Viisukuppila

Mulla olisi enää kolmisen viikkoa tätä leikkiä jäljellä. Selvisin viisugineksestä, joten enköhän selviä loppupalveluksestakin.

Kertaamasta on palattu. Oli kyllä monilta osin melko turhaa, varsinkin alkupäivistä, jolloin vain harjoiteltiin laitteiden käyttöä, suurin osa ajasta meni odotellessa, veikkaisin, että ensimmäisten kolmen päivän ohjelman olisi voinut tiivistää jopa yhteen päivään. Sen jälkeen sotaharjoituksessa olikin jo jonkin verran toimintaa, ja koko ajalta miinus oli, että nukkua ei kovin kummoisesti saanut, olimme siis joka yön teltassa. Mutta olihan tuossa kokemus koettavaksi ja tulihan sitä palkkaakin hieman enemmän kuin normaalista varusmiespalveluksesta.

Yksi asia kyllä yllätti. Joukkoni ei ollut yhtään sama kuin intissä. Kuinkas minun sodan ajan sijoitus on näin muuttunut?

Olen nyt ollut vajaat neljä viikkoa armeijassa. Kaltaiselleni huonokuntoiselle löllerölle tämä on ollut melkoinen koettelemus, mutta kyllä jo nyt olen huomannut kuntoni parantuneen. Myös ystäväni "Tomppa, sä oot laihtunut!"-ensikommentti piristi. Olimme koko varuskunnan ainoat alokkaat, jotka olivat kiinni ensimmäiset kolme viikkoa, ja kokemus oli melkoisen hajottava. Mutta toisaalta hyvä, että tuollainen pätkä tuli tuohon alkuun, koska vastaavaa tuskin on edessä koko armeija-aikana.

Jalkani ovat olleet odotetusti melkoisen koetuksella, ja reilusti yli puolet ajasta minulla on ollut enemmän tai vähemmän elämää suurempia kipuja näiden kanssa. Olen myös melkoinen vakiasiakas jo aamuvastaanotoilla. Noh, kyllä tää kai tästä, nyt kun asenne on vähän parempi mitä silloin kun tulin tänne.

TomppaJr kirjoitti:koska vastaavaa tuskin on edessä koko armeija-aikana.

Todennäköisempää se silti on kuin neljä oikein lotossa.

TomppaJr kirjoitti:Olen nyt ollut vajaat neljä viikkoa armeijassa.
Jalkani ovat olleet odotetusti melkoisen koetuksella

Koita kestää TomppaJr! Toivotan sulle voimia ja nupin kestävyyttä armeija-aikaan. Poikani totesi aikanaan, että selviää helpommalla, kun ei ajattele eikä kyseenalaista kouluttajien määräyksiä. Jotkut kielloista ja määräyksistä olivat aivan outoja maallikolle. (Kuten viikon metsäretkellä ei saanut uida eikä kerätä marjoja tai sieniä tai kalastaa. Hellettä oli koko ajan yli 30 astetta.)

Jälkikäteen poikani on kuitenkin ollut iloinen oppimistaan asioista, mm. v*tutuksen sietämisestä. Hänellä onkin lehmän hermot nykyisin.

Tsemmppiä muillekin armeijaa käyville!

Sivaripasca täällä, moi Tänään on enää TJ 91 Aika on mennyt hurjan nopeasti, kun on saanut tehdä supermielenkiintoista työtä ja töissä porukka on todella mukavaa! Kivaa on myös, että opiskelukavereita on aloittanut vuoden mittaan töissä palveluspaikassani
Ensi viikolla pääsen pidemmälle (kesä)lomalle, vaikka heinäkuussa otin jo useampia vapaapäiviä. Esimies on antanut reippaalla kädellä kuntoisuuslomia, mikä ei haittaa yhtään Opiskelun jälkeen päivä- ja ruokarahat ovat tuntuneet ruhtinaallisilta ja tänään onkin sitten viimeinen päivärahan korotus! €€€
Täytyy sanoa, että tästä sivarista on varmasti ollut paljon enemmän hyötyä näin "kypsemmällä" iällä, kuin jos olisin suorittanut sivarin 19-vuotiaana. Aiemmasta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä ja tästä on helpompi pongahtaa nyt oikeaan työelämään

