Kuppilamuusikot

Muzika i ti - asiakeskustelua musiikista, joka ei ole Euroviisuja
Avatar
Mini3765
Siemailija
Siemailija
Viestit: 181
Liittynyt: 30 Syys 2018, 21:18
Paikkakunta: Helsinki

Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Mini3765 »

Näin yön pimeinä tunteina päähäni juolahti, mahtaako kuppilan nurkissa lymyillä muusikoita tai soittajia, ammattilaisia, harrastajia tai amatöörejä? Olisi valtavan kiinnostavaa kuulla, minkälaisia soittimia ihmiset soittavat tai ovat soittaneet, minkälaista musiikkia olette itse tehneet, ja minkälaisissa kokoonpanoissa olette olleet mukana. Oletteko kenties opiskelleet musiikkia jossakin? Kertokaa, palan halusta tietää! :mrgreen:
"Senkin banaaniäijä!"
"Päivää, tässä kahvia."

Avatar
TomppaJr
Viestintäassistentti
Viestintäassistentti
Viestit: 36596
Liittynyt: 05 Huhti 2010, 11:42
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja TomppaJr »

Minä en osaa soittaa mitään. :sorivaan:

Mutta olen hyvin kiinnostunut myös kuulemaan, kuinka musikaalista porukkaa täällä on! :uujee:
Meow cat, please meow back.

Avatar
Rousku
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 41811
Liittynyt: 17 Helmi 2007, 22:57

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Rousku »

Olen yrittänyt soittaa huilua ja käyrätorvea. Jälkimmäistä soitin musiikkiopistossakin, mm. musiikkiopiston jousiorkesterissa (sattuuhan sitä :roll:). En oppinut kunnolla soittamaan. Motoriikkani ei vain riitä :lohduton:. Samasta syystä en osaa laulaa enkä tanssia. Lisäksi turpavärkkini taitaa olla puhaltimiin liian kireä ja suuonteloni epäkäytännöllisen lyhyt (tulee suttuinen intonaatio).

Ja olen minä aina kun jonkin soittimen olen löytänyt, sitä jonkin verran rääkännyt. Kohteeksi ovat joutuneet mm. piano, harmonikka, melodica, okariina, kitara, klarinetti ja saksofoni. Tyhjästä pullostakin osaan saada aikaan ihan korviasärkevän äänen. Lapsena tiskatessani tykkäsin soitella viinilaseilla. Fagotistakin olen äänen ilmoille pöräyttänyt. Kastanjetteja en saanut toimimaan, siinä meni raja.

Yliopistossa kävin Maailman musiikkikulttuurit -kurssilla, ja siihen kuului kaksi valinnaista musiikkisessiota. Nepalilaiset rummut olivat minulle ylivoimaisesti liian vaikeat (Nepalissa kuulemma rummuttaa pikkulapsetkin ja niitä naurattaa jos joku ei osaa, samaan tapaan kuin meitä huvittaa hiihtotaidottomuus). Kokeilin myös Indonesian suurlähetystön gamelan-orkesterin puolikkaan (siellä oli vain puolikas) eri soittimia, se oli sentään helpompaa, mutta olin varmaan aina jotain 1/32 nuottia muita jäljessä.

Tuli muuten nyt mieleen, että ensirakkauteeni oboeen en ole koskaan kajonnut. Jospa se olisikin minulle Se Oikea :miettii:. Ainakin joskus himmeliä tehdessä kun kokeilin niin litistetystä oljesta sain kyllä äänen aikaan
Rise, angel, shine, love!

Avatar
Koirankuonolainen
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 4079
Liittynyt: 25 Tammi 2015, 10:04

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Koirankuonolainen »

^Oboehan on kai hirmuisen vaikea soitin :shock: Yksi tuttu oli nuorena alkanut soittaa alttonokkahuilua valmentautuakseen oboen soiton aloittamiseen, ja jäi sille tielleen. Opettaa nykyään klassista nokkahuilunsoittoa jossain musiikkiopistossa.

