Viisukuppila

Minä pidin tästä keskivertoa enemmän. Ei yhtään hullumpi sinänsä, mutta sanoitus on taas sitä samaa mitä melkein kaikki muutkin. Voisi kai kaiken ilmaista toisellakin tavalla Ei pahinta ruikutusta kuitenkaan

Ihana. Voi kunpa tämä pärjäisi! Aloitetaan neljällä tähdellä.

Yhteen tähteen putoaa. Ei tämmöistä nyyhkynyyskytystä jaksa saati tee mieli kuunnella. Balladit ovat sinänsä oukkeidoukkei jos sävellyksestä tahi sanoituksesta löytyisi tunnetasolla koukuttavaa sisältöä. Minä en tästä moisia löydä, päinvastoin koko biisi tuntuu teennäiseltä kuin mikä. Miksi näiden yhyhyy rakas koiranikin kuoli viime viikolla perunaruttoon viisujen pitää aina olla hitaita, kunnon rehti homohumppakin voisi sopia tyylilajiksi mikäli lähestysmiskulma aiheeseen valitaan oikein.

Mutta joo, sanon nyt vielä etten tässä dissaa itse Michaelia, hänen kokemuksiaan, kappaleesta pitäviä tai muitakaan asianomaisia ja osattomia tahoja, enkä ole katkera koska itseäni enemmän miellyttäneet esityskokonaisuudet jäivät rannalle, jokin tässä vaan iskee tavallistakin enemmän kyynisyyssuoneeni

Tökkii ja pahasti. Keskinkertaista laulua, laahaava veisu ja huonolla tavalla juustoiset sanat. Puntarin pohjille Moldovan kanssa kilvoittelemaan!

Voihan nakkimuussi. Tästäkin tykkään! Nautin siitä, miten biisin tarina vie tätä eteenpäin ja, noh, ei tästä ihan samanlaista tunteenpurkausta tule kuin Kristan Can You See Me:stä, mutta yritys kyyneleille on kova. Tykkään Michaelin vähän epäpuhtaasta äänestä, se tuntuu sopivan tähän kaikkeen. Esityksen yksinkertaisuus tukee tätä täydellisesti. Uh, sydämeen sattuu.

Kuuntelin biisin ennen kuin olin kuullut muita ehdokkaita ja ajattelin, että onpa outo valinta. Nyt kun olen kuunnellut kaikki ehdokkaat, niin en enää niin ihmettelekään tätä valintaa. Sanoisin jopa, että paras biisi voitti. Taso oli kyllä vaatimaton.

Yhdeksäntoista lauluntekijän panoksena syntyi kuusi biisiä ja yksi suosikkiäänestys, jossa oli 56 äänestäjää ja rakastettu voittaja. Kuppila olisi niin halunnut voXXclubin Lissaboniin. Eipä saanut, vaan edustusmatkalle lähtee ketjuäänestyksen kakkonen Michael Schulte.

Suosikkisi Saksan finalisteista?

Xavier Darcy – Jonah 9 16%
Ivy Quainoo – House on fire 2 4%
Ryk – You and I 9 16%
Michael Schulte – You let me walk alone 10 18%
Natia Todua – My own way 4 7%
voXXclub – I mog Di so 22 39%

Ääniä yhteensä : 56

Nyt jokainen saa tähdittää edustuskappaleen yksin.

Scorewizissä finaalikappaleita voi rankata vielä huomiseen klo 20 asti.

Oon heikkona tällaiseen pianosäestykseen, mutta kappaleen melodia on SIETÄMÄTÖNTÄ wannabe-freesiä sahausta.
**

Voi jestas, olen kuunnellut tässä eri maiden viisuja, ja tämä oli ainoa jota en vaan jaksanut kuunnella edes toisella korvalla loppuun niin umpitylsä jollotus-vollotus, että krooh pyyh ja zzzzz vaan. Yksi tähti.

Miten mä nyt höyrähdin tähänkin. Sanoitus ja laulusuoritus alkoi koskettaa. Paljon aidompaa kuin Saksalta yleensä viime vuosina. Nousee kolmeen, ehkä neljäänkin tähteen.

