Viisukuppila

sziget kirjoitti: ↑20 Tammi 2021, 22:13 Mutta Dannyn vierellä voisi seistä perinteinen viikatemies. Lopussa hän saattaa artistin Styksin rantaan, Danny heittää lantin lautturi Kharonille ja repii vaatteensa, joiden alta paljastuu Elvis-tyylinen glitterpuku, ja matka Disco Haadekseen voi alkaa. Haastista kerjäävä tsuurnalistimuija jää rannalle ruikuttamaan.

Suomalaisia kun ollaan, niin taustascreenille vaikka jostain Gallen-Kallelan maalauksesta muokattu Tuonelan virta, Kharonin sijaan tuonen tytti airo kädessä ja jos halutaan niin vielä digitaalinen tuonen joutsen taustalle uiskentelemaan

Ei tämä kahdesta tähdestä nouse, vaikka kuinka yritän kuunnella.
Biisin sanat on kyllä omalla tavallaan hauskat. Siitä pojot

Vaadin saada lavalle viikatemiehen ja pahvilaatikon, jossa Danny makoilee!

Cashin Hurt tästä tulee mullekin mieleen. En oikein tiedä, vähän viimeisten päivien tunnelmaahan tässä on ja herkkäkin.
Minulle jää vähän löysäksi, Voisi olla henkilökohtaisempikin, nyt jää vähän pinnallinen tunnelma.

Timoteus kirjoitti: ↑18 Tammi 2021, 16:03 Pidän tekstiä onnistuneena. Sanoitus onnistuu olemaan yhtäaikaisesti koskettava ja hauska. Pilkettä on silmäkulmassa juuri sopivasti keventämään tunnelmaa. Lipsahdus puskafarssiin tai inhorealismiin kuitenkin vältetään. Huumori ei ole hallitseva piirre.

Tuolta kannalta teksti on hyvinkin onnistunut, mutta tällainen tuli mieleen:

Täällä ja muuallakin on moitittu lyriikkaa siitä, että siinä manageroidaan omaa kuolemaa ja toisaalta viitataan suurmieheen eli laulajaan itseensä. Ensinmainittu ei haittaa, mutta jälkimmäinen tökkää pikkuisen. Tekstistä löytyy kuitenkin vain kolme (tai neljä, rajatapaus on "Kun on neljän miehen verran päässyt näkee elämää") viittausta suoraan suurmies-Dannyyn.

Panee miettimään, että oisko taitava Rintala nyt sittenkin vähän haksahtanut? Jos nuo muutamat suurmieheen tai laulajaan viittavaat rivit korvattaisiin Jokamieheen käyvillä riveillä, tuotaisiin vaikka empatiaa tänne jääviä kohtaan esille, niin vaikutelma saattaisi olla merkittävästi koskettavampi.

Mutta en tiedä, kunhan ihmettelen. Jossittelu on niin mukavaa. Hienoa joka tapauksessa, että Danny on mukana hyvällä biisillä!

Sit laulun nimikin olisi kai pitänyt muuttaa joksikin toiseksi, vaikkapa "Sinä päivänä kun omaiset rakastavat mua", ei säväytä samalla tavalla kuin alkuperäinen, joka vihjaa että kaikki eivät ole rakastaneet häntä eläessään. Koruton tosiasiahan on, että jokamiehen (tai -naisen) kuolema ei hetkautu tuntemattomia ihmisiä millään tavalla. Miksi himmailla, jos kuitenkin sanat pitävät paikkansa. Danny päätyy kyllä iltauutisiin kuollessaan. Ja elämääkin on varmasti nähnyt keskivertotallaajaa enemmän...

^Kappaleen nimi on hieno, eikä sitä olisi tarvinnut muuttaa. Sopii mielestäni Jokamieheenkin, ainakin meillä päin muistellaan vainajaa yleisesti ottaen aina hyvällä. Eikö se ole jo melkein rakastamista?

Kaipaisin siis nimenomaisen Dannyn hautajaisbiisin sijasta enemmän koko kansan hautajaisbiisiä. Huh, kaikkea sitä tulee kaivattuakin...

