Viisukuppila

Kyllä tässä jotain koukkua on, koska mullakin on jatkuva tarve kuunnella tätä uudestaan. Kertsi tarttui muhun heti ja tässä on todella nättejä, haaveilevia ja eteerisiä kohtia. C-osa on kiinnostava ja loppu yllättää kivasti. Tosi nätti kappalehan tämä on, vaikka alkuun pidin vähän vaisuna. Kyllä tämäkin varmasti pärjäisi ihan hyvin.

Rousku kirjoitti:

phale kirjoitti: Tykkään kyllä suurimmasta osasta Saaran aiempaa tuotantoa enemmän kuin kummastakaan näistä viisuehdokkaasta. Se olisi paikoin hyötynyt hieman paremmasta tuotannosta, mutta sävellykset ovat huomattavasti mielenkiintoisempia.

Olen kuullut Saaran aiempaa tuotantoa kahden viisutyrkyn verran, ja sen perusteella olen samaa mieltä. Mutta ehkä näiden on ajateltu olevan raateihin uppoavaa tavaraa?

Olisi vain pitänyt lähettää se No Fear.

phale kirjoitti:

Wadde kirjoitti:Huvittavinta tässä on se, että eikö Saara ole sanonut kaikkialla, että on hylännyt monta levytyssopimusta, koska ei halua levyttää mitään tusinaa?

Onko sanonut? Missä, löytyykö jotain linkkiä? Muistan että Suomessa hän ei saanut aiemmin sopimusta, koska ei suostunut laulamaan suomeksi, mutta en muista viimeisimmän levy-yhtiön vaihdon syitä kauhean tarkasti missään eritellyn, tai että se olisi erityisesti liittynyt musiikin laatuun.

https://www.voice.fi/musiikki/a-124262

Lopulta kaksi suurta kysymystä kuulemma aiheuttivat sen, että Aalto jäi ilman levytyssopimusta. Ensimmäinen oli laulukieli. Levy-yhtiöt halusivat Saaran laulavan suomeksi. Aallon haaveet ja tavoitteet olivat jo tuolloin Suomen ulkopuolella ja suomeksi laulaminen ei olisi vienyt häntä lähemmäs niitä. Hän piti tiukasti kiinni englannista.

Toinen ongelma olivat kuulemma Saaran sävellykset. Sisäpiiriläinen sanoi, että Aalto piti kappaleitaan parempina kuin mitä ne todellisuudessa olevat. Kuulemma parhaat kappaleet olisivat menneet täytekappaleina albumilla, mutta singlepotentiaalia niissä ei nähty. Ja ilmeisesti Aalto piti sävellyksistään kiinni yhtä tiukasti kuin laulukielestä.

Levy-yhtiöissä on niin paljon musiikkialan osaamista, että siellä ei varmasti katsota hyvällä aloittelevaa artistia, joka tulee taloon, ilmoittaa mitä tehdään ja miten, eikä ole valmis kompromisseihin.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajank ... _vastaavat

Taiteellinen vapaus on Saaralle niin tärkeää, ettei hän ole halunnut hypätä ison levy-yhtiön kelkkaan.

– Minulla on ollut aina aivan järjetön palo tehdä kaikki itse. Mietin silti usein, miksi teen tämän itselleni näin vaikeaksi? Mitä jos alkaisin laulaa suomeksi? Silloin kaupallinen menestys olisi helpompi saavuttaa, mutta sitten taas ulkomaat rajautuisivat pois. Sitä en vielä tässä vaiheessa uraani halua, Saara pohtii.

Vaikka Saaralla riittää keikkaa enemmän kuin ehtii tehdä, hänen kappaleensa eivät soi radiossa. Genre on sitä varten "vähän vääränlainen".

– On raskasta sanoa joka ikinen päivä itselleen, että kyllä tämä vielä onnistuu, kun hylkäystä tulee koko ajan. Vaikka on itse panostanut kaikkensa, lopulta yksi tai kaksi ihmistä päättää meneekö kappale soittoon vai heitetäänkö se roskiin. Se on niin raakaa peliä.

Mutta oon outo, koska pidän tästä kuitenkin enemmän kuin Monstersista. Tykkäsin kyllä viime vuonna Kyproksen Gravitystakin.

