En itse saanut kovin paljon irti raatikappaleista. Etninen musiikki jää kokemuksena helposti pintakoreaksi ja Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Oseanian saaristossa suosiossa oleva kesäinen pilipalipoppi eikä oikein aukena itselleni. Tai oikeastaan se aukenee vain yhden oven kautta ja kappaleet kuulostavat toistensa (huonosti tuotetuilta) kopioilta.
Toki poikkeuksia on ja sellaisia onnistuttiin tähänkin raatiin lähettämään, joista valoisimmin mieleen jäi Zazpikaleakin Babeldaob. Sen melodia tuntuu hassusti nostalgiselta, jonka myötä kömpelö tuotanto tuntuu oikealta.
Perustakin tulleista biiseistä tykkäsin (ehkä sen takia, että etsin sieltä itsekin biisiä...), ja kun kokosin pisteviestiäni, huomasin antavani kaikille neljälle perulaiselle kappaleelle bojoja.
Idioottimaisesta synkroniasta ei ollut kyse, vaan yliherkkyydestä. Etsin Luxemburgin lisäksi kappaleita Perusta ja Syyriasta, ja ei ollut itsestäänselvää, että juuri Idiosynkrasia valikoitui joukosta. Tarjolla olisi ollut suoraviivaisempaa poppia, mutta koska merkistömessuilla päädyin semifinaalien takia helppoon tarttuvuuteen, päätin tällä kertaa lähettää jotain kokeilevampaa.
Ja onneksi päädyin. Oon itse kuunnellut raadin aikana varsin paljon omaa kappalettani ja kuuntelun myötä tykästynyt siihen entistä enemmän. Se on näennäisen yksinkertainen teos, joka sisältää kaikuja niin jazzista, funkista, pianomusiikista kuin elektrosta. Silkkisen tasaiseksi sekoittunut sekametelisoppa. Odotin, että sen herkkyysasteille ei olisi löytänyt kovinkaan moni pisteyttäjä, joten sijoittuminen lähemmäs kärkeä kuin pohjaa on positiivinen yllätys! Kiitos kaikille pisteyttäneille.