Viisukuppila

Timoteus kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 16:55 Musiikki ei synny tyhjiössä. Jos biisi on jotakin muuta kuin 2000-luvun radiopoppia, melkein aina herää kysymyksiä: kuka, mitä, milloin, miksi? Vastaukset auttavat avaamaan teosta. Joskus ne ovat välttämättömiä teoksen ymmärtämiseksi.

Olisipa aikaa tehdä taustatöitä

Tähän raatiin harkitsin teosta, jonka merkityksestä minulle suuri osa perustuu taustan tuntemukseen. Arvelin, ettei se muillekaan taustoittamatta välttämättä aukeaisi, joten hylkäsin sen.

2000-luvun radiopoppia en välttämättä edes tunne, koska en kuuntele radiota. Ysärillä tuli kuunneltua enemmän ja moni senaikainen nimi ja biisi on tuttu. The Cure ei minullekaan sanonut mitään

Timoteus kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 16:55Musiikki ei synny tyhjiössä. Jos biisi on jotakin muuta kuin 2000-luvun radiopoppia, melkein aina herää kysymyksiä: kuka, mitä, milloin, miksi? Vastaukset auttavat avaamaan teosta. Joskus ne ovat välttämättömiä teoksen ymmärtämiseksi.

Hyvä pointti, tosin kyllä ne 2000-luvun radiopopitkin voivat omata mielenkiintoisia taustatarinoita.

Samoin kun musiikki ei synny tyhjiössä, minusta ei se siellä ole myöskään syntymisen jälkeen. Keskustelimme nimimerkki TomppaJr:n kanssa vähän aikaa sitten siitä, voiko kappaleen arvo laskea, jos sen tekijästä paljastuu epämiellyttäviä asioita. Minusta voi, TomppaJr ei tainnut olla samaa mieltä. Välillä pitää olla tarkkana, lähettääkö raatiin vaikka tuomitun seksuaalirikollisen ja mikäli sen päätöksen haluaa tehdä, niin minusta pitää myös varautua siihen että kappaletta ei arvostella vain sen musiikillisten arvojen mukaan. Toki kaikilla, kuten ei minullakaan, ole aina aikaa tutustua kaikkien esittäjien historiaan.

Ihan unohtui tehdä tämä perinteinen listaukseni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan:

Debytoijat


Pois jääneet
Bomboclaat
Eveveve
Muisto
Nevski
Serduchka

Palaajat
Elizabeth
ESC Addict 98
Maalaispoju
Mini3765 (kuuden raadin tauon jälkeen)
S-Tyyppi
Viisuilija_110

Samiasd kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 17:37 Samoin kun musiikki ei synny tyhjiössä, minusta ei se siellä ole myöskään syntymisen jälkeen. Keskustelimme nimimerkki TomppaJr:n kanssa vähän aikaa sitten siitä, voiko kappaleen arvo laskea, jos sen tekijästä paljastuu epämiellyttäviä asioita. Minusta voi, TomppaJr ei tainnut olla samaa mieltä.

Se oli kiinnostava keskustelu, jota olen jäänyt miettimään myöhemminkin. Minusta usein taiteessa pienet ja suuremmatkin säröt parantavat taideteoksen arvoa. Jos esim. kuvitteellinen joukkomurhaaja maalaisi jokaisen uhrinsa, eikö se tekisi samaan aikaan teosta entistä hirveämmän ja taideteoksista jotenkin... merkittävämpiä?

Samaan aikaan arvostan musiikkikappaleita, jotka kertovat poikkeuksellisista ja jopa tabuluonteisista asioista. Tuskin Suomen viisukarsinnassa voisi laulaa abortinvastaisen kannanoton tuoretta esimerkkiä käyttääkseni.

Itse arvostan Jussi Halla-ahon varhaista musiikillista tuotantoa, vaikka laitoinkin hänen musiikkiaan huonousraatiin. Toinen Blashemian kappale kuitenkin odottaa vielä pääsyään jonnekin. Tuo on hyvä esimerkki siitä, että vaikken olekaan Halla-ahon kanssa samaa mieltä kovinkaan monesta asiasta (arvostan häntä kyllä ihmisenä, poliitikkona ja ”elämän pelaajana”), niin voin pitää hänen tekemästään musiikista, ja tunnustan kyllä, että hänen myöhäisempi kuuluisuutensa nostaa vanhojen biisien arvoa.

Miksi olen aina puhelimella kun tekisi mieli kirjoittaa pidempiä ja rönsyilevämpiä viestejä?

Samiasd kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 17:37 Hyvä pointti, tosin kyllä ne 2000-luvun radiopopitkin voivat omata mielenkiintoisia taustatarinoita.

Niin voivat. Kaikella musiikilla on jokin tarina. Popmusiikki kuitenkin yleensä iskee jos on iskeäkseen, vaikka tarinaa ei tuntisi. Valtavirtapop ei tavallisesti herätä kovin paljon kysymyksiä.

Tapanani on joka tapauksessa tsekata sanat biiseistä, jotka kiinnostavat edes vähän. Sitä kautta mahdollinen taustatarinakin voi paljastua.

Samiasd kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 17:37Samoin kun musiikki ei synny tyhjiössä, minusta ei se siellä ole myöskään syntymisen jälkeen. Keskustelimme nimimerkki TomppaJr:n kanssa vähän aikaa sitten siitä, voiko kappaleen arvo laskea, jos sen tekijästä paljastuu epämiellyttäviä asioita. Minusta voi, TomppaJr ei tainnut olla samaa mieltä.

Taidan olla enemmän Tompan linjoilla. Muotoilisin näkemykseni niin, että kappaleen synnyn jälkeen tapahtuneiden asioiden ei periaatteessa pitäisi vaikuttaa kappaleen tulkintaan. Teos on aikansa lapsi. Teokseen ovat voineet vaikuttaa vain ne asiat, jotka ovat tapahtuneet teoksen luontiaikana tai sitä ennen. Vuonna Y + 15 tapahtuneet asiat eivät ole voineet vaikuttaa vuonna Y julkaistun kappaleen syntyyn. Miksi vuonna Y + 15 tapahtuneita asioita pitäisi kappaletta arvioitaessa miettiä?

