Viisukuppila

Oho, täällähän jäi melkoinen kasa biisejä rannalle.

Chorale lähettäjän äänestämättömyys ehkä eniten harmittaa, suomidancea ei ole liikaa niin sen toivoisi aina pääsevän finaaliin. Toisaalta englanti oli laulukielenä heille vähän outo kun tottunut että suomeksi laulavat…

PSY:n ja Faijan finaalittomuus jää harmittamaan.

Kommentoin karsiutuneet. Finalisteja kommentoin finaalin jälkeen.

Yleiskommentti arvosteluperusteista. En edellyttänyt, että arvosteltavan videon piti sisältää biisiä tai edes ääntä. Sen sijaan käytännössä edellytin, että videon pitää olla tai sisältää teos. Teoslaji oli vapaa.

Teos sisältää aina luovan panoksen, jolloin tekijän onnistumista on mahdollista arvioida. Kuvittelen pystyväni arvioimaan erilaisia teoslajeja keskenään. Luen mieluummin hyvän romaanin kuin katselen huonon elokuvan. Ihastelen mieluummin vaikuttavaa maalausta kuin kuuntelen keskinkertaisen iskelmän.

Jos ei ole teosta, en tiedä, mitä arvioitavaa jää. Valvontakamerakuva jäisellä kadulla liukastelevasta mummosta voi olla hauska, jos mummo steppailee hassun näköisesti eikä loukkaa itseään. Se ei ole teos. Mummon steppailu ei ole katutanssiperformanssi vaan yritys pysyä pystyssä. Kameran asennuttaja on halunnut valvoa kiinteistöään eikä taltioida taidetta. Videon julkaisija on ilman luovaa panosta julkaissut kameran sattumalta taltioiman hassun kohtauksen. Kenen onnistumista ja missä asiassa muka arvioitaisiin?

Usean teoksen muodostamia kokonaisuuksia (esim. albumi tai keikkasetti) ei kisaan saatu. Sellaisten arviointi olisi ollut hankalaa. Jos sellaisia olisi ollut mukana, olisin yrittänyt arvostella nimenomaan kokonaisuuden, mikä on eri asia kuin yksittäisten biisien arvosanojen keskiarvo. Olisin miettinyt esimerkiksi sitä, onko kokonaisuus tarpeeksi monipuolinen mutta kuitenkin tasapainoinen eikä tilkkutäkkimäinen. "Sama biisi yksitoista kertaa" tai "satunnainen kokoelma asioita" -tyyppiset kokonaisuudet eivät olisi innostaneet. Jonkinlainen tunnistettava kantava teema ja hyvin rakennettu draaman kaari kokonaisuuden sisällä olisivat olleet plussaa.

Semifinaali 1

bohemian WAPisody (full version) / Queen & Cardi B feat. Megan Thee Stallion

Cardi B:n WAP ei ollut minulle tuttu. Jouduin ensin kuuntelemaan sen ymmärtääkseni, mistä mash-up on koottu. Kelpo biisi. Olisi saanut pisteitä. Videon lisätietojen mukaan mash-upissa kuullaan myös Ben Shapiroa. Kyllä vain, kohdassa 2:43. Shapiron kirjaimellinen luenta WAP:sta on hulvattoman hauska. Olisi saanut paljon pisteitä. Bohemian Rhapsodykin olisi voinut niitä saada, koska kappale kilpaili aiemmin kaksiminuuttisella esityksellä, joka ei tehnyt klassikolle oikeutta. Valitettavasti yhdistelmä oli vähemmän kuin osiensa summa eikä vastannut huumorin eikä estetiikan tajuani.

Poikarakkaus / Esa Saarinen (5 p.)

En tiennyt Esa Saarisen tehneen musiikkia. Kappaleen aihe oli julkaisuvuonna (1984) rohkeampi kuin nyt. Mahtaako samalta aikakaudelta löytyäkään muita suomalaisia biisejä, jossa miesten välisestä rakkaudesta olisi sanailtu näin kauniisti eikä vitsaillen tai lihallista puolta painottaen? Tapahtumapaikkana vielä kirkko, jotta konservatiivit varmasti närkästyisivät. Pisteet kokonaan sanoista. Pelkästään musiikkina biisi ei ole kummoinen.

S.A.G.A.P.O. / Michalis Rakintzis

Olisin lämmennyt helpommin uusille versioille tutuista viisusävelmistä (coverit, erilaiset sovitukset, muut kuin viisu- tai viisukarsintaesitykset). Toisaalta yllätys, toisaalta sääli, että kaikki viisujen valitsijat valitsivat juuri alkuperäisversioita. Tätä viisua pidän lajissaan tuhnuna, joten pisteitä ei tarvinnut edes harkita.