^ Itse koin sivarin äärimmäisen hyödylliseksi etenkin alkavaa työelämää ajatellen. Olen aina ollut aika ujo eikä edes kaupan kassan duuni olisi varmaankaan luonnistunut ennen sivaria (jäädyn helposti). Suoritin palvelukseni suuressa pääkaupunkiseudun kirjastossa ja opin pikkuhiljaa asiakaspalvelua, sopivina annoksina. Olosta tuli muutenkin itsevarmempi kaikilla tavoilla.

Selailin ihan sattumalta tätä ketjua pikkuisen taaksepäin ja täytyy sanoa, että kiitos nimimerkille Hurrican omien inttiaikojensa referoinnista noin sivun 73 paikkeilla. Itse olen voimakkaasti haluamassa kirjuriksi, ja kertomuksesi sai duunin vaikuttamaan todella kiinnostavalta. Jatkan ketjun lukemista.

^ Pyri kirjuri-AU:ksi, hyöty-työpanos -suhde on siinä kaikkein paras (tai niin ainakin oli uskominen meidän yksikkömme hupaisaa lorvijaa ).

^ No mutku toimisto-AU on vuoden.

jee euroviisut kirjoitti:Oli kyllä monilta osin melko turhaa, varsinkin alkupäivistä, jolloin vain harjoiteltiin laitteiden käyttöä, suurin osa ajasta meni odotellessa, veikkaisin, että ensimmäisten kolmen päivän ohjelman olisi voinut tiivistää jopa yhteen päivään.

Itse olin juuri reilun viikon kertaamassa vastaavassa harjoituksessa, ja Pirkkalan päässä ensimmäinen päivä venyi minusta turhankin pitkäksi, vaikka seuraavana olisikin ollut enemmän pelivaraa. Kaakonkulmalla ylimääräistä aikaa oli vähän liikaakin kun ei päästy kuin reiluksi päiväksi (tarkoitus oli 2-3) hoitamaan varsinaista asiaa eli teknistä harjoittelua. Tänään palautteenannossa meille kerrottiinkin että nallekarkit eivät mene aina tasan. Parhaiten tästä viikosta jäi kuitenkin mieleen välillä hieman pönöt ohjeet ja käskyt sekä eräs kouluttaja, joka onnistui ajattamaan minut pimeällä yhdistelmän kanssa linkkuun ojaan ja päin puuta.

Yksi asia kyllä yllätti. Joukkoni ei ollut yhtään sama kuin intissä.

Sama tilanne, minun ja ajoparini ympäriltä olivat menneet miehistö ja RJ vaihtoon. En tosin pahoittanut siitä mieltäni vaikka ehdinkin ystävystyä parin inttiaikaisen ryhmäläiseni kanssa, koska vaihdossa tuli komia vaalea kloppi ( ) sekä asiansa selvästi paremmin osaava johtaja.

Ai niin joo, päivitin myös sotkupuntariani, kun tässä ja valmistavassa puolen viikon rykäisyssä kuukausi sitten tuli pari lisää.

Klaus-12 laihdutusketjussa kirjoitti:Anteeksi, olen tulevia sivarimiehiä. Ja sekin aikaisintaan 2020.

Tässä olen nyt asioita ennemän miettinyt, koska kutsunnat ovat tänä vuonna, niin toinen varteen otettava vaihtoehto on aseeton palvelus. Sen voisi suorittaa 9 kuukaudessa, kun sivarissa sitten pitää kyykkiä koko vuoden. - Mutta katsoo nyt. Eiköhän se viimeistään siellä kutsunnoissa tule päätettyä. Ja voihan sitä sitten vaihtaa armeijasta siviilipalvelukseen.