Tämä on sittenkin ihan oikeasti hyvä. Enää minulle ei tule tästä sokerihumalaa

En vaan jaksa kuunnella tätä tyyliin alun 15 sekuntia pidemmälle.

Musta Tuntuu = MuTu

että tää pärjää hyvin. Tykkään tästä minäkin. Nyt ei Saksa jää viimeiseksi.

Ihan hyvä kappale ja Michaelilla on hyvä ääni.

Se olikin sitten tämä joka jämähti paikoilleen. Vahva kolmitähtinen on pitänyt pintansa ja näin tulee olemaan mitä luultavammin pitkän aikaa. Kaipaan Xavieria, vaikkei tässä sinänsä mitään vikaa ole.

Kun katsoin näitä karsintoja ja tää voitti, oli eka tuntuma, että tää kundi jatkaa edellisvuosien tylsyyksien nolla ja loppusijoituksien perinnettä.
Mutta ihastuin tähän yllättäen ja nostin pohjamudista puntarin sijalle 4.
Mä jotenkin uskon, että tällä mennään jopa top kymppiin. Sijoittuihan Roman Lobkin kahdeksanneksi.
Onhan tässä jotain hurmaavan pelkistettyjä Ed Sheeran-viboja, jotka sitten viulujen mukaantulolla kasvoi kauniiksi (ei ollenkaan siirappiseksi) hymniksi.
Michael lausuu englantia kauniisti. Jos henkäilee sanan "home" noin uskottavasti, en jättäisi häntä ulos kävelemään.
Meinaakohan hän yhtä pelkistetysti, kauhtunut t-paita (kauluksen langat näkyy lähikuvissa) päällä esiintyä Lissabonissa. Toivottavasti. Me täällä Suomessa voidaan jatkaa Saaran finaaliasuväittelyä.

Yllättävän moni pitää tästä. Kuppilan ulkopuolella olen nähnyt muutamankin ihmisen joilla tämä koputtelee kärkisijoja. Parilla on ollut ykkösenä kaikista maista. Onko kliseeballadi toteutettu tässä kohtaa erityisen hyvin, vai mikä tästä tekee niin helposti lähestyttävän?

Subculture kirjoitti: Michael lausuu englantia kauniisti. Jos henkäilee sanan "home" noin uskottavasti, en jättäisi häntä ulos kävelemään.
Meinaakohan hän yhtä pelkistetysti, kauhtunut t-paita (kauluksen langat näkyy lähikuvissa) päällä esiintyä Lissabonissa. Toivottavasti.

Niin, toivottavasti. Sehän koko kappaleen pärjäämisen idea on, jos hän pääsee kuulijaa hetkeksi lähelle. Sanat ovat helpot ja ymmärrettävät, tyypin olemus ja esiintyminen tukee sanomaa: Siinä on hyvä ja tavallinen mies heitetty pihalle. Mietin kanssa heti tästä, että periaatteessa voisi saada yllättävän nosteen yleisöäänissä, jos pystyy esiintymään avoimesti ja luontevasti ja jos kamera tuo sen esille. Kai siinä pitää olla hyvä säkä myös esiintymisjärjestyksessä. Jaa-a... Itse kappaleeseen kyllä kyllästyy helposti.

^^ Millä ihmeen tavalla tämä nyt on "kliseeballadi"? Ei ainakaan viisujen mittapuulla.

Puutarhuri kirjoitti:

Subculture kirjoitti: Michael lausuu englantia kauniisti. Jos henkäilee sanan "home" noin uskottavasti, en jättäisi häntä ulos kävelemään.
Meinaakohan hän yhtä pelkistetysti, kauhtunut t-paita (kauluksen langat näkyy lähikuvissa) päällä esiintyä Lissabonissa. Toivottavasti.

Niin, toivottavasti. Sehän koko kappaleen pärjäämisen idea on, jos hän pääsee kuulijaa hetkeksi lähelle. Sanat ovat helpot ja ymmärrettävät, tyypin olemus ja esiintyminen tukee sanomaa: Siinä on hyvä ja tavallinen mies heitetty pihalle. Mietin kanssa heti tästä, että periaatteessa voisi saada yllättävän nosteen yleisöäänissä, jos pystyy esiintymään avoimesti ja luontevasti ja jos kamera tuo sen esille. Kai siinä pitää olla hyvä säkä myös esiintymisjärjestyksessä. Jaa-a... Itse kappaleeseen kyllä kyllästyy helposti.