Prayer / Inori (10 p.)

Biisi päättyy ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa. Arvioin videotaiteena. Video oli upea, eikä sen tarvinnut olla tämän pitempi. Katsoin myös Making of -videon ymmärtääkseni, miten teos on oikeastaan toteutettu. Sitä vähän mietin, onko tekniikka tässä liiaksi tarkoitus itsessään eikä keino päästä johonkin taiteelliseen päämäärään. Pääsin kuitenkin kannattamaan vaihtoehtoisia taidelajeja niin vähän, ettei ollut varaa nipottaa.

Ace of Spades / Motörhead (6 p.)

No nyt on kaivettu melkoinen dinosaurus esiin. Video ensiesitetty YouTubessa 2020? Ihmettelin hetken, onko tämä jokin uudelleenlevytys klassikkobiisistä sitten, mutta vanhalta tutulta kuulosti. Vaikea olisi ollut uutta levyttääkään, kun Lemmy kuoli vuonna 2015. Klassikko on klassikko syystä , ja neljänkymmenen vuoden takaista metallin edelläkävijää kaikki kuppilalaiset eivät varmasti tunne, joten pisteitä oli annettava.

Puhuu kielillä / Johanna Tukiainen

Ks. yleiskommentti. Kokonainen esitys olisi voinut olla teos, siitä irrotettu pikku pätkä ei. Tästä ei ilmene tekijän tavoite eikä onnistuminen tavoitteessa. Ei teosta, ei arvioitavaa.

Heartbeat / Mark With a K & Xillions

Niin kliseinen paketti, että epäilin genreparodiaksi. Parodinen tarkoitus taisi kuitenkin puuttua. Tahattomasta huumorista en anna pisteitä.

At the Break of Dawn / Arion feat. Elize Ryd

Liian pilipalipoppia heviksi. Oli tässä sentään enemmän munaa kuin Nordiska rådetin pahimmissa ruotsalaispumpuissa muttei tarpeeksi pisteille.

100% Pure Love / Crystal Waters

Ilmoitettu biisin tiedoilla, mutta oliko sittenkin tarkoitus arvioida drag-taidetta? Biisi oli biisinä arvioitavaksi liian taustamusiikkimainen ja tasainen mutta täyttää tehtävänsä, jos se oli taustamusiikiksi tarkoitettukin. Drag-estetiikan päälle en taida tajuta ihan tarpeeksi. Näyttäviä esittäjiä ja komeita asuja kyllä. Tekeekö videon pariin mieli palata? Eipä varsinaisesti. Ykkössemin arvioissani 11:s eli piste oli lähellä.

Kaksi kuhafileetä, kaksi kuhan poskea, kaksi kuhan evävälilihaa, kaksi raasureppana-ahvenfileetä, liemiainekset; nahkat, mahat ym. lokeille / Roope Rehbinder

Ainoa opetusvideo. Olisin voinut antaa pisteitä muullekin kuin puhtaasti viihteelliselle sisällölle. Valitettavasti tämän videon sisältö ei kuitenkaan kiinnostanut.

Semifinaali 2

Peppa xue hua piao piao (Yi Jian Mei (xue hua piao piao bei feng xiao xiao)) / Yu-Ching Fei

Pipsa Possu ei kuulunut lapsuuteeni. Taidan olla väärää sukupolvea ymmärtämään, mikä tämä oli tai miksi. Kaivoin alkuperäispätkän esille; siinä kuullaan eri biisi. Miksi maaksi on merkitty Yhdysvallat? Pipsa Possu on brittiläinen piirrossarja. Yu-Ching Fei, jonka kappaleesta kuullaan puolen minuutin näyte, on taiwanilainen laulaja.

Avaruuslaulu / Kirka

Liian älykästä musiikkia minulle. Joskus proge ja jazz vaikuttavat vaivattomilta, vaikkeivat etenekään yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Tämä biisi polveili tavoilla, joista en saanut kiinni ja jotka eivät tuntuneet johtavan mihinkään. Kun luulin ymmärtäväni, mihin biisi on menossa, se nykäisikin maton alta. Siinäpä sitten rähmälläni maassa ihmettelin, miksi se noin teki. Kaikesta huolimatta kiitos rohkeasta valinnasta. Näitäkin tarvitaan, ja joskus ne osuvat, vaikka nyt ei ollut sellainen kerta.