Toisinkin asian voi nähdä. Tällöin suhtautuminen musiikkiin on yhteisöllisempää tai kokemusperäisempää. Kun kuuntelemme vuoden 1980 musiikkia, emme kuule sitä samalla tavalla kuin vuoden 1980 kuulijat. Vaikka teos sinänsä olisi ääniaaltoina fyysisellä tasolla sama kuin ennen, kuluneet 40 vuotta ovat vaikuttaneet yleisöön, jonka kokemus kappaleesta on eri. Onko kokemus teoksesta osa teosta? Onko musiikkiteos vain kokoelma järjestettyä ääntä vai myös sellaiseen liitetty yhteisöllinen kokemus? Filosofinen kysymys.

Kummalta kantilta tahansa katsottuna vierastan ajatusta, että teokset pitäisi heittää roskakoriin, jos tekijä osoittautuu rikolliseksi tai muuten mulkuksi. Se toki vaikuttaa, onko rikoksen tai mulkkuuden laadulla ja musiikilla jokin yhteys. Muusikko kirjoittaa pelottavan todentuntuisia lauluja ihmisen tappamisesta ja oikeasti murhaa jonkun → vaikea pitää tappobiisejä fiktiivisenä tarinointina enää. Muusikko kirjoittaa hempeitä lauluja rakkaudesta ja lähtee sitten politiikkaan ajamaan kaikkea mitä vastustan puolueessa jota vihaan → ei vaikuta suhtautumiseeni musiikkiin.

Timoteus kirjoitti: ↑03 Tammi 2021, 20:14 Toisinkin asian voi nähdä. Tällöin suhtautuminen musiikkiin on yhteisöllisempää tai kokemusperäisempää. Kun kuuntelemme vuoden 1980 musiikkia, emme kuule sitä samalla tavalla kuin vuoden 1980 kuulijat. Vaikka teos sinänsä olisi ääniaaltoina fyysisellä tasolla sama kuin ennen, kuluneet 40 vuotta ovat vaikuttaneet yleisöön, jonka kokemus kappaleesta on eri. Onko kokemus teoksesta osa teosta? Onko musiikkiteos vain kokoelma järjestettyä ääntä vai myös sellaiseen liitetty yhteisöllinen kokemus? Filosofinen kysymys.

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys jota olen pohtinut itsekin. Jos pidän jostain kappaleesta ja joku toinenkin ilmoittaa pitävänsä siitä niin minulle tulee tunne, että kuulemme sen samalla tavalla ja jaamme saman kokemuksen mutta onko välttämättä näin? Onhan mahdollista, että toinen pitää aivan eri yksityiskohdista ja nyansseista kuin minä ja kuulee tavallaan aivan eri kappaleen. Mahdotonta sanoa, koska toisen pään sisään ja kokemusmaailmaan ei ole mahdollista päästä.

Jos mietin vaikka itseäni ja isoveljeäni, joka on minua n.15 vuotta vanhempi, niin hän on 60-luvun lapsena kasvanut aika erilaisessa musiikillisessa ympäristössä ja esim. nuoruudessaan ollut mukana punk-skenessä, jossa kyse ei ollut pelkästä musiikista vaan myös pukeutumisesta, kavereista ja koko identiteetistä. Ei tullut kuuloonkaan että väärää genreä kuuntelevien kanssa hengailtaisiin. Tätä taustaa vasten minun ja broidin musiikkimaussa on kuitenkin paljonkin yhteistä ja jos pidämme samasta kappaleesta, usein kuvailemme samoin tavoin ne yksityiskohdat, joka saa meidät pitämään siitä. Tämä antaa ainakin minulle tunteen, että jaamme ikäerosta huolimatta samankaltaisen musiikkikokemuksen.

Sittenhän on myös näitä nuoria, joilla on keski-ikäisen musiikkimaku: 80- ja 90-luvun biisien Youtube-kommenteissa näkyy usein "Olen syntynyt 2005, mutta tykkään vain tällaisesta musiikista". Nimimerkkiä Palikkakin luulin 50-60 vuotiaaksi levyraatien perusteella ja yllätyin että hän on oli lähdössä inttiin (onneksi hän on nyt intissä eikä näe tätä kommenttiani ). Kuulevatko tällaiset nuoret kappaleet siis keski-ikäisten korvin eli onko heillä jollain tavalla ikäisiinsä verrattuna erilaiset aivot? Vai onko heidän kokemuksensa kuitenkin erilainen kuin 20 vuotta vanhemmilla?

Nämä ovat ehkä vielä nykytiedoilla pitkälti filosofisia kysymyksiä mutta luulen, että tiede esim. aivokuvantamisten muodossa pystyy jonain päivänä näihinkin vastaamaan.

^ Levyraadissa 30 minua hämmästytti Jukka Kuoppamäen kappaleen Sata miljoonaa kertaa sata miljoonaa suosio nuorten äänestäjien keskuudessa.

Kuoppamäki edustaa minulle vanhempieni sukupolven musiikkia ja kuulostaa kielteisellä tavalla vanhanaikaiselta. Mielikuvatasolla ajattelen, että jotakin sellaista yhtenäiskulttuuri-Suomessa kuunneltiin, kun ei ollut muutakaan, ja siitä sitten tykättiin, kun ei tiedetty paremmasta. Tiedän, että mielikuva ei ole tosi, mutta konnotaatio on mikä on eikä mielleyhtymiään voi valita.

Nyt kaikilla on koko maailman musiikki parin klikkauksen päässä ja siitä melkein kaiken luulisi olevan 1970-luvun suomalaista iskelmää raikkaampaa. Mutta ei, junnut äänestävät Kuoppamäkeä. No, ehkä heidän vanhempansa eivät kuunnelleet 1970-luvun iskelmää, ja nyt se taas on raikasta.

Kuoppamäen kohdalla saattoi jopa käydä niin, että äänestäjien ikäjakauma oli kaksihuippuinen: pisteitä tuli osallistujajoukon nestoreilta ja kuopuksilta mutta välimaastosta vähemmän. Vaikea sanoa, kun en tiedä jokaisen osallistujan ikää edes suunnilleen. Helppo on kuitenkin uskoa, että kokemus Kuoppamäen kappaleesta on voinut olla eri-ikäisillä äänestäjillä hyvin erilainen.