Onkohan aseettomassa palveluksessa järkeä, jos ei ole oikeasti vakaumuksellista syytä olla koskematta aseeseen? Ainakaan toivossa, että voisi päästä armeijasta helpommalla, ei kannata. Aseeton palvelija osallistuu kyllä kaikkiin marsseihin, liikuntakoulutukseen ja muuhun raskaaseen palvelukseen ihan siinä missä aseellinen. Ammunnat eivät missään nimessä ole intin raskainta osuutta. Ja tosiaan, se, että palvelee aseettomana, tarkoittaa automaattisesti vähintään yhdeksän kuukauden palvelusta, kun aseellisesta voi selvitä kuudella kuukaudella.

Jos tietotekninen osaaminen riittää, olisivat varmaan elso-hommat passeli nakki aseettomalle.

Itselleni ampuminen oli melkeinpä intin parasta aikaa. Elektronisen sodankäynnin (elso) mahdollisuutta itsekin pohdin. Etenkin kun klaus-12 käsittääkseni on näppärä koneiden kanssa.

^ Ampuminen oli kyllä kivaa, mutta piipun ja lukon jynssääminen kiiltäviksi oli aina tuskallista. (Ehkä) siksi tykkäsinkin paljon siitä muutaman kuukauden pätkästä kun ruudinjämien putsaamisen sijaan riitti satunnainen pölyjen pyyhkäisy.

No Puolustusvoimillapa on selvästi ikävä minua. Olen ollut reservissä runsaat neljä vuotta ja kerran jo käynyt kertaamassa, ja nyt tupsahti taas kertausharjoituskäsky. 31.5-8.6. pitäisi olla taas sotaa leikkimässä. Ja tällä kertaa käsky kävikin aina Rovaniemelle asti, päästään se Rovakin siis kerran kokemaan, kun en siellä intissä enkä aiemmassa kertausharjoituksessa käynyt.

No, vuoden 2016 kertausharjoitus nyt ei ainakaan ollut läheskään yhtä hajottava kokemus kuin itse intti, joten eiköhän tästäkin nyt selvitä.

^ Lienee siis odotettavissa että minullekin tulee kutsu myöhemmin keväällä. Meille kun vielä sanottiin että parin-kolmen vuoden välein olisi suunniteltu harjoituksia.

Huomenna sivarinsa aloittava tässä! Huomen aamuna oisin tosiaan menossa kuukaudeksi Lapinjärvelle. Ihan hyvillä mielin olen lähdössä, oon kuullut että siellä on aika rentoa meininkiä. Vanhemmat tuntuu stressaavan lähtöäni enemmän mitä minä itse. Kuulunee asiaan.

Olen päätymässä pitkällisen pohdinnan jälkeen siihen, että kävisin puolenvuoden (eli ilmeisesti 165 päivän) varusmiespalveluksen. Se olisi helpoin ja lyhin reitti saada se pois alta. Samalla voittaisin itseni monelta osin, ja vosiin jatkaa elämääni normaalisti sen jälkeen. Kutsunnat ovat ensi kuussa, kerron sitten miten Klausin maanpuolustusura lähtee urkenemaan.

klaus-12 kirjoitti: ↑12 Heinä 2018, 19:35 Olen päätymässä pitkällisen pohdinnan jälkeen siihen, että kävisin puolenvuoden (eli ilmeisesti 165 päivän) varusmiespalveluksen.

347 kunnes toisin määrätään (eli parin kuukauden palveluksen jälkeen, ei kutsunnoissa).

Minulle ei vieläkään ole tullut toista kertauskäskyä.

^No sitten käydään tarvittaessa pitempi reissu. Saapa ainakin sitten kehuskella, että tulipa tehtyä kunnolla, vaikka kuinka sotii omia aatteita vastaan.

Tuli käytyä kutsunnoissa. Minulle suositeltiin valokuvausmieheksi tai someagentiksi hakeutumista. Olen kylläkin miettinyt jotain kirjurin hommia. Siihen hommaan on vaan melko paljon muitakin hakijoita. Katsoo nyt. Heinäkuussa 2020 olisi lähtö.

klaus-12 kirjoitti: ↑16 Elo 2018, 20:09 Olen kylläkin miettinyt jotain kirjurin hommia. Siihen hommaan on vaan melko paljon muitakin hakijoita.

