Kommentteja kappaleista ja välillä myös elokuvista/sarjoista.
1. Gustavo Santaolalla - The Wings (Brokeback Mountain)
Tyypillisempää leffamusaa. Kaunista, avaraa ja amerikkailaisuutta henkivää. Brokeback Mountainin olen katsonut, ja muistaakseni se on ihan kelpo elokuva.
2. Pet Shop Boys - It's a Sin (It's a Sin)
Klassikko. Henkii vuosikymmentään, ja kappaleessa yhdistyy toimivasti eufoorinen vapautuminen kohtalokkaampaan tunnelmaan - ei olla yksiviivaisen iloisia ja hyvä niin. Tv-sarjan olemassaolon tiedän, ja siitä on vissiin ihan tykätty, mutta sarja ei ole kuitenkaan saanut omaa uteliaisuuttani heräämään.
3. Heather Morris & Naya Rivera - I Wanna Dance with Somebody (Glee)
Hauska kappale, vaikkakin alkuperäinen versio gruuvaa huomattavasti rennommin. Gleetä olen katsonut jonkun jakson nuorempana, ei koukuttanut.
4. Saweetie & GALXARA - Sway with Me (Birds of Prey)
Ruuhkaisaa tunnelmaa, mutta ihan jalan alle menevä. Tulee mieleen vähän Maltan tämän vuoden viisukappale. Birds of Preyn olen käynyt katsomassa elokuvissa, ja muistaakseni se oli vähän kökkö kokonaisuus, mutta Harley Quinn on hauska ja enpäs ajatellut, että elokuvaa voisi lähestyä queer-näkökulmasta.
5. Lykke Li - I Follow Rivers (La Vie d'Adèle)
Hmm... tuntuu, että kappaleesta on kadonnut alkuperäisen version folkmainen poljenta/luomuisuus, joka on hyvin oleellinen seikka kappaleen viehätystä, ja tunnelma on typistetty varsin geneeriseksi poppailuksi. Onnistuneempia
remixejä löytyy. Adelen elämä on tosin mainio leffa ja ehdottomasti niitä elokuvia, jotka tuntuvat kestoaan lyhyemmiltä.
6. Two Door Cinema Club - Come Back Home (Homme au bain)
Bändi on nimellisesti tuttu, mutta tuotantoa tunnen heikosti. Hauskasti naksuttaa eteenpäin ja kelluu sopivasti myös popin puolella. Kertosäe voisi tosin olla melodisesti vahvempi ja tunnelmaltaan lähempänä säkeistöjä, koska säkeistöt ovat kappaleen parasta antia.
7. KALEO - Way Down We Go (Orange Is the New Black)
Jatkaa edellisen jäljillä, laulajasta tulee mieleen Hozier. Laadullisesti menettelevää tamppaamista. OITNB on puolestaan sarjana varsin vetävä, mutta taso laskee pahasti viimeisillä kausilla. Tuskin tulen koskaan katsomaan sarjaa loppuun asti.
8. John Grant - I Wanna Go to Marz (Weekend)
Semisti geneeristä kilkuttelua, mutta kyllähän kappaleen kuuntelee. Soitannassa (äänityksessä?) voisi olla enemmän ilmavuutta, nyt tuntuu, että kaikki tapahtuu yhdellä ja samalla viivalla ja biisi ei pääse hengittämään.
9. Patrick Wolf - The Days (God's Own Country)
Laadukkaampaa haahuilua. Kaunis valssi. Patrick Wolfilta olisi hauska saada uutta musiikki. God's Own Country on tuttu elokuva, jonka olen katsonut useamman kerran - mainiota raukkauslöllöilyä.
10. The Tragically Hip - Ahead by a Century (Anne with an E)
Tää tuntuu hyvältä! Mukavan luonteva kappale, asiat soivat yhteen viemättä toisiltaan tilaa. Olen useamman kerran miettinyt, että pitäisi katsoa Anne-sarjaa - josko joskus aikeen toteuttaisin.
11. Boris Gardiner - Every Nigger Is a Star (Moonlight)
Vanhempaa menoa, jee! Tuntuu etäisesti tutulta kappaleelta. Heiluttaa kivasti. Olen edelleen sitä mieltä, että La La Land olisi ansainnut parhaan elokuvan oscarin, mutta ei Moonlight pöllömpi voittaja ollut. Varsinkin elokuvan loppupuoli on jäänyt elävästi mieleeni.