Jälleen kerran tuotanto vakuuttaa. Tässä biisissä oli jotain tosi raikasta. Pelkäsin etukäteen geneeristä euroviisuballadia, mutta tuotannossa olikin tosi mukavasti tätä päivää, jopa ennakkoon vähän karsastamani sanat toimivat hyvin. Jäi muuten tämäkin soimaan samantien päähän. Uskon myös, että tässä kappaleessa on potentiaalia nousta huikeasti liven myötä. Yksinkertainen melodia tarjoaa huippuhienot paikat improvisoida livenä.

Timoteus kirjoitti:
Millaisiakohan olivat ne 19 tätä huonommaksi arvioitua?

Tälläkö Suomi erottuisi 25 muun kilpailukappaleen joukosta euroviisufinaalissa ja kahmisi äänet kotiin? Tälläkö Saara Aalto luo itselleen nimeä ja määrittelee itsensä artistina? Tässäkö on Saaran äänten ja lahjojen paras tai edes kolmanneksi paras käyttötarkoitus, ideaköyhän massatuotantopopin esittäminen? Miksi biisi on kolmen kärjessä?

Luulen, että salaisuus piilee samassa kuin Monstersissakin. Eli siinä, että vaikka ykköskuuntelulta melodiasta jää hieman latteahko / tuttu fiilis, biisi jää saman tien soimaan instant korvamatona (kuuntelin kerran ja vielä vartin myöhemmin kertsi hakkaa päässä). Varmasti joukossa on ollut erikoisempia ja persoonallisempia biisejä, mutta itse näen nimenomaan tässä viisupotentiaalia. Saaran kohdalla se ylisimppeliyskin voi olla valtti kun tarjoaa hyvät improamisen paikat. Tähänkin saa livenä tosi hienoja korkeita fraaseja.

Toinen mikä on varmaan vaikuttanut on teemat. Domino on nimenä tarttuva ja siihen saadaan helposti juuri näyttävä dominoseinä tms. Eli on saatettu valita biisi myös vähän esitystä silmällä pitäen. Joka sekään ei välttämättä ole niin huono juttu.

Ja en muuten allekirjoita sitä MF-semin vitossijaa. Tässä on jotain todella raikkaan ilmavaa ja tämän hetken eturivin poppia yhdistettynä tarttuvaan kertsiin. Kyllä tällä Ruotsissakin oltaisiin korkealla oltu.

Kuulen tässä myös valltavaa radiohittipotentiaalia, siinä missä Monsters ehkä hieman enemmän oli euroviisuihin tähdätty biisi.

Ei sinänsä huono tämä Dominokaan, mutta ei tullut hinkua kuunnella heti uudestaan. Minusta tämä oli aika tasapaksu. Herkkyyttä en löytänyt tästä. Sellainen tietynlainen tarttumapinta kuitenkin puuttuu, vaikka melodian muistan kyllä jotenkuten. Monsters on minusta paljon parempi, ainakin tällä hetkellä.

Kiitos Wadde linkeistä! Joko Saara on tosiaan suostunut nyt joustamaan kappaleiden osalta, tai sitten kyse on ollut vain siitä, ettei hän ole suostunut esittämään kokonaan muiden tekemiä kappaleita. Nythän hän on kuitenkin ollut itsekin mukana niitä tekemässä. Ja jos levy-yhtiölle oli ongelma Saaran omien sävellysten laatu, niin eikö nyt huipputekijöiden kanssa tehtyjen kappaleiden pitäisi heille kelvata? Toisaalta eikö tuosta voisi myös rivien välistä lukea, että ehkei Saara itse ole paras henkilö arvioimaan kappaleidensa laatua, ainakaan levy-yhtiön mielestä.

Mutta en nyt kyllä suoranaisesti näe, miten ainakaan nuo lainaukset olisivat ristiriidassa uuden tuotannon kanssa.

Ihan kiva biisi, eikä tässä sinällään mitään vikaa. Mutta yksi ”ihan kiva” biisi vain kolmen ehdokkaan joukossa on jo yksi ”ihan kiva” liikaa. Ihan oikeastiko ei mitään iskevämpää niiden kahdenkymmenen muun ehdokkaan joukosta löytynyt? Kuulostaa enemmän UMK-lähetyksen väliaikanumerolta, eikä mahdolliselta viisumenestyjältä. Ainut syy, jonka keksin tämän valinnalle kärkikolmikkoon, on että tässä yritetään pedata varmempaa voittoa YLE:n suosikille, oli se sitten Monsters tai se Queens. Ja kun näki kuinka valtavasti Monstersia hypetettiin etukäteen tähän verrattuna, alkaa tuntua siltä, että Queens tulee olemaan samanlaista tapettia kuin tämä ja Monstersista tulee ehdoton ennakkosuosikki.