Soittaminen on kivaa ja kaikenlaista on kokeiltu, mutta mitään en osaa soittaa kauhean hyvin. Oma tai kanssaihmisten kärsivällisyys ei vain ole riittänyt :heh: Pianonsoitossa edistyin pisimmälle; lisäksi repertuaariin on kuulunut huilu paikallisessa soittokunnassa teini-ikäisenä (siellä kuuli aina vanhoilta torvensoittajaäijiltä parhaat juorut), kitara sen verran että pystyy leirinuotiolla yksinkertaisia rallatuksia säestämään, appiukolta saatu haitari (lääkäri kielsi häneltä soittamisen sydänvaivojen takia, ja jonkin ajan päästä myös minulta kiellettiin soittaminen selkävaivojen takia...) ja nyt viimeisimpänä ukulelevillitys.
Suomi voitti rahvahaniänet, Ruočči sud’d’uliston da sen mugah kogo Euroviizut. Neče on viritännyh kummastelendua viizufanoin keskes.

Avatar
Mini3765
Siemailija
Siemailija
Viestit: 181
Liittynyt: 30 Syys 2018, 21:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Mini3765 »

Hauskaa, että tähän ketjuun löysi joku! :tuuletus:

Oma muusikkouteni alkoi jo aivan lapsena, sillä sain ensimmäisen kitarani isältäni lahjaksi kun täytin kolme. Ymmärrettävästi en kuitenkaan siinä iässä juuri mitään soiton saloista oppinut. Kuusivuotiaana kävin lyhyen puolen vuoden pyrähdyksen kitaratunneilla, mutten pidemmän päälle jaksanut soittaa läksyjäni, joten sille tielle jäi se harrastus. Väliin mahtui ala-asteella monta surullista laulukoetta ja epätoivoisia musiikin teoriakokeita, kunnes 5. luokalla löysin itseni basso kädessäni musantunnilla, ja varsin tykästyin siihen. Kotoa löytyi japanilainen 80-luvun alun basso, josta onkin kehkeytynyt lähes kuuden vuoden aikana yksi rakkaimmista soittimistani.

Siinä sitten bassoa soittelin, ja kitaraakin yritin hieman tapailla sivussa. Päädyin musiikkiopistoon suorittamaan pop/jazz-opintoja bassolla, sekä bändissä. Kitara sai enemmän jalansijaa siinä sivussa, ja jossain vaiheessa alkoi pianokin kiinnostamaan. Muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini viime syksynä päätin hankkia sähköpianon, ja siitähän vasta riemu ratkesi. Puhaltimiin, erityisesti saksofoniin hurahdin niin ikään syksyllä.

Tällä hetkellä soitan aktiivisesti pianoa, saksofonia, kitaraa ja bassoa. Yritän myös hieman saada kiinni trumpetinsoiton alkeista. Ukulele ja mandoliinikin löytyy, niillä tulee tosin harvemmin soitettua. Tästä melko laajasta arsenaalista johtuen ystäväni usein sanovatkin, etten asu yksiössä vaan soitinvarastossa. :rofl:
Koirankuonolainen kirjoitti: 02 Huhti 2020, 17:44 ^Oboehan on kai hirmuisen vaikea soitin :shock:
Kyllä. Itse en ole kokeillut, mutta Oboe on puupuhallinten kaksoislehdykkäjäsenten korkein ääni, ja vaatii siten käsittääkseni todella tiukkaa ansatsia. Koska lehti on varsin pieni, pitää suu sulkea sen ympärille todella tiiviisti, mikä taas rasittaa kasvojen lihaksia. Iso osa Oboen vaikeudesta siis tulee varmasti soittamisen raskaudesta, sekä tietysti intonaation ylläpitämisestä, joka nyt tosin kaikissa puhaltimissa on aina oma työmaansa. :surrur:
"Senkin banaaniäijä!"
"Päivää, tässä kahvia."

