Viisukuppila

Sävelensä ja sanomansa puolesta tänä vuonna?

Osataanko enää säveltää yhtä sykähdyttäviä ja sydämeen jääviä viisuja? Miksi? Miksi ei? Perustele mahdollisimman suorasanaisesti mutta positiivista kritiikkiä antaen!

^ Sanoman puolesta: sanotaan vaikka Italia, jo toisena peräkkäisenä vuonna.

Liettua.

Viro, tietenkin - ainut tämän vuoden viisuista joka on oikeasti sykähdyttävä. Esitys, sävelmä, kokonaisuus.

Ja sanomansa puolesta Italia, vaikkei se muuten erityisemmin itseäni sykähdytä.

Italia. Sanoma ja sävellys.

Ilman mitään sinivalkoisia laseja: Suomi!

Sanat, melodia, kaikki... sykähdyttävät minua oikein kunnolla! Sanoihin todellakin voi samaistua. Mikään muu ei ole tänä vuonna sykähdyttänyt yhtä paljon.

Minulle se taitaa olla Irlanti. Tuskin olisi ilman musiikkivideota, joka on muuten vuoden ylivoimaisesti paras.

^ Noh, itse viisuissa ei äänestetä kuitenkaan musavideota vaan itse biisiä sekä esitystä.

Nyt kun mietin, niin sykähdyttävin tavalla, jota sanan miellän tarkoittavan, taitaa olla Belgia. Belgian viisu todella pysäyttää kuuntelemaan tavalla, jota kutsuisin sykähdyttäväksi.

Ehdottomasti Saksa. Kappaleen sanoma on todella haikea ja koskettava. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen löysin itseni itkemästä kuunnellessani viisubiisiä.

Georgia! Hivelevän seesteisen kaunis mutta ei hiukkaakaan imelä melodia, kauniit sanat, upeaa stemmalaulua - kaiken kaikkiaan sykähdyttävä kokonaisuus. Italia myös, sanat, sävel ja esitys. Ja kolmantena Liettua, siinä erityisesti sanoitus.

Niin ja kyllä minua sykähdyttää Suomen kappalekin, mutta niin käy melkein joka vuosi joten se tunne ei liene täysin kappaleriippuvainen.

Sveitsin rytmi on vienyt minut mennessään.

LIETTUA. On myös puntarini ykkösenä. Herkistää, todella.

Olisi sykähdyttävää, jos Tšekki vihdoin menestyisi, kun on niin mainio biisikin.

Jos sykähdyttävä tarkoittaa söpöä, Espanjan pari on sykähdyttävin.

Jos kysymys on sanoituksesta ja sanomasta, Romania. Valoa epätoivoon.

Georgia (terveisiä vaan nimimerkille Koirankuonolainen!). Se kurottaa sydämeeni hieman samalla tapaa kuin Suus aikoinaan. Tämän tunnekokemuksen lisäksi mua ilahduttaa se, että tämä herrakööri selvästi uskoo itseensä ja lauluunsa. Juu, ovat nyt musiikkikilpailukontekstissa, mutta heitä kuunnellessani tuo konteksti kyllä haihtuu jonnekin taka-alalle ja ajaudun itse johonkin seesteiseen ja miellyttävään tilaan.

Italia, Ranska, Unkari, Portugali ja Georgia. Näiden ääreen jähmetyn yhä edelleen lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen.

No tietysti.

Itsellä listalla on tänä vuonna ainakin Suomi, Ranska, Israel ja Bulgaria.

Oikeasti sykähdyttäviä viisubiisejä on aika vähän, siis sellaisia jotka todella koskettavat. Kaksi edellistä viisuvoittajaa lasken omassa listassani tähän kastiin.

Mutta tänä vuonna sellaisia taitaa olla kaksi sanoman puolesta, Mercyn kuva riittänee perusteluksi.



Ja sitten on Liettua tietysti; en nyt lepertele enempiä mutta video iäkkäine pariskuntineen ja haukottelevine vauvoineen vielä lisää biisin samettista lämpöä ja kauneutta, snifff.

Liettuassa sykähdyttää video, Italissa sanoma, Romaniassa ja Sveitsissä sanoitus sekä Makedoniassa melodia.
Aivan selkäpiitä myöten kihelmöiviä viisuja ei tänä vuonna ole mukana. Eikä siihen kastiin hevillä pääse.
Tai ainakaan pateettisilla pakolaislapsilla.

Tuossa yksi päivä mietinkin tätä aihetta. Tänä vuonna Viron kappalleelle sopii sana Sykähdyttävä. Sanoista en mitään ymmärrä joten nyt mielipiteeni perustuu vain kokonaisuuteen joka on toteutettu hyvin.
Kappale on kyllä sellainen, joka on vaatinut useamman kuuntelukerran, jotta olen tajunnut että se on kuitenkin ihan hyvä ja varsinkin sykähdyttävä.

Ehkä vain Italiaa vuoden biiseistä luonnehtisin sanalla sykähdyttävä. Ei se sitä tarkoita että muut olisivat kaikki huonoja; niiden hyvyys vain on jotain muuta kuin sykähdyttävyyttä.

Sävellyksenä pidän Liettuan viisusta eniten, sanoitusten puolesta Italiasta.

Mielestäni tämän kevään euroviisuista sykähdyttävin euroviisu on Liettuan kaunis, herkkä ja tunnelmallinen, ajaton sekä universaali When we're old.

Meinaan liikuttua monesti kun vain ajattelenkin Liettuan euroviisua. Kun kuuntelen Liettuan euroviisun, liikutun aina. Usein olen liikuttunut hyvin paljon. Kaikella kunnioituksella iäkkäämmille henkilöille, laulun nimi lisää liikuttumiseni määrää. Kaikkea perusteluja sille, miksi liikutun Liettuan euroviisua kuunnellessa, en julkisesti sano.