Viisukuppila

Alkaako semit tänään?

Raadin kappaleet julkaistu!

Ohjeet siinä yläpuolella. Huom: lyhyempi pisteytyskaava. Kuunteluiloja!

pisteytyskaavan lyhentämiselle.

Pelkäsin, että ykkössemi voi jäädä vajaaksi, jos osa ei löydä biisiä ja jää ilmoittamatta pois. Toisin kävi. Ykkössemistä tulikin muita suurempi.

Neuvostoliiton kaksikirjaiminen ISO-koodi oli muuten SU (englannin kielen sanoista Soviet Union), NL kuuluu Alankomaille. Tiedän, että lippuemojia ei saa, mutta tämä kannattaisi korjata.

Kuunnellaankos me nämä nyt Discordissa?

MIH96 kirjoitti: ↑12 Huhti 2020, 11:23 Tiedän, että lippuemojia ei saa, mutta tämä kannattaisi korjata.

Sirpin ja vasaran löysin sentään jostain. ☭

Jännä nähdä miten pikkusemit toimivat. Kappaleiden joukossa on vähän tuttuja biisejä, joka on aina ilahduttavaa (ihme että Kate Bushin kappale läpäisi hittisäännön ). Semien nimetkin ovat kohdallaan (ensin top/bottom-semit, nyt nämä... onko semien teemallisesta nimeämisestä tulossa uusi perinne!) ja värikoodauksen merkityksenkin lopulta ymmärsin.

Terasbekoni kirjoitti: ↑12 Huhti 2020, 12:27 Kuunnellaankos me nämä nyt Discordissa?

Kokeilemme kuuntelua tänään kello 21 alkaen. Tervetuloa mukaan!

^^ En muista kuulleeni Kate Bushin kappaletta aiemmin. Bush on siitä epätavallinen artisti, että tunnustan hänen musiikkinsa objektiivisesti kiinnostavaksi, mutta subjektiivisesti se ei ole jaksanut kiinnostaa koskaan niin paljon, että olisin siihen oma-aloitteisesti tutustunut.

Sen sijaan yllätyin siitä, ettei Irene Caran Fame ollut hittikiellon piirissä. Sehän soi radiossa vieläkin. Jos nakki napsahtaa joskus uudestaan, pitää ehkä ottaa biisit.info:n tilastot kiellon pohjaksi ja torpata niillä ikivihertyneet epähitit.

Hittikielto toimii kuitenkin makuuni tarpeeksi hyvin estäessään suurimman osan erittäin tunnetuista kappaleista. Raadin yleisvaikutelma on paljon freesimpi, jos valmiiksi tuttuja kappaleita on kaksi eikä kaksikymmentä.

Rousku kirjoitti: ↑04 Huhti 2020, 23:49 Rajoittavat ei-subjektiiviset teemat

Kaksi semiä olen kuunnellut, kolmas menossa. Vaikka en kaikesta kuulemastani olekaan pitänyt niin yleisesti ottaen teema tuntuu toimivan, vaihtelua valikoimaan on saatu tälläkin rajauksella ihan mukavasti.

S-Tyyppi kirjoitti: ↑05 Huhti 2020, 11:37

Nevski kirjoitti: ↑05 Huhti 2020, 01:16 Eli jos vuoteni on 2000 niin voin lähettää vuonna 2000 julkaistun coverin sellaisesta kappaleesta, joka on alunperin julkaistu 1970?

Ensimmäiseen kysymykseesi vastaus on kyllä. Alkuperäisvuodella ei ole tässä väliä.
Muutenhan coverit ja muut versioinnit eivät kelpaisi tähän raatiin, enkä sellaista rajausta koe tarpeelliseksi.
Esimerkiksi Cascadan Everytime We Touch on kuitenkin tavallaan eri kappale kuin Maggie Reillyn Everytime We Touch. Vaikka onkin cover kyseisestä kappaleesta. Ja Cascada vuotta 2005 eikä 1992, kuten originaali.

Nyt täytyy kyllä kysyä, miten tätä on sovellettu tuon Santa Marian kohdalla. Biisin on alun perin julkaissut sama bändi (nimellä Neoton Família) unkariksi jo vuonna 1979. En oikein kuule, että tämä unkarinkielinen originaali olisi tavallaan eri kappale kuin heidän englanninkielisensä vuodelta 1980.