Avatar
Mattan
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 3318
Liittynyt: 20 Huhti 2012, 20:09

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Mattan »

Klassista pianoa viisivuotiaasta asti, kaikki musiikkiopiston tarjoamat teoriat päälle. Mukaan tuli pop/jazz-opiskelu tyyliin kaksitoistavuotiaana, ja se on hyvä se, sillä siitä saa enemmän keikkoja (joista jopa maksetaan :heh: ). Joissain jazz-henkisissä kokoonpanoissa on tullut soitettua, mutta ne ovat kaikki olleet tilapäisiä.

Yliopistoon lähtiessäni viralliset opinnot jäivät - musiikkiopisto oli muutenkin koluttu läpi - mutta liityin kuoroon, ja sillä tiellä edelleenkin ollaan. Soitan nykyään lähinnä omaksi ilokseni, mutta joukossa saa aikaan musiikkia, jota yksin ei saa, ja kun ihmisäänet osuvat yläsäveliin, niin löytyy harmonioita, joita esimerkiksi pianolla on mahdoton soittaa sen virityksen takia. Olen ottanut laulutunteja sooloäänen parantamiseksi, mutta kunnon soololauluun päästään sitten joskus. :suutukkoon:

Pyörittelen myös Logicia aina välillä, mutta tuotantotaitoni ovat vielä sillä tasolla, että ajatukset toteutuvat usein lähinnä osittain. Siinä riittääkin harjoittelemista, mutta tuossa nyt yleiset taustat.
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että tänä vuonna on Euroviisut.

Avatar
Rousku
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 41811
Liittynyt: 17 Helmi 2007, 22:57

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Rousku »

Ai niin, kävinhan myös kokeilemassa harmonista laulua ehkä vuoden ajan. Kansalaisopiston kurssiesitteen mukaan se sopii täysin laulutaidottomillekin, koska etenee niin hitaasti, ja niinhän se ensimmäiset ehkä kolme säveltä tekikin, mutta sitten kurssin etenemisvauhti kiihtyi liian nopeaksi minulle, tuli liian vaikeita sävelmiä ja olisin tarvinnut paljon enemmän aikaa harjoitella. Eli se sama mikä käy minulle melkein aina kun jostakin fyysisesta suorituksesta on kysymys, en saa tarpeeksi aikaa ihan vain kokeilla ja treenata ja miettiä ja hahmottaa asiaa ennen tositoimia. (Laulutavan mahdolliset hengelliset aspektit eivät minua kiinnostaneet vaan tuo lupaus soveltuvuudesta myös meille hidasoppisille.)
Rise, angel, shine, love!

Avatar
Ihme_Mies
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 2667
Liittynyt: 29 Helmi 2008, 14:31
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Ihme_Mies »

Hyvin lyhyesti: kitaraa, bassokitaraa, kosketinsoittimia, (sähkö)rumpuja, pan-huilua ja yhtä musa-softaa on tullut soitettua. Pan-huilu touhu nyt oli todella tahmeata -suorastaan kädetöntä- ja virtuoosimaisuus tai edes jonkinlaisen ammattilaisen taso kaikissa muissakin jää saavuttamatta. (tjaa... ehkä jonkun lavatanssi/humppa-orkesterin bassot tai kitarat menisi...) Olen ollut enempi yhden miehen orkesteri ja bändi-viritelmiä ollut vain viime vuosituhannen lopulla opiskeluaikoihin. Opetusta soittamiseen + musiikin teoriaan olen saanut vain jotain 15 kitaratunnin verran ja tämäkin tapahtui melkoisen ammoisina aikoina. Penniäkään en ole - vielä ;) - musajutuillani tienannut.
Enemmän lahjoja kuin soittamiseen minulla on sovittamiseen, biisintekoon ja ehkäpä jopa tuottamiseen.
"With or without religion, you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion."
Steven Weinberg

Avatar
Hanhis
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 6516
Liittynyt: 30 Tammi 2010, 22:04

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Hanhis »

Olen suorittanut musiikkiopiston perustason soittaen kannelta yhdeksän vuotta. Mitä siitä jäi käteen? Syvä inho kanteleen ääntä kohtaan. Toteaminen, että minulla on olematon sävelkorva, mutta hyvä rytmitaju. Musiikinteorian todella hikinen laulukoe, jossa piti laulaa suoraan nuoteista (ei ollut mitään tietoa, mitä suustani päästin). Intervallit opin, sävelasteikkoja en oppinut. Kanteletunnit tuntuivat vuosien ajan pakkopullalta, ja kevätkonserteissa nauratti, kun osa soittajista heilui hupaisan dramaattisesti soittaessaan.