12. L I M - C O M E T (Il padre d'Italia)
Joo, miellyttävä elektropalloilu. Etenee ryhdikkäästi eikä ala turhia eterisoimaan ja maalailemaan.
13. Gabrielle - 5 fine frøkner (Skam)
Tätä kappaletta olen odottanut raatiin.
Hauskan muovinen ja vanhanaikaisuuteen taittava kokonaisuus. Muistan myös kohtauksen, jossa biisi soi Skamissa, sen söpöyttä en kiellä.
14. Sebastian - Danmark (Du er ikke alene)
Jamia, kitaraa, loppupuolella puskee hyvin uutta virtaa esiin. Haluan kuunnella uudestaan. Taustalla oleva elokuvakin vaikuttaa mielenkiintoiselta.
15. Broder Daniel - I'll Be Gone (Fucking Åmål)
En yllättynyt, että tämä soi juuri nuortenelokuvassa - hyvällä tavalla teinimusaa. Vähän kuin Apulanta parhaimmillaan. Bändi soittaa suoraviivaisesti ilman turhia popkonsteja ja menoon on helppo päästä mukaan.
16. Sébastien Schuller - Le dernier jour (Die Mitte der Welt)
Tunnelmallista. Onnellisuudessaan surullinen, surullisuudessaan onnellinen.
17. Ljupka Dimitrovska - Tvoja barka mala (Parada)
Erottuu porukasta, hauskuutta mukana, mutta ei turhaa kainalopieruilua. Tunnelma tuntuu välillä hämmentävän abbamaiselta.
18. Njoki Karu - Stay (Rafiki)
Joku laulaja tulee mieleen, mutta kuka, siitä en saa kiinni - joku yhdysvaltalainen laulaja. Ja en ihmettele, onhan kappaleen tunnelma varsin jenkkiläinen. Karttaa kuitenkin turhan keinotekoisuuden ja onnistuu jopa herkistämään.
19. Hourou Musuko - Unstable Mind (Wandering Son)
Jälleen kaksi varsin samankaltaista kappaletta putkeen. Tosin tämä jälkimmäinen taitaa luottaa vain pianoon. Viulujakin nousee mukaan. Kaunista tunnelmointia, joka vuodenaikaan sopivaa. Jääkö kuitenkin kokonaisuutena yhdentekeväksi?
20. Leslie Cheung - Bygone Love (Farewell My Concubine)
Jos pitäisi valita katsottavaksi yksi elokuva/sarja tämän raadin kautta, valitsisin Farewell My Concubinen - traileri herätti uteliaisuuteni (ja leffan näköjään saisi lainattua kirjastosta...
). Itse kappale tosin menee hippasen ohi, vaikka sinänsä miellyttävästi eteneekin.
21. Coil - Cave of Roses (The Angelic Conversation)
Pitkäpiinaista seikkailutunnelmaa. Voisi toimia hyvin aikuisille suunnatusas
Hui hai hiisissä.
22. Murk ft. Kristine W - Some Lovin' (Queer as Folk)
Jyystöö. Hiljalleen rakentuva jumputtelu tuottaa odotusta, mutta kokonaisuutena jää hieman estetiikansa vangiksi.
23. Queen - Love of My Life (Bohemian Rhapsody)
Soikohan juuri
tämä versio itse elokuvassa.
Vaivatonta tulkintaa ja olemista, mutta niin... niin niin... Bohemian Rhapsody on viihdyttävä elokuva, onneksi kävin katsomassa sen isolta valkokankaalta!
24. Shankar Mahadevan, Sunidhi Chauhan, Vishal Dadlani - Desi Girl (Dostana)
En ole koskaan katsonut Bollywood-leffaa, toivottavasti se seikka joskus korjaantuu! Biisi hytkyttää ja tamppaa kivasti, mutta toiminee vielä paremmin elokuvassa kuin itsenäisenä kappleena.
25. Kanye West - Gay Fish (South Park)
Tjaa, jännittävämpi valinta. Kanye Westin todellista raatidebyyttiä odotellen.