Jaa. Kaksi kertaa kuunnellut ja jo riittää. Ei kestä kuuntelua. Aivan liikaa Dominoa ja samantoistoa. Monsters paljon parempi! Tää on ällö. Australian euroviisu tuli mullekin mieleen. Saaran stailaus aika karmea videolla. Kahdesta naistanssijasta tulee mieleen nofear-video.

2 tähteä.

Täälläkin kuunneltu kolme kertaa, enkä halua kuulla tätä enää. Nekin kolme kuuntelukertaa lähinnä taustalla paikoin kuuluvan Stevie Wonder -huuliharppuviban takia. Äh. Monsters on parempi.

No eipä tästä jää juuri kerrottavaa jälkipolville. Kaikki oleellinen on jo tullut esiin edellisissä kommenteissa. Tyylitön stailaus ihmetyttää - kuka siitä on vastuussa, ja miksi Saaralla pitää aina olla päällä joku jumppapuku?

Ompa tylsä ja geneerinen kaksi tähteä.

Muuten ihan erinomainen geessoni, mutta liika jankkaus syö viidennen tähden pois.

Tämä ei oikein vakuuttanut tässä vaiheessa, etenkään Monstersiin verrattuna. Kun balladista puhuttiin ennen kappaleen julkaisua niin toivoin, että kappaleeseen olisi saatu sellaista tunnetta kuin esim. siinä Saaran Winner takes it all-versiossa oli, mutta nyt tämä ei oikein herättänyt mitään tunteita. Paljon tämän kohdalla voidaan tosin tehdä onnistuneella lavaesityksellä, mutta tällä hetkellä tuntuu että tämä kappale ei erottuisi tarpeeksi muiden kappaleiden joukosta. Yksi asia jota toivoisin tämän kappaleen kohdalla live-esityksessä on, että livenä ne kappaleen ns. "hitaat osuudet" erottuisivat vielä selkeämmin kappaleen "nopeammista osuuksista".

Kylläpä jankataan monta kertaa domino-sanaa, häiritsevän monta kertaa. Väliaikakappale. Ei herätä mitään tunteita, tylsä video. Juu, ei.
Kaksi tähteä.

Domino kuulostain joltain, mikä voisi olla tunnuskappale Disneyn versiolle Fifty Shades of Grey’sta. Salonkikelpoinen, mutta myös särmätön. Parasta kappaleessa on ennen viimeistä kertosäettä kuultava Saaran diivanostatus, mikä varmasti kuulostaa livenä mahtavalta.

Domino heittää joissain määrin vettä liekkeihin Saara-hypen suhteen. Toivottavasti Domino on vain välisoitto ennen ensi viikolla julkaistavaa Queens-kappaletta. Siihen asti voin turvautua ajatukseen, että meillä on jo Monsters, eli toistaiseksi ei hätää.

Aluksi tämä oli aikamoinen pettymys, mutta heti toisella kerralla kuulosti jo selkeästi paremmalta. Ekalla kerralla kuuntelin musavideon kanssa, joten se saattaa vaikuttaa, sillä se oli mielestäni jotenkin todella tökerö.
Kyllä tämä on selvästi keskivertoviisuballadia parempi, ja ainakin kertsi jää mielen nopeammin kuin Monsterssissa. Kokonaisuudessaan Monsters on toki parempi kappale. Tälle irtoaa neljä tähteä.

Aluksi tämä oli aikamoinen pettymys, mutta heti toisella kerralla kuulosti jo selkeästi paremmalta. Ekalla kerralla kuuntelin musavideon kanssa, joten se saattaa vaikuttaa, sillä se oli mielestäni jotenkin todella tökerö.
Kyllä tämä on selvästi keskivertoviisuballadia parempi, ja ainakin kertsi jää mielen nopeammin kuin Monsterssissa. Kokonaisuudessaan Monsters on toki parempi kappale. Tälle irtoaa neljä tähteä.

Juu, ei tämäkään nyt ihan sydämen portteja aukaissut. Kaupallinen potentiaali tältä löytynee kyllä, mutta ei tämä viisuvoittaja ole. Olisin odottanut, että kun Aallolle biisit tehdään, ne olisivat sellaisia, joilla hän pääsee näyttämään lauluteknistä osaamistaan. Tämä tuntui jopa sellaiselta, joka ei kauhean hyvin sovi hänen äänelleen.

