^^ Jos ei ole Sharonilla homma hanskassa, niin ei ole The Sunin toimittajallakaan faktat hallussa.
No toivottavasti se Sharonin unohtelu on käsikirjoitettua, eikä
vakavampaa 
.
Minä en hahmota ollenkaan, miten Honey G olisi muka rasistinen hahmo. Mitään epäkunnioittavaa tai halventavaa ei Honey G:ssä ole. Gilford tekee hahmonsa lämmöllä ja rakkaudella ja vilpittömästi arvostaa ja ihailee niitä artisteja, joiden biisejä esittää ja joista puhuu, jotka mainitsee idoleikseen. Honey G ei pilkkaa tai naurunalaista ketään muuta kuin itseään. Ja jokaisessa musagenressä on omat huvittavat piirteensä, eikö rap ole genre siinä missä muutkin ja eikö sitä saa parodioida ihan samalla lailla kuin Spinal Tap heviä jne.?
Viikonlopun esityksistä tykkäsin eniten Emilyn vedosta. Kaunis ääni, herkkää laulua, ja hän on älyttömän suloinen ja aito. Honey G sai jälleen hymyn huulille, on minunkin guilty pleasure, mutta ensi viikonlopuksi pitää keksiä jotain uutta ideaa. Yleisö kyllä pettyy jos ei kuule tuttua hokemaa, mutta sitä pitää jatkossa käyttää säästellen ja vaikka muunnella enemmän tai jotain. Relley C:ltä odotin paljon, mutta Ain't No Sunshine oli iso pettymys. Omituinen tulkinta biisistä, kylmä ja vihaisen oloinen. Ensi sekunnista alkaen tuntui, että nyt ei mene oikein. Minusta tuossa biisissä kuuluu ikävöidä rakasta ihmistä hellän surumielisesti eikä olla ylpeänä käsi lanteilla tai kiukkuisena jalkaa polkien. Hyvä esitys sinänsä mutta väärään biisiin.
Etukäteen pelkäsin että Tina Turnerin biisi on tosi paha Saaralle, mutta hän veti sen yllättävän hyvin ja rohkeasti, ja rosoisempaakin soundia löytyi. Liikkuminen vähän haittasi laulamista, mutta liikkeet olivat ihan ok, verrattuna vaikka kökköön UMK:n vetoon. Joka tapauksessa tuhat kertaa parempi kuin se kalsean Celine Dionin pökkelö veto.
Paras Saaran esityksistä tähän mennessä on ollut Let It Go. Siinä hän oli elementissään ja suorastaan kukoisti. Saara oli vapautunut ja hänellä oli uutta itseluottamusta ilmeessä, ei enää näkynyt niitä hyväksyntää pyytäviä katseita, joita esim. judges house -vedossa oli. Tuosta esityksestä näki mitä kovan luokan ammattilaiset saavat aikaan, niin isoissa kuin pienissä asioissa. (Sellainenkin yksityiskohta kuin meikki saa ihmeitä aikaan. Saaran meikkityyli on usein ollut jotenkin kovan näköinen. Let It Go -vedossa uudenlainen luonnollisempi meikki toi mm. silmät paremmin esiin, toi hänet jotenkin ”lähemmäksi” ja pehmeä meikki yhdessä naisellisten kiharoiden kanssa loihtivat Saaran olemukseen lämpöä. Sunnuntain lähetyksessä oli sama staili, mutta vähän överimpi ja kasarimpi versio, mutta minusta Saara on ollut kauneimmillaan näissä kahdessa tilanteessa. Saaran lookkia kannattaisi jatkossakin pehmentää, esim. ilmettä tiukentava tumma huulipuna välittömästi pannaan.)
Ylistetty Alive ei minuun ihan täysin kolahtanut, oli jotenkin vaikea katsoa ja kuunnella. Oli siinä paljon hyvääkin, esim. alussa sellaista makean kuuloista uutta matalaa soundia, josta tuli lieviä Patti Smith-viboja, mutta lopussa meni ylitunteelliseksi yliyrittämiseksi. Run oli hyvin laulettu, mutta ei tuonut mitään uutta. Nyt kun Saaran voimalaulu on kuultu moneen kertaan, niin kaipaisin sitä heleämpää kujertelua. Ensi viikonlopun teema tietysti lupailee että voimalaulua tulee lisää, mutta brittien pitäisi saada kuulla herkempää lurittelevaa Saaraa.
Tässä olisi pitänyt olla varoitusteksti isommalla. Järkytyin! Siis tuossako stara Celine Dion? 
sinulla on tiimissäsi Saara from Finland, vaikeat kaksi sanaa muistettavaksi.
- mistä se just nyt selvästi oli vaan napannut käsitteen ymmärtämättä mitä sillä tarkoitetaan? Lukeeko se näitä ketjuja, koska ei se nyt niin jokappäiväinen aihe ole, edes lehdissä. JulieS, sulle ehkä pisteitä 
, korjasin lausetta selvemmäksi.