Rousku kirjoitti: ↑15 Huhti 2020, 03:12

S-Tyyppi kirjoitti: ↑05 Huhti 2020, 11:37
Ensimmäiseen kysymykseesi vastaus on kyllä. Alkuperäisvuodella ei ole tässä väliä.
Muutenhan coverit ja muut versioinnit eivät kelpaisi tähän raatiin, enkä sellaista rajausta koe tarpeelliseksi.
Esimerkiksi Cascadan Everytime We Touch on kuitenkin tavallaan eri kappale kuin Maggie Reillyn Everytime We Touch. Vaikka onkin cover kyseisestä kappaleesta. Ja Cascada vuotta 2005 eikä 1992, kuten originaali.

Nyt täytyy kyllä kysyä, miten tätä on sovellettu tuon Santa Marian kohdalla. Biisin on alun perin julkaissut sama bändi (nimellä Neoton Família) unkariksi jo vuonna 1979. En oikein kuule, että tämä unkarinkielinen originaali olisi tavallaan eri kappale kuin heidän englanninkielisensä vuodelta 1980.

Juu ei tuo siihen coverointiin liity, mutta kuulostaa vähän erilaiselta ainaki itestä, kun on eri kielellä laulettu. Eri kielinen versio.

^ Eli nyt löytyi uusi sääntö taas?

^ Minusta se ei ole uusi sääntö vaan luonnollinen tulkinta ilmoitetuista säännöistä. Saman esittäjän eri kieliversio ei ole cover mutta hyvin pitkälti sen voi rinnastaa remixiin. Remixit sallittiin ja tulkittiin julkaisuvuotensa (eikä alkuperäisversion julkaisuvuoden) musiikiksi. Uutta kieliversiota voi pitää jopa hieman suuremmassa määrin "eri biisinä" kuin remixiä. Siihenhän on varmuudella täytynyt äänittää uutta materiaalia.

Kieliversioasiaa ei ilmoittautumisaikana erikseen kommentoitu, koska kukaan ei kysynyt.

Niin ja siellä lukee biisi/kyseinen versio.

Hirmu surullinen fiilis kun ei oo yhtään kappaleiden kommentointia täällä

^Aloita sinä?

Ai niin tässähän olikin tosi lyhyt äänestysaika. Äkkiä siis kuuntelemaan taas.

Kannattaa selata Discordissa #Levyraadit kanavalla taaksepäin sinne viikon takaiseen yhteiskuunteluun, jossa biisejä kommentoitiin.

Vähän hassua että tänne foorumille tarkoitettu kisa karkaa muihin alustoille. Luulisi täältä löytyvän kaiken tähän raatiin liittyvän keskustelun. Mutta miksipä tehdä asioita yksinkertaisesti.

Nevski kirjoitti: ↑20 Huhti 2020, 13:36 Vähän hassua että tänne foorumille tarkoitettu kisa karkaa muihin alustoille. Luulisi täältä löytyvän kaiken tähän raatiin liittyvän keskustelun. Mutta miksipä tehdä asioita yksinkertaisesti.

Samaa tuossa mietiskelin. Tuo Discord ei oikein tuntunut mun jutulta

Lisään vielä, että ihan ok tietysti sinänsä että tuollainen keskustelumahdollisuus on olemassa niille, jotka siitä tykkäävät. Mutta on harmi jos se tukahduttaa keskustelun täällä foorumilla.

^ Joo ja ymmärrän toki Discordin kätevyyden siinä, että jokainen reaaliajassa kuulee yhtäaikaa biisit ja voi kommentoida niitä. Mutta eikö voi kommentoida tänne?

Vaikka en periaatteessa livekommentointia vastustakaan, yhdyn kyllä niihinkin, joista on ikävää, jos kaikki kommentit katoavat sinne. Kun minusta virtuaalisuuden hienoja puolia on juuri se, ettei tarvitse olla tiettyyn aikaan paikalla!

Mutta toisaalta ehkä myös valittajat voisivat ryhdistäytyä, ja heittää kommenttejaan tänne?

Olisiko muuten etiketin mukaista vai vastaista hakea Discordista muiden kommentteja tänne näkyville?