Ehdotus lavashown:
Ethän kallista arkkua osta Danny nousee todella hienosta arkusta, ja katsoo sitä inhoten. Hän nousee ylös, ja potkaisee arkkua kylkeen.
En vastaan sano pahvilaatikosta Danny siirtyy makaamaan pahvilaatikkoon ja näyttää peukkua.

^ Noiden sanojen aikana 78-vuotiaan miehen kuuluisi ehtiä liikkumaan makuulta arkusta makuulle pahvilaatikkoon?! Good luck with that then.

^ Ja välissä pitäisi vielä ehtiä jotain kung-futa harrastaa.

Aiempaan: Entä jos kukaan ei tule jokamiehen hautajaisiin? Perjantai-dokkari: Yksinäiset hautajaiset

Mä joudun nyt jo skippaamaan tän biisin UMK 2021-listalla. En vaan kestä enää.
Jos hautajaisbiisi pitää olla, niin otan mieluummin Putron version.

Tegu- kirjoitti: ↑25 Tammi 2021, 22:53 Aiempaan: Entä jos kukaan ei tule jokamiehen hautajaisiin? Perjantai-dokkari: Yksinäiset hautajaiset

Söin paidasta hihan ja nyt järsin pesusientä.

Tämä wiwibloggsista löytynyt kommentti piristi päivää. Ilmeisesti Hollannista.

Sina Paivana is a masterpiece tho, the new Euphoria or Amar Pelos Dois. If Finland dont send Danny I will never listen to music again.

Kovat on kaverilla uhkavaatimukset. Minä olen ilahtunut jo siitä, jos tämä ei jää jumboksi.

Silirimpsis kirjoitti: ↑26 Tammi 2021, 19:48 Tämä wiwibloggsista löytynyt kommentti piristi päivää. Ilmeisesti Hollannista.

Sina Paivana is a masterpiece tho, the new Euphoria or Amar Pelos Dois. If Finland dont send Danny I will never listen to music again.

Ihan kuin mä olisin joskus lukenut tuon samaisen kommentin. En muistanut tosin tuota loppua ollenkaan.

Täytyyhän meidän äänestää nyt Sina Paivana voittoon, että tuo kommentoija saa edelleenkin kuunnella Dannya.

Musta tämän esitykseen sopisi oikeasti se, että Danny laulaa aluksi tosiaan avoimessa arkussa. Sitten se palaan kummittelemaan katse pitää ottaa musiikkivideosta. Ja vähän ennen nostatusta viikatemies voisi tulla ottamaan Dannyn ja mies nousisi poissa arkusta.. Sitten kun tulisi se loppu nostatus niin Erika tai Armin näköinen nainen tulisi ja kävelyttäisi Dannyn poissa lavalta keltaisessa/valkoisessa valossa.

Onko väärin, kun melkein joka kerta kohdasta "En sano vastaan pahvilaatikosta" tulee mieleen Fingerpori?

Vaihdoin suosikkini ja aion äänestää tätä. Myös 18 vuotias kummipoikani on innoissaan biisistä!

Tämä pärähti aamulla soimaan kelloradion herätysmusiikkina ja siinä pikku hiljaa todellisuuteen palaillessani tajusin, että kappaleessa taustalla raksuttaa kello aika pahaenteisesti Toivottavasti muut havaitsevat tämän tehokeinon heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, toisin kuin hämäläinen koiranpuolikas. En toki ole koko kappaletta kuullut kuin ehkä kolme kertaa tätä ennen, mutta silti

Ihan hyvä biisi, mutta ei viisuainesta. Tai jos ei sit ajattele siltä kannalta että niin erilainen kuin muut että erottuu jo erikoisuudellaan

Tällainen tasapaksu pötkö, joka meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Odotin koko ajan, että jotain tapahtuisi, mutta eipä sitten tapahtunutkaan. Keskinkertaiset kolme tähteä.

