Viisukuppila

Tämä on ylivoimaisesti paras! Tällaista Spice Girls olisi voinut tehdä jos olisivat putkahtaneet pinnalle nyt 20 vuotta myöhemmin. Ja videokin on tyylikäs, Saara tuossa housupuvussa on niin ihana!

Olenkin todella hämmentynyt tän biisin saamasta vastaanotosta... Näin paljon negatiivisia kommentteja?! Hesari haukkuu lyttyyn ja puhuu että tämä on "täysiveristä euroviisua kaikessa törkeydessään". Mitä hittoa?! Tämähän näistä on vähiten laskelmoitu.

Eli eipä tarvi elätellä toiveita tämän voitosta.

No siis onhan tämä kaikista heikoin... En saa tästä kiinni. Ainoa, mitä tästä jää mieleen on varsin epämiellyttävä melodia. Siitä tulee ihan mieleen vanhojen puhelimien soittoäänet. Toisella kuuntelukerralla tämä oli minusta vielä heikompi. Todella sääli jos tämä kökkäre voittoo. Domino ja Monsters ovat nimittäin törkeän hienoja.

Margot kirjoitti:En ylläty, jos Suomi karsiutuu jälleen finaalista.

En usko karsiutumiseen, mutta luulen kyllä, että Suomen sijoitus on 20 jotain. Paljon tietysti riippuu lavaylöspanosta. Mä oon yllättynyt, millaiseen suursuosioon Monsters on noussut ja siitä puhutaan varmana menestyjänä. Mulla tulee siitä taas sellaiset What About My Dreams? -fiilikset ja uskon sijoituksen olevan samaa luokkaa.

Queens on mun suosikki, mutta siitä taas tulee UK 2015 -fiilikset.

Domino olisi ehkä varmin menestyksen maksimoimiseksi.

Mutta näitähän markkinoitiin kaikkia kappaleina, jotka voisivat voittaa euroviisut?

Margot kirjoitti:En ylläty, jos Suomi karsiutuu jälleen finaalista.

Siis mitä ihmettä täällä taas manataan, ei ole todellista

Jos Monsters tai tämä valitaan niin en todellakaan usko että karsiutuminen on edes mahdollista, ei ainakaan pitäisi olla, tai sitten viisuinstituutiosta on tullut läpeensä mätä ruotsiradiopoppikone joka sietäisikin lopettaa.

Mä oon nyt kolme kertaa kuunnellut biisin ja fiilis on no more..tää on tosi lattea 'spaissaribiisi' jossa kaikki panokset on laitettu videoon kun musa ei toimi. Vaikea ymmärtää julkaisujärjestystä koska tämä latisti tunnelman ja odotukset olivat että loppua kohti pidot paranevat. Kerrankin Hesarin kanssa samaa mieltä.

rosetta kirjoitti:

Margot kirjoitti:En ylläty, jos Suomi karsiutuu jälleen finaalista.

Siis mitä ihmettä täällä taas manataan, ei ole todellista

Joo ei nyt odoteta pahinta jooko, vaikka toisaalta pessimistihän ei koskaan pety.

Saara vetää varmasti sellasen show'n ettei todellakaan tule karsiutumaan! Ja pelkkien biisienkin voimalla saadaan kyllä pisteitä. Pidän finaalipaikkaa itsestäänselvyytenä, ja finaalissa toivon top-10 sijaa. Tai no voittoa tietysti haluaisin toivoa, mutta yritän pysyä mahdollisimman realistisena.

Wadde kirjoitti:Mutta näitähän markkinoitiin kaikkia kappaleina, jotka voisivat voittaa euroviisut?

Saara itse sanoi noin. Yksi tuohon vaikuttava tekijä voi olla ihan sekin, että totta kai kun artisti esittää musiikkia, joka ei ole hänen itsensä tekemää, niin ymmärrettävistä syistä artistin on julkisesti itse pidettävä kyseisiä kappaleita täydellisinä.

Kaikki kolmiot, mitä musiikkivideo ja promokuva sisältää, ja sitten lyriikat "We are the queens of a brand new nation"
Illuminati exposed!

Nojoo leikki sikseen (vai onko? ). Oudot fiilikset tulee, kun en osaa sanoa, että tykkäänkö vai en. Pidän sanoituksista ihan tosi paljon, mutta jotain puuttuu biisin ollessa silti ihan jees noin muuten. En osaa edes tähtiluokitusta antaa.