Discord lienee riitasointu. Ehkä se aiheuttaa niitä?

Discord kyllä tuo levyraateihin ihan aidosti lisäarvoa esimerkiksi yhteiskuunteluiden osalta, koska se luo yhteisöllisyyttä mitä etenkin nyt korona-aika tarvitaan. Pitäisin sitä luonnollisena osana raatien evoluutiota ja tulevaisuutta. Siitä ei kuitenkaan pitäisi tulla pakkoa eli raateihin osallistumisen tulisi olla mielekästä ilman Discordiakin.

Rousku kirjoitti: ↑20 Huhti 2020, 14:48 Vaikka en periaatteessa livekommentointia vastustakaan, yhdyn kyllä niihinkin, joista on ikävää, jos kaikki kommentit katoavat sinne. Kun minusta virtuaalisuuden hienoja puolia on juuri se, ettei tarvitse olla tiettyyn aikaan paikalla!

Mutta toisaalta ehkä myös valittajat voisivat ryhdistäytyä, ja heittää kommenttejaan tänne?

Olisiko muuten etiketin mukaista vai vastaista hakea Discordista muiden kommentteja tänne näkyville?

Discordissa yhteiskuunteluiden aikana annettujen kommenttien ei tulisi korvata kommentointia täällä, koska Discordissa kommentit ovat yleensä lennosta heitettyä, lyhyitä tokaisuja eivätkä usein vakavasti otettavaksi tarkoitettuja. Täällä taas kommentit ovat huolellisemmin ajan kanssa pohdittuja. Siten myöskään Discordissa annetut kommentit eivät oikein kuulu tänne. Jos heitän Discordissa huulta jostain kappaleesta, en välttämättä halua nähdä sitä tällä puolella nimimerkilläni varustettuna. Jos sieltä jotain lainaa tänne niin jättäisin ainakin nimimerkit pois lainauksesta.

Kyllä on taas niin pienestä jollain kiinni, että en ehkä kestä

Jufo81 kirjoitti: ↑20 Huhti 2020, 15:06 Discordissa kommentit ovat yleensä lennosta heitettyä, lyhyitä tokaisuja eivätkä usein vakavasti otettavaksi tarkoitettuja. Täällä taas kommentit ovat huolellisemmin ajan kanssa pohdittuja.

Hui, pitääkö minun pohtia vakavasti, ennen kuin täällä mitään julkaisen

Juuri rupesin kuuntelemaan semejä uusiksi pisteyttääkseni ja samalla (vasten tapojani) kommentoidakseni.

^ En nyt varsinaisesti sitä tarkoittanut vaan lähinnä että eri alustoilla kirjoitustyyli on erilainen.

Apua toivottavasti kukaan ei ottanu pahalla mun viestiä, ajattelin harmitella tilannetta yleisesti, kävin lukasemassa Discordista kappaleiden arviointeja

C64-kommentteja:

Olivia Newton-John: Magic: Miksi minulle nimestä Olivia Newton-John tulee mieleen vain joku elokuva, tjsp? Mutta tämä musahan on ihan pätevää. Tosin ei niin miellytä laulusuoritus, vaan himmaileva melodia ja kuin epävireisen vaikutelmaa esittävä syntsasovitus. En tiedä olenko tätä kasarilla kuullut, mutta sovituksesta tulee mieleen ensimmäiset kännit jossain vallatussa talossa silloin (vaikka siellä soitettiin kyllä ihan muuta musaa). Myönteinen yllätys.

The Highwaymen: Highwayman: No nyt on rumat lauluäänet, eikä tarinatkaan jaksa kiinnostaa. Nämä westernit on tehty paremminkin. Odotan dramaattista kerrontaa lähihoitaja-menneisyydestä.

A-ha: Crying in the Rain: Esiintymisjärjestys ei nyt ehkä tee tälle ihan oikeutta; kuulostaa (liiankin) länkkäriltä heti edellisen perään. Neutraali, ei herätä mitään, taustamusa korvasta sisään toisesta ulos. Tätä tulee, kun poliklinikan aulassa odotan vuoroani suolistotähystykseen.

Newton Family: Santa Maria: Ihan menevä aikansa discohitti. Sopivasti vuorottelee jouset ja trumpetit. Veikkaan, että pidemmän päälle kyllästyisin. Onneksi tuohon aikaan musaa ei ollut joka paikassa vielä.