Domino kuuluu G:sonin viimeaikaisen tuotannon parhaimmistoon (on esimerkiksi selvästi parempi kuin Taboo), mutta geneerisyys on silti päivän sana. Kolme minuuttia meni nopeasti, mikä on hyvä, mutta kappaleesta ei jää kovinkaan paljoa käteen. Lienee toki parempi livenä, mutta dominon toistelu on juuri sitä, vaikka sen laulaisi Saara Aalto. Kaupallista potentiaalia voisi kyllä olla sitäkin enemmän - viisuissa pitää säväyttää kerran esitettynä, radiosoitossa tämä toimisi paremmin. Ehkä sitä onkin haettu, mutta jos viisumenestystä haetaan, pitäisi olla vielä enemmän iskevyyttä tyyliin Sound of Silence. Komppaan kyllä ylempänä mainittua, eli jos tämä oli parempi kuin 20 muuta tyrkkyä, millaisia ne olivat?

Monsters on vähän parempi kahdesta julkaistuista, mutta kaikki odotukseni kohdistuvat nyt Queensiin.
Toivottavasti se 1) on hyvä 2) ei ole altavastaajan asemassa myöhäisen julkaisuajankohdan takia. Elämme jännittäviä aikoja.

Aamun tunnelmat biisistä. En enää herätessäni muistanut kappaleen melodiaabnuuten kuin kertosäkeen domino-toiston. Eli ei jäänyt päähän illan muutamalla kuuntelulla. Samoin olen kappaleen nyt pari kertaa kuunnellut aamulla ja en ole varma kuuntelenko enää kertaakaan tänään. En ole koukkuuntunut. Monsterin kohdalla viikko sitten olin jo tässä vaiheessa aamua luukuttanut sitä varmaan 100 kertaa kun se oli vaan niin hyvä.

No mitä sitte odotttiin kun tiedettiin että tekiä on G:son? Hänhän on erikoistunut täydellisiin teflon-tapetteihin. Enkä puhu nyt sillä lailla ylimalkaisesti tuhahdellen, kuten MF:stä tavataan puhua, vaan tuo on ihan oikeasti selvästi hänen biisitaiteensa päämäärä. Teflon on ehkä aavistuksen väärä sana, koska biisiensä kyllä pitää olla sillä lailla ärsyttämättömiä, että kelpaavat kaikille, mutta samalla sillä lailla huokoisia, että ne imevät itseensä sen tunnelman, minkä artisti synnyttää. - Kun Euphoria julkaistiin koin, että se on sellainen tyypillinen MF-biisi, kaikki persoonallisuus mitä siinä koetaan syntyy Loreenista ja etenkin tummanpuhuvasta esityksestä, modernista koreografiasta ja videosta. Biisinä se on tehokas, mutta hyvi tavanomaoinen. G:sonin biiseissä on ne käsitettävät melodiakulut ja se tarttuva kertosäe, josta Viron kohdalla on ollut puhe.


Tämä on sellainen kepeä ja iloinen Kylie-hattara loistavalla tuotannolla, joka voi toimia tai sitten ei. Melodisesti ei tietenkään Euphorian luokkaa, mutta lopun tuotanollinen voima nostattaa kyllä. Ei juurikaan minun musiikkiani, mutta jos Chanee ja Evergreen menestyivät umpitylsällä Moment like this:llä umpitylsästi esitettynä niin ... riski toki on ne finaalin sijat 15-21 joihin G:son yleensä päätyy.

Wadde kirjoitti:

phale kirjoitti:Huvittavinta tässä on se, että eikö Saara ole sanonut kaikkialla, että on hylännyt monta levytyssopimusta, koska ei halua levyttää mitään tusinaa?

Onko sanonut? Missä, löytyykö jotain linkkiä? Muistan että Suomessa hän ei saanut aiemmin sopimusta, koska ei suostunut laulamaan suomeksi, mutta en muista viimeisimmän levy-yhtiön vaihdon syitä kauhean tarkasti missään eritellyn, tai että se olisi erityisesti liittynyt musiikin laatuun.