Wadde kirjoitti: Ja videokin on tyylikäs, Saara tuossa housupuvussa on niin ihana!

Juu kyllä housupuku on parempi kuin jumppapuku. Tai uimapuku.

Biisi vain paranee useammalla kuuntelulla. Nostan viiteen tähteen neljästä... hyvin harvinaista Suomen tyrkkyjen ollessa kyseessä.

Mun mielestä Hesarin kommentissa ei ole päätä eikä häntää.

Tämähän on näistä ehkä vähiten viisubiisi.

Domino on nimenomaan melodialtaan hyvinkin perinteinen viisuballadi, äärimmäisen hyvin tuotettu kyllä, ruotsalainen ja vahvakin sävellys, mutta itse melodia on kyllä toisteluineen niin euroviisujen maailmaa kuin olla ja voi. Tuotanto on ilmava ja moderni, tämän päivän poppia, mutta ytimeltään biisi on kyllä niin geneerinen viisuballadi ettei enempää voisi olla.

Niin ikään Monsters on euroviisuisa. Siinäkin on modernin elektrobiisin tuotantoa synkooppirytmeineen ja äänimaailmoineen, mutta senkin pohjalla on todella nykyeuroviisuissa menestynyt melodia.

Queens sen sijaan on kromaattisissa sävelaskelissa liikkuvine säkeistöineen hyvin epäeuroviisuisa. Joo kyllä outoutta löytyy videolta ja biisissä on tiettyä camppiä, mutta Queens on näistä melodialtaan mielestäni vähiten euroviisu. Jotain perusteluita kaipaisin tuolle kriitikille.

Vilksun kanssa kaikesta samaa mieltä.

Kaikkein eniten tympäsee, ettei tässä ollu yhtään sitä Björkkiä. Onneton, kulahtanut, tympeä biisi. Ja ei, monimutkainen rakenne, josta ei saa kiinni, ei ole se juttu, joka tästä tekee huonon.

Wadde kirjoitti:Mulla tulee siitä taas sellaiset What About My Dreams? -fiilikset ja uskon sijoituksen olevan samaa luokkaa.

Kappaleina niissä on samaa, mutta Unkarikin olisi varmasti pärjännyt paremmin paremmalla esityksellä, jos esim. Ukraina olisi suunnitellut sen. Toivotaan, että Suomi on tänä vuonna enemmän Ukraina kuin Unkari.

Vaikea valinta Monstersin ja tämän välillä. Kokonaisuutena tykkään ehkä enemmän Queensista, tässä on säkeistöissä jännä melodia, joka kuulostaa tutuhkolta mutta ei liiaksi. Toisaalta sellainen viimeistelevä koukku puuttuu, joka Monstersissa on. Lopulta mielipiteeni ratkaiseekin sanoitus, joka Monstersin osalta aiheuttaa nolostumista, koska ihan kuin olisi yritetty yhdistää Heroes ja No Fear:

We are not monsters of our time,
and we have no demons dancing in our minds,
no more!

No joo, Queens on kyllä sanomaltaan aika samanlainen.

Mitä vikaa Hesarin arviossa oli, sehän ei voisi olla parempi: "täysiveristä euroviisua kaikessa törkeydessään" - tuohan on kehu - vaikka umpityperä kriitikko Oskari Onninen ei itse sitä tajuakaan. Mutta hänen kirjoitksensahan ovatki sellaista tyhmyyttä, jolla epätoivoisesti yritetään käydä älyköstä.

Muilta osin olen täysin tympääntynyt siihen suomalaiseeen epävarmuuteen, jolla häviötä - oli kyse sitten viisumenestyksestä, radiosoitosta tai läpilyönnistä maailmalla - pedataan jo etukäteen ja Saaran kaltaisia, eteenpäin tosissaan, kasvojen menetyksen uhallakin pyrkiviä kiusataan pitkin näiden Onnisten kaltaisten artikkeleja tai netin keskustelupalstoja. Joo - aina voi olla että karsiinnumme ja jos sen sanoo etukäteen niin voi olla varma ettei itse ainakaan uskonut, yrittänyt ja siksi menettänyt kasvojaan. Ja voi nauraa ivallisesti niille jotka biisejä väsäävät, lavalla keikkuvat ja keiken osaamisensa likoon laittavat.