Kate Bush: Running Up That Hill: Julkaistu vasta jälkeen sen, kun muuan kaveri pakkokuuntelutti minulla Kate Bushia, joten en ole itseäni tähän ylämäkitreeniin totuttanut. Kuulostaa siltä, että avautuu, mutta vasta jatkuvalla kuuntelulla. Kylmän kevään nuppu, lupaa paljon. Tästä on youtubessa pidempikin versio saatavilla. Kuinka pitkä ja korkea se mäki silloin mahtaa olla?

Vaya Con Dios: Nah Nah Nah: Oi kuinka viehko rautalanka-aloitus,vie ajatukset ajassa vielä paljon kauemmas taaksepäin! Laulajakin hoitaa hommansa. Hauska video, ja osataan lopettaa ajoissa jottei vitsi väljähdy.

Irene Cara: Fame: Hyvä biisi (edelleen), mutta laulajan kovin metallisen prässäävä ääni olisi voitu miksata hiljaisemmaksi... kaikki muu tässä on parempaa kuin se I, I, I. Ja kerrankin toivon bassopuolta paremmin kuuluviin.

Ирина Понаровская: Мир без чудес: Ehkä en nyt ihan jaksa tämän artistin ylenmääräistä ilmeikkyyttä, etenkin kun ei sillä onnistu pelastamaan biisiään, joka ei ole kummoinen. Lisäksi lässytys on aina ärsyttävää.

Maria McKee: Show Me Heaven: Klassikko, joka toimisi varmasti paremmin, jos kuulisin ensimmäistä kertaa. Nyt väkisin kulahtanut jo. - Tämä voisi sopia paremmin jollekin rauhalliselle matalahkolle miesäänelle. Marian ylidramaattinen väristely ei oikein iske. Ja vielä ehkä akustisena sen miekkosen jos saisi

Visage: Fade to Grey: No niin, volat kaakkoon (vanhat muistaa ) ja tanssilattialle! Ihkua kasaridekadenssia.

Ryūichi Sakamoto: Adelic Penguins: Alkuun ihan kivaa jatkoa edelliselle, mutta kilkuttelun voima ei ihan koko kuusiminuuttista kanna. Alku lupaa enemmän kuin mitä saadaan, ts. lupaa että saataisiin muutakin, mutta kun ei. Lopun tauot parasta.

Anna Oxa: Francesca (con i miei fiori): Tässä on sitä seksiä, jota moitin Come together -raadista puuttuvan. Myös lauluäänessä. On lisäksi biisi, ja ajanmukaiset olkatoppaukset (tuo oli niin tyylikästä silloin ). Ja sähkökitarakin vonkuu

Pekka Ruuska: Tammikuun puutarha: Setä saarnaa Se tekee kokonaisuudesta imelän. Olisipa aihe jokin muu.

Tamagotchi:

Fools Garden: Ordinary Man: En tiedä varmaksi, mikä tässä inhottaa. Sainko vain tarpeekseni sittemmin kaikkialla soineesta Lemon Treestä? Vai se, että pojat niin ovat olevinaan? Vai se, että lauluäänet jopa studiossa kuulostavat siltä ettei live ole hyvä?
Zemfira: I Was Looking: Miellyttävästi repivämpi ja punkimpi. (Ehkä OT, mutta ihmettelen rockmusiikin poissaoloa tästä raadista.) Miksi biisin nimi englanniksi?
Bodies Without Organs: Voodoo Magic: Tässäkin semissä kolmonen on sitten neutraali korvasta sisään toisesta ulos -tapaus. Tämmöinen jumputus oo-oineen, eipä muuta. En löydä magiaa.
Banquet: (What Shall We Do With A) Drunken Sailor: Danceraitana toimii edellistä paremmin, mutta isoin ansio tietysti menee sille Tradille, joka kaikkien muiden töidensä ohessa tämänkin rallin on ehtinyt säveltää.
Leevi and the Leavings: Ihanasti sanottu: Ihanasti tämäkin joo, vaikkei tämä ihan suosikkini pumpun biiseistä olekaan. Ansiot siinä sanomispuolessa.
Natalia Oreiro: Tu veneno: Aika standardilattari fuegoineen ja kieroineen. mutta laulajan äänestä en tulta löydä. En sano että hän on huono, mutta biisi ei ole oikea hänelle. Kiva syntsavälike.
Pamsy: So Fragile: Taas volat kaakkoon, ihan pätevä aikansa disco. Kertsi tosin vähän droppaa syntikan alussa luomia kuplivia avaruusfiiliksiä. Minusta nämä tällaiset toimisivat ilman laulajaakin.
Jope Ruonansuu: Pappi vaan joi: Hyi. Pappi pappi vitsi pappi!
Ayumi Hamasaki: Far Away: Tuona vuonna en kuunnellut radiota, ja nyt mietin, joko japsipoppia silloin alkoi olla? Ihan kiva tämä, ja kiva että tässäkin raadissa on muuta kuin länsimaista musaa, mutta siltikin ehkä vain ihan kiva. Joistakin säkeistöjen lyyrisempien osien kilkutteluista olen sitä etnovibaa tavoittavinani. (Sähkökitaravälike onkin sitten aika far away.)
Rockstar: Dark March: Pöh, kuin Suomi-iskelmä heikommasta päästä marssiksi sävellettynä. Missä se rock (ks. esittäjän nimi) tästä on? Tai tummat sävyt?
Corona: Baby Baby: Hikistä ysäridiscoa puhdasoppisimmillaan. En takaa, etten tämänkin tahtiin olisi homobaarin tanssilattialla hillunut (nolo koska en osaa tanssia). - Oikeastaan yllättävää, ettei tätä löydy hittilistalta; soi aikoinaan radiossakin aika paljon.
All Saints: Pure Shores: Mukavasti psykedeelisiä hippisävyjä kaupallisessa tuotannossa. Tuollaiset tytönäänet eivät sinänsä ole juttuni, mutta tähän kokonaisuuteen istuvat, ja löytyyhän sieltä enemmänkin poweria sitten kun tarvitaan. Miellyttävä kuuntelukokemus.

Pokémon Go:

LCD Soundsystem: I Can Change: Taas näitä, joista solistin voisi deletoida, eikä tapahtuisi mitään vahinkoa. Taustassa on kyllä imua. Suorastaan seksiä.

Orkidea: Revolution Industrielle: No tämäkin toimisi paremmin ilman ihmisääntä. Suorastaan hyvin.

Sam Smith: To Die For: Yhdentekevähkö pehmoilu.

Solo Ansamblis: Baloje: Hypnoottista menoa, videota myöten. Napakka sähkökitara. Hyvä löytö! Mainiota saada raatiin muutakin kuin mainstream-poppia.

Hurts: Sunday: Yhdentekevä jumputipumputi . En tarvitse sinua , vaikka muuta väität.

Sakis Rouvas: Dio theoi: Ok, tässä sarjassa. Onpa terävä haitari, lieneekö sähkö-sellainen? Vähän vie fiiliksiä, kun tietää, millainen inisijä Sakis on livenä. Ravistava heppa -väliosa on hassu. Tauot eivät tee biisille hyvää. Ehkä tämä onkin tarkoitettu vain videon taustamusaksi?

Baby Alice: WOFF: No nyt mennään todella kauas mukavuusalueestani. Vaikka haitari onkin sama kuin Sakiksen. Lässytys on aina jotakin puistattavaa.

Ultramariini: Vaihtoehtoinen historia: Jos vaihtoehto on Baby Alice, kuuntelen tätä. Miksi pitää olla näin itsetietoisen nokka pystyssä hipsteri-indie, kun aineksia olisi parempaankin?

Chromatics: Shadow: Näääh... Kuulen sinut, mutta miksi ihmeessä?

Jonathan Wilson: Oh Girl: Panohimmailua. Tässä on yllättävän paljonkin kivaa. Tuo yksi sointuvaihdos, ja groovaavampi välike.

Lime Cordiale: Hanging Upside Down: Minimalistiset säkeistöt toimivat vähän halpaa kertsiä paremmin. Kokonaisuutena ei ihan paha; voisi sopia johonkin tilaisuuteen taustamusakseni kyllä.

Ava Max: Kings & Queens: Näitä rasittuneita metallisia naisääniä, jotka ovat nykypopin maanvaiva. Ei vaan jaksa.