Jälkikäteen olen miettinyt, millainen mahdollisuus minulla olisi ollut innostua kanteleen soitosta - se olisi voinut viedä minut pitkälle -, mutta en koskaan innostunut. Olen kerran ottanut kanteleen esiin viimeisen soittotunnin jälkeen, mutta nopeasti laitoin sen takaisin koteloon. Luulen, että jonain päivänä viritän soittotaitoani jälleen, mutta en vielä. Tuskin lapsuuden soittotunnit täysin hukkaan menivät, sillä eikö soittaminen ole hyvää treeniä aivoille... Nautintoa konservatorion käytävät ja luokat eivät kuitenkaan minussa herättäneet. Jos koskaan saan huollettavaksi lapsia, toivon, että he nauttivat omista harrastuksista. :heh:

Ja tietty pikkuplussa tulee siitäkin, että kanteleen avulla opin soittamaan myös välttävästi pianoa. Haaveilenkin välillä, että hankkisin sähköpianon. Pianon soitosta olen aina salaa pitänyt, vaikken siinä mikään taituri olekaan. :mrgreen:

Avatar
Koirankuonolainen
Kanta-asiakas
Kanta-asiakas
Viestit: 4079
Liittynyt: 25 Tammi 2015, 10:04

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja Koirankuonolainen »

Minusta taas kanteleen ääni on upea ja olen kateellinen kaikille, jotka osaavat sitä soittaa :uujee:

Omaan tarinaani lisään vielä sen verran, että opettelin soittamaan sillä appiukon näppäinhaitarilla "kylmiltään" Metsäkukkia-valssin (vanhempieni häävalssi), jotta saatoin soittaa sen isäni 90-vuotispäivillä. Eli yllytyshulluna opettelin ulkoa, mitä näppäimiä pitää painella. Jos olisin eksynyt niiden ulkopuolelle, olisin ollut hukassa. Tämän jälkeen aloitin sitten alkeisoppikirjan läpikäymisen, mutta kuten sanottu, se harrastus loppui selkäongelmien takia lyhyeen. Mutta tuon kokemuksen perusteella voi ehkä ajatella, että kenties minusta jonkinlainen soittaja olisi johonkin instrumenttiin tullut, jos en olisi niin pohjattoman laiska harjoittelemaan.
Suomi voitti rahvahaniänet, Ruočči sud’d’uliston da sen mugah kogo Euroviizut. Neče on viritännyh kummastelendua viizufanoin keskes.

akfan33_ZZ
Baaritiskill
Baaritiskill
Viestit: 704
Liittynyt: 30 Joulu 2012, 01:44

Re: Kuppilamuusikot

Viesti Kirjoittaja akfan33_ZZ »

Oma musisointi on ollut lähinnä harrastuspohjalla (sähkö)kitaran ja pianon varassa, muut soittimet on vaan liian vaikeita.

Klassinen kitara aluksi, sitten parikymppisenä sähkökiaralla harrastelijabändissä blues-pop-rock tyylistä sooloilua. Aika paljon perustui soolojen ulkoaopetteluun korvakuulolta.

Piano alkoi perinteisellä kouluajan pianotunneilla muutaman vuoden ajan ja siihen se sitten loppui. Vasta paljon myöhemmin pianonsoitto heräsi uudestaan kun löysin kirjastosta nuotteja vanhan hyvin ajan ragtime ja dixieland pianobiiseistä.

Olen huomannut, että vaikka kitaraa pystyy hyvin oppimaan korvakuulolta, piano on niin polyfooninen, että siinä vaan on opeteltava nuottien luku.

Vastaa Viestiin