Todella tympeää. Joo, Saara on mauton ja välillä täysin härösti kujalla, mutta juuri sen takia hänessä on potentiaalia paljon enemmän kuin yhdessäkään sisäsiistissä suomalaisessa kallion kukkahattupojassa tai tytössä. Tuomas Holopainen ja NIghtwish - jonka Onninen mainitsi, koska Holopainen "Isänmaallinen ylpeyteni saa kolauksen joka kerta, kun Suomea mainostetaan metallimaana"- Onnisen pienessä mielessä edustanee mauttomuutta. Ja onhan Holopainen siitä mausta poikkeava, joka on vallalla sitä lattea latkivien keskiluokkaisten pitchfork-lukijoiden parissa. Niiden jotka kuvittelevat että imelä vinyyliromantiikka on jotenkin hienompaa kuin live love life -tyyppisten sisustustauluen ripustaminen seinälle. Holopainen ON mauton ja törkeästi siirappinen - ja juuri siksi menestynyt. Ville Valon baudelaire-rappioromantiikka oli imelää eikä mitenkään viileää ja juuri siksi menestynyttä. Menestyä ei voi, jos tarraa kiinni jo hyväksyttyyn tyylisäännöstöön. En väitä, että Saara olisi aina mauton sillä älykkäällä tavalla, joka tuo menestystä, mutta ainakin hän uskaltaa olla törkeästi mauton ja se on jo askel kohden oikeaa.

Tämä saapi pysyä 3:ssa tähdessä jos joku muu laulaisi niin vain 2...jos tää valittaisiin ja putois finaalista niin meille naurettaisiin seuraavat sata vuotta viisipiireissä

Vilsku kirjoitti:Jotain perusteluita kaipaisin tuolle kriitikille.

Onninen ei kaiketi oli musiikkimiehiä eikä juurikaan omaa substanssiosaamista musiikista - ainakaan ei siitä näkökulmasta koskaan kirjoita. Hänen kritiikkinsä ovat aina henkilökohtaisuuksia viliseviä tyylikritiikkejä, tai oikeamielisyyskritiikkejä tai muodikkuuskritiikkejä, jolloin niissä ikäänkuin kerrotaan mistä itseään kunioittava "musadiggari" saa ja ei saa diggata. Ne kertovat mikä on "in" näissä muotipiireissä.

Minusta tämä oli hieman pettymys. Odotin oikeasti tanssittavaa biisiä...Tämä on minusta huonoin näistä kolmesta, mutta oli toisilla kuunteluilla jo parempi. Ei tämä siis huono ole, mutta huonoin näistä.

Tiedän Onnisen tyypin. Huonosti mutta ihan henk. kohtaisella tasolla ja pidemmältä ajalta. Omaa kyllä vahvan musiikkitaustan ja soittaa itse erinäisiä soittimia. En kyllä ihmisenä ikinä ole saanut hänestä huonoa kuvaa. Tavallinen ihminen hänkin siis on vaan juttujensa takana oli ne millaisia hyvänsä. Kun tässäkin mentiin aika henkilökohtaisuuksiin.

Aika mielenkiintoinen! Jos kertosäe olisi vielä vähän iskevämpi ja tarttuvampi niin tämä olisi erinomainen. Nyt jää Monstersille kakkoseksi.

Lavaesitykseen näen tässä paljon potentiaalia. Kekseliään ja sopivan kreisin ylöspanon avulla voisi jopa nousta Monstersin tasolle. Riippuen tietysti jälkimmäisenkin lavaesityksestä.

Mutta juu ei, ei näillä millään viisuja voiteta. Finaaliin pääsy on aika realistinen tavoite, ellei lavaesitykset ole ihan täysiä katastorfeja.

Minusta tämä oli näistä Saaran tyrkyistä paras. Pitkälti samoista syistä kuin edellä on jo esitetty, koukkuisuus, uudelleenkuunneltavuus ja noin pois päin ovat biisin etuja. Eivätkä sanatkaan onneksi ole ihan ou beibi beibi beibi jeeeeh tasoa. Mutta tosiaan erot eivät ole järkyttävän suuria biisien välillä, Monsterskin kelpaisi minulle edustajaksi eikä Dominokaan maistu yhtä pahalta kuin pahimmat keksikopiot alkuperäisestä.