Meidän komppaniassa pestiä haki varmaan joku kymmenen tyyppiä ja tosiaan vain yksi valittiin. Osa tosin varmaankin haki pestiä ihan vain päästääkseen siisteihin ja leppoisiin sisähommiin ilman mitään oikeaa kiinnostusta toimistohommia kohtaan. Toimisto-AU:n pesti on tietysti myös olemassa, mutta se onkin sitten vuoden nakki.

ESC93 kirjoitti: ↑12 Heinä 2018, 20:28 Minulle ei vieläkään ole tullut toista kertauskäskyä.

Minulle ei ole tullut ensimmäistäkään, vaikka viisi ja puoli vuotta olen ollut reservissä. Ehkäpä perusviestimiehillä ei ole kertausharjoituksia. Ei sillä, että erityisesti kaipaisin kutsua. Nyt kun menin sanomaan, niin se varmaan tipahtaa postissa ensi viikolla.

^ Sinun en tiennyt käyneen armeijaa.

klaus-12 kirjoitti: ↑16 Elo 2018, 20:09 Tuli käytyä kutsunnoissa. Minulle suositeltiin valokuvausmieheksi tai someagentiksi hakeutumista. Olen kylläkin miettinyt jotain kirjurin hommia. Siihen hommaan on vaan melko paljon muitakin hakijoita. Katsoo nyt. Heinäkuussa 2020 olisi lähtö.

Kirjurina on oikeasti todella tylsää, eikä silloin saa intin liikunnallista puolta niin hyvin hyödynnettyä. Puolen vuoden "perusmonnina" on hyvä olla.

TomppaJr kirjoitti: ↑16 Elo 2018, 21:45 ^ Sinun en tiennyt käyneen armeijaa.

Kainuun Prikaati 2/12, 1.viestikomppania. Se oli vielä niitä aikoja kun lyhyinkin pesti kesti 180 vuorokautta. Nykysysteemi on kyllä kotiutumisajankohtien kannalta paljon järkevämpi. Voisin joskus enemmänkin runoilla palvelusajastani. Kerrottavaa nimittäin riittäisi.

Runoile ihmeessä, olisi kiva kuulla.

granaattiomena kirjoitti: ↑16 Elo 2018, 21:55Kainuun Prikaati 2/12, 1.viestikomppania.

Vietin sitä seuraavana kesänä yhden yön ko. yksikön eräässä ensimmäisen kerroksen tuvassa, joten pystyn fiilaamaan. Lisääkin olisi toki kiva kuulla.

TomppaJr kirjoitti: ↑16 Elo 2018, 21:45 Kirjurina on oikeasti todella tylsää

No sitten se on kun luotu minulle. Itsellähän sekin seikka haittaisi kirjuriksi pääsyä, että ne hommat on yleensä nakitettu B-miehille. Itse olen tylsä A-mies. Onko kanssa tullut katsottua jotain varastomiehen hommia. Joku voisi sanoa, että yritän päästä helpolla, mutta siinäkös sanoo. Valokuvausmies menisi siviilikoulutukseni kanssa yksi yhteen, mutta en vielä tiedä.

Runoillaanpas sitten. Astuin palvelukseen siis Kainuun Prikaatissa heinäkuussa 2012. Ensimmäisen haasteen kohtasin jo ensimmäisenä päivänä, kun pääsin kantamaan varustesäkkiä, joka painoi varmaan enemmän kuin mitä minä painoin silloin. Olin kyllä lenkkeillyt ahkerasti ennen armeijaa, joten aerobinen kunto oli ihan ok, mutta lihasmassaa ei kovin paljon ollut. Tilanne kyllä korjautui palveluksen aikana ja kotiutumista edeltävissä kuntotesteissä teinkin jo kevyesti yli 40 punnerrusta minuutissa.

