Vielä muutama sananen voittajalta: olen vieläkin äimistynyt. Olen taivaassa.
Löysin biisini Youtubesta Billboardin vuoden 2004 top 100 -listalta, ja seuloin sieltä pois Suomen virallisella listalla käyneet (eli hittikiellon piirissä olleet) sekä sellaiset, joista en muuten vaan välittänyt. Joukko karsiutui ensiksi kahdeksaantoista ja lopulta kuuteen biisiin, joista siis
My Happy Ending valikoitui. Avril Lavignella oli niiden kuuden joukossa toinenkin biisi,
Don't Tell Me. Panostin tähän raatiin siis kunnolla ja tavoitteenani oli päästä top 10:een.
Pisteidenlaskun alussa olin kovasti floppaamassa kun kasassa oli vaivaiset kahdeksan pistettä, sitten nousin keskikastiin luotettavien Hazardin ja WildDancen pisteillä. Mutta en siinä vaiheessa osannut ollenkaan arvata, että luvassa olisi jotain paljon suurempaa. Top seitsemään noustuani nousi jo toiveet raatienkkani eli
Geronimon kuutossijan päihittämisestä, mutta ihan voittoon en vielä siinäkään vaiheessa uskonut. Ennen kuin tsekkasin Samiasdin pisteet, hänen antamansa täydet 20 pistettä tulivat tavallaan spoilerina tämän kommentin myötä.
Ja kun toiseksi viimeisenä oli vuorossa Mymmeli, niin 17 pisteen tullessa minulle alkoi oikeasti jo sydän hakata ja pelottaa.
Kaivoin varuiksi Officen verkkoversiossa olevan Excel-tiedoston "Pistetaulukkopohja mahdollista omaa levyraatia varten" sekä Youtubesta Porilaisten marssin, jonka soitin mahdollisen voiton kunniaksi. Pääosan pisteidenlaskusta olin katsonut siten, että laitoin pienemmät pisteet yhdestä 12:een nopeasti ja kolme korkeinta saalista (14, 17 ja 20) yksi kerrallaan. Mutta viimeisen äänestäjän eli wigwamin kohdalla menettelin jännityksen takia niin, että jokainen pistemäärä tuli yksi kerrallaan. Hermostuminen vain kasvoi ja kasvoi, kun wigwamin pisteet eivät menneet yhdellekään kärkinelikosta. Ja kun viimeiset 20 pistettä menivät taulun puoleenväliin Reincidentesille, juoksin vessaan ja hamppipesulle riemuissani ja tuulettaen kunnolla. Mietin mielessäni, voiko tämä olla todellista? Raativoitto on irronnut, 31. kerta sanoi toden. Viimeksi taisi olla Teräsbekoni raadissa 55 sellainen, joka nousi puun takaa voittoon aivan viime metreillä. Vaivaisen yhden pisteen ero merkitsi sitä, että olisin vienyt itse itseltäni voiton, jos olisin antanut Da Buzzille yhdenkin pisteen enemmän.
Kun useampi oli innolla odottanut minun järjestämää raatia, niin kai minun sitten täytyy. Onneksi tiesin jo hyvän aikaa sitten sopivan teeman.
Jos olisin onnistunut voittamaan jo hieman aikaisemmin, niin olisin mieluusti luovuttanut seuraavan raadin järjestelytehtävän Snudelle, mutta näin ensivoiton kohdalla hoidan luonnollisesti homman itse. Eilen puhuin ylihuomisesta, mutta raati 65 aukeaa jo tänä iltana.
)
Ehdottomasti tahdon tutustua New Orderin lisäksi muihinkin 80-luvun bändeihin. The Smithsiä yritin kuunnella jokunen vuosi sitten, mutta silloin en päässyt sen kelkkaan. Ehkä korvani olisi nyt yhtyeelle vastaanottavaisempi. 
Joo semitkin varmasti vaikuttaa kun esim. raadin 42 keskimmäisessä semissä oli vuodet 1995-2005 eli sekaisin eri vuosikymmeniä. Ja kun on tarpeeksi vähän kappaleita (esim. vain neljä 90-luvulta) niin yksittäisten kappaleiden taso vaikuttaa paljon. Mutta ysäri on tosiaan pärjännyt heikoiten kummallakin kerralla. Jos laskee yhteen: viime vuosituhat (80+90) vs. tämä vuosituhat (00+10) niin tässä raadissa se oli n. 113 vs. 85 ja raadissa 42 se oli 133 vs. 120 eli ero viime ja tämän vuosituhannen välillä oli jopa kasvanut tässä raadissa (10% ero -> 33% ero pisteissä)
Kieli-ihmisenä pakko huomauttaa, että kyseessä ei ole espanjan vaan valencian/katalaanin kieli! Sinänsä itsellenikin meni täydestä espanjana pitkän aikaa (ja siis espanjaa olen opiskellut), varmaan tuo Reincidentesin epämääräinen ääntäminen vaikuttanut asiaan.
Onneksi muut tulokset kuitenkin kompensoivat tilannetta ja ensimmäinen heikompi biisi löytyy vasta sijalta yhdeksän. 