Ensikuulemalta tämä on parhain. Melodisesti jaksaa kannatella koko matkan ajan jättämättä orpoon olotilaan oleskelemaan. Kappaleen iloisuus myöskin miellyttää, jos valkataan viisubiisiksi esitykseen itsestään tulee hyväntuulisuutta ja hymyilyä, mikä saattaa purra paremmin katselijoihin kuin esim. Monster-biisissä höllöttelevä kylmyys tai jopa ylimielinen kekkulointi. Noh, sittenpä näkee, miten S.A. esittää tämänkin biisin. Toivottavasti ei rupea näyttelemään suurta lavadiivaa, koska sitten mennään mäkeen.

rosetta kirjoitti:

Margot kirjoitti:En ylläty, jos Suomi karsiutuu jälleen finaalista.

Siis mitä ihmettä täällä taas manataan, ei ole todellista

Minä en kutsu tätä manaamiseksi, vaan veikkaamiseksi. Olotukset pitää sanoa ääneen etukäteen, koska jälkikäteen oikein veikkaaminen on turhan helppoa.

Mutta voin hyvin olla väärässä. Yleensä olenkin (viisuveikkauksissa siis).

Paras! Parempi kuin Monsters joka alkaa kuulostaa jo tylsältä.

Mohno, pitkästä aikaa!

ESC Addict 98 kirjoitti:Kertokaas nyt joku viisas tarinoita jostain klassikoiksi muodostuneista kappaleista, jotka ovat juuri syntyneet ikään kuin puolivahingossa jonkun tuskaisen inspiraatiovajauksen takia Olen ihan varma, että tällaisia riittää pilvin pimein. Ehkä tämä on vähän niinkuin sellainen

Äkkiseltään tulee mieleen Black Sabbathin Paranoid Studiojammailuissa pakon edessä tehty kappa kun levylle oli pakko saada täyteraita, tuloksena yksi yhtyeen suurimmista hiteistä ja maailman tunnetuimmista rockbiiseistä.

rosetta kirjoitti:Jos Monsters tai tämä valitaan niin en todellakaan usko että karsiutuminen on edes mahdollista, ei ainakaan pitäisi olla, tai sitten viisuinstituutiosta on tullut läpeensä mätä ruotsiradiopoppikone joka sietäisikin lopettaa.

Jos Monsters menee finaaliin, eikö se nimenomaan todista viisuinstituution olevan ruotsiradiopoppikone, kun Suomikin tarvitsee ruotsiradiopoppia menestyäkseen?

Kuuntelin taas kaikki kolme tyrkkyä peräkkäin ja Queens on kyllä ihan eri kaliiberia. Laulu pitäisi miksata eri tavalla, mutta etenkin videon kanssa saan mielleyhtymiä maailmanluokan naispoppareihin Madonnasta Björkin kautta Britneyyn. Monsters ja Domino ovat selkeämmin viisuihin tähtääviä, Queens kuulostaa jotenkin rehellisemmältä. Ehkä siksi, että melodia on Saaran omaa käsialaa eikä viisunikkareilta tilattu.

Nyt meni kyllä vaikeaksi. Olen viime aikoina löytänyt uudelleen mahtisuosikkini suoraviivaisen italodiskon kultaiselta 80-luvulta. Tässä on jotain samaa. Reilu uptempo ja keimaileva rytmi. Ex-kilpasisarensa Sada Vidoon nukkemaiset liikkeet ovat päässeet mukaan videolle. Kertosäkeeseen pääsee helposti kiinni ja pääni nyökyttelee muzakin tahtiin. Kukapa meistä vielä tietäisi, onko videoiden koreografiat samaa Friedmania, mitä tulemme näkemään suorassa lähetyksessä. Saara hoitaa homman kotiin, millä tahansa kappaleella, tai sitten tämä jää kakkoseksi jo Espoossa.

Jotenkin kierolla tavalla pidän tästä enemmän kuin monsterista. Aluksi varovaiset neljä tähteä.

Monsterin etuna on ainoastaan sen tavanomaisuus, josta saa helposti kiinni vähäisillä kuuntelukerroilla. Rytmitajutonkin tarttuu tummaan bassojytkeeseen, jonka tahtiin on nautinnollista hytkyä Lissabonin yössä. Monsterista on helppo pitää, mutta toisaalta itselleni siinä korvaan särähtää Saaran tajuttoman puhdas ja kylmänkova ääni kertsin kohdalla. Tuo on makuasia.