Vampire Whispered Interview w/ Deep Voice / Dr. Acula (12 p.)

Joku tässä raadissa sentään käytti tavallista laajempaa valinnanvapautta johonkin hyödylliseen. ASMR-viboja en saa mistään. Arvostelin ensisijaisesti monologikuunnelmana, jota video tuki. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ollut, mikä tämä oli, vaan miten tämä oli. Tekninen toteutus oli just eikä melkein, mikä mahdollisti uppoutumisen psykologiseen kauhutrilleriin, jossa mies puhuu rauhallisella äänellä karmivia asioita. Tunsin ikään kuin olevani teoksessa sisällä enkä sitä ulkopuolelta tarkasteleva arvioija; kerronta tuli niin lähelle. Todella vavahduttava kokemus. Harmi, että tuloksesta päätellen muut eivät sitä löytäneet.

Don't Rain on My Parade / Lea Michele / Glee

Liian pompöösi musikaalinumero makuuni. Barbra Streisandin alkuperäinen on kujeilevampi. Lea laulaa periaatteessa hyvin, mutta tuntuu, että hänellä on käytössä vain yksi äänentaso, joka on "täysillä". Herkkyys puuttuu.

Beautiful the World / Uncanny Valley

Hyväksyn tekoälyn tekemän teoksen teokseksi, koska joku ne koneoppimisalgoritmitkin on kirjoittanut. Jos teknologinen singulariteetti joskus tapahtuu, harkitsen kantaani uudestaan. Tekotapa ei kuitenkaan ole ansio itsessään. Laulajien robottimainen saundi on esteettinen valinta, josta en pidä ja jota ei voi perustella "tekoälyllä". Mediatietojen mukaan laulu on kuitenkin erikseen levytetty eikä syntetisoitua ääntä. Olisiko saanut käyttää myös elävää orkesteria? Ehkä ei.

Eniten ihmettelen lyriikoita, jotka vaikuttavat lähinnä siltä kuin ne olisi voitu generoida hyvin yksinkertaisella Markovin ketjulla jo viime vuosisadalla. Onhan kieliteknologia sen verran mennyt eteenpäin, että semanttisesti paljon tätä järkevämmänkin tekstin saisi aikaan. Miten tämä voitti kisan? Diskattiinko kaikki Turingin testin läpäisseet tekoälyn tuotokset? Jos tekoäly teki liian paljon ihmisen luovan työn tulokselta vaikuttavan biisin, sitä ei enää uskottu tekoälyn tekemäksi?

Sahara Love (Seven Lions Remix) / Above & Beyond feat. Zoë Johnston

Diggaan laulajan äänenväristä. Suunnilleen kaikki muu, mitä tässä on tehty, tuntuu itsetarkoitukselliselta kikkailulta, joka ei ole kiinnostavaa eikä miellyttävän kuuloista.

Alcatraz / Intiaanikesä

Perusindiepoppi. Melodiassa ja tekstissä on ainesta. Tuotannollista terävöittämistä ja jonkinlaista dynamiikkaa kappale kaipaisi. Ehdin pitkästyä, vaikka kappale on vain kolmeminuuttinen.

That Other Girl / Sevdaliza (7 p.)

Laulajan viettelevä ääni ja kolea mutta tarpeeksi ilmava tuotanto muodostavat kiehtovan yhdistelmän. "Operating from another world / I want to be that other girl". Kertoja ilmeisesti haluaisi olla virtuaalinen ja vapaa fyysisen maailman rajoitteista, mitä näyttävällä musiikkivideolla havainnollistetaan. Olisi ilman muuta kuulunut finaaliin tapposemistäkin.

Semifinaali 3

Danz op de deel / Sven Jenssen (4 p.)

Läkähdyttävä. Erikoinen valinta raatiin, johon kaikki kävi. Haluan tukea monipuolisuutta, etnoa ja kansallisia värejä, joten annoin pisteitä. Esityskieli on alasaksa eikä standardisaksa, ensimmäistä kertaako raadeissa?

Gangnam Style / PSY

Joskus tunnen vahingoniloa, kun hitit saavat köniinsä. Tämä valinta oli niin lattea, etten tuntenut sitäkään.

Räikköselle / Duo Alfa&Romeo (6 p.)

Kimi Räikkönen julkisti lopettamispäätöksensä raadin viimeisenä ilmoittautumisiltana. Kappaleen ilmoittajalta nopeaa reagointia ajankohtaisaiheeseen. Jättiläisen lyriikat taipuivat niin nokkelasti formulateemaisiksi, että pidän sanoitusta paikoin alkutekstiä liikuttavampana.