Kappale kertoo Michaelin isästä, joka kuoli (muistaakseni) neljätoista vuotta sitten. En ole varma tiesitkö, mutta kommentti "hyvä ja tavallinen mies heitetty pihalle" viittaisi että ajattelet kyseessä olevan erobiisi.

En pidä kappaleesta juurikaan, mutta en myöskään ymmärrä kliseeballadiheittoa. Kliseeballadi on mielestäni kappale, jossa teemana on joku todella geneerinen maailmanparannusviesti, tai rakkaus/sydänsuru. En muista kuulleeni viisuissa monta balladia viime vuosina varsinkaan, jotka kertoisivat laulajan läheisen kuolemasta. Tänä vuonna niitä löytyykin kaksi (tämä ja O jardim) sekä Viszlat nyar, joka tosin ei toki balladi ole

^ Tuo on tosiaan mielenkiintoista, ja asia jota olen miettinytkin, että tänä vuonna on peräti 3 kappaletta jotka kertovat läheisen kuolemasta (kaksi isän ja yksi isoäidin); sellaisia kun ei ole aiemmin pahemmin ollut, ainakaan en muista. Mistähän niiden osuminen juuri tähän vuoteen johtunee? Sattumaa kai...

Ja onhan tuo nyt huomattavasti vähemmän kliseisempi aihe kuin joku rakkauslaulu, minkä näkee siitäkin miten vähän sitä on käytetty jälkimmäiseen verrattuna.

Ja olin juuri kommentoimassa tuota samaa, ettei tässä ole kyse minkäänlaisesta "pihalle heittämisestä" vaan isän kuolemasta, tosin itse luulisin kyllä sanoituksen olevan tarpeeksi selvä ettei tällaista väärinkäsitystä syntyisikään... Mutta ilmeisesti sitten ei. Vaikka juu, kappaleen nimi voi ehkä olla vähän harhaanjohtava tässä mielessä.

Samiasd kirjoitti:Millä ihmeen tavalla tämä nyt on "kliseeballadi"? Ei ainakaan viisujen mittapuulla.

Kappaleen ilme suorastaan huutaa itkuballadia, vaikkei nyt ihan sellainen ole. Tämä on ilmeisesti jonkinlainen kunnianosoitus Michaelin isälle, mikä ei ole väärin, mutta se ei tee tästä kliseetöntä. Tästä tulee hiukan Ed Sheeran -viboja mitkä ovat turhan kulahtaneita jo tässä vaiheessa vaikka kyseinen mies onkin ajan hermolla nykyisin jenkeissä ja koko maailmassa musiikillaan.

Ei ehkä tosiaan viisujen mittapuulla se kaikkein kliseisin, mutta yleisesti tuiki tavallinen balladi. Ehkä se on mielipidekysymys.

Rousku kirjoitti:Läheisen kuolema -teemasta viisuissa niin olen jostakin lukenut väitteen, että Suus ts. Ronan itsensä kirjoittama teksti olisi saanut aiheensa hänelle hyvin rakkaan tädin kuolemasta lento-onnettomuudessa.

Mielenkiintoista (ja sopisikin hyvin ko. biisiin); ja kenties aihe on innoituksena ollut joissain muissakin, vaikka sitä ei olekaan tuotu julki.

Laulu saa ihan uuden merkityksen, kun elokuun lopussa Michaelista tulee isä.
Katharina ja Michael ovat tulossa vanhemmiksi. Todella jännittävä vuosi tulossa heille.

Löhteenä Michaelin Instagram-tili.

Ihan nätti, vaikkakaan en saa tästä paljoa irti. Joissakin kohdissa silti koskettaa. You Let Me Walk Alone saa kolme ja puoli tähteä.

Ensin tämä oli ylempänä puntarissani ja nyt tää tipahti.
Ongelma on se, ettei tää jää oikein mieleen.
Kyllä mä haluan viisuvoittajaks sellaisen biisin, joka jää mieleen.
Ei Lordi eikä Loreen tarvii olla, mutta kuitenkin.