssa uusi levy ja "Vain Rakkaus" -kiertue ensi syksynä. Se mikä on kiintoisaa on, että mukana on vierailijana Jennie Storbacka. Saataisiikohan UMK:n joku uusi biisi näiden kahden duettona? Voisin hyvin kuvitella dramaattisen balladi-dueton näiden kahden laulamana mahtipontisen jousisektion maalaillessa koskettavia taustoja. Voisi mennä ihan täydestä viisulavoilla siihen semiklassiseen yleisönsuosikki-lokeroon, joka on menestynyt toissa vuonna italialaisten toimesta, ja tänä vuonna Puolan Michalina - toivoisin kyllä, että lopputuloksessa ei ylitettäisi siirappisuuden rajoja ihan kokonaan



E: ähh OT, tajusin juuri, että Waltterin kiertueen nimi on sama kuin Amadeus Lundbergin ja Riku Niemi orkesterin tosi hieno ja tyylikäs Vain Rakkaus levy vuodelta 2014 ja kiertue. Huomasin kyllä jo aiemmin että julisteen fontit ovat samalla sabluunalla kuin Jarkko Aholan Ave Mariassa ... toivottavasti kaikki tämä kopsaaminen ei tarkoita, että kyse on vain ihan hävyttömästä warner-rahastuksesta ilman kunnollisia omia ajatuksia. Nämä taitavat artistit ansaitsevat enemmän ja oikeasti Storbacka Torikka duetossa olisi potentiaalia.

"Voittajan valinta tapahtuu helmikuussa 2017 järjestettävässä UMK-finaalissa, joka välitetään suorana tv-lähetyksenä. Äänestystuloksen ratkaisee yleisöäänien sekä raatien antamien äänien yhteistulos."

Jipii.

”Entistä useampi kotimainen biisinkirjoittaja haluaa kansainvälisen uran. Heidän lisäkseen myös artistit ja bändit näkevät tämän mahdollisuuden UMK:ssa ja Euroviisuissa. Odotamme innolla uusia biisejä ja esityksiä, jotka tullaan muistamaan ja joista puhutaan vielä pitkään”, sanoo Ylen tuottaja Anssi Autio.

Tämänkin vuoden biisi ja esitys muistetaan vielä pitkään - eri asia sitten minkä takia.

UMK-mainoskin bongattu telkkarista. Ja mua ei voisi oikeastaan taas vähempää kiinnostaa.

Mikään ei siis muutu. Ja resurssit laitetaan oleelliseen.

https://drive.google.com/a/yle.fi/file/ ... ef=2&pli=1

3.9. Jokaisesta kilpailuun valitusta kappaleesta tehdään musiikkivideo. Musiikkivideon toteutustavasta sovitaan kappalekohtaisesti.

3.13. Yle ei maksa korvauksia muille kilpailuesityksen suunnitteluun ja valmisteluun osallistuville kilpailijoiden avustajille tai muille taustahenkilöille, eikä korvaa kilpailutapahtumiin hankituista esiintymisasuista, erikoiskampauksista, rekvisiitasta tai rekvisiitan kuljetuksesta aiheutuvia kustannuksia. Yle tarjoaa kilpailutapahtumissa normaalit kampaus-, meikkaus-, puvustus- ja koreografipalvelut. Kilpailija saa käyttää omia avustajiaan, mutta Yle ei korvaa heidän kulujaan tai palkkioitaan.

Ei ehkä kannattaisi lähteä mukaan ollenkaan niin kauan kun tuotanto on noin kuutamolla siitä mikä on oleellista. Mitään ei otettu onkeen tämän vuoden epäonnistumisesta. Suomi esittäytyy amatöörimäisenä, koska tuotanto jättää artistit yksin. Ihan järjetöntä touhua.

Ei silti, Mikko von Hertzen puhuu juuri sitä mitä tässä ketjussakin on puhuttu. Suomen musiikkikenttä on sisännpäinkääntynyt, menettänyt uskonsa ja polkee paikoillaan.
Mikko von Hertzen ihmettelee Suomen musiikkikenttää: "Olemme v***n karikossa!"

Sääntöpykälät ovat melkein identtiset viimevuotisten kanssa. Päiväysten lisäksi kaksi asiaa on muuttunut. Nyt säännöissä eksplisiittisesti mainitaan, että voittaja valitaan yleisö- ja raatiäänten yhteistuloksella. Aiemmin mainintaa valintatavasta ei ollut. Isompi muutos on vanhan pykälän 2.3 katoaminen.

UMK 2015 ja 2016:n säännöt kirjoitti:2.3. Yleisö äänestää jatkoon valituista kilpailijoista kilpailun finalistit karsinnoissa, jotka välitetään suorina tv-lähetyksinä.

Tätä pykälää ei uusista säännöistä löydy, mikä tuskin on vahinko, kun kaikki muu on copy-pastea. Ilmeisesti siis semifinaalit jäävät pois.

Jonttu kirjoitti:Tämänkin vuoden biisi ja esitys muistetaan vielä pitkään - eri asia sitten minkä takia.

Mä olen jo unohtanut koko biisin ja esityksen. Suomi piti ikäänkuin välivuoden. Tuleeko näitä välivuosia enemmänkin, nähtäväksi jää.

Sääli sinänsä, 50. osallistumiskerran kunniaksi Suomi olisi ansainnut parempaa.