Joskus vuosituhannen vaihteessa eräällä F1-palstalla muuan sanaseija kirjoitti Junnu Vainion Albatrossin sävelmään Mika Häkkisen uraa kunnioittavan sanoituksen. Se oli liikkis. Koko keskustelupalsta ja teksti sen mukana ovat kadonneet bittiavaruuteen. Sanaseija on ollut palstan seuraajafoorumin seuraajafoorumilla viimeksi aktiivinen kolme vuotta sitten mutta voisi olla teoriassa tavoitettavissa. Olisikohan teksti hänellä itsellään vielä tallessa? Ehkä pitää kysäistä.

Sama suunta / Faija (8 p.)

Tämäpä oli rattoisa ralli. Harmi, että ilmoittaja unohti äänestää. Finaali olisi kaivannut tällaista piristysruisketta. Pisteisiin vaikutti lisäksi sama tekijä kuin Sven Jenssenin kohdalla, eli kannatin tätä suomietnona.

Vittuilijoiden klubi / Lapinlahden Linnut

Olisin voinut äänestää sketsihuumoria. Huumori on kuitenkin vaikea laji, ja tällä kertaa minun ja ilmoittajan huumorintajut eivät kohdanneet. Tätä sketsiä en pitänyt hauskana. Lapparien tuotannosta olisi löytynyt paljon sellaistakin materiaalia, jolle olisin antanut pisteitä.

All Day and Night / Jax Jones, Martin Solveig & Madison Beer

Instrumentaalina olisi voinut toimia. Taustoissa oli ainesta. Laulumelodiasta tai -äänestä en pitänyt. Valitettavasti biisi oli täyteen laulettu, emmekä kuulleet lyhyttäkään pelkästään soitettua osuutta. Odottamaani kertsin jälkeistä droppia ei tullut.

Sisäinen feministini nosti myös päätään, kun taas on mimmi puolipukeissa ja pojat täysin peitettynä ilman mitään tarinallisen syyn puolikastakaan moiseen. EDM-tuottajat voisivat panna itsekin kroppaa likoon, jos vaativat sitä laulajalta.

Heart Is Waiting / Chorale

Choralen varhaistuotannosta pidin. Mikseri.net:ssä nollarilla julkaistuissa biiseissä oli vahvat laulumelodiat, jotka vetosivat jopa meikään, jolle kaikki dance ei automaattisesti ole parasta. Miten yhtye on taantunut tällaiseksi? Banaaliuden kruunaa laulukielen vaihto. Miksi on edes haluttu julkaista lyriikkavideo ja kiinnittää huomiota sanoitukseen, jossa ei sanota mitään? Papereissani tämä oli koko raadin huonoin teoskynnyksen ylittänyt tarjokas.

Photograph / Nickelback

Nickelbackin raatidebyytti. Yllätys, ettei bändiä saatu Huonoushulabaloohon. Onhan se äänestetty maailman huonoimmaksi yhtyeeksi useaan otteeseen, ja Suomessa on tehty jopa väitöskirja Nickelbackin vihaamisen syistä.

En vihaa, mutta linkin takana on aika hyvin eritelty ne syyt, joiden vuoksi en pidäkään. Nickelback on vähän kuin Ruotsi Euroviisuissa: sieluttomaksi asti tuotteistettua. Siitä diggaan, ettei bändi ota itseään liian vakavasti. Itsensä haudanvakavasti ottava yhtye ei edes rahasta tekisi tällaista itseparodiaa.

Live from the volcano in Geldingadalir / RÚV

Ks. yleiskommentti. Ei teosta, ei arvioitavaa. Mitä olisi pitänyt arvioida, kun luovaa panosta ei ole? Kameran sijoitteluako? Aika huono, kun linssiluteet pääsivät vapaasti kameran eteen.

One Hope / KNOWER feat. David Binney (5 p.)

Vaikea arvioitava. Putosi "arvostan mutten pidä" -lokeroon. Jokin melodiassa tai kenties sointukulussa teki tästä raskaahkon kuunneltavan. On ansio, jos biisi pääsee sillä tapaa ihon alle, että tunnereaktio syntyy. Mieluummin jotakin hieman ärsyttävää kuin jotakin täydellisen banaalia. Mutta jos tunnereaktio on torjuva, biisiä ei kuitenkaan käytännössä tee mieli kuunnella, joten vaikea sitä on huippupisteilläkään palkita. Saksofonisoolosta toki pidin. Saksofoni on muutenkin maailmankaikkeuden seksikkäin soitin.