Fyysistä kuntoa enemmän palvelus silti koetteli henkistä puolta. Jo ensimmäinen viikko tarjosi hajotuksen hetkiä, kun harjoittelimme ampuma-asentoja pihalla kaatosateessa. Muistan myös tapauksen p-kauden loppupuolelta, kun pyöräilimme ampumaradalle ja pari tyyppiä päätti vähän perseillä poikkeamalla muodostelmasta ja ajamalla keskellä tietä. Koko komppania joutui taluttamaan pyörät takaisin kasarmille (matkaa noin viisi kilometriä). Päivä oli todella kuuma ja kyllä siinä hikoillessani hieman mietin, että viskaisin pyöräni ojaan ja lähtisin kävelemään. Muutkin vastaavanlaiset "kollektiiviset rangaistukset" olivat pyllystä.

Mosaleiri oli mielenkiintoinen kokemus. Luimme jälkeenpäin paikallislehdestä, että sen kolmen päivän aikana oli satanut enemmän kuin normaalisti koko elokuussa. Itselleni sattui sellainen onnekas onnettomuus, että ensimmäisenä iltana vartiopaikkoja katsastaessamme kompastuin maassa olleeseen kuoppaan, jonka seurauksena vasen polvilumpioni nyrjähti sijoiltaan. Aamulla oli sitten lähtö varuskuntasairaalaan. Niin lääkintä-AU, hoitajat kuin lääkärikin olivat varsin epäileväisiä, kun kerroin vammastani. Tiesin polvilumpion menneen sijoiltaan, koska vastaava oli tapahtunut minulle myös 8.luokalla. Ääni kellossa kyllä muuttui, kun näytin turvoksissa olevan polveni. Sain lopulta 2vp + 2vmtl ja vietin siis loput leiristä kasarmilla lähinnä maaten punkassa. Hiukan meinasi hymyilyttää, kun muut palasivat kasarmille aivan uitettuina koirina. Teltta oli kuulemma toisena yönä muuttunut kahluualtaaksi. Harmi, että itseltäni jäi tuo kokematta.

Pääsin kyllä itse kastumaan pari viikoa myöhemmin erään maastomarssin aikana. Kuljimme suoalueella ja loikimme ojien yli. Yhden ojan penger sitten päätti pettää jalkani alla ja kohta olinkin melkein kainaloita myöten liejuisessa vedessä. Onneksi päivä oli lämmin ja vaatteet kuivuivat nopeasti. E-kausi alkoi leppoisasti parilla viikolla päätelaitekoulutusta. Suurin osa ajasta oltiin siis sisätiloissa. Melkein viihdyin palveluksessa nuo viikot. Myös tv-kaapelien vetäminen erään suunnistuskilpailun yhteydessä on jäänyt mieleen positiivisena muistona, vaikka se olikin gines-viikonloppu.

Ensimmäisestä viestiasemaharjoituksesta jäi mieleen päällimmäisenä se, että homma ei vielä ihan toiminut. Vietin yksin vartiossa kuusi tuntia, koska johtajat olivat kaiketi unohtaneet, että se viestimies Omena on siellä. Lievästi mielenterveyttä koettelevaa seistä pimeässä, räntäsateessa vailla tietoa siitä milloin minut tullaan vapauttamaan. Viimeisen tunnin aikanan ehkä näinkin joitain valopalloja jotka lähestyvät ja loittonivat aina välillä. Päästyäni viimein takaisin leiriin minut vielä käskettiin suoraan viestipäivystämään. Mikäs siinä. Kyllähän vestiaseman kopissakin on ihan kiva nukkua.

Lievää töhöilyä tuli toki itsekin harrastettua. Ampumataitotestissä onnistuin tulittamaan kaikki luodit sarjatulella ja jollain ihmeen kaupalla sain niistä kuusi osumaan tauluun. Kipinävahtina ollessani tein kerran sen perinteisen eli hieman torkahdin. Heräsin sitten huomatakseni kamiinan vetelevän viimeisiään ja vuoroni päättyneen 20 minuuttia sitten. Onneksi kaikki muut olivat sen verran sikeäunisia, että teltan hieman laskenut lämpötila jäi huomiotta.

Olikohan siinä enimmät? Olen nyt varmaan tunnin kirjoittanut tätä. Loppujen lopuksi ihan järjetön laitos, mutta ainakin v*tutuksen sietokyky kehittyi paljon.