Wadde, noissa linkeissäsi ei puhuta siitä, mitä phale kysyy, eli tästä viimeisimmästä siirrosta, vaan vuosien takaisista asioista. Artisti kasvaa - tai siperia opettaa - ja suomalaiset levy-yhtiöt ovat aika huonoja ja näköalattomia olleet. Saara ei suinkaan ole ainoa artisti, jota on rankasti latistettu vaan vaateet tehdä kotimaahan paskaa ja latteaa tai ainakin sekundaa suomenkielistä poppia, parhaimmillaan - tai pahimmillaan - jonkun tusinajurekin ohjauksessa ovat varmasti kaikille vähänkään musikaalisille ja lahjakkaille ihan hirveää kuultavaa. Antti Tuiskukin voi olla raikkaan tuntuinen ilmestys jossain kotimaisista konteksteistamme, mutta onhan biisinsä lapsellisia, naiiveja ja umpityperiä - eikä sellaisella hyvällä tavalla tuota, mitä ne kuvittelevat olevansa. Antista onneksi on kehittynyt erittäin ammatitaitoinen poppari joka nyhjää tyhjästä hyvinkin tehokkaita kokonaisuuksia, mutta onhan tuo karseaa.

On siis ihan eri asia torjua vaatimus alisttumiseksi kotimarkkinoille huonojen biisinkiroittajien sekundatuotannoilla kuin lähteä tavoittelemaan kansainvälistä menestystä tunnettujen - vaikka sitten persoonattomien - hittinikkarien tuotannolla a budetilla joka on selvästi suuri.

Ihana biisi. Tää on tähän mennessä paras biisi, mitä on tarjolla. Nyt menee ykköseksi tässä listalla. Saaralle sopii voimaballadit ja tää vielä soi päässä.

Jotenkin jäi fiilis, että tää olisi joku tosi nopsasti kokoon kursittu biisi. Ihan kiva, mutta yhdentekevä. Vähän naivi.

Ja voi herrajumala, voisiko joku kertoa Saaralle tai Saaran stailaajalle, ettei joka tilanteeseen sovi bodyt, verkkosukkahousut ja polvisaappaat. Miksi Saaralle on selvästi lähdetty tunkemaan tällaista imagoa?

Tätä kuunnellessa kyllä huomaa keitä kappaleen tekijätiimissä on ollut mukana. Aika yhdentekevän kiva ja ennalta-arvattava. Olkoot sen perus kolme tähteä, ei tästä ole oikein mitään sanottavaa.

Noh, neljään tähteen tämä päätyi. Periaatteessa tämä kuulostaa ehkä Monstersia enemmän viisumenestyjältä, mutta sellaiselta menestyjältä, jota pitäisin yliarvostettuna

Aamun kiva yllätys oli se, kun tämän jälkeen alkoi soimaan Pet Shop Boysin Domino Dancing ja sain kivaa täytettä kasarisoittolistalleni

Kiisa kirjoitti: Ja voi herrajumala, voisiko joku kertoa Saaralle tai Saaran stailaajalle, ettei joka tilanteeseen sovi bodyt, verkkosukkahousut ja polvisaappaat. Miksi Saaralle on selvästi lähdetty tunkemaan tällaista imagoa?

Olisko kyseessä jonkinlainen yritys ottaa etäisyyttä disneyprinsessaimagoon? En väitä tietäväni muodista mitään, mutta omiin silmiini tuo jumppapuku-verkkosukkalook näyttää tyylittömältä ja tunkkaiselta.

Lähtökohta: Huonosti nukuttu yö. Ajatelmiani täysin maallikkokorvin. En siis tarkalleen tiedä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan siitä, että kappale on hyvin tuotettu. Jos sillä tarkoitetaan, että vokalistin ääni kuuluu kuviteltujen soitinten läpi. Tämä pitää paikkansa.

Jotenkin tämä ehdokki ei kolahtanut itelleni lainkaan. Pakenisin hurjaa vauhtia suhteesta, jos se aiheuttaisi samoja tuntemuksia kuin tämän tuotanto. Ahdistaa, eikä jää tilaa hengittää. Jos Saaran UK X-factor -veto pianolla 'The winner takes it all' antoi artistin äänelle oikeutta ja huokauksellekin oli paikkansa. Tää tuntui kilpajuoksulta rytmisen bassojytkeen alla, ettei sellainen venyvä kautsu (bassokuvio) peitä kokonaan artistin sielua. En kokenut hitustakaan tunnetta, vain puhdasta kirkasta ääntä osittain venytettynä, laskelmoiduin kiekauksin ja värähtelyin. Kaksi tähteä.