Happy / Oh Wonder (1 p.)

Olipa rasittava musiikkivideo. Höpötarina duon välirikosta kilpaili huomiosta biisin kanssa. Höpötarina ei kiinnostanut, koska en ollut kuullutkaan duosta aiemmin. Jouduin antamaan videon anteeksi löytääkseni semistä kymmenennen pisteytettävän. Pelkkä biisi oli ihan symppis.

Timoteus kirjoitti: ↑17 Syys 2021, 23:14 Jos ei ole teosta, en tiedä, mitä arvioitavaa jää.

Se, haluaako käyttää videota uudelleen? Tavalla tai toisella, syystä tai toisesta.

Missä menevät teoksisuuden rajat? Olen katsellut YouTubesta vanhoja urheilukilpailuja. Kyllä kameratyöllä on väliä! Sopivilla leikkauksilla ja lähikuvilla saadaan rakennettua draamaa. Toisaalta tilanteet voidaan sössiä täysin.

Rousku kirjoitti: ↑18 Syys 2021, 00:41 Se, haluaako käyttää videota uudelleen? Tavalla tai toisella, syystä tai toisesta.

En osaa tehdä tuosta ainoaa arviointikriteeriä, vaikka se tavallisessakin raadissa on tärkein yksittäinen. Tavallisessa raadissa, jossa kilpailee vain kappaleita, videon katseleminen uudestaan saattaa kiinnostaa väärästä syystä. Ehkä biisi on kelvoton, mutta videolla on söpö kissanpentu. Biisiä arvioidaan, joten en anna pisteitä kissanpennulle.

Tässäkin raadissa kilpaili lähinnä biisejä, joten en viitsinyt tai halunnutkaan panna arviointikriteerejä uusiksi. Kriteerien laajentaminen muihin teoslajeihin oli suoraviivaista mutta millaisiin tahansa YouTube-videoihin ei. Onneksi (?) tämän raadin ei-teokset eivät minua muutenkaan kiinnostaneet, joten suuria ongelmia ei syntynyt. Toisaalta jos jokin kiintoisa ei-teosnosto olisi tehty, ehkä olisin keksinyt kriteerit myös ei-teoksille.

Rousku kirjoitti: ↑18 Syys 2021, 00:41Missä menevät teoksisuuden rajat? Olen katsellut YouTubesta vanhoja urheilukilpailuja. Kyllä kameratyöllä on väliä! Sopivilla leikkauksilla ja lähikuvilla saadaan rakennettua draamaa. Toisaalta tilanteet voidaan sössiä täysin.

Teoskynnyksestä löytyy toki paljonkin rajanvetoa. Urheilukilpailut ja -suoritukset eivät nauti tekijänoikeussuojaa edes sellaisissa esittävää taidetta lähellä olevissa lajeissa kuin taitoluistelu ja rytminen voimistelu. Raatiarvioijana en ole sidottu tekijänoikeusjuridiikkaan, vaan pidän taitoluistelun ja rytmisen voimistelun esityksiä itsestäänselvästi teoksina.

Urheiluromantikkona voin nähdä taiteellisia piirteitä muidenkin lajien huippusuorituksissa. Tuskin kuitenkaan pitäisin teoksena uskaliasta F1-ohitusta, komeaa jalkapallomaalia tai selätystä painissa. Entä voisinko pitää teoksena kokonaista kilpailua tai ottelua? Paha kysymys. Ehkä. Onhan urheilutapahtuma eräänlainen käsikirjoittamaton näytelmä. Mutta jos se on teos, kuka on teoksen tekijä? Urheilijat vai kilpailun järjestävä lajiliitto? Miten tekijän onnistumista pitäisi arvioida?

Tv-ohjelmat kai lähes poikkeuksetta ovat teoksia. Urheiluselostustakin pidän teoksena. Urheilulähetys siis on teos, vaikka urheilutapahtuma ei olisi. Urheilulähetyksen onnistumista voi siis arvioida siinä missä minkä tahansa teoksen. Mutta jos urheilua ilmoitetaan raatiin, onko tarkoitus arvioida juuri lähetyksen onnistumista eikä itse urheilutapahtumaa?

Geldingadalirin lapalmalainen serkku on selvästi vihainen semituloksista!

Outoa, kun levyraatirintamalla ei ole pisteytettävää eikä kappaletta valittavaksi. On vain oletussääntöäänestys, jossa siinäkin olen jo äänestänyt (enkä aio kantaani muuttaa).