hra47 kirjoitti: ↑10 Helmi 2019, 22:44
enkä kaipaa viisuista samanlaista tiedostavien ihmisten juhlaa
Itseäni on mietityttänyt viime aikoina: miksi hyvään ja oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä on tullut sellainen pilkan kohde nykyisin? Eikö sen pitäisi olla hyvä asia, että jotkut jaksavat edes yrittää rakentaa parempaa, tasa-arvoisempaa, oikeudenmukaisempaa maailmaa esim. nostamalla näitä teemoja esiin. Myös taiteen kohdalla: niin taiteilijat ovat kautta aikojen toimineet, sehän on taiteen tehtävä, tehdä näkyväksi näkymätöntä.
Ja mikä olisi vaihtoehto? Pahaan pyrkiminen? Pahaan totuttaminen ja hyväksyttäväksi tekeminen? Huonoon tyytyminen?
Hanhis kirjoitti: ↑11 Helmi 2019, 01:55
Hyvä sanoitus ja hyvä sanoma ovat kaksi eri asiaa eivätkä aina kulje käsi kädessä.
Eivät todellakaan - se, että sanoman vuoksi palkitseminen tai ylipäänsä arvottaminen on väärin kaikkea kohtaan ei tarkoita, että sanomien olemassaolo itsessään olisi huono juttu. Ajatus ja tunne on lähtökohta, sanoitus ja sävellys työkalu, jolla ajatus ja tunne välitetään. Mitä paremmin työkalut sanomaan ja keinoihin sopivat, mitä monipuolisemmat työkalut, karkeasta pikkutarkkaan, sen parempi ja tarkempi kuva piirretään. Päämäärä mielessä: joskus on syytä käyttää lekaa ja moottorisahaa, mutta ei silloin, jos tarkoitus on kaivertaa pikkutarkka dekoraatio jade-kivestä.
Rousku kirjoitti: ↑11 Helmi 2019, 02:18
Itse en kiinnitä sanoituksiin kovin paljon huomiota edes, mutta pakko myöntää että kyllä ne silti kuuntelukokemukseen vaikuttavat. Arvotan biiseja sen perusteella, haluanko kuunnella uudestaan. Jos kuulen sanoituksena jotain ihan törppöä niin kyllä se haluihin vaikuttaa hillitsevästi.
Sama juttu. Mutta koska suomalaisessa populaarimusiikissa on tapana väistää musiikillista ilmaisua ja kertoa sanoin asioita, jotka olisivat kerrottavissa musiikilla pelkästään, niin olisi hyvä, josa meillä keskityttäisiin joskus muuhun kuin sanoitukseen. Tästä syystä esim. itse kritisoin sanoitus-lähtöisyyttä. Ja tästä syystä jotkut kokevat sanoitukset musiikin vihaamiseksi, meikäläisen sanadominanssin, kirjallisuusmusiikin vuoksi.