Hometown kirjoitti: ↑04 Helmi 2020, 09:44
YLE:n tasapuolisuuden epäileminen ei ole Erika-uskonlahkon harjoittamaa toisinajattelijoiden vainoa, vaan kokemuksen opettamaa tervettä epäilyä.
Minusta jokavuotiset salaliittoteoriat ovat enimmäkseen vainoharhaisia. Ei kannata myöskään olla prinsessamaisen herkkä ihan kaikelle, mitä joku jossain sanoo. Nyt oli puhe Anton Vanha-Majamaan kolumnista Ylen sivulla. Se oli yhden kriitikon näkemys ehdokkaista eikä mikään äänestysohje. Hän nostaa esiin neljä hyvää vaihtoehtoa, joista Erika saa hittinä eniten huomiota, Sansa on hänen oma suosikkinsa, Aksel muuten vain tyylikäs ehdokas ja Catharina Zühlke uskottavin menestyjä, jos voittaisi. Kriitikon ei pidäkään olla täydellisen tasapuolinen vaan esittää arvioita, joihin lukija voi verrata omiaan.
YourMother kirjoitti: ↑04 Helmi 2020, 14:17
Tuotanoin, en ollut Erika-hurmoksessa viestissäni, mikä on loogista koska
en ole biisin suurin fani. Itseasiassa, tsemppaan Sansaa ja Akselia kaikista eniten, mutta hyväksyn kaikki muutkin.
Jos luit viestini jota lainaat, kysyin "miksi pitää aina muistaa sanoa että JOKU on hyvä biisi, mutta ei viisuihin".
Sori jos kommentistani syntyi väärä vaikutelma. Kysymys on hyvä, mutta mielestäni siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Joskus kannattaa valita euroviisumaiseksi mielletty biisi, joskus ei kannata. Historiasta löytyy esimerkkejä joka lähtöön, käsillä olevaa valintaongelmaa ne eivät ratkaise. Vanha-Majamaa ei vastusta
Cicciolinan valitsemista, hän ei vain usko sen menestyvän. Eikä euroviisumaisuus tee
Eternitystä uskottavaa ehdokasta. Se on vain kokoava nimitys biisin vahvuuksille, joista osa on euroviisuille tyypillisiä (avainsanan toisto, showpotentiaali), osa muuten olennaisia (taitava laulaja).
If you only see one movie this year, it should be FRANKENHOOKER. - Bill Murray, 1990