Mahtavaa, että Danny on vielä mukana musakuvioissa. Kunnioitettavaa todellakin. On kyllä jännä biisi. Kuolema kolkuttaa ovella, Danny laulaa siitä. Rohkea veto! Hellyttävää laulantaa. Toimii Suomessa, koska Danny on instituutio. Mutta eihän tätä tajua Euraasia ollenkaan. Vähän sama kuin Pertti Kurikan Nimipäivät aikoinaan. Katsoin tuona kohtalokkaana toukokuisena iltana Suomen semifinaalin Wienin puistossa jättiscreeniltä kymmenientuhansien katsojien äimistellessä ja pyöritellessä päitään, että mitä ihmettä tämä oikein on. Ja huonostihan siinä kävi. Kun ei toimi niin ei toimi. Ei sitä ideaa tajunnut kukaan siellä. Fiilis Suomen kappaleen aikaan ei ollut kovin nostava (päivän pukuharkoissa homma toimi paremmin hallilla)

Mukavaa radiosoittoa tämä Dannyn biisi varmasti kyllä ansaitusti saa. Itse en lämpene kappaleelle, vaikka Dannyä kunnioitankin.

Onneksi Danny ei ole mukana millään nololla renkutuksella. Oli tämä mikä oli, noloksi en sitä sanoisi. Ekalla kuuntelulla sanoitus kiinnosti erikoisella aiheellaan. Toisella kuuntelulla teksti tuntuu kuitenkin vähän typerältä. Miksi Mersu pitää olla, vaikka pahviarkku kelpaa? Miksi selkääntaputtajat saavat tulla, mutta se muija ei? Eurooppaan tällä kappaleella ei ole mitään asiaa, koska ainoa juju on sanoituksessa. ** 1/2

JuliaS kirjoitti: ↑19 Helmi 2021, 21:36 Toisella kuuntelulla teksti tuntuu kuitenkin vähän typerältä. Miksi Mersu pitää olla, vaikka pahviarkku kelpaa? Miksi selkääntaputtajat saavat tulla, mutta se muija ei?

Et varmaan kaivannut näihin vastauksia, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa. Itse olen ajatellut tuolla viitattavan siihen, että millään muulla jutulla ei ole väliä, mutta autoharrastajana hän toivoo tiettyä autoa. Muija-viittauksen Danny on kertonut tulevan hänen lähipiiristään, jossa kaksi kollegaa vihasi toisiaan.

Kiitos valitsijaraatille: Dannyn kappale tuo kisaan oikean draamankaaren ja perspektiivin! Hänen syvällisyytensä, kommenttinsa , itseironiansa ja toisia kunnioittava sävy on ihailtavaa. First things first!

Ohjaustyössä oli parantamisen varaa tämänkin biisin kohdalla. Lyriikkavideon merkittävin hetki, kun Danny laulaa että "jään kummittelemaan" ja ilmeilee humoristinen pilke silmäkulmassa hukattiin tyystin kun leikattiin pianistin selkään.

Olikohan tuo piano Amos Rexin toissakesän näyttelystä...?

Kuulin tämän nyt lähetyksessä ensimmäisen kerran. Jollain kierolla tavalla tykkäsin. Karmivalla tavalla synkkä, mutta tottahan se on, että jokainen kuolee ja yleensä muistotilaisuudessa muistellaan ääneen pelkkää hyvää. Ja Danny pääsee varmasti lööppeihin ja uutisiin kuollessaan. Sisältö toimi monella tasolla.


Ei missään nimessä viisukappale, mutta vahva idea ja erilainen. Hyvä, Janne Rintala!

Danny veti livenä yllättän hyvin, kappale kuulosti melkein paremmalta kuin audiona. Se itsestään soiva piano oli hieno keksintö.

Sanoitus on täydellinen ja biisi sopii Dannylle hyvin. Tässä on niin paljon eri tunteita mukana, ettei tätä yksinkertaisesti voi kuunnella tuntematta mitään. Kuolemaa käsittelevät biisit ovat ylipäätään ihan next level. Tätäkin oli siis pakko muistaa yhdellä äänellä ihan vaan muodon vuoksi, vaikka kaksi suurinta suosikkiani saivatkin ääniä enemmän.