^ Ihana biisi. Niin komea melodia ja upeaa kasvua! Edelleen palaan aina välillä kuuntelemaan sitä.

// Toki saman raadin Saturnuksen kuut vieläkin parempi ”genressään”.

Ja sittenhän meillä on tapaus Lonely Shepherd, joka vetosi aivan erityisesti nuorempaan kaartiin monen iäkkäämmän raatilaisen yökkäillessä

Sitä vastoin itselleni rakas Tapio Rautavaaran musiikki ei tunnu herättävän mitään myönteisiä tunteita nuorison keskuudessa

Tässä semipisteet omalta osaltani:

SEMIFINAALI 1
12p - FINAALISSA
10p - Chili Con Carne / The Real Group (Bon appétit), SUURI pettymys!
8p - Mä en muista mitään / Juha Vainio & Reijo Tani (Urheillaan UniCafehen!)
7p - FINAALISSA
6p - FINAALISSA
5p - Viimeinen laulu / J. Karjalainen (Du bist Musik)
4p - FINAALISSA
3p - FINAALISSA
2p - Dancing in the Dark / Vanessa (Listen to eurobeat)
1p - I Put a Spell on You / Screamin' Jay Hawkins (Menneisyyden äänet)

SEMIFINAALI 2
12p - Over / GusGus (Vuelve conmigo), mikä pettymys!
10p - FINAALISSA
8p - Odyssey / Talos (Se on TAIDETTA!), pettymys tämäkin!
7p - FINAALISSA
6p - FINAALISSA
5p - Don't Wait / Joey Graceffa (Made of stars)
4p - FINAALISSA
3p - Tänään sä musta hullaannut / Tiisu (Pojat on poikia)
2p - FINAALISSA
1p - ieuD / Igorrr (Mongerrusmarkkinat)

Semifinaalien aikaisia kommentteja! Alun perin ajattelin palata vielä kommentoimaan arvauksiani, mutta en sitten enää jaksanutkaan.

_____________________________________________

Semifinaali 1

1. Ghazali / Saad Lamjarred (Arabian aarteet)
Lennokkaan tanssittava biisi, vaikka jääkin vähän toistamaan itseään. Toteuttaa teeman kuitenkin mainiosti, ja samalla opin termin "Arabiliitto".

2. I Put a Spell on You / Screamin' Jay Hawkins (Menneisyyden äänet)
Ooh, kiinnostava teema. Huomaa kyllä, että on karjuvasta tyypistä kyse, kuten kannessakin mainostetaan. Taustoissa on kivan letkeä tunnelma, kirkumisesta en ole ihan niin varma.

3. It Won't Always Be Like This / Inhaler (Aakkosajot alliteraatioaarioiden arviointiareenalla)
Mukavan rennon kevyt rokkailu. Ei kehitä mitään uutta ja mullistavaa, mutta tekee tehtävänsä ja on miellyttävää kuunneltavaa.

4. You Weren't There / Lene Marlin (Imperfektien imelyyttä)
(Tässä vaiheessa tulikin mieleen arvailla teemoja, joten skrollasin pelkkään teemalistaan ja pysyin loitolla kappalelistasta.)

Jes, lisää mukavaa rokkailua perään. Tässä on ehkäpä vielä miellyttävämpi lauluääni kuin äskeisessä. Yleisvaikutelmakin on pehmeämpi, mutten toisaalta ole varma, onko se vain hyvä asia?

Teema-arvaus: Olisikohan uniteema tai imperfekti? Hm, on muitakin aikamuotoja. Ei tämä albumiteemakaan näköjään ole. Ai täällä oli blonditeemakin, joten ehkä se?

5. Dessert / Hyo feat. Loopy, Soyeon (Cake to bake)
Ai tässä ei toistellakaan "deserve" vaan kappaleen nimen mukaisesti "dessert". Äh, jotenkin tämä ei nyt vetoa. On tässä ihan kivojakin kohtia..

Teema-arvaus: Olisikohan tämä vähintään seitsemän esittäjän kombo? (Jaah, no miten en hoksannut teemaa, vaikka sanaa toisteltiin läpi teeman? )

6. Dancing in the Dark / Vanessa (Listen to eurobeat)
Vauhdikas biisi. Alun äänistä tuli hieman mieleen The Chemical Brothersin saundi, mutta sen jälkeen lähdettiin eri suuntaan.

Teema-arvaus: No tämä on ainakin selkeä.

7. Jaguar / Feralcat (Pirteiden pappojen progepiiri)
Uuh, tämä jäi mieleen sokkokierroksiltani. Onpa vähän soittokertoja! Saisi olla rutkasti enemmänkin.

Teema-arvaus: En äkkiseltään keksinyt teemaa. Onkohan tässä 5/4-tahtilajia, kun on niin villiä menoa?

8. Salvatore / Lana Del Rey (Bon appétit)
Tunnelmallinen kipale itse asiassa. Muistin jäätelökohdan, mutten oikeastaan muuta.

Teema-arvaus: Ahaa, pehmeä jäätelö mainittiin, joten tämä lienee ruokateema. Voisi sinällään olla myös unenomainen kappale.

9. Ka-Cho-Fu-Getsu / Yasuaki Shimizu (Obskuuriuden olomuoto)
Kaunista tunnelmointia, mutta "Music For Commercials" ja tyypin kädessä oleva tölkki hämäävät. Hah, melkein luulin "TÄ-TÄÄÄ"-äänen olevan sämple Windowsista, mutta ei tainnutkaan olla.

Teema-arvaus: Olisikohan taideteema?

10. Love Mera Hit Hit / Neeraj Shridhar & Tulsi Kumar (Soramimi award)
Jumputtavaa meininkiä. T-Seriesiin olen tainnut itsekin törmätä joskus raatibiisejä etsiessä, mutta sitä ennen jonkin meemeilyn yhteydessä. Jollain kuuntelulla jaksoin vielä hetken alussa heilua mukana, mutta biisin edetessä junnaus muuttui rasittavaksi.

Teema-arvaus: Tämän meninkin vahingossa spoilaamaan itselleni teemalistan videolinkistä. Väärinkuulemisista tuli heti mieleen Fishmaster ja sen jälkeen raatikontekstista taannoisen Viisuraadin kreikkalaisbiisin(?) "Mee koneeseen!". En kyllä tässä kappaleess kuule vahvasti mitään väärin, mutten olekaan vielä katsonut väärinkuulemisvideota kuin pari sekuntia. Vaan miten saatoin unohtaa Niilin hanhet ja legendaarisen Pensseli-sedän, joka kävi heittämässä Suomessakin keikan TV-lähetyksessä? Miltäköhän se olisi kuulostanut ennen kuin näin suomiväännökset?

11. Loka / Simone & Simaria feat. Anitta (Tulimaan tangoa Meksikon pikajunassa)
No tässä on ainakin lokaa, jos äskeisessä en kuullut väärin väärin ilman apua.

Teema-arvaus: Tämän keinuttelun on pakko olla latinalaisen amerikan teema.

12. Viimeinen laulu / J. Karjalainen (Du bist Musik)
Tuli jotenkin heti mieleen "Mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään" ja sitä kautta kansikuvan hiustyylistä YouTuben Nörtti-sarja (ei Ylen TV-versio), jossa kyseinen biisi soi. Tämäkin on kyll hyvä biisi, joka ei edes taida olla itselleni niin tuttu.

Teema-arvaus: Hah, no jos tämä ei ole albumin päätösraita niin mikä sitten. En edes tarkista.

13. Chili Con Carne / The Real Group (Bon appétit)
Jopas on keinuttava korvamato.

Teema-arvaus: Tämä on ilmiselvästi jokin niistä kolmesta ruokateemasta.

14. Mä en muista mitään / Juha Vainio & Reijo Tani (Urheillaan UniCafehen!)
Hauska valinta, en ainakaan itse ole tätä kipaletta kuullut.

Teema-arvaus: Hei tämä lienee imperfektibiisi? Sopiipa sanoitus hyvin noin muutenkin teemaan. Vai mainittiinkohan sanoissa jokin kunta?

15. Satellite / The Night Flight Orchestra (Liian suuri viisulavalle)

Ihan kelpo rämistely, kuulostaa joltain kasarimenolta.

Teema-arvaus: Milloinkohan tämä on julkaistu? Häh, 2019? Katotaanpa muualta mieluummin. Kuulostaa paljon vanhemmalta. Hei, tässä onkin neliosainen esittäjänimi!

16. California Dreamin' / The Mamas & The Papas (Marina and the Diamonds)
Oho, olikin eri mamat kyseessä kuin viisuissa, ja papatkin olivat päässeet mukaan. Melkoista, että tämä on tekstitetty suomeksi. On kyllä klassikkokappale!

Teema-arvaus: Olisikohan 60-luvun biisi? Jeh, 1965. (Paitsi että teema olikin näköjään eri!)

17. A Forest / The Cure (Unien utuiset universumit)
Oikein lupaava alku biisillä. Oho mitä, 193 katselukertaa? Onkohan tästä jotain muita videoita?

Teema-arvaus: Ei oikein ollut mitään hajua, mutta ehkä menisi näihin katselukertateemoihin? Näköjään saman yhtyeen Friday I'm In Love -kappaleella on 77 miljoonaa katselua, joten sitä kautta sopisi. On tästäkin biisistä näköjään 21 miljoonan katselukerran video, joten ei sittenkään sovi.

18. Cha Cha Ballahoo / Esther & Abi Ofarim (Swinging sixties)
Onpa hyväntuulinen kappale.

Teema-arvaus: Oih, toinen 60-lukulaisista?

19. Raise Your Glass / P!nk (Mikan faijan BPM)
Kivaa 2000-lukulaiselta kuulostavaa rämistelyä, joskin toistaa itseään hieman.

Teema-arvaus: Tämä lienee miljonääriklubin jäsen. (Silinteri vain puuttuu.) (Oho, olikin BPM-teema, meneepäs nämä arvaukset pieleen.)

20. Yöllä / Ultra Bra (Refrain, qu'est-ce que c'est?)
Vähän tuntemattomampaa Ultra Brata? Aika svengailevaa menoa.

Teema-arvaus: Hmm.. Kannessa on jotain urheilua, olisiko siihen? Ei näköjään sanoitus täsmää. Näyttökertojakin on yli tuhat. Ei kuntaa? Hetkinen, tämä taitaa olla albumin viimeinen, jos kansikuvan listaa uskoo? Huh, mikäs teema J. Karjalaisen kipaleella sitten oli?
(Ai kappas, eihän tässä tosiaan ollut kertsiä, joten tämäkin on tuplateemainen! Ei biisit tarvitse aina kertsiä. )

21. Sama nainen / Chisu (Blondi tuli taloon)
Kertsi muistuttaa toisesta biisistä, josta luulin tämän olevan cover. Ei ehkä olekaan.

Teema-arvaus: Höm, en suorilta tätä keksi? Unibiisi?

_____________________________________________

Semifinaali 2

1. Tänään sä musta hullaannut / Tiisu (Pojat on poikia)
Uu, tämä laulaja tuntui jotenkin tutulta, mutta en muistanut nimeä. Kivan letkeä biisi ja hauska video.

Teema-arvaus: Hömm.. Loppuu ideat kesken, mikä tämä on? Ai joo, tuolla on tuo pojat on poikiakin, johon tämä ehkä voisi sopia? En nyt tarkistanut kokoonpanoa tai kenenkään ikää.

2. Who Wants to Live Forever / Cezar (Queen)
Kelpo biisi, joskaan ei mitenkään suosikkejani. Cezariltakin pidän viisustaan enemmän, muita biisejä en olekaan kuullut.

Teema-arvaus: Öh, olikos tämä Queen-biisi? Toisaalta esittäjä tuntuu olevan viisuista, joten se lienee oikea valinta. Haa, tämä taitaakin olla kahden teeman kombo!

3. Blue Rose / Jennifer Hartswick (Tuhtien tätien tiistaitanhut)
Kivaa ja rentouttavaa tunnelmointia.

Teema-arvaus: Tämäkin voisi olla taidebiisiteemaan. Tosin hm, olikohan tässä kertsiä lainkaan? En kiinnittänyt huomiota.

4. Paradiset / Frida Andersson & Bo Sundström (Pernilla Karlsson)
"Aijai, aijai." Ai venaas, tämä onkin Paratiisi! En olekaan kuullut sitä kuin suomeksi.

Teema-arvaus: Hetken mietin, kunnes muistin Pernilla Karlsson-teeman.

5. Stil sobatški / Potap & Nastja feat. Bianka (Tissit tiskiin)
Venäläistä räppiä tulossa? Jahas.

Teema-arvaus: Jahas, no videon edetessä selvisi todennäköinen teemakin. Tosin saattaahan tämäkin olla omaankin teemaan kombotettu.

6. Ballējam neguļam / Bermudu Divstūris (Alku vai loppu?)
Ai täällä on ensimmäisen viisuraadin voittajammekin. Ei kyl ihan yllä sen tasolle. Vähän jää junnaavaksi pumputukseksi. Tuollainen pallero sopisi varmaan korona-ajan crowdsurfingiin.. Eikun hups, ei sittenkään, kun yleisöä olisi niin harvassa.

Teema-arvaus: Tässä on melkein enemmän väärinkuulemista kuin varsinaisessa väärinkuulemisteeman edustajassa, vaikkei tässäkään paljon ole? Ja olihan tässä vanhoja viisuedustajiakin..

7. Don't Wait / Joey Graceffa (Made of stars)
Ohhoh, suomenkieliset tekstit. Mikäs ankeuttaja sieltä tulee? Ai tämä oli se, jossa oli kiitospuhe lopussa. Siitä saisi varmaan oman teemansakin, jossa kaikissa videoissa pitäisi olla tommoinen.

Teema-arvaus: Hömm..?

8. Never Been Alone / Miyuki feat. Glasscat (Kohtalon oma)
Kivan pirteä biisi. Jotenkin liitelevän leijailevaa menoa.

Teema-arvaus: Onkohan 120–130 bpm? Tosin lauletaan tässä musiikin kuuntelustakin.

9. Gesang der Jünglinge / Karlheinz Stockhausen (Molitva)
Huuu.. Tämä on kyllä hämmentänyt sokkokierroksilla joka kerta. Silti olen aina kuunnellut sen läpi. Täh, kuuntelin tämän monta kertaa, enkä edes huomannut tämän olevan Karlheinz Stockhausenin! Ihan oikeasti tässä pari päivää sitten Stockhausen tuli toisaalla puheeksi, ja mietin, pitäisikö käydä hänen tuotantoaan läpi. En siis tiedä hänestä juuri nimeä ja yhtä (eri) teosta enempää. Jos jotain sopivaa olisi löytynyt, niin olisi voinut laittaa raatiinkin.

Teema-arvaus: Ööh, olisiko tämä unikappale sittenkin? Sen verran häröä menoa! Kiinnostava lähestymistapa, jos on. Eikun ei tässä varmaan kertsiäkään ole. Tosin ehkä mongerrus kuvaa tätä parhaiten.
(Mm, okei, tätä teemaa en odottanut. Piti vilkaista jotain analyysivideota ennen kuin tiesin, millä tavalla tämä on hengellinen kappale. Kertoo muuten jotainteoksen merkittävyydestä, että kappaleesta ylipäänsä on olemassa analyysivideo. Tosi kiinnostava lähestymistapa.)

10. Longest Night / Alex Holowka (Ready player one)
Yllättävän mukavaa kuunneltavaa tämä! Hieman voisi kehittyä monipuolisemmin, koska saundimaailma on niin kauniin kevyt.

Teema-arvaus: Jaa, no tämäkin menisi uniteemaan. (Jahas, no en lukenut edes kuvausta sitten.)

11. Over / GusGus (Vuelve conmigo)
Siistin kuuloinen kappale mainioilla taustalla ja laululla. Nautinnollinen suorastaan. Kivoja särähdyssaundeja. Hitusen toistaa tosin.

Teema-arvaus: Olisko tämä sitten BPM-teema? Ainakin tuntuisi täsmäävän, kun sitä taputtelin. (Ai viisuartisti? Kas vain, yksi jäsenistä on kuin onkin edustanut viisuissa.)

12. Nuori ja kaunis / Anna Järvinen & Olavi Uusivirta (Kaksin kaunihimpi)
Olavi Uusivirran tunnistin, mutten tätä toista, vaikka biisin olen toki kuullut. On tämä kyllä nätti kappale. Leffaa en ole nähnyt, kun tämä sellaisesta vaikuttaa olevan.

Teema-arvaus: Haa, pakko olla duettoteeman edustaja.

13. 15 Step / Radiohead (Cinq, quatre, trois, deux, un, zéro)
Radioheadin tuotantoon en ole perehtynyt lainkaan. Mielenkiintoista saundia heillä kuitenkin on tämän kappaleen perusteella. Muistan vain taannoisen aikaansa edellä olleen albuminmyyntitavan, jossa sai maksaa mitä halusi.

Teema-arvaus: Äh, en keksi. (Hoh, no enpä olisi tunnistanut! Tosin en edes tajunnut etsiä, miltä tahtilaji edes kuulostaa.. )

14. Anywhere But Here / Christina Aguilera (Nurja puoli)
Hieman keinahteleva tunnelma tässä kappaleessa. Suurieleistä ja dramaattista. Ihan ok, vaikkei nyt älyttömästi itseeni uppoa. Mitäköhän muita biisejä Aguileralla oli, jos tämä on "nurja puoli".

Teema-arvaus: Hmm, tällä on juuri alle miljoona katselua, ja eiköhän joillain Aguileran biiseillä ole yli 30 miljoonaa katselukertaa.

15. ieuD / Igorrr (Mongerrusmarkkinat)
RÄYYYYYYYYYYYYYYYYYY! Norjalaista metallia? Öh, okei, seassa on vähän erilaistakin trrt-trrt-ääntä.

Teema-arvaus: Hei tässäkin alkaa i:llä sekä esittäjä että kappale? Tuplateema?

16. Rakkauden jälkeen / Carola (The 60's)
Kaunis kappale, kertsi kuulostaa tutulta.

Teema-arvaus: Oho, lisää 60-luvun meininkiä. Eikö se yksi aiempi sitten ollutkaan, vai onko tämäkin tuplateemalainen?

17. Blinding Lights / The Weeknd (Miljonääriklubi)
Ai tämä olikin uudehko kappale eikä kasaria. Ihan kuin tämä olisi ollut jossain mainoksessa, mutta saatan sittenkin sekoittaa. Kiva kappale kuitenkin.

Teema-arvaus: Hei tämäkin on varmaan miljonääriklubilla? Olisikohan muuten miljardööriklubilla ollut turhan suppea valikoima?

18. Odyssey / Talos (Se on TAIDETTA!)
Onpa tunnelmallinen kappale.

Teema-arvaus: Meneeköhän tämä hengellisestä kappaleesta?

19. Helsinki / Laura Närhi (Kotimaan kuntakierros)
Ihan nätti kappale. Kertsi ja siihen johtava osuus ovat parasta antia. Jäi muuten vähän yllättäen soimaan päähän kuuntelukierroksen jälkeen.

Teema-arvaus: No, tämä on selkeä kuntakierroksen jäsen. Olisipa ollut joku pienempi paikkakunta.

20. Stargazing / The Neighbourhood (It's a neeww)
Ihan kiva tunnelma. Itse asiassa nousi vielä esiin uudemmalla kuuntelulla. Ähh, tästä tulee taas vaikeaa.

Teema-arvaus: Jostain syystä mulla kävi mielessä jo ennen skrollaamista, että olisikohan tämä julkaistu 10.12.2020 jälkeen, ja sehän se taisi olla! Ellei taas tuplateemailla, kun en se tarkemmin katsonut kaikkia.

21. King Henry's Madrigal / Jethro Tull (Kings & queens)
Hauska alku. Jotenkin merirosvomainen. Hetkinen, nyt tuli jotain kirkasta kilkutusta. Erikoinen.

Teema-arvaus: Hetkinen, onkohan tämä jostain pelistä? Kansikuva voisi vähän viitata siihen, kuten myös biisin tyyli. *skrollataan* Hömm.. Enpä tiedä. Ai oho, olisi pitänyt lukea biisin nimi.. Kuningashan se siellä!
(Hmm, nyt tulin katsoneeksi, että tämäkin on albumin viimeinen kappale. Aika siistiä muuten, jos tämä oikeasti on aikoinaan kuninkaan säveltämä.)

Itse en olisi kaksoisteemaa voinut toteuttaa, koska tietääkseni yhdelläkään eurobeat-kappaleella ei ole sataa miljoonaa katselukertaa. Kävin pikaisesti läpi muutaman genren tunnetuimman edustajan, ja 61 miljoonaa näyttäisi olevan korkein.



Eurobeatista puheen ollen ilahduin szigetin valinnasta teemaani. Vuonna 1995 julkaistu Dancing in the Dark kuuluu omiin 90-luvun naiseurosuosikkeihini. Karsiutuminen oli menetys. Yllätyskin siinä vaiheessa, kun se oli alussa jopa johtanut semiään jonkin aikaa.

Mietin hetken, olisiko ollut riittävän tyylikästä, jos Vanessa olisi ollut mukana kahdessa peräkkäisessä kisassa, mutta ehkä se vitsi olisi mennyt ohi. Nimittäin tämä oli erittäin vahva kandidaatti Kasariralliin:

Tegu- kirjoitti: ↑10 Tammi 2021, 23:39 13. 15 Step / Radiohead (Cinq, quatre, trois, deux, un, zéro)
Radioheadin tuotantoon en ole perehtynyt lainkaan. Mielenkiintoista saundia heillä kuitenkin on tämän kappaleen perusteella. Muistan vain taannoisen aikaansa edellä olleen albuminmyyntitavan, jossa sai maksaa mitä halusi.

En tiedä huomasitko, mutta tämä kappale on juuri siltä albumilta, josta sai maksaa mitä halusi Ja itsehän ostin tuon albumin silloin 0 eurolla

^^ UFOPOLI voitko kertoa asiantuntijana mikä keskeisin ero on Eurobeatilla ja Eurodancella. Itsellä ne tuppaavat menemään sekaisin. Joo tiedän että varmaan nolostutan itseni kysymällä näin triviaaleja

Tapani mukaan raapustelen jotain kappaleestani Oli turhauttavaa että raatikapasta ei voinut kirjoittaa heti semikarsiutumisen jälkeen koska kuka jotain semikarsiutuja enää edes muistaa.

The Curen A Forest on uniikkiudessaan yksi ihan ehdottomia kasarihelmiä, genrenä post-punk & new wave. The Curella on tunnetumpiakin kappaleita mutta A Forest on saanut klassikkomaineen. Spotalike rinnastaa sen sellaisiin kappaleisiin kuin Depeche moden Never Let me Down ja kasarirallista ulos heitetty Enola Gay.

Cottonjoelin unenomaisuusteeman kappale täytti niin hyvin kuin se on mahdollista: kappalehan kertoo painajaisunesta, jossa tytön ääni houkuttelee metsään, josta subjekti löytää itsensä eksyneenä ja tyttöä ei näykään missään. Lisäksi sattumalta biisistä oli ladattu ihan tuore video, mikä oli tehty visuaalisesti unenomaiseksi niin tokihan sen version valitsin raatiin. Unenomaisuus-teema oli teemana helppo ja siksi koin velvollisuudekseni että minun pitää täyttää se kunnolla eli pelkkä "hieman unenomainen" ei riitä. Parissa kommentissa oli myös sekoitettu unenomainen ja unettava. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Nyt jouluna kävi hauskasti kun kuuntelin kotona huoneessani A Forestia suht hiljaisella ja yhtäkkiä broidini hyökkäsi huoneeseeni huutaen: KUUNTELETKO SINÄ A FORESTIA? Kävi ilmi, että se oli yksi broidinkin kaikkien aikojen lemppareista ja hän kertoi kuinka oli The Curen keikalla provinssirockissa vuonna 1996. Kuuntelimme sitten yhdessä jouluna tätä

Pidin finaalipaikkaa melko itsestäänselvyytenä joten semiin jääminen oli katkera pala nieltäväksi. En tiedä oliko Timoteuksen analyysissa perää, että biisi vaatii monta kuuntelukertaa avautuakseen. Toisaalta finaaliin pääsi mielestäni paljon vaikeampiakin teoksia.

Löysin Youtubesta harvinaisen bändin haastattelun vuodelta 1981 eli vuosi A Forestin jälkeen:



Tuossa haastattelussa minuun teki vaikutuksen että parikymppiset pojat puhuvat huoliteltua, lähes akateemista kieltä eivätkä mitään katuenglantia. Haastattelija sanoo että heitä pidetään elitisteinä ja snobeina (mm. tapa jolla he istuvat haastattelussa) mutta itse pidin sitä aika viattomana. Ja Robert Smith (solisti, videolla oikeanpuoleinen) on vaan niin Tältä hän näyttää nykyään (tai no, 2011).

Tegu- kirjoitti: ↑10 Tammi 2021, 23:39 17. A Forest / The Cure (Unien utuiset universumit)
Oikein lupaava alku biisillä. Oho mitä, 193 katselukertaa? Onkohan tästä jotain muita videoita?

Teema-arvaus: Ei oikein ollut mitään hajua, mutta ehkä menisi näihin katselukertateemoihin? Näköjään saman yhtyeen Friday I'm In Love -kappaleella on 77 miljoonaa katselua, joten sitä kautta sopisi. On tästäkin biisistä näköjään 21 miljoonan katselukerran video, joten ei sittenkään sovi.

En yleensä laita virallista musiikkivideota, jos löytyy parempia versiota paremmalla äänenlaadulla. Plus tuossa uudessa videossa oli paremmin toteutettu unenomaisuusvaikutelma.

Virallisessa musiikkivideossa äänenvoimakkuus on lisäksi 10.4 dB liian pieni mikä saa äänen kuulostamaan huonolaatuiselta. Tämänhän näkee klikkaamalla Youtube-videota oikealla hiiren napilla ja valitsemalla Tekniset tiedot, jossa ruutu kertoo miten Youtube on skaalannut äänenvoimakkuuta. Liian kovalla volumella olevien kappaleiden äänenvoimakkuutta madalletaan mutta liian hiljaisella äänenvoimakkuudella ladattujen videoiden ääntä ei kuitenkaan kovenneta. Esimerkiksi raatiin laittamaani musiikkivdeon äänenvoimakkuutta on pienennetty 2,4 dB verrattuna siihen äänenvoimakkuuteen millä se on ladattu Youtubeen.

Sinänsä Youtuben äänenvoimakkuuden skaalaus on ihan fine ja se ehkäisee pärjäämisen raadeissa laittamalla oikein kovaa soivan biisin, koska yleisesti ottaen "mitä kovempaa biisi soi, sitä paremmalta se kuulostaa" (kuten TomppaJr esimerkiksi tässä viestissään toteaa). Poikkeus tähän on kuitenkin ennen vuotta 2016 tjsp. ladatut Youtube-videot joissa osassa Youtube ei ole kohtuullistanut äänenvoimakkuutta. Siksi esim. Happyn raatikappale soi kovempaa kuin Youtube nykyään salli. Pidän mahdollisena että tämä extra volume toi Happylle lisäpisteitä mutta en toki väitä näin käyneen.

Jufo kirjoitti: ↑11 Tammi 2021, 09:01 ^^ UFOPOLI voitko kertoa asiantuntijana mikä keskeisin ero on Eurobeatilla ja Eurodancella. Itsellä ne tuppaavat menemään sekaisin. Joo tiedän että varmaan nolostutan itseni kysymällä näin triviaaleja

Kerron oikeinkin mielelläni. Kysymys ei sikäli ole triviaali, että eurobeat ei genrenä tai käsitteenä ole juurikaan olemassa Japanin ulkopuolella.

Yhteistä eurobeatilla ja eurodancella on lähinnä alkujuuri. Olipa kerran uraauurtava genre nimeltä italodisko, joka syntyi 80-luvun alussa. Kaikki sittemmin olemassa olleet dance-genret ovat sille sukua tai toista. Yksi genren merkittävimmistä tekijöistä oli Aleph-yhtye, jonka keulahahmo Giancarlo Pasquini alias Dave Rodgers tunnetaan myös "eurobeatin kummisetänä" ja on perustellusti genren merkittävin yksittäinen hahmo. Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi Alephin hitti vuodelta 1986:



Käsite "eurobeat" syntyi 80-luvun lopussa. Itse asiassa se tarkoitti alun perin vähän eri asiaa kuin nykyään, nimittäin länsieurooppalaista (erit. brittiläistä) dance-poppia. Eurobeat-nimikkeen alla kulkivat aikanaan muun muassa sellaiset nimet kuin Kylie Minogue. Tässä japanilaisessa mainoksessa vuodelta 88 esiintyvät Kylie ja Aleph harmonisesti päällekkäin, ja löytyypä muitakin tuttuja:



Ennen kuin mennään siihen, miten italodiskosta kehittyi eurobeat (ja monta muuta genreä), vietetään vielä hetki yhteisen esi-isämme parissa. Nimittäin tänäkin päivänä italodisko elää ja voi... kohtalaisesti, nostalgiagenrenä. 35 vuodessa hyvin vähän on muuttunut, ja italo kuulostaa edelleen pitkälti samalta kuin vuonna 86. Esimerkiksi tämä ihastuttava teos julkaistiin muutama vuosi eikä suinkaan muutama vuosikymmentä sitten. Jos ihmettelette, miksi videon kuvaus sanoo "Country: Finland", vaikka esittäjä on italialainen, selitys on, että italo on Suomessa edelleen suosittua, ja täältä löytyy muun muassa merkittävä genren levy-yhtiö. Muita italon nykyisiä pesimäsijoja ovat muun muassa Saksa ja Venäjä.



80- ja 90-lukujen vaihde oli eurobeatin ensimmäinen kulta-aika, jolloin se oli hetkellisesti pinnalla sekä länsimaissa että Japanissa. Toisinaan kutsun kaikkien aikojen kansainvälisesti tunnetuimmaksi eurobeat-kappaleeksi Sabrina Salernon megahittiä Boys (Summertime Love), joka ei esittelyä kaipaa.

Siinä missä länsimaissa eurobeatin suosio hiipui ja italodiskon pohjalta alkoi kehittyä uusia genrejä, kuten eurodance, eurotekno ja eurotrance, Japanissa se jatkui. Italialaiset levy-yhtiöt halusivat luonnollisesti hyödyntää tätä, mikä johti siihen, että eurobeat alkoi kehittyä japanilaisen maun mukaan ja eriytyi länsimaisista genreistä. 90-luvun aikana erityisesti eurobeatin tempo tasaisesti nousi alkuperäiseltä italodiskon vaihteluväliltä 120–130 iskua minuutissa välille 140–150. Otetaan siirtymäkauden esimerkiksi yksi 90-luvun suosikkikappaleistani, jossa italosoundi vielä kuuluu vahvana mutta muutos on jo havaittavissa. Vuosi on 1992 ja tempo 135 BPM. Huom. myös ikoninen video.



90-luvun puoliväliin tultaessa eurobeat oli jo puhtaasti japanilainen genre. Vaikka sitä edelleen tuotettiinkin lähes yksinomaan Italiassa. Esimerkiksi vuonna 1995 julkaistu szigetin Teematerassi-kappale on jo puhdasta eurobeatia ja eurooppalaisesta näkökulmasta vieraan kuuloinen. Eurobeatin suosion kasvussa Japanissa ratkaiseva tekijä oli parapara-tanssi, jota tanssitaan sen tahtiin. Paraparasta voisin pitää erillisen esitelmän, mutta sivuutetaan se pääosin tällä kertaa, jotta voidaan keskittyä eurobeatiin.

Eurobeatin suosio Japanissa saavutti huippunsa 90-luvun lopussa. Eurobeat-artistit vetivät areenoja täyteen, ja kaikissa kaupungeissa oli joka ilta lukuisia parapara-klubeja (joissa siis soitettiin pelkästään eurobeatia ja hyperteknoa (josta voisin taas pitää kolmannen esitelmän)). Super Eurobeat -levysarjan osia myytiin huippuvuosina satoja miljoonia kopioita. Super Eurobeat (SEB) on 250 osallaan maailmanhistorian pisin levysarja. Sitä julkaistiin vuodesta 1990 vuoteen 2018.

Eurobeatin Japanin-kulta-aikaa saa tässä(kin) katsauksessa itseoikeutetusti edustaa koko eurobeat-genren kuuluisin kappale, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 levyllä Super Eurobeat 82. Se on myös yksi harvoista eurobeat-kappaleista, joille tehtiin musiikkivideo.



Otetaan tunnelmapalaksi vielä liveveto, jossa Niko esiintyy yhdessä aiemmin esitellyn Dave Rodgersin kanssa paikallisessa musiikkigaalassa:



Paraparan suosio laski tasaisesti koko 00-luvun, ja samalla myös eurobeat meni pois muodista. Super Eurobeat -levyjen myyntimäärät romahtivat sadoistatuhansista tuhansiin. Vuosina 04–05 nähtiin pieni buumi, jonka laukaisi moldovalaisen O-Zone -yhtyeen Dragostea din tei -hitin eurobeat-versio, mutta pidempiaikaiseksi pelastukseksi siitä ei ollut. Nykyään eurobeat elää Japanissa vastaavanlaista epäkuollutta underground-elämää kuin italodisko länsimaissa.

Kun aiemmin sanoin eurobeatia tuotetun lähes pelkästään Italiassa, merkittävimmän poikkeuksen muodostaa J-euro, eli japanilainen eurobeatinomainen musiikki. Sitä on olemassa kolmenlaista: 1) japaninkieliset eurobeat-coverit, 2) eurobeatin hengessä tehdyt originaalikappaleet, sekä 3) eurobeat-remixit. Muun muassa Japanin Madonnaksi kutsuttu Ayumi Hamasaki tuotti omista hiteistään kokonaiset viisi kokoelmalevyllistä eurobeat-versioita, joita tanssitaan edelleen klubeilla ahkerasti. Ne kaikki kymmenen ihmistä, jotka niillä edelleen käyvät.



TL;DR: Eurobeat on Italiassa tuotettu ja Japanissa markkinoitu tanssimusiikkigenre, joka kehittyi 80- ja 90-lukujen aikana italodiskosta. Eurobeatille tunnusomaista on korkea tempo, synteettiset instrumentit ja vakioinen rakenne (ABCDABCD(E)(B)CDA). Sanat ovat englanniksi (poikkeus: J-euro). Itse tunnen muilla eurooppalaisilla kielillä laulettuja eurobeat-biisejä tasan: neljä.

^ Ihanan kattava selonteko, vaikken asiasta mitään kysynytkään!

^^ Oho onpas kattava esitys aiheesta. Pitää perehtyä tähän myöhemmin ajan kanssa.

Kai Ufopoli työskentele toimittajana/uutistenkirjoittajana? Kykyä ainakin näyttäisi löytyvän

Happy kirjoitti: ↑11 Tammi 2021, 21:54 Kai Ufopoli työskentele toimittajana/uutistenkirjoittajana? Kykyä ainakin näyttäisi löytyvän

Kiitos! Olen itse asiassa tehnyt muiden töiden ohessa tiedetoimittajan hommia.

Hanhis kirjoitti: ↑11 Tammi 2021, 15:35 ^ Ihanan kattava selonteko, vaikken asiasta mitään kysynytkään!

Sama, en tiennyt olevani kiinnostunut aiheesta ennenkuin luin tämän esitelmän

Joo, erinomainen katsaus. Erityisesti Dragostea din tei -eurobeat-remix oli itselleni aivan uusi tuttavuus.

Jufo kirjoitti: ↑04 Tammi 2021, 14:20 Nimimerkkiä Palikkakin luulin 50-60 vuotiaaksi levyraatien perusteella ja yllätyin että hän on oli lähdössä inttiin (onneksi hän on nyt intissä eikä näe tätä kommenttiani ). Kuulevatko tällaiset nuoret kappaleet siis keski-ikäisten korvin eli onko heillä jollain tavalla ikäisiinsä verrattuna erilaiset aivot? Vai onko heidän kokemuksensa kuitenkin erilainen kuin 20 vuotta vanhemmilla?

Viestisi on luettu! Et ole ensimmäinen, joka ajattelee näin. Mielenkiintoista pohdintaa aivorakenteesta, itse on vaikea ottaa asiaan mitään kantaa, mutta ei se aivan mahdottomaltakaan kuulosta.