Olen jonkun verran taas aktivoitunut raatiyhteisön jäsenenä, joten ajattelin että mikäpä sen parempi tapa tukea tätä aktivoitumista kuin raatikommentit! Edellisistä onkin
todella paljon aikaa...
1. Doğukan Manço feat. Tuğba Yurt - Sakin ol
Perinteisesti olen kunnostautunut aika kovanakin turkkirynkytysten fanina, eikä tämä biisi sinänsä tee poikkeusta - kivan vauhdikas ja tanssittavakin alku raatifinaalille! Vähän tosin vielä raskaammin saisi rynkyttää, että oikein ihastuisin. Tässä genressä on kaikkea niin mahtavaa, ettei minuun aivan helpolla vaikutusta tehdäkään!
2. Years & Years - Shine
Sarjassamme "OMG oon kuullu tän biisin livenä!" Vielä Ruisrockin 2016 aikaan en ollut kummoinenkaan Years & Years -fani, mutta livekeikka ja etenkin uudempi albumi muuttivat asiaa paljohkosti. Tämä raatikappalekin on varsin mainio - tyylikäs ja edelleen freesi hittikappale, joka vie minut neljä vuotta ajassa taaksepäin, simppelimpiin aikoihin. Ilo korvalle ja mielelle!
3. The Harridans - The Harridan
We stan! Tässä on aika ihana esimerkki siitä, miksi rakastan olla mukana foorumikisoissa.
En olisi ikimaailmassa törmännyt tähän kappaleeseen missään muualla! Kiva myös, että kappaleella on vähän mittaa, tässähän ehtii jo melkein ottaa mukavan asennon, laittaa silmät kiinni ja virittäytyä kuuntelemaan viinilasillisen kanssa. 14 minuutin jännitysnäytelmä: välillä mennään lujaa ja korkealta, välillä rauhallisemmin. Kaikki osat sulautuvat myös yllättävän onnistuneesti yhteen. Kiitos tästä seikkailusta.
4. Céline Dion - That’s The Way It Is
Kun tämän kertosäe pärähti käyntiin semifinaalia kuunnellessa, aloin yllätyksekseni laulaa lähes refleksinomaisesti mukana.
Mistä ihmeestä tämä muka on tuttu, ajattelin.
Oivallus koitti vasta pari tuntia myöhemmin.
Ehdollistumiseni kertosäkeeseen auttoi kappaleen semifinaaliarvionnissa pidemmälle kuin mihin sen varsinaiset musiikilliset ansiot yltävät. Täytyy silti myöntää, että tässä on anthem-potentiaalia vaikka muille jakaa.
5. Imagine Dragons - Warriors
Mietin tässä, että olenko koskaan aktiivisesti nauttinut mistään tämän kokoonpanon tuotoksesta.
Varmaan menestyy hyvin raadissa. Itse voin sen sijaan kohtuullisen pahoin tämän jäljiltä, tällaista muka-rajua ja oikeasti kesyä pompöösivoimaantumista radioystävällisessä ja nuoleskelevassa muodossa, voihan kikkare sentään. Ehkä se lohikäärmeiden kuvittelu olisi ollut tän poppoon jäsenille parempi uravalinta, okei ai kamala, anteeksi.
6. Synecdoche Montauk - Gipermarket
On jotenkin vähän väärin, että tuosta edellisestä siirryttiin tällaiseen kylmät väreet tuottavaan taidonnäytteeseen..
Ensiluokkainen esimerkki siitä, miten kauniin ja hitaan indiekappaleen tulee kehittyä. Laittaessani silmät kiinni liitelen suurkaupungin valojen yllä ilmassa, niin korkealla että ilma on kirpeää ja käteni kohmeessa. Laskeneen auringon puna siintää vielä horisontissa. Hetken kaikki on täydellistä...tosin yhtäkkiä törmään melkein lentokoneen suihkumoottoriin, mutta en välitä, koska kappale on yksinkertaisesti upea.
7. TINA - Pisarat
Tämän tyylinen setti on ihan tervetullutta suomalaiseen musaskeneen ja arvostankin kyllä sinänsä tätä kappaletta. Itseeni tämä ei kuitenkaan vetoa korkeammalla tasolla tai saa aikaan mitään syviä nautinnon hetkiä. Ihan kiva, en närkästynyt, hyvä biisi.
8. MBAND - Она вернeтся
Onpa muuten kulunut hämmentävän pitkä aika siitä, kun MBAND oli viimeksi mukana! Silloisesta biisistä tykkäsin enemmän kuin tämänkertaisesta. Poikabändit ovat tietty helppo keino kiemurrella suosioni kohteeksi, enkä tosiaankaan epänauti tässäkään mistään! Itse kappale on kuitenkin vähän ponneton ja kesyhkö, onneksi kuitenkin ihan sympaattisella tavalla. Tervetuloa uudelleen kovemmalla kapalla!
9. Black Veil Brides - In The End
Tässä yksi niistä kappaleista, jotka saavat minut toivomaan että olisin joskus kokenut kunnon emovaiheen. Samalla hyvä esimerkki siitä, että oikeassa muodossa geneerisyyskin on varsin herkullista. Helppoa ja mukana laulettavaa musiikkia, johon voi paikoitellen jo melkein moshatakin. Hirveen kiva!
10. Billie Eilish, Khalid - lovely
Billie on aina ollut vähän harmillinen tapaus siinä mielessä, että hänelle omin genre melkein sisältää lupauksen siitä, että biisit iskisivät minuunkin. Näin ei kuitenkaan juuri koskaan käytännössä ole.
Tämäkin on korkeintaan kertakuuntelun arvoinen kappale, jonka aikana en välttämättä vaihtaisi kanavaa, mutta jota en myöskään etsisi käsiini.
11. Benny Dayal, Sunidhi Chauhan - The Disco Song
Disko-divaani...
Juu ei ole divaanisohva hymiössä,
mutta silti. Ei pahaa sanottavaa, olen onnellinen käytettyäni tähän kappaleeseen yli 10 minuuttia elämästäni. Diskomeininki on läsnä, lupaukset lunastettu! Ihanaa kun on tällaisiakin Goljatteja, eikä vaan jotain edsheeraneita jne.
12. JACK - Hông Nhan
Artisti on aika söpö.
Tässä on miellyttävän tasainen ja melkein sensuelli tunnelma, josta kyllä nautin. Suurimmat ansiot jäävät silti tällä kertaa visuaalisiksi, jotain sellaista jää puuttumaan, joka saisi tämän kappaleen uppoamaan ihon alle.
13. Shakira - Empire
Shakiran tuotanto tuolta viiden vuoden takaa on minulle aika tuttua, ja tämäkin on yksi niistä kappaleista, joita olen kuunnellut jo vuosia sitten. Nyt kuitenkin kävi niin, etten enää ymmärrä mistä tässä olen silloin joskus niin kovasti pitänyt.
Ihan mukanalaulettavaa edelleen, mutta whooo-ooohhhhh kohdat särähtävät jopa negatiivisesti korvaan. Sääli.
14. Russian Gentlemen Club - Alles was war
Ensimmäinen sana, jolla tätä kappaletta lähtisin kuvailemaan on varmaan "veikeä". Onhan tässä tietynlaista vetävyyttä, mutta minuun tällaiset hassut setäkerhot eivät ole juuri koskaan tehneet sen suurempaa vaikutusta. Hitaammat kohdat jousineen saavat kyllä jotain tuntemuksia aikaan. Ansaitsee paikkansa kattauksessa, vaikkei olekaan lemppareitani.
15. Harry Styles - Sign of the Times
Myönnetään, myönnetään: olisin nähnyt Harrya mieluummin koko 1D:n finaalissa.
Tämä on kuitenkin hieno kappale ja kertoo siitä, että soolourallekin kannattaa usein lähteä. Jotenkin ajattoman klassinen teos, ja nimenomaan hyvällä tavalla. Myös siinä mielessä jännä biisi, että osaa jotenkin kerta toisensa jälkeen yllättää! 1D:n pojista Harry on muutenkin tehnyt eniten itseäni miellyttävää musiikkia, jos Louisin EDM-fiittailuja ei lasketa.
16. System of a Down - B.Y.O.B.
No nyt pääsee oikeasti moshaamaan!
Olen kieltämättä vähän häpeissäni siitä, etten ole jaksanut tutustua tähän bändiin aikaisemmin. Ainakin tämän kappaleen perusteella olen tehnyt ison virheen.
Viehätyn jotenkin suunnattomasti tässä kappaleessa olevista vaihteluista. Jollain tavalla mielestäni tosi kotibileystävällistä heviä. Arvokas uusi tuttavuus!
17. [Alexandros] - ワタリドリ
Uff, juuri tällainen aasialaisten poikien soittama uplifting pop-rock on tällä hetkellä ehkä suurin heikkouteni.
Myisin ehkä palasen sielustani päästäkseni näiden keikalle. Tämä sopisi niin kesäbileissä kuunneltavaksi. Ei mutta siis ihan oikeasti, kun tämä soi, maailma ei pienen hetken ajan olekaan niin kauhean paha paikka.
Onkohan tämän lähettäjä muuten juuri se henkilö, joka tuli nyt mieleen?
18. Pykäri feat. Ringa Manner - Lohdutus
Hyvä putki jatkuu!
Tämä ravistelee ujosti sisintäni, mikä on jokseenkin harvinaista näille suomalaisille indiebiiseille. Ihastuttavan raskas sovitus on varmaan tässä se, mikä minua niin viehättää. Soisipa tällainen radiossa enemmän...
19. Loren Allred - Never Enough
No täytyihän sen putken joskus loppuakin.
Lähes ansioituneen turha tekele omaan makuuni, toki ymmärrän tasan tarkkaan mikä tässä kaiken maailman antsoja viehättää. Sovinnaisen muotin läpi ahdettua huutoa, blörgh. Olisi nyt ollut edes joku dramaattinen instrumentaalikohta.
20. Smith & Thell - Goliath
Tämä on hyvä ja silleen, jää päähän soimaan. Toisaalta tässä ei ole lopulta mitään, mistä voisi oikeasti saada irti mitään suurempia fiiliksiä.
Vähän kuin saisi tosi kauniin lahjapaketin, johon on kiinnitetty nätti kortti, mutta itse paketin sisällä ei olisi yhtään mitään.
21. Anne-Marie David - Au bout de monde
Niin, no se soi siinä. Saisi varmaan minulta yhden pisteen ja 10. sijan, jos kuuluisi johonkin vanhaan viisuvuosikertaan. En suuttunut, mutta voisin suuttua kuullessani turhan monta kertaa.
22. Derya Uluğ - Canavar
Ensimmäisen kappaleen kohdalla kirjoitin, että olisin kaivannut hieman raskaampaakin rynkytystä ja nyt koen saaneeni sitä.
Tämä on jotenkin hurmaavan simppeli ja huumaava turkkipoppis. Oikeastaan parhaita turkkilaisia rynkytyksiä, joita olen kuullut.
Ja oikeasti tosi yksinkertaisista elementeistä koottu. Ihanaa!
23. Verona - Mantra
Tässä on aivan ihastuttavan seksuaalinen biitti. Artistin vokaaliosuuksia mielummin ottaisin tosin sen päälle vähän epämääräisehköä ja sensuellia voihkintaa. Ei sillä, että lauluosuudet varsinaisesti häiritsisivät. C-osa nostaa kappaleen ansioita entisestään, tyttökin alkaa kuiskia tuhmasti. Vaikutuin. Ainiin, tämäkin on hyvä suomalainen kappale, eli liimaan tähän sen tavallisen "olisipa tällaista musiikkia enemmän radiosoitossa" -kommentin.
24. Sabrina Carpenter - Thumbs
Kelpo popkappale kesyimmässä olemuksessaan, ei siis kovinkaan "competitive" jos minulta kysytään. En kuitenkaan missään nimessä dissaa, taitava tekijä saisi tästä aikaan herkullisen club mixin.
25. Kesha - Praying
Huutoballadi on vaikea laji, mutta tätä olen jokseenkin rakastanut julkaisupäivästään lähtien. Jotenkin hämmästyttävän voimakas kappale. Muistan kun vielä joskus 2010 Keshasta huudeltiin, että hän ei muka osaisi laulaa. Näinkö on?
26. Woodkid - Goliath
Woodkidin tuotannon olemassaolo tuntuu hyvin oikeutetulta, mutta jostain syystä nämä biisit ei koskaan aivan vetoa muhun. Kopinaäänet ovat lähes aina ihania, mutta ehkä artistin tyyli on liian "cinematic" omaan makuuni. Sopii kuitenkin hyvin finaalin